Joitakin vuosia sitten sain idean kirjata kalenteriin joka päivälle jonkin asian, mistä sinä päivänä olin iloinnut. Se kesti joitakin kuukausia, muistaakseni ei kokonaista vuotta. Asiat, joita kirjasin ylös, saattoivat olla hyvinkin pieniä. Siinä oli se hyvä puoli, että huononakin päivänä piti pohtia, mikä oli ollut hyvää, ilahduttavaa. Se piristi. Jälkikäteen oli hauska lueskella niitä. Se sai hyvälle tuulelle.
Menneisyydestäni muistan nuortenveisun, jossa laulettiin: "Pieniä ihmeitä täynnä on elämä. Pieniä ihmeitä pullollaan. Sä kysyt, missä on Jumalan auringon paiste, se niissä kohdataan."
Tänään onnelliseksi tekee se pupupaisti, jota pian lähden valmistamaan.
