Voi miten tuttu olotila täälläkin. Jaossa saaduilla korteilla on kuitenkin pelattava.
En pelaa. Saksa on eri sarjassa.
Pelaaminen on harhaanjohtava termi. Sanat joita käytän, sanat joita käytät, sanat joita käytämme, sanat joita hän käyttää, sanat joita he käyttävät, sanat joita te käytätte, kuvastavat asennettani, asennettasi, hänen asennettaan, meidän asennettamme, teidän asennettanne, heidän asennettaan.
Sen sijaan käytän sanaa
jota en löydä. Pelkään ajautuvani pois. Virta vie, elämä vyöryy, kunnes viimein kuolema korjaa. Nyt on kuitenkin nyt.
Kun viimeksi pyysin tarkennusta vastasit olevasi runoilija.
Jos niin sanot.
Vaimolleni olen tainnut sanoa.
Nyt sinulla kuitenkin olisi mahdollisuus toimittaa runoja vaikkapa omalle palstalleen.
Kuinka niin
nyt?
Kuinka niin sitoutuminen lakkaa kun elämä vyöryy? Ei mitenkään ilman muuta.
Suomen idänkaupan osalta on käynyt jokseenkin päinvastoin.
Rajanaapuruus velvoittaa.
Naapurisopu on tärkeä, ja Thomas näiden direktiivien osalta oikeassa.
Yhtä paljon kuin Venäjä elää tsaarin aikaa, myös me sen kumppanina.
Minua kiinnostaisi nyt, kuinka vain Suomen kävisi EU: n kauppamarkkinoilla, jos se irrottautuisi enemmästä kuin kurkkudirektiivistä. Pakote kai oli muuta?
Mihin pakotteeseen viittaat?
Emme kaikeksi onneksi ole ainoastaan Venäjän kaupan varassa. En tiedä olenko liian pahasti suomalainen, kun toivoisin osuutta vieläkin pienemmäksi enkä ainakaan kasvattaisi sitä, kiitos. Siksikään, ettei kai kannata pakata kaikkia munia samaan koriin.
Toivon Venäjän ja Suomen yhteistyön lisääntyvän myös kaupan alalla.
Sotakorvaukset avasivat tuon kaupan tietenkin, mutta johtivat paitsi hyvinvointiin, myös varmuuteen siitä, ettei maata miehitetä millään perusteella. Tosin tuo taisi olla paremmin tätä päivää koskeva viisaus.
Olisi kommentteja, mutta niistä saisi liian suoraviivaisia käsityksiä miten ja missä ja miten niin.
Kiemuraiset käsitykset aiheuttavat särkyä niska-hartia –alueella.
Tietenkin sanoin liikaa ja liian tietämättömästi. Mutta harmittaa, kun Suomi kärsii.
Kirjoititte liian vähän. Olette varmaan aina oikeassa tavallanne, Thomas professori.
Vielä sanoisin ehkä jos voisin, mutta koska se ei ole mahdollista, kirjoitan, Leena dosentti, että monisanainen oppineisuutenne panee pääni pyörälle. Iloinen olen, että jaksatte valistaa ja tuoda omaa persoonaanne lähelle.
Tänäpänäinen ahkeruuteni johtuu toimettomuuteni kääntöpuolen pimeydestä, sanoisin.
Ja Leenan viehättävästä läsnäolosta.
