Kirjoittaja Aihe: Päivän tilanne.  (Luettu 1134 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Paikalla Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19260
Vs: Päivän tilanne.
« Vastaus #15 : 25.11.20 - klo:23:02 »
Kerro meille muillekin, mikä uskonsuunta tulee mieleesi!

Ainakin minulle tulevat seitsemännen päivän adventistit mieleen. Seurasin joskus sivusta heidän kirjekurssinsa opiskelua. Muuten asiallinen opetus päättyi viimeisessä kirjeessä sapatin painotukseen, mikä vei maun aikaisemmistakin kirjeistä.

Poissa Thomas McElwain

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2212
Vs: Päivän tilanne.
« Vastaus #16 : 26.11.20 - klo:03:48 »
Ainakin minulle tulevat seitsemännen päivän adventistit mieleen. Seurasin joskus sivusta heidän kirjekurssinsa opiskelua. Muuten asiallinen opetus päättyi viimeisessä kirjeessä sapatin painotukseen, mikä vei maun aikaisemmistakin kirjeistä.

Olen kai jonkunlainen asiantuntija. Isäni kääntyi adventismiin nuorena ja minäkin liikuin paljon niiden parissa nuorena. Aikuisena olen liikkunut kveekareitten ja baptistien parissa, ja vanhana körttien parissa, jotka muistuttavat kveekareita ja baptisteja. Uskontotieteilijänä olen liikkunut myös muittenkin uskonsuunnissa, eritoten muslimien parissa. Joku tilasi minulta tutkielman adventisteista toistakymmentä vuotta sitten, josta sain sievän palkankin (http://libris.kb.se/bib/12097612). En käsittele sapattia siinä kirjassa, mutta luulen tietäväni mistä on kysymys. Sapatti on käskyissä, joten sitä käsitellään melkein kaikissa katekismuksissa viemättä maun. Maku menee, kun saa tietää adventisteilta, että sapatti, ei lauantain vietto pyhäpäivänä, on Jumalan sinetti ja merkki Jumalan jäännöskansasta, kun taas sunnuntainvietto on Ilmestyskirjan pedon merkki. Vähemmästäkin menisi maku.   
Jos joku muukalainen on sinun tykönäs teidän maallanne asuva, ei teidän pidä sitä ryöstämän. 3Moos. 19:33.

Paikalla Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19260
Vs: Päivän tilanne.
« Vastaus #17 : 26.11.20 - klo:07:15 »
Joskus mietin, miten adventisti pitää sapatin Samoalla ja Amerikan Samoalla, joiden välissä kulkee päivämääräraja. Hän voi halutessaan joko välttää sen tai pitää sapatin kahtena päivänä peräkkäin riippuen siitä, miten vaihtaa maisemaa. Viisasteluahan tällainen pohtiminen on, mutta niin minusta on liian tiukka päivien laskeminenkin. Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.

Poissa Thomas McElwain

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2212
Vs: Päivän tilanne.
« Vastaus #18 : 26.11.20 - klo:08:04 »
Joskus mietin, miten adventisti pitää sapatin Samoalla ja Amerikan Samoalla, joiden välissä kulkee päivämääräraja. Hän voi halutessaan joko välttää sen tai pitää sapatin kahtena päivänä peräkkäin riippuen siitä, miten vaihtaa maisemaa. Viisasteluahan tällainen pohtiminen on, mutta niin minusta on liian tiukka päivien laskeminenkin. Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.

Tietysti joku pitää tarkemmin kuin toinen. Jotkut haluavat riidellä siitä, mistä viikonpäivästä on kyse. Olen itse sitä mieltä, että käsky korostaa Jumalan määrämisvaltaa ja rajoittaa ihmisen valtaa. Siksi ei saisi orjuuttaa muita, lapsia, työtekijöitä eikä eläimiä, vaan heille kuuluu vapaata ja lepoa, joita heiltä ei saa riistää. Ihminen on usein kuin koira, joka katso sormenpäätä kun isäntä osoittaa kuuta.
Kaikki kristityt pitävät kolmatta käskyä. On siitä vain eri näkemyksiä. Pitääkin elää käskyjen mukaisesti, mutta keskustelu niistä helposti menee siihen suuntaan, että pelastus riippuu siitä, miten hyvin tai miten ne pidetään. On syytä muistaa, että pelastus on yksin armosta.
Jos joku muukalainen on sinun tykönäs teidän maallanne asuva, ei teidän pidä sitä ryöstämän. 3Moos. 19:33.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 9412
Vs: Päivän tilanne.
« Vastaus #19 : 26.11.20 - klo:18:05 »

   Eeva Kilpi pohtii kirjassaan Punainen muistikirja:

”14.7.2014
Näin liukuvat päivät. Muisti ei meinaa saada niistä otetta. Ne liisteröityvät toisiinsa, tapahtuneet ja aiotut sulautuvat yhteen. Muisti alkaa olla yksi kokkare, josta eri päivät ja tapahtumat eivät tahdo irrota perättäisyyksilleni, vaan tuntuvat ympäröivän elämistä samanaikaisuuksissa. Ihmisten tapaamiset ja puhelinsoitot, yhteydenotot loisivat perättäisyyttä kokemuksiin. Siis nytkö minä alan kaivata yhteydenottoja, nyt kun en kirjoita enkä suojele työrauhaani? Ehkei niin, vaan koska on ilmaantunut pieniä ihmisiä, joitten kohtaaminen ja näkeminen olisi ensisijaisen ilahduttavaa, sellaista mikä erottaisi päivän muista päivistä, mikä sykähdyttäisi ilolla sydänjuuria, jotka muuten ovat vaarassa kuihtua pelkkään kaihoon, odotukseen ja merkitsemättömyyteen. Tapahtumat eivät erotu toisistaan riittävästi, jotta muodostuisi jatkuvuuden tunne ja käsitys esim. päivien erillisyydestä. Sellaista on yksinäisyys, sellaista on täyttymättömyys ja odotus. Se saattaa olla todellinen, jopa järjellinen tilanne, mutta sitä ruvetaan pitämään muistisairautena ja nöyryytetään siten ihmisiä. Siispä sitä ei tulisi valitella julkisesti. Täytyisi vain kantaa tunteitaan hiljaisuudessa. Kirjoittaminen, muistiinpanot auttavat jäsentämään hiljaistakin aikaa ja vähäisiäkin kokemuksia. Nyt on siis 14. heinäkuuta. Sanoiko joku ’vallankumouksen päivä’? Sanoi, ja muistankin kuka, mutta en kerro.” (© Eeva Kilpi ja WSOY 2019)