Körttifoorumi

Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Juhoma - 12.06.09 - klo:10:26

Otsikko: Ylimielisyys
Kirjoitti: Juhoma - 12.06.09 - klo:10:26
 Tämä aihe -Ylimielisyys - on vaivannut minua viime aikoina.   Eniten sitä huomaa itsessään, mutta jopa tällä foorumillakin. Toisen ylimielisyyden huomaa kaikkein helpommin.
Kun olen lukenut esim. Kyöstin tai Jampen joskus ylipitkiä viestejä, luen  vain alun ja lopun. Välimaaston pistän arvaamalla ,   Ylimielisesti    :icon_sad:
Oman ristinsä kantaminenkin  on vaikeaa,  kun senkin kantaa myös " ylenmielisest "
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: myyrä - 12.06.09 - klo:10:43
Täytyy paljastaa, että ennen rukoilin Jumalaa poistamaan minusta ylimielisyyden, itsekkyyden ja omahyväisyyden.

Nykyisin rukoilen vain, että Hän antaisi ne anteeksi.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 12.06.09 - klo:11:00
Lainaus
Kun olen lukenut esim. Kyöstin .....  joskus ylipitkiä viestejä, luen  vain alun ja lopun.

Mukavaa, että luet tekstejäni. Kun kerran aloitat, lukisit ne nyt kokonaan.
Niitä on monesti ajatuksen kanssa huolellisesti yritetty kirjoittaa.

1)
Ylimielisyyden peikko on minulle tuttu kaveri.
Silloin, kun olen sen sylissä, huonoiten sitä havaitsen.
Jos jostain syystä putoan sen sylistä, havaitsen sen peikon paremmin ja kauhistun ja pakenen takaisin peikon syliin, jotta minun ei tarvitsisi sitä katsella, vaan voisin kuvitella, että peikkoa ei ole olemasakaan.


2)
Minua myös kuvottaa itseäni juuri kirjoitettujen rivien välistä pursuava näennäisnöyryys, joka taasen johtuu siitä, että olen hyvä kaveri ylpeyden peikon kanssa. Seuraavaksi kuvittelen, että olenpas minä hyvä kristitty ja pitkälle päässyt, kun tuon ylpeyden peikonkin havaitsin itsessäni.


3)
Tästä oivalluksesta taasen syntyy heti valtava löyhkä, koska tuo edellinen oivallus johtaa enstistä suurempaan ylpeyteen.
Palaan kohtaan kaksi, ja jatkan siitä eteenpäin kohtaan 3.

Tässäpä tämä hassu ja loputtoman ikuinen luuppi, jota Auri Hakomaa kirjassaan Hurskas Sika kuvailee (tai sitten kuvaus on jossain muissa hänen teksteissään tai pohdinnoissaan.)



Onko joku foorumilaisista päässyt jo niin pitkälle, että voi oikeasti nöyrin ja rehellisin mielin tunnustaa, että
"olen vain maan matonen, heikko, kurja ja puhtaasti Jumalan armon varassa ja armon häivähdyksiä osottava syntinen"?

Koska itse en ole tuohon päässyt, minulle tulee yleensä mieleen, että onkohan tuossa ylimielisyys mukana, kun joku kovin korostaa omaa huonouttaan ja heikkouttaan.
Vaan, se, että itse ei ole päässyt johonkin, ei toki tarkoita, että kukaan muukaan ei sitä saavuttaisi.
Pidän avoinna sitäkin mahdollisuutta, että joku ehkä mahdollisesti kenties aivan oikeasti on löytänyt aidon nöyryyden ja aivan oikeasti ei edes tiedostamattakaan kehuskele omalla nöyryydellään.

Jos itse puhun omasta nölyryydestäni, niin tiedoksi kaikille: kunhan kehuskelen itseäni.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 12.06.09 - klo:11:08
Arvostan rehellisyyttä.
Minusta tuntuu siltä, että rehellisyydessä on helpompaa tavoitella hyviä arvosanoja, kuin esim. nöyryydessä (=ylimielisyyden vastakohdassa).
Olen nykyisin ehdottomasti sitä mieltä, että uskovaisuus ja rehellisyys ei ole toisiaan pois sulkevia ominaisuuksia, siitäkään huolimatta, vaikka omien silmälasieni takaa näyttää siltä, että kyseiset ominaisuudet eivät viihdy samassa tilassa.
Otsikko: Ylimielisyys tänään.
Kirjoitti: santtu-62 - 12.06.09 - klo:11:14
Tämä aihe -Ylimielisyys - on vaivannut minua viime aikoina.   Eniten sitä huomaa itsessään, mutta jopa tällä foorumillakin. Toisen ylimielisyyden huomaa kaikkein helpommin.Oman ristinsä kantaminenkin  on vaikeaa,  kun senkin kantaa myös " ylenmielisest "

Tieten edistys on antanut meille käsityksen, ettei ole mitään, mihin ihminen ei kykenisi. Tieto on kaikkivaltias. Äly voisi valloittaa luonnon.

Koska olemme älykkäämpiä kuin useimmat ihmiset(näin ajattelemme), voiton saalis olisi meidän ajattelumme palkkana.

Älyn jumala on syrjäyttänyt isiemme Jumalan, Kaikkivaltiaan.

Siksi minun on arvioitava itseni joka armon aamuna uudelleen tai sitten vaihtoehtona minulla on kuolema.
Mutta … arvioinnin ja hengellisen kuoleman välillä on Hän, Kristus, Vapahtajani.

Hän kyllä opettaa minut etten voi leijalla muiden ihmisten yläpuolella.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys tänään.
Kirjoitti: vaivattu sielu - 12.06.09 - klo:16:36
Koska olemme älykkäämpiä kuin useimmat ihmiset(näin ajattelemme), voiton saalis olisi meidän ajattelumme palkkana.

Älykkyysosamääräni ei nouse korkealle, mutta itsekkyysosamääräni kyllä.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: Jampe - 12.06.09 - klo:16:57
Tämä aihe -Ylimielisyys - on vaivannut minua viime aikoina.   Eniten sitä huomaa itsessään, mutta jopa tällä foorumillakin. Toisen ylimielisyyden huomaa kaikkein helpommin.
Kun olen lukenut esim. Kyöstin tai Jampen joskus ylipitkiä viestejä, luen  vain alun ja lopun. Välimaaston pistän arvaamalla ,   Ylimielisesti    :icon_sad:
Oman ristinsä kantaminenkin  on vaikeaa,  kun senkin kantaa myös " ylenmielisest "


Miksi ruoskia itseään kaikenlaisilla vioilla ja puutteilla?  Ei siitä  hurskaammaksi ainakaan tule. Viallisia olemme ja pysymme!
Täytyy tunnustaa etten minäkään aina viitsi kaikkia tekstejä alusta loppuun lukea muttei ole kyllä tullut mieleenkään että se(kin) olisi ylimielisyyttä?  Monta kertaa tosin, kun luen jotain oikein paatoksellisia hengellisiä kirjoituksia, huomaan ajattelevani että hohhoijaa taas tätä paskaa!  Pidän kuitenkin itselläni oikeuden ajatella niin kuin haluan enkä tahdo milloinkaan (enää) muuttua uskonnolliseksi klooniksi.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 12.06.09 - klo:17:07
Lainaus
uskonnolliseksi klooniksi

Uskonnollisena kloonina (tai klovnina) toteaisin tähän väliin, että kyllä se tämäkin elämää on ja välillä mielenkiintoistakin.
Tuskin se kloonittomuus kuitenkaan mikään ainut autuaalliseksi tekevä asia on.
Mikä soipii kellekin.

Välillä haaveilen tällaisesta elämästä:
Olisin poikamiehenä jossain syrjäkylällä ja kuuluisin pieneen kiinteään uskonnolliseen yhteisöön, jossa askarrellaan koko ajan lopunajan tapahtumien kanssa ja nähdään maailmanloppu koko ajan oven edessä kun luetaan erilaisia merkkejä eri puolilta.
Sitten koko ajan spekuloitaisiin maailmanlopulla ja pyritään mahd. hyvin argumentoimaan, miksi se on aivan oven edessä, ellei jopa melkein jo tapahtunut.
Olisi iltaisin todella jännittävää kokoontua uskonnollisen yhteisön tilaisuuksiin kuulemaan ja keskustelemaan näistä jännittävistä asioista.
Jos jonain iltana ei ole kokoontumsita, kuuntelisin kotona kasetilta jännittäviä lopuanajan ennustuksia ja saarnoja.
Päivät kävisin töissä ja se olisi sitä harmaata arkea ja iltaisin sitten elelisin jännittävässä maailmassa.

En toki vaihtaisi osaani tällaiseen, koska minulla on mukava vaimo ja pikkupoika, mutta saahan sitä haaveilla erilaisista asioista.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: Jampe - 12.06.09 - klo:17:12
Uskonnollisena kloonina (tai klovnina) toteaisin tähän väliin, että kyllä se tämäkin elämää on ja välillä mielenkiintoistakin.
Tuskin se kloonittomuus kuitenkaan mikään ainut autuaalliseksi tekevä asia on.
Mikä soipii kellekin.

Välillä haaveilen tällaisesta elämästä:
Olisin poikamiehenä jossain syrjäkylällä ja kuuluisin pieneen kiinteään uskonnolliseen yhteisöön, jossa askarrellaan koko ajan lopunajan tapahtumien kanssa ja nähdään maailmanloppu koko ajan oven edessä kun luetaan erilaisia merkkejä eri puolilta.
Sitten koko ajan spekuloitaisiin maailmanlopulla ja pyritään mahd. hyvin argumentoimaan, miksi se on aivan oven edessä, ellei jopa melkein jo tapahtunut.
Olisi iltaisin todella jännittävää kokoontua uskonnollisen yhteisön tilaisuuksiin kuulemaan ja keskustelemaan näistä jännittävistä asioista.
Jos jonain iltana ei ole kokoontumsita, kuuntelisin kotona kasetilta jännittäviä lopuanajan ennustuksia ja saarnoja.
Päivät kävisin töissä ja se olisi sitä harmaata arkea ja iltaisin sitten elelisin jännittävässä maailmassa.

En toki vaihtaisi osaani tällaiseen, koska minulla on mukava vaimo ja pikkupoika, mutta saahan sitä haaveilla erilaisista asioista.


Yhdessä Arto Paasilinnan kirjassa oli juuri tuollainen yhteisö! valitettavasti en enää muista nimeä mutta hauska kirja oli!
Otsikko: Ylimielisyys
Kirjoitti: santtu-62 - 12.06.09 - klo:18:15
Ylimielisyys - näytelmän ohjaus
Useimmat ihmiset yrittävät elää omiin voimiinsa turvautuen, sitä minäkin yritin.

Jokainen on kuin näyttelijä, joka tahtoo ohjata koko näytelmää ja aina yrittää järjestellä näytelmän valaistuksen, kulissit ja muut näyttelijät oman mielensä mukaan. Jos nämä järjestelyt vain toimisivat halutulla tavalla, jos ihmiset vain tekisivät hänen toivomusten mukaan, näytelmästä tulisi suurenmoinen, eikö vain.

Mutta … Näytelmästä ei tule sellainen kuin hän ajatteli. Myöntäen ehkä olleensa jotenkin syypää hän kuitenkin on varma, että muissa ihmisissä on vika. Hän vihastuu, närkästyy ja hyväilee itseänsä säälillä.

Eikö hän ajattele vain itseään, silloinkin kun hän uskoo olevansa hyödyllinen? Eikö hän ole harhaluulon uhri, että hän voi väkisin ottaa tyydytyksen ja onnen tästä maailmasta, mikäli hänen yrityksensä ylipäätänsä onnistuu.
Minulla ei ole lainkaan halua saada jokainen vakuuttuneeksi siitä, että on vain yksi tapa, jolla usko voidaan saada. Koska en sitä edes tiedä ja toiseksi se on Hänen tehtävänsä, ei minun.

Me kaikki riippumatta rodusta, uskonnosta tai ihonväristä, olemme elävän Jumalan lapsia, ja Hänen kanssaan meille on annettu mahdollisuus muodostaa iankaikkinen elämä, elää Hänen valtakunnassaan.

Jumala loi ihmisen, ihminen ei luonut Jumalaa.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: Atanasia - 12.06.09 - klo:20:33
Onko ylimielisyys samaa kuin ylpeys?
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: Juhoma - 13.06.09 - klo:07:57
Onko ylimielisyys samaa kuin ylpeys?

Näitä kahta ominaisuutta ei mielestäni täysin voi yhdistää.
On olemassa meillä kaikilla paljon ylpeyden aieita, jotka ovat  luonnollisia ja hyväksyttäviä ilman ylimielisyyttä.
 Mietitään mistä meidän itsekunkin kannattaa ylpeillä ja iloita      :icon_exclaim:
Otsikko: Yliminä
Kirjoitti: Viisveisaaja - 13.06.09 - klo:08:36
Onko se ylimielisyyttä, jos ei jaksa lukea Karjalaisenkoon ylipitkiä kirjoituksia?

No sitten minäkin olen ylimielinen.
On kyllä pajon muutakin moskaa mitä olen.

Suomalainen parusvika taitanee olla itsekriittisyys.
Mua ei haittaa liian ylimieliset ihmiset, sillä ne tuo ainakin mielipiteensä esiin.
Enemmän harmittaa ylikohteliaat ihmiset, jilla on hyviä mielipiteitä, mut ei uskolla puhua ja tuoda niitä esiin.

Yksi mun tuttu omistaa ylisuuren egon ja hän on sellainen "Hän on täällä tänään tyyppi".
Kun käännät hänelle selkäsi hän on edessäsi.
Aina äänessä ja energiaa kuin pienessä kylässä ja pikkaisen psykopaatin piirteitä, kun ei vastoinkäymisistä ole millään eikä kenenkään sanomisista.
Oman tien kulkija.

Olen huomannut että tuomarit ja lakimiehet on sellaisia tyyppejä. Todella vaikeita keskustella ja riidanhaluisia ja tarttuu joka pilkkuun.
Toisaalta vaikeita, mutta toisaalta niiden kanssa n sitten hauskaa pitää vapaa aikaa kun ne ei liikoja ujostele.

Noh. Körttien nöyryys on sekin hienoa ja sopii se asenne mulle paremmin.
Eli ajatuksissa ja asenteissa olen enempi körtti, vaikka en körtti olekkaan.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: santtu-62 - 13.06.09 - klo:08:47
Onko ylimielisyys samaa kuin ylpeys?

Näitä kahta ominaisuutta ei mielestäni täysin voi yhdistää.
On olemassa meillä kaikilla paljon ylpeyden aieita, jotka ovat  luonnollisia ja hyväksyttäviä ilman ylimielisyyttä.
Mietitään mistä meidän itsekunkin kannattaa ylpeillä ja iloita 

Käsittääkseni ylpeys on ollakseen jotain muuta kuin mitä oikeasti on. Ylpeys rakentaa itsestään mielikuvan ympäristöä ja itseänsä ihailtavaksi sekä pitää itseänsä kaiken arvostelun yläpuolella. Ylpeyteen myös ehkä liittyy häpeä ja pelko siitä, että muut ihmiset eivät mahdollisesti hyväksy ihmistä sellaisena kuin hän on. Näin ollen ajattelen että ylpeät ihmiset ovat jonkin verran epävarmoja itsestään.
On myös käsite tyhmänylpeys, mihin itse sorrun hyvinkin usein. Kuten esimerkiksi ettei aina kuuntele loppuun mitä muilla ihmisillä on kerrottavaa.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: Salis - 13.06.09 - klo:13:00
Tämä aihe -Ylimielisyys - on vaivannut minua viime aikoina.   Eniten sitä huomaa itsessään, mutta jopa tällä foorumillakin. Toisen ylimielisyyden huomaa kaikkein helpommin.
Kun olen lukenut esim. Kyöstin tai Jampen joskus ylipitkiä viestejä, luen  vain alun ja lopun. Välimaaston pistän arvaamalla ,   Ylimielisesti    :icon_sad:
Oman ristinsä kantaminenkin  on vaikeaa,  kun senkin kantaa myös " ylenmielisest "

Nooh...samaa vikaa, vikaa, vikaa on minussakin. En jaksaa lukea aina Kyöstin, Jampen tai Viisveisaajan rikkiviisaita ajatuksia kuin lopusta ja alusta. Sitten kirjoitan yhtä ylimielisesti itseni pitkän jutun, jossa ei ole päätä eikä häntää. Tämmöisiä me ihmiset (erityisesti miehet) olemme.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: myyrä - 13.06.09 - klo:13:36
Nooh...samaa vikaa, vikaa, vikaa on minussakin. En jaksaa lukea aina Kyöstin, Jampen tai Viisveisaajan rikkiviisaita ajatuksia kuin lopusta ja alusta. Sitten kirjoitan yhtä ylimielisesti itseni pitkän jutun, jossa ei ole päätä eikä häntää. Tämmöisiä me ihmiset (erityisesti miehet) olemme.

Minulle taas Jampen ja Viisveisaajan jutut tuo nykyisin suurta iloa. Eivät ole yleistä hymistelyä.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: Pirska - 13.06.09 - klo:19:13
En minäkään jaksa aina kaikkia kirjoituksia lukea kauhean tarkasti. Osa kirjoituksista on niin viisaasti kirjoitettuja, että ihan oikeasti ne menevät minulta yli hilseen, vaikka olenkin ihan normaaliälyinen (ainakin omasta mielestäni).

Minäkin mietin samaa kuin Atanasia, että ovatko aloittajan mielestä ylimielisyys ja ylpeys sama asia. Minusta ne eivät ole ihan synonyymeja.

Monta kertaa huomaan, että luen tekstit nopeasti ja vastaan heti kärkkäästi, jos joku uskaltaa olla sitä mieltä, että minä olen väärässä. Silloin minulla on tullut vastattua aika ylimielisesti.

Jampen tekstit luen suurella mielenkiinnolla, koska hänellä on niin hauska tapa kirjoittaa. Karjalaisenkyöstissä taas ihailen sitä piirrettä, että hän osaa monesti vastata aika nasevasti ja perustelee ajatuksensa.

"Minua myös kuvottaa itseäni juuri kirjoitettujen rivien välistä pursuava näennäisnöyryys, joka taasen johtuu siitä, että olen hyvä kaveri ylpeyden peikon kanssa. Seuraavaksi kuvittelen, että olenpas minä hyvä kristitty ja pitkälle päässyt, kun tuon ylpeyden peikonkin havaitsin itsessäni."
Voisiko sen osuvammin sanoa.

Taisi tulla niin sekava sepustus, että tuskin kaikki jaksavat lukea tätäkään loppuun.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: juhani - 13.06.09 - klo:19:32
minä olen ylimielinen... enkä minä muutu...
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 14.06.09 - klo:08:56
Lainaus
Useimmat ihmiset yrittävät elää omiin voimiinsa turvautuen

Monesti olen ihmetellyt sitä, että ainakin meillä helluntaiseurakunnissa opetetaan (tai ainakin opetettiin), että ei pidä elää omassa voimassaan ja ei pidä tehdä sitä ja tätä omassa voimassaan, mutta silti niitä asioita pitää tehdä Jumalan voiman turvin.
Ikäänkuin samaan aikaan ei pidä tehdä ja kuitenkin pitää tehdä.
Sellainenkin ajatus on tullut mieleeni, että ainakin minulle henkilökohtaisesti on paljon helpompaa tehdä asioita omissa voimissani, kuin yrittää olla tekemättä niitä omissa voimissani ja tehdä niitä Jumalan voimalla.

Ymmärtääkseni Luther jaottelee nämä teot kahteen osioon: maalliset ja hengelliset.
Hengellisellä puolella ei pidä ansaita pelastustaan tekemällä tekoja. Sinne ei saa siis tuoda omaa voimaansa.

Maallisella puolella taasen pitää ansaita elatuksensa ja monet eri asiat tekemällä tekoja. Jos Jumala ei anna voimaa, tällöin ne teot on tehtävä omassa voimassa. Töistä lintsaamiseksi ei esim, käy perustelu, että tänään Jumala ei antanut minulle voimia mennä töihin. Jos ei Jumala anna, silloin on mentävä omissa voimissaan. Jos ei ole omia voimia, toive ainakin olisi, että mentäisiin lääkäriin hakemaan apua (rukousta toki unhoittamatta).
Esim. lähimmäisen rakkaus kuuluu maalliselle puolelle.

Lopuksi totean, että en väitä, että lainaamani tekstin kirjoittaja edes puhui samasta asiasta, kuin itse tässä.
Halusin vain ajatella ääneen ajatuksiani ja jakaa niitä.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: Salis - 14.06.09 - klo:09:39
Ymmärtääkseni Luther jaottelee nämä teot kahteen osioon: maalliset ja hengelliset. Hengellisellä puolella ei pidä ansaita pelastustaan tekemällä tekoja. Sinne ei saa siis tuoda omaa voimaansa.

Tekemasi jako on karkeampi kuin Lutherilla. Olisi väärin erottaa hengellinen elämä ja maallinen elämä toisistaan. Palaan mieliteemaani. Et pelastu vaikka teetkin hyviä tekoja, mutta syvä kristillinen usko vaatii tekemään hyviä tekoja vaikkei sillä taivaspaikkaa saakaan.

"Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. 28 Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.

"Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin."

"Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?

Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken."

"Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut."


 

Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 14.06.09 - klo:10:07
Lainaus
Tekemasi jako on karkeampi kuin Lutherilla. Olisi väärin erottaa hengellinen elämä ja maallinen elämä toisistaan. Palaan mieliteemaani. Et pelastu vaikka teetkin hyviä tekoja, mutta syvä kristillinen usko vaatii tekemään hyviä tekoja vaikkei sillä taivaspaikkaa saakaan.


Olet ilmeisesti ymmärtänyt väärin tekstini, koska oma uskomusmaailmani vaikuttaa kirjoittamasi tekstin valossa samannäköiseltä.
Toki ymmärrän sen, että vaikka asioita voikin jaotella eri lokeroihin, muodostavat lokerot kuitenkin yhden toimivan kokonaisuuden.
Voihan autostakin varsin selvästi erottaa renkaan ohjauspyörästä ja vaihdekepin takakontista.
Näillä kaikilla neljällä mainitsemallani osalla on oma täysin erillinen tehtävänsä, joita eivät muut osat voi täyttää. Ja jos yrittää takakontilla hoitaa vaihdekepin tehtävän, ei se onnistu.
Vaikka siis autossa on lukemattomia toisistaan erottuvia osia, muodostavat ne silti kokonaisuuden.

Eli lyhyesti:
1) jos jaottelee auton eri osasiin, ei toki tarkoita automaattisesti sitä, että ei hyväksy sitä, että nämä osaset muodostavat tietyn tärkeän kokonaisuuden.
2) Olen edellisen tekstisi kanssa samoilla linjoilla kanssasi.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: Juhoma - 14.06.09 - klo:13:11
[quote author=Benkku link=topic=1352.msg37245#msg37245 date=12448    Näin ollen ajattelen että ylpeät ihmiset ovat jonkin verran epävarmoja itsestään.
On myös käsite tyhmänylpeys, mihin itse sorrun hyvinkin usein. Kuten esimerkiksi ettei aina kuuntele loppuun mitä muilla ihmisillä on kerrottavaa.

[/quote]

En ole yhtään epävarma itsestäni.  Vietimme näet eilen 13 päivä tyttäremme tyttären häitä Vantaan Seutulankappelissa.  Olkoon sitten vaikka tyhmänylpeyttä olen erittäin ylpeä , kun suuri perhekuntamme sai lisää yhden täysvaltaisen jäsenen.  ja tyttäremme meihensä kanssa saivat Unelmavävyn .        :018:
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: santtu-62 - 14.06.09 - klo:14:11
Benkku kirjoitti: Näin ollen ajattelen että ylpeät ihmiset ovat jonkin verran epävarmoja itsestään.
On myös käsite tyhmänylpeys, mihin itse sorrun hyvinkin usein. Kuten esimerkiksi ettei aina kuuntele loppuun mitä muilla ihmisillä on kerrottavaa.

En ole yhtään epävarma itsestäni.  Vietimme näet eilen 13 päivä tyttäremme tyttären häitä Vantaan Seutulankappelissa.  Olkoon sitten vaikka tyhmänylpeyttä olen erittäin ylpeä , kun suuri perhekuntamme sai lisää yhden täysvaltaisen jäsenen.  ja tyttäremme meihensä kanssa saivat Unelmavävyn .  :018: 

Mitenkähän tämä koskee minua jos teidän perhekunnassanne vietetään ihmiselämän hienoja hetkiä.
Tiedän että olette iäkäs ihminen ja Teidän elämänkaarenne on melkein kaksi kertaa pitempi kuin minun.
Siitä kunnioitus, mutta nyt on pakko kyllä sanoa että olisi ehkä hyvä katsoa vähän peiliin ja miettiä milloin, missä, koska ja kenelle heristelee sormeensa.

Elämässäni ylpeys karisee viimeistään kun astuu iäkkäiden ihmisten palvelijaksi ja saa nähdä ”sormen heristelyä”, mutta niin karisee myös ylpeys vastapuolelta hetken päästä.  Silloin on hieno hetki istua rinnakkain ja todeta.

"Että niin se on, kaikista se ihminen riisutaan Hänen edessään, ylpeyskin kuuluu niihin vaatteisiin."

Olin kyllä tyhmänylpeä että vastasin tähän viestiin.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: Pena - 14.06.09 - klo:14:31
"You're so vain, you probably think this song is about you, don't you?" Taitaa olla Carly Simonin laulu. On kai jonkinlaista ylpeyttä tai itsekeskeisyyttä ottaa itseensä kaikki kuulemansa tai lukemansa kriittiset kommentit. Emme kai arvioi täällä varsinaisesti toisiamme, vaikka olemmekin tietysti jonkinlaisina esimerkkitapauksina, kun keskustelemme ihmisten monenkirjavasta inhimillisyydestä. Yleensä huomaamme omat puutteemme helpommin toisissa kuin itsessämme.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: vaivattu sielu - 14.06.09 - klo:15:11
Lainaus
En ole yhtään epävarma itsestäni.

"Minä neuvon teille lyhykäisen tien, jos se teille kelpoo: kaikki ne omantunnon kanteet, jotka teidän päällä ovat seisoneet, niin hyvin taudin hourauksissa, kuin selvänä ollessa, ne työnnä sen persoonan eteen, joka ristin päällä huusi viimeisillä hetkillä: 'Nyt on kaikki täytetty'.

                                                                            (http://koti.mbnet.fi/lanivala/Paavo%20Ruotsalainen.jpg)
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: vaivattu sielu - 14.06.09 - klo:16:06
"Että niin se on, kaikista se ihminen riisutaan Hänen edessään, ylpeyskin kuuluu niihin vaatteisiin."

'Silloin masentuu ihmisten ylpeys, ja miesten korskeus painuu maahan, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea'. (Jes. 2:17)

Lainaus
Olkoon sitten vaikka tyhmänylpeyttä olen erittäin ylpeä , kun suuri perhekuntamme sai lisää yhden täysvaltaisen jäsenen.  ja tyttäremme meihensä kanssa saivat Unelmavävyn .        

Ei kai tuon nyt luulisi olevan väärää ylpeyttä. Olen usein ylpeä ei vain itsestäni, vaan myös vaimostani ja lapsistani. Ylpeys kuuluu ihmisyyteen, tuskin sitä voidaan kytkeä meistä kenestäkään kokonaan pois. Työnnetäänn vääräkin ylpeys, niin kuin Paavo sanoi: "sen persoonan eteen, joka ristin päällä huusi viimeisellä hetkellä: 'Nyt on kaikki täytetty'.
----------------------------------------------------
- näyttää olevan viestien lukumäärässä "oikea luku" -
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: Juhoma - 14.06.09 - klo:17:11
Kiitos Benkku !
katsotaan , katsotaan peiliin, eikä laiteta enää väärää hymiötä    :icon_biggrin:
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: Pirska - 14.06.09 - klo:17:48
On kai jonkinlaista ylpeyttä tai itsekeskeisyyttä ottaa itseensä kaikki kuulemansa tai lukemansa kriittiset kommentit. Emme kai arvioi täällä varsinaisesti toisiamme, vaikka olemmekin tietysti jonkinlaisina esimerkkitapauksina, kun keskustelemme ihmisten monenkirjavasta inhimillisyydestä.

Minäkin otan aika herkästi itseeni kriittiset kommentit, joten olen siis ylpeä ja itsekeskeinen.

Yleensä huomaamme omat puutteemme helpommin toisissa kuin itsessämme.
Juuri näin!
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: santtu-62 - 14.06.09 - klo:21:12
Kiitos Benkku ! Katsotaan , katsotaan peiliin, eikä laiteta enää väärää hymiötä
:kahvi: :023:
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: Sanneli - 16.06.09 - klo:14:22
Tekemasi jako on karkeampi kuin Lutherilla. Olisi väärin erottaa hengellinen elämä ja maallinen elämä toisistaan. Palaan mieliteemaani. Et pelastu vaikka teetkin hyviä tekoja, mutta syvä kristillinen usko vaatii tekemään hyviä tekoja vaikkei sillä taivaspaikkaa saakaan.

Oonko ymmärtäny tämän lutterin opin oikiahan suuntaan jos ymmärrän sen silleen että Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan saa aikaan rakkaudentekoja lähimmäistä kohtaan, hyvä pistetään kiertämään. Siis että uskosta seuraa hyvät teot ja jos uskostaan huolimatta käyttäytyy kuin mikäkin vatipää niin silloin pitäisi hälytyskellot jossain soida.

Otsikosta tuli muuten mieleeni että lutteri on tämmöstäkin sanonut: "Minä pelkään enemmän hyviä töitä kuin syntiä, sillä hyvät teot viettelevät ylpeyteen, mutta synti pitää nöyryydessä."

Vissiin meinaa että pitää muistaa että ne omat hyvät teot on vaan sen Jumalan rakkauden heijastumaa eikä niistä kannata ruveta kukkoilemaan?
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: Pirska - 16.06.09 - klo:15:07
Oonko ymmärtäny tämän lutterin opin oikiahan suuntaan jos ymmärrän sen silleen että Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan saa aikaan rakkaudentekoja lähimmäistä kohtaan, hyvä pistetään kiertämään. Siis että uskosta seuraa hyvät teot ja jos uskostaan huolimatta käyttäytyy kuin mikäkin vatipää niin silloin pitäisi hälytyskellot jossain soida.

Otsikosta tuli muuten mieleeni että lutteri on tämmöstäkin sanonut: "Minä pelkään enemmän hyviä töitä kuin syntiä, sillä hyvät teot viettelevät ylpeyteen, mutta synti pitää nöyryydessä."

Vissiin meinaa että pitää muistaa että ne omat hyvät teot on vaan sen Jumalan rakkauden heijastumaa eikä niistä kannata ruveta kukkoilemaan?

Täytyy myös muistaa, että ei kannata pyrkiä nöyryyteen tekemällä tahallaan syntiä.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: myyrä - 16.06.09 - klo:16:16
Täytyy myös muistaa, että ei kannata pyrkiä nöyryyteen tekemällä tahallaan syntiä.

Niinpä. Meinasin vaan sanoa tämän kuluneen jutun ja sanonkin:

Pappi kysyi rippikoulupojalta, mitä pitäisi tehdä, että Jeesus antaisi synnit anteeksi ja johon poika, että syntiä.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: santtu-62 - 20.06.09 - klo:00:39

Säihkyvä :icon_sunny: äly, jota on verrattu miekkaan, muuttuu varsin nopeasti narrin tiukuseksi, ellei sitä aina silloin tällöin pistetä ylvään vaikenemisen  :eusa_silenced: tuppeen.
 :eusa_think:
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: juhani - 20.06.09 - klo:09:49
eteläpohjalaanen viisaus; kunnia on menny, mutta maine kasvaa... :icon_wink:
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: PekkaV - 20.06.09 - klo:11:54
eteläpohjalaanen viisaus; kunnia on menny, mutta maine kasvaa... :icon_wink:
... ja maine on huono. Sääli. Olen tähän asti digannut pohjalaisista monestakin syystä, ei vähiten siitä, josta olen täälläkin kertonut: sen ainoan kerran ollessani Lapuan Tuomiokirkon jumalanpalveluksessa, katsellessani seinähirsiä voimakas liikutus vavisutti olemustani koko palvelun ajan.
Otsikko: Vs: Ylimielisyys
Kirjoitti: Kalistaja - 20.06.09 - klo:21:04



  satman: Lapuan tuomiokirkossa; historia puhuu, henget liikkuvat! :001: