Hirveääköhän tähän vastata, jos on vähän eri linjoilla? Tölviä en haluaisi.
Sitä voi kai kukin itse miettiä, käyttääkö sanoja liikaa. Mutta kun meillä on Suomessa ainakin niitä vaiennettujakin, joita hävettää uskaltaa mitään, jollei se ole oikeasta aiheesta ja hyvin mietittyä. Ihmisiä, joille tällainen foorumi voi olla ensimmäinen paikka uskaltaa olla olemassa.
Kyllä, uskon siihen että foorumeille ääntä mahtuu. Kaiken ei tarvitse kaikkia kiinnostaa. Pikkuleivistä puhutaan ja musiikkilinkkejä jaetaan ja jopa futisjoukkueita fanitetaan, kun ei niistä saa samanlaisia tällejä kuin uskonasioista tai vaikka politiikasta avautuessaan. Eikä se ole edes yksinomaan huono asia. Voihan arkisen ja käytännöllisen kautta onnistua ylittämään raja-aitoja (muuallakin kuin täällä).
Kuten monella muullakin foorumilla, on täällä se "itse asialle" pyhitetty osasto (tai parikin). Käyttäkööt ketkä tarvetta tuntevat - ja ketkä uskaltavat. Sitä en lupaisi ettei turpiin tule. Enkä sitäkään, että jotakuta edes kiinnostaa, jos siellä jotain keskustelua avaa.
Jos tästä rupeaisi arkilätinää karsimaan (vaikka sitten henk.koht. itsekurilla), niin veikkaan, että foorumi kuihtuisi pois. Voi se sen toki tehdä muutenkin; foorumit ovat kuoleva viestintämuoto. Suulaimmat löytäisivät kyllä jonkin muun paikan jossa hölöttää, mutta hiljaisemmalle, vain toisinaan keskusteluun osallistuvalle, joka ei uskalla paljon muuta kuin pikkuleipä-aihetta, menetys olisi isompi. Kyllähän ne suulaimmat täälläkin myös kommentoivat vähemmän suulaidet juttua, sillä tavoin rohkaisevat.
En varmasti ja en tosiaankaan ymmärrä sitä, millä tavoin nyt täällä jostakin kärsit (jos tämä edes on oikea sananmuoto). Minua ovat häirinneet (ihan muualla) livekeskustelut, ehkä joku reilun kymmenen hengen porukka, jota yksi "tähti" dominoi. Mutta eihän tämä ole sama tilanne. Toisin kuin siinä livetilanteessa, ei täällä ole pakko kuunnella, ja voi olla monta keskustelua samanaikaisesti meneillään. En minä mitään ylenpalttisen runsaasti täällä jaeltuja musalinkkejä jaksa availla, mutta ei ne suuremmin häiritsekään. Saahan ihmisillä olla sellaistakin kivaa, josta jään ulkopuoliseksi.
Yhtä lailla jos sinä kirjoitat jotain vaikka lukemaasi teologiseen kirjallisuuteen liittyvää pohdintaa, niin kyllä moni varmaan tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi. Minua ne asiat taas kiinnostavat ja siksi olen lukenut mielelläni, mieluummin kuin jotain "Amen!"-onelinereita. Ihmisten ei tarvitse olla samoista kiinnostuneita ja ihmisillä on myös kipukohtansa, sallisin sen heille. Itsekin olen saanut kerran täysin yllätyksenä kuulla ylpeileväni koulutuksellani. (Minulla on omat yhteiskunnalliseen asemaan liittyvät kipukohtani, jotka liittyvät tietynlaiseen periytyvään pärjäämiseen.)
Jotkut on paljon äänessä. No, ne nyt vain on sellaisia. (Olen kyllä kuullut hyvän saarnan, jossa varoitettiin "se nyt vain on sellainen" -ajattelusta, toisen etukäteen määrittelystä.) En näe miten se olisi iso asia.
No joo, saatan kirjoittaa ihan muusta taas kuin mistä sinä kirjoitat.
Suurin osa maailman porukoista ja ihmisistä ja keskustelunaiheista vaan nyt ei ole kovin kiinnostavia, eikä suurinta osaa kiinnosta minun juttuni. (Myönnän, joillakin on uskomaton kyky kiinnostua toisista, kai sitä voisi pitää armolahjana. Vapautuneet napaansa tuijottamisesta. En ole heitä.) Kai en ymmärrä, kun se, etten ole kiinnostava, ettei minulle vastata, tai että jopa ahdistan, on se normaali ja neutraali tila. Ja saman teen muille, on paraikaa muuan tapaus akuuttina (ei täällä).
Eikä se sitä asiaa miksikään muuta että tässä niinkuin ollaan kristittyjä, kuka uskomassa, kuka etsimässä. Senkin kun voi tehdä niin monella tavoin. Ei niitä kivojen ihmisten porukoita ole.
Mutta joo, en tiedä. Koskeeko tätäkin avautumista se, että parempi olisi miettiä, sanooko mitään. Kumpi sinulle on parempi, että tulee hutivastauksia, vai hiljaisuus? (Tämä on oikeasti kysymys.) - Ulkona istuin ja kirjoitin, läppäri irti virtapiuhasta, ja sepä sitten yllättäen sammui, ja ajattelin että oliko tämä merkki että olisi parempi olla sanomatta mitään. Mutta elpyi sisällä, vaikka piti ihan virtakytkimestä käynnistää, ja teksti oli tallella. Ei ollut päätynyt bittien taivaaseen (lieneekö osoite se toinen sitten). Mutta lähteköön siis matkaan.