Sellainen kutina mulla on, että samaa porukkaa kaikki tyyni. Ihan sillä vaan, että jos itse on isolla sakilla jossain iltaa viettämässä ja sinne tulee muutama ulkopuolinen möykkäämään ja paiskomaan kivillä, niin eivät ne kauaa siinä äyvästä. Jotain kai tuollaisille pitäisi oikeasti tehdä, mahtaako paljoa auttaa sakot (onko varaa maksaa?), ja mitä ajattelevat jos napsahtaa ehdollista vankeutta? Jotenkin tuntuisi ettei ehdollinen paljoa paina jos kerran paiskotaan poliisia tiiliskivillä. Ehdotonta vankeutta tuollaisesta ei vielä, ainakaan todennäköisesti, ole tulossa - jos edes jäävät kiinni. Laki ei tunne sellaista rangaistusta, joka oikeasti tuntuisi tuollaisen pikkurikollisen nahoissa missään. Jos ei ole varaa maksaa sakkoa, niin joutuu korkeintaan muutamaksi päiväksi kärsimään muuntorangaistusta vankilaan. Sivistysvaltioissa ei sellaista rangaistusta taida ollakaan, joka tuollaiseen tepsisi. Perinteinen piekseminen kai se parasta olisi, mutta sitä kukaan täysijärkinen tuskin vakavissaan ehdottelee.
Poliisin toiminta tuolloin vappuna oli kyllä kieltämättä aika outoa. Jos riehujia oli todella vain muutama, minkä takia heitä ei taltutettu ja viety putkaan? Mikäli sunnuntaisivuilla ollutta haastattelua on uskominen, muita mielenosoittajia ei olisi haitannut ollenkaan jos mellakoijat olisi raahattu pois. Jotenkin haiskahtaa siltä, että olisipa tainnut haitata, kun poliisi ei päättänyt voimakeinoja käyttää mesoamisen taltuttamiseksi.
Nykyisellään en ymmärtäisi sanaa aktivisti kovinkaan positiivisessa mielessä. Ensiksi tulee mieleen jotkut metelöivät ituhipit, ei suinkaan tsaarin vallan ajalla Suomen itsenäisyyttä ajaneet tahot. Heistäkään tuskin Venäjällä kovin lämpimästi ajateltiin. Gandhin aktivismi olikin fiksua passiivista vastarintaa, ja johti tulokseen. Nykyisiä aktivisteja ja heidän johtajiaan on aika turhaa lähteä Gandhiin vertaamaan, aivan eri tasolla ovat ja taitavat eri tasolle jäädäkin. Fiksujen ihmisten kanssa voi aina keskustella asioista, mutta mellakointi, mielenosoitukset ja terroriteot harvemmin kirvoittavat toista osapuolta neuvottelemaan - pikemminkin taitaa olla kosto mielessä.
Mielenosoitus on aivan hyvä keino, jos sitä käyttää järkevästi ja oikein. Esim. muslimit osoittivat Suomessa mieltään pilakuvajupakan aikaan varsin maltillisesti, ainakin mitä touhua televisiosta katselin. Toista maata on, kun kateelliset suomalaiset riehuvat itsenäisyyspäivänä Helsingissä. Samoin makasiineilla tapahtunut oli kovin turhauttavan oloista toimintaa. Yleensäkin kun katsotaan ympäristöjärjestöjen, turkistarhauksen vastustajien ja muiden vastaavien järjestämiä mielenosoituksia, huomaa selvästi ettei tarkoituksenakaan ole että mielenilmaus sujuisi lain pykälien mukaan ja rauhassa. Jos ei meinaa pysyä aisoissa, minun mielestäni on ihan oikeutettua hajottaa joukko, jos ei muuten niin voimakeinoja käyttäen. Ei poliisi pamputtaessaan tapa, mutta kipeää tekee - ja saakin tehdä. Jos tulisi seuraavalla kerralla mietittyä, miten tuo mielipiteensä julki. Mekastamisen pikanen lopettaminen saattaisi antaisi myös selkeän viestin siitä ettei moista suvaita. Jos tyydytään suojautumaan taivaalta satavilta tiiliskiviltä ja katsotaan muutenkin vierestä, minusta annetaan päinvastainen signaali - joku saattaa ajatella että tuohan on ihan OK.
Aktivistien kannattaisi ehkä hiukan sivistyä, ja miettiä miten saisivat äänensä kuuluviin. Nykyisellään kun tv:ssä haastatellaan jotain ympäristöaktivistia tai muita vastaavia, tulee vaihdettua kanavaa. Eri mieltä voi olla fiksustikin. Esim. Paavo Arhinmäellä tuntuu olevan melkoisen radikaaleja ja valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä. Hän on löytänyt puoluepolitiikan ja vaikuttaa kunnanvaltuustosta. Ulkoinen olemuskin on varsin siisti ja fiksun oloinen. Hänen kaltaistensa ajatuksia on jopa virkistävää kuunnella - toisin kuin meuhkaavien hippien, joilla ei tosin ajatuksia taida ollakaan...
Lopuksi vielä Jyrki Lehtolan kolumni
Anarkisti kotieläimenä