Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Ruoho - 11.10.08 - klo:15:08
-
Uusimmassa Kotimaa-lehdessä (9.10.) on artikkeli TNS Gallupin viime toukokuussa tekemästä kyselytutkimuksesta. Tutkimuksen tilasi Seurakunnan kasvu ry. -niminen yhteiskristillinen yhdistys. Kyselyssä keskeisin kysymys oli: "Oletko uudestisyntynyt kristitty, jolla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen?"
Mielipidetutkimuksen mukaan 15-24-vuotiaista kahdeksan prosenttia vastaa "kyllä" kysymykseen uudestisyntymisestä, mikä on lähes kolme kertaa enemmän kuin kuusi vuotta aiemmin 2002.
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimusassistentti Jussi Sohlberg sanoo artikkelissa: "Jos kysymys tehtäisiin aktiivikörtille, hän vastaisi todennäköisesti kielteisesti."
Miten sinä vastaisit? Ja mitä mieltä ylipäätään olette tämänkaltaisesta gallupista?
-
SV; "En ymmärrä"
-
Kyseinen virsi kuuluu näin
255
1. En ymmärrä,
mik' ilo, mikä kunnia
maailmass' olis saatava.
En ymmärrä.
Taivaassa ainoastaan
on riemu iankaikkinen.
On siellä autuudestaan
ihmeissään syntinen.
2. Ei itkua,
ei siellä tuskaa, kipua,
ei ahdistusta, vaivoja.
Ei itkua.
Iloa vaan, ainian
ja rauhaa siunauksineen.
Näin autuaan sai sijan,
ken uskoi Kristukseen.
6. Oi Jumala,
sun Poikas tähden anteeksi
sä kaikki suuret syntini
suo armosta.
Ja käymään käskyis tiellä
mua auta murheen alhossa,
niin että saisin siellä
kasvojas katsella.
Antti Achrenius
En ymmärrä minäkään tuota tulosta. Jos se olisi totta, olisi kirkoissa ahdasta.
Jussi Sohlberg on aika oikeasssa. Sillä ei ole ollut tapana kehuskella, vaan odottaa Jumalan suurta armopäätöstä. Kaikki on yksin Herran kädessä.
-
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimusassistentti Jussi Sohlberg (arvostamani opettaja teologian opinnoissani) pitää kysymyksenasettelua teologisesti latautuneena ja ongelmallisena, koska vain tietynlainen uskonnäkemys kelpuutetaan.
Jussi Sohlbergin mielestä tutkimus mittaa lähinnä ihmisten sitoutumista uskoontuloa korostavaan ratkaisukristillisyyteen sekä karismaattiseen, helluntalaistyyppiseen kristillisyyteen.
Herännäisyydessä ei uskoa korosteta, koska se on täysin "Jumalan juttu", eikä sillä näin ollen voi kerskailla. Uskoa ei kaupitella, eikä kysellä sen perään muiden ihmisten kohdalla. Moni körttinen ei myöskään tunnusta minun tavoin uskoansa, koska se usein aiheuttaa epäluuloja ja hämmennystä sekä leimatuksi tulemista. Aku Räty siunatessaan minut "elämän tielle" sanoi, ettei uskoa tule peittää eikä hävetä, koska Raamattu kehottaa sen tunnustamaan myös ihmisten edessä. Tätä ohjetta olen yrittanut noudattaa omalla kohdallani monesti pelko sydämessäni. Tähän asti olen selvinnyt ja toivon selviäväni elämäni loppuun saakka.
-
Nyt minä en oikein ymmärrä Lars Mikaelin viestiä. Hän kirjoittaa. ettei monen muun körttisen tavoin tunnusta uskoaan. Kuitenkin hän jatkaa Aku Rädyn siunanneen hänet "elämän tielle" sanomalla, ettei uskoa tule peittää eikä hävetä, koska Raamattu kehottaa sen tunnustamaan myös ihmisten edessä. "Tätä ohjetta olen yrittänyt noudattaa omalla kohdallani monesti pelko sydämessäni", Lars Mikael kirjoittaa.
Toisin sanoen: Toisaalta Lars Mikael ei ole tunnustanut uskoaan aina, mutta silloin kun niin on tapahtunut, hän on ollut usein peloissaan. Tulkitsenko oikein?
-
Mielipidetutkimuksen mukaan 15-24-vuotiaista kahdeksan prosenttia vastaa "kyllä" kysymykseen uudestisyntymisestä, mikä on lähes kolme kertaa enemmän kuin kuusi vuotta aiemmin 2002.
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimusassistentti Jussi Sohlberg sanoo artikkelissa: "Jos kysymys tehtäisiin aktiivikörtille, hän vastaisi todennäköisesti kielteisesti."
Miten sinä vastaisit? Ja mitä mieltä ylipäätään olette tämänkaltaisesta gallupista?
Lisäys tuohon, todettiin myös kasvusta: "Muutokset mahtuvat tutkimuksen virhemarginaaliin."
Vastaisin kielteisesti. Luulisin Sohlbergin siis olleen oikeilla linjoilla. Kysymyksenasettelu on mielestäni huono.
-
"Oletko uudestisyntynyt kristitty, jolla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen?"
---
Miten sinä vastaisit? Ja mitä mieltä ylipäätään olette tämänkaltaisesta gallupista?
Kysymyksen ensimmäiseen osaan vastaisin, että en tiedä. Toiseen osaan vastaisin, että en ymmärrä kysymystä.
Tuloksia ei voi lainkaan arvioida, ellei tiedä, miten kysymys on esitetty.
Tarkempaa tietoa tutkimuksesta saa osoitteesta http://www.seurakunnankasvu.fi/
Suomalaisia taustoja näyttäisi olevan mm. Lähetysseurakunnassa, helluntailaisuudessa, Nokia Missiossa ja Linkkiseurakunnassa.
Kansainvälisistä taustoista saa käsityksen osoitteesta http://www.dawnministries.org/
Pikaisen tutustumisen perusteella yhdistys näyttää evankelikaaliselta herätyskristillisyydeltä. Tavoitteet ovat globaalisti kovat:
Our vision is to mobilize twenty thousand apostolic leaders who will train and release an army of two million church planters to see twenty million churches planted by the year 2020.
Sota- ja armeijametaforat ovat taas muodissa muuallakin kuin Pelastusarmeijassa.
Mt
-
Kielteisesti vastaisin minäkin. Ja totesinkin jo jollekin kotimaata lukiessani että olipa hyvin sanottu Sohlbergiltä.
-
Nyt minä en oikein ymmärrä Lars Mikaelin viestiä. Hän kirjoittaa. ettei monen muun körttisen tavoin tunnusta uskoaan. Kuitenkin hän jatkaa Aku Rädyn siunanneen hänet "elämän tielle" sanomalla, ettei uskoa tule peittää eikä hävetä, koska Raamattu kehottaa sen tunnustamaan myös ihmisten edessä. "Tätä ohjetta olen yrittänyt noudattaa omalla kohdallani monesti pelko sydämessäni", Lars Mikael kirjoittaa.
Toisin sanoen: Toisaalta Lars Mikael ei ole tunnustanut uskoaan aina, mutta silloin kun niin on tapahtunut, hän on ollut usein peloissaan. Tulkitsenko oikein?
Selvä ristiriita on todella viestissäni. Rohkenen tarkentaa viestiäni ja kertoa syitäkin.
Tätä ohjetta olen yrittanut noudattaa omalla kohdallani monesti pelko sydämessäni, tarkennan seuraavasti: Tätä ohjetta olen yrittänyt noudattaa omalla kohdallani viime vuosina monesti pelko sydämessäni.
Eräässä miesten illassa n. 25 vuotta sitten tunnustin uskoni, mutta se aiheutti erään körttipapin taholta erittäin voimakkaan reaktion. Se sai aikaan haavan jonka paranemiseen kului vuosikymmenet. Herännäisyys jäi sille tielle pitkäksi aikaa. Jumala paransi haavat. Nyt olen tullut rohkeammaksi. Olen ajatellut, ettei minulla tässä asiassa ja tällä iällä ole enää mitään menetettävää. Haluan olla rehellinen itselleni ja toisille.
-
Uusimmassa Kotimaa-lehdessä (9.10.) on artikkeli TNS Gallupin viime toukokuussa tekemästä kyselytutkimuksesta. Tutkimuksen tilasi Seurakunnan kasvu ry. -niminen yhteiskristillinen yhdistys. Kyselyssä keskeisin kysymys oli: "Oletko uudestisyntynyt kristitty, jolla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen?
Suolassa esiteltiin kirkkomonitorin (2007) tulokset, jossa
Kristyiksi identifioi 68 prosenttia vastaajista
Perusluterilaisiksi 55 prosenttia
Uskovaksi 31 prosenttia
Uskovaiseksi 15 prosenttia
Uudesti syntyneeksi kristityksi 6 prosenttia
Karismaattiseksi kristityksi 2 prosenttia
Fundamentalistiksi 1 prosentti
Tämä oikeastaan kertoo hyvin paljon siitä, miten suomalaiset suhtautuvat kristinuskoon. Suomalaiset ovat valtaosaltaan perusluterilaisia kristittyjä.
-
"Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." (Joh. 3:7-8).
Näin sanoo Jeesus Nikodemokselle Johanneksen evankeliumin mukaan. Eivätkö jo pelkästään nämä Jeesuksen sanat kumoa ratkaisukristillisyden uudestisyntymisineen?
Riitta ja Seppo A. Teinosen teoksen Ajasta ylösnousemukseen mukaan uudestisyntymisestä puhutaan Uudessa testamentissa lähinnä kolmessa yhteydessä: maailman eskatologisena eli lopunajallisena uudistuksena, uuteen Jumala-suhteeseen pääsemisenä ja sen tapahtumisena kasteessa (s. 291-292).
Uuden testamentin puheessa uudestisyntymisestä korostetaan teoksen mukaan siis varsinkin kolmea seikkaa: "1. Pelastus on yksinomaan Jumalan teko, jossa syntyvä on pelkästään passiivinen. 2. Jumalan lapseksi tuleminen on koko ihmistä ja hänen kaikkea elämäänsä koskeva tapahtuma. 3. Uudestisyntyminen tapahtuu sanan ja sakramentin (kasteen) välityksellä." (s. 292).
-
Uuden testamentin puheessa uudestisyntymisestä korostetaan teoksen mukaan siis varsinkin kolmea seikkaa: "1. Pelastus on yksinomaan Jumalan teko, jossa syntyvä on pelkästään passiivinen. 2. Jumalan lapseksi tuleminen on koko ihmistä ja hänen kaikkea elämäänsä koskeva tapahtuma. 3. Uudestisyntyminen tapahtuu sanan ja sakramentin (kasteen) välityksellä." (s. 292).
Mulle riittää tuo ykköskohta seuraavasti: "Pelastus on yksinomaan Jumalan teko."
-
Uuden testamentin puheessa uudestisyntymisestä korostetaan teoksen mukaan siis varsinkin kolmea seikkaa: "1. Pelastus on yksinomaan Jumalan teko, jossa syntyvä on pelkästään passiivinen. 2. Jumalan lapseksi tuleminen on koko ihmistä ja hänen kaikkea elämäänsä koskeva tapahtuma. 3. Uudestisyntyminen tapahtuu sanan ja sakramentin (kasteen) välityksellä." (s. 292).
Mulle riittää tuo ykköskohta seuraavasti: "Pelastus on yksinomaan Jumalan teko."
Olen samaa mieltä kanssasi, Salis.
Muuten: TNS Gallupin mukaan ne kristityt, jotka eivät vastanneet myöntävästi kysymykseen uudestisyntymisestä, luokitellaan "etsijöiksi". Kirkkomonitor 2007:n mukaan taas tällaisia on suomalaisista 20 prosenttia.
-
Ja mitä mieltä ylipäätään olette tämänkaltaisesta gallupista?
Yrjöttävää shittiä!
-
Sitä sammoo!!!!!
-
Suolassa esiteltiin kirkkomonitorin (2007) tulokset, jossa
Kristyiksi identifioi 68 prosenttia vastaajista
Perusluterilaisiksi 55 prosenttia
Uskovaksi 31 prosenttia
Uskovaiseksi 15 prosenttia
Uudesti syntyneeksi kristityksi 6 prosenttia
Karismaattiseksi kristityksi 2 prosenttia
Fundamentalistiksi 1 prosentti
Tämä oikeastaan kertoo hyvin paljon siitä, miten suomalaiset suhtautuvat kristinuskoon. Suomalaiset ovat valtaosaltaan perusluterilaisia kristittyjä.
Mikähän on uskovan ja uskovaisen ero kun %-ero on noin suuri? :)
Jos joku "tavallinen ei-uskova" kysyy minulta että olenko uskova niin sanon kyllä sillä jos moisessa tilanteessa alkaa selittämään "ei, olen luottavainen, olen jalatmaassa-körtti, perusluterilainen" tms niin se taitaa tuntua naurettavalta kiertelyltä. Toki voisin sanoa olevani kristitty mutta silti kysyjä luokittelisi minut uskovaksi. Mitä kauempaa katsoo niin sitä samanlaisemmalta eri tavoin oman kristillisyytensä tarkoin erittelevät kuitenkin näyttävät. Ja ehkäpä me kaikki olemme oman karsinamme uhrejakin eli käytämme samoista asioista eri termejä?
Koska %-lukujen summa on yli sata niin onkohan esim kaikki fundamentalistit samalla myös noita kaikkia muita, pl ehkä perusluterilaisia?
-
Mikähän on uskovan ja uskovaisen ero kun %-ero on noin suuri? :)
Uskovainen on käsite, jolla on kielteinen lataus ihmisten mielestä. Uskovaiset ovat niitä uskonnollisia hipahuukoja niin sanoakseni. Sen sijaan uskova-käsittellä on positiivinen lataus. Käsite sanoo, että kristitty, muttei ole mikään hipahuuko. :wink:
-
On aika hassua mitata prosentein kuulumista ryhmiin, joiden nimitykset ovat pikemminkin tunneilmauksia kuin asiallisia määrittelyjä. Kaiken lisäksi tunteet ovat vastakkaisia sisäpuolelta ja ulkopuolelta katsottuna.
-
On aika hassua mitata prosentein kuulumista ryhmiin, joiden nimitykset ovat pikemminkin tunneilmauksia kuin asiallisia määrittelyjä. Kaiken lisäksi tunteet ovat vastakkaisia sisäpuolelta ja ulkopuolelta katsottuna.
Tutkimuksessa, johon viittasin, ei ihmisiä jaettu varsinaisesti ryhmiin. Niinpä perusluterilainen voi olla myös uskovainen. Kysymys on pitkälti siitä, mihin kristillisyyden piirteistä eniten samastutaan.
-
Sanotaan sitten vaikka näin:
Olen 100% syntinen,
50% kristitty,
25% luterilainen.
12,5% herännyt,
6,25% uskova,
3,125% uskovainen ja
1,5625% tosiuskovainen.
Mitenkähän gallupintekijät tuohon suhtautuisivat?
-
Minä olen:
100% eläkeläinen
100% huru-ukko
100% luterilainen
100% körtti
100% syntinen
100% armon kerjäläinen
0% varma taivaaseen pääsystä
100% elän toivossa, että saisin nähdä Jeesuksen
100% että Raamattu on Jumalan sanaa, muuten toivoni olisi tyhjiin raukeava
-
Minulla ei ole ollenkaan prosentteja vaan olen herännyt luterilainen kristitty.
-
Minulla ei ole ollenkaan prosentteja vaan olen herännyt luterilainen kristitty.
Kokenut herätyksen?
-
Minulla ei ole ollenkaan prosentteja vaan olen herännyt luterilainen kristitty.
Kokenut herätyksen?
Körtti vaan eli herännyt tahi herännäinen. Herätyksen uskoon sain (ex)-vaimoltani, joka luki aikuisena itsensä teologian maisteriksi.
-
Minulla ei ole ollenkaan prosentteja vaan olen herännyt luterilainen kristitty.
Kokenut herätyksen?
Onkos omaa prosenttilokeroa meille, jotka emme ole vielä heränneet, mutta uni on muuttunut rauhattomaksi...
Mt
-
Onkos omaa prosenttilokeroa meille, jotka emme ole vielä heränneet, mutta uni on muuttunut rauhattomaksi...Mt
Nyt tulee Jumalan sanaa. Toivon, että et pahastu. Ymmärrän kyllä viestisi sisällön, mutta silti...
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:16 [Room. 5:8, 8:32]
Ei ole niin huonoa, jota Jumala ei rakastaisi - ei niin hyvääkään, joka ei Jumalan rakkautta tarvitsisi.
Prosenttilokeroa en tiedä, mutta rauhattomaan uneen on tässä esittämäni lääke.
-
Toivon, että et pahastu.
No en toki...
Mt
-
Mikäli on kysymys suruttomuuden tai peräti synnin unesta, rauhattomuus on toki hyvä merkki. Unenrähmäisiä silmiäni minäkin hieron ja yritän katsoa päin totuutta maailmasta ja itsestäni.
-
Yhdessä Siionin virressä ainakin lauletaan että "uudesti suo mun syntyä"
Joten mistä allergisuus "uudestisyntyminen" käsitteelle?
Raamatussa sanotaan, että "Teidän on synnyttävä uudesti, ylhäältä." (Tosin eri juttu on, onko körteille väliä, mitä Sanassa sanotaan)
-
Uudestisyntyminen taitaa olla niitä asioita, joita körtti hartaasti ikävöi ja odottaa. Siksi 'uudestisyntynyt kristitty' kuulostaa siltä, että joku on omin lupinensa napannut jotain vain Jumalan vallassa olevaa.
-
Uudestisyntyminen taitaa olla niitä asioita, joita körtti hartaasti ikävöi ja odottaa. Siksi 'uudestisyntynyt kristitty' kuulostaa siltä, että joku on omin lupinensa napannut jotain vain Jumalan vallassa olevaa.
...Siksi apostoli sanoo synnin tarttumisen tulevan voitoksi, kun hän sanoo näin: Uudistakaa mielenne Hengessä ja pukekaa päällenne uusi ihminen. Kun me nimittäin tiedämme lapsen oikeuden kadonneeksi, silloin pitää ruveta vikapääksi ja tietää syntiä tehneensä, mutta samassa pitää asettaa itsensä välimiehen Kristuksen eteen ja nojata koko painolla, murtaa kaikkien esteiden läpi, pitkittää uskollisesti ikävöimistä, kunnes saamme uuden sovinnon ja peson Kristuksen veressä. Tämä on se uusi muutettu mieli eli yhdenkaltaisuus Kristuksen kanssa, ja tässä on oppimista ja tekemistä koko elinajaksi. Joka näin uskossa uudistuu jatkuvasti, pysyy loppuun asti vahvana... Paavo Ruotsalaisen kirje nimettömälle henkilölle (Sisällisen tykökäymisen neuvot/Herättäjä 1964)
Minun kaltaiselle, "heikoilla hengellisillä lihaksilla" varustetulle ihmiselle, tämä Ukko-Paavon kirjeen kohta on antanut voimia elämäni matkalla. Oppimista ja tekemistä on riittänyt ja tulee varmasti riittämään.
-
Siksi apostoli sanoo synnin tarttumisen tulevan voitoksi, kun hän sanoo näin: Uudistakaa mielenne Hengessä ja pukekaa päällenne uusi ihminen. Kun me nimittäin tiedämme lapsen oikeuden kadonneeksi, silloin pitää ruveta vikapääksi ja tietää syntiä tehneensä, mutta samassa pitää asettaa itsensä välimiehen Kristuksen eteen ja nojata koko painolla, murtaa kaikkien esteiden läpi, pitkittää uskollisesti ikävöimistä, kunnes saamme uuden sovinnon ja peson Kristuksen veressä. Tämä on se uusi muutettu mieli eli yhdenkaltaisuus Kristuksen kanssa, ja tässä on oppimista ja tekemistä koko elinajaksi. Joka näin uskossa uudistuu jatkuvasti, pysyy loppuun asti vahvana... Paavo Ruotsalaisen kirje nimettömälle henkilölle (Sisällisen tykökäymisen neuvot/Herättäjä 1964)
Minun tekisi muokata tuo seuraavanlaiseksi: "Siksi apostoli sanoo synnin tarttumisen tulevan voitoksi, kun hän sanoo näin: Uudistakaa mielenne Hengessä ja pukekaa päällenne uusi ihminen. Kun me nimittäin tiedämme lapsen oikeuden kadonneeksi, silloin pitää ruveta vikapääksi ja tietää syntiä tehneensä, mutta samassa pitää asettaa itsensä välimiehen Kristuksen eteen ja nojata koko painolla Jumalan Sanaan joka lupaa meille kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä."
-
Vaan tuota...
Eikös tuo uudestisyntyminen Lutherin mukaan tapahdu kasteessa?
Vai oonko käsittäny jotaki pahasti väärin?
-
Vaan tuota...
Eikös tuo uudestisyntyminen Lutherin mukaan tapahdu kasteessa?
Vai oonko käsittäny jotaki pahasti väärin?
Tällä lailla minäkin olen ymmärtänyt. Ja Juhanin kirjoituksista ainakin saa sen kuvan :)
-
Vaan tuota...
Eikös tuo uudestisyntyminen Lutherin mukaan tapahdu kasteessa?
Vai oonko käsittäny jotaki pahasti väärin?
Et ole käsittänyt väärin. Mutta Luther puhui myöskin uudestisyntymisestä sanan kautta.
Itse ajattelen niin, että uudestisyntyminen tarkoittaa samaa kuin uskoon tulo. Luterilainen oppi opettaa, että lapsi saa kasteessa uskon. Siksi hän myös kasteessa uudestisyntyy. Kastamaton ihminen voi kuitenkin uudestisyntyä myös sanan kautta kun sana vaikuttaa hänessä uskon. Ja toisaalta kastettu ihminen voi luopua uskosta.
Uudestisyntymisestä puhutaan myös yleisesti kasteen jälkeen tapahtuvissa uskoontuloissa, mutta silloin olisi ehkä parempi puhua uudistumisesta kuin uudestisyntymisestä. Siis jos ajatellaan, että ihminen voi uudestisyntyä vain kerran.
-
Luther, Tuomas Akvinolainen, jopa Calvin ja Wilhelmi Niskanen etc. käsittivät tämän ajatuksen kasteen kautta uudestisyntymiseksi kristillis- ekumeenisena kysymyksenä. Nämä häiskät pitivät sitä totena. Mutta jos on erisuuruusmerkki kasteen ja uudestisyntymisen välillä niin ne ajatukset eivät kuulu kristinuskoon. Ne ovat kreikkalaisten isien ajatuksia (mm. Zenon, Epiktetos, Platon, Aristoteles), juutalais-"kristillisten" moralistien järkeilyä. Kaikki me kastetut ihmiset emme muista kastetta joka hetki... kaikki me luovumme kasteesta. Mutta Jumala muistaa meidän kastehetkemme.
-
Minulle tapa, miten uudestisyntyminen tapahtuu, ei ole muodostunut ongelmaksi. Jätän tämän Jumalan päätettäväksi, eikä ole näin ollen minun asiani taittaa siitä peistä. Jumalalla on monia tapoja, joita hän käyttää rakkaudessaan ihmistä kohtaan. Kaikki on aina kuitenkin Jumalan lahjaa ja ihmisen parhaaksi.
Enemmän kiinnitän huomioni Jeesuksen sanoihin: Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Joh. 3:3
-
Onko uudestisyntyminen kertatapahtuma vai pitkä prosessi? Luominenkin voidaan ymmärtää kuusi tuhatta vuotta sitten valmistuneeksi tai vuosimiljardien mittaiseksi, vielä jatkuvaksi luomistyöksi.
-
Onko uudestisyntyminen kertatapahtuma vai pitkä prosessi? Luominenkin voidaan ymmärtää kuusi tuhatta vuotta sitten valmistuneeksi tai vuosimiljardien mittaiseksi, vielä jatkuvaksi luomistyöksi.
Ainakin virallisen luterilaisen opin mukaan uudestisyntyminen eli vanhurskauttaminen tapahtuu silmänräpäyksessä. Pyhitys taasen sitten on jatkuva prosessi.
-
Otteita Raamatun selitysteoksista koskien kastetta ja uudestisyntymää:
Koska syntien anteeksiantamus ja Hengen lahja Raamatun mukaan liittyvät kasteeseen, luterilaiset pitävät kastetta autuuden ehtona. Pelastus, jota tarjotaan evankenkeliumissa, lahjoitetaan kasteessa. Siksi sanotaankin: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu". Luterilaisen käsityksen mukaan ei kasteta sitä, joka jo uskon kautta on pelastunut, vaan se, joka on pannut toivonsa evankeliumiin ja haluaa tulla pelastetuksi. Usko, jonka evankeliumi herättää ja synnyttää, on pelastusta etsivää ja pelastusta anovaa uskoa, josta vasta kasteen pesossa tulee pelastuksen omistavaa uskoa. Pelastusta anova usko voi muuttua pelastuksesta varmaksi uskoksi vasta kun sille julistetaan kasteessa syntien anteeksiantamus ja annetaan lapseuden Henki.
Kaste ei ole sen kastamista, joka ennen kastetoimitusta voi todistaa pelastuksestaan, vaan päin vastoin kaste pelastukseksi. Luterilaisen raamattunäkemyksen mukaan tätä käsitystä tukee (...) koko paavalilainen kasteoppi. Kaste on Paavalille se armon väline, joka saattaa ihmisen Kristuksen yhteyteen. Paavalin mukaan se, joka on kastettu Kristukseen, on kastettu elämän yhteyteen Kristuksen kanssa niin, että Kristuksen pelastus tulee siinä ihmisen osaksi.
Jeesus kuvaa uudestisyntymistä syntymiseksi ylhäältä. Se on siis Jumalan työtä, taivaallista puuttumista ihmisen elämään, ja se luo uudestisyntyneeseen uutta elämää.
Uudestisyntyminen eli syntyminen ylhäälltä ei ole ensimmäisen syntymisen toisinto, vaan Jumalasta alkuisin oleva syntymä, täysin uusi alku, jolloin pääsemme osallisiksi Jumalan Hengestä.
Vaikka yksityiskohtia (uudestisyntymisen; kirjoittajan lisäys) voidaankin tulkita eri tavoin, on selvää, että uudestisyntymisen todellinen perustus on Kristus ja kokemuksen välittäjä Pyhä Henki.
-
Onkohan tuo koko "uudestisyntyminen" tottakaan? Se on nimittäin aika vahva sana kun sitä oikein ajattelee vai mitä? Se että on syntynyt "uudesti", edellyttää vanhan poiskuolemista tai ainakin jättämistä ja uuden sijaan tulemista. Tässä kohtaa on sitten ihan turha sievistellä ja uskotella itselleen että "mehän olemme kaksiosaisia ja se vanha aatami jne. ..." höpö höpö!
Jos totta puhutaan niin enpä ole nähnyt vielä yhtäkään jonka oikeasti voisi sanoa uudestisyntyneen uskovaksi! pelkkää kuohuntaa se vain on ja jotkut ihmiset jaksaa vouhottaa läpi koko elämänsä mutta omissa voimissa ne kaikki sen tekee. En minä oikein jaksa uskoa että siinä Jumalalla mitään tekemistä olisi. Lisäksi sen näkee mielestäni siitäkin että se on niin hullua vouhkaamista, ei päätä eikä häntää!
Joojoo, usko sinä vaan (joka haluat) -olevasi vaikka kymmenesti uudestisyntynyt mutta pelkkää ihmistekoista höyhöttämistä se oikeasti on. Vouhotus pysähtyy sitten kun tulee vakavampi paikka elämässä eteen ja jatkuu sitten uudestaan kun kaikki on unohdettu ja tyhjää elämää pitää yrittää täyttää hengellisellä melskaamisella. Kyllä sitä jaksetaan kädet pystyssä huutaa ja kirkua ja olla tekevinänsä "hyviä töitä" niin kauan kuin viitsii itseään kohtaan olla epärehellinen. uskonto tarjoaa hyvät puitteet kaikenmaailman hönöpäille mellastaa vapaasti.
-
Se ensimmäinen syntymähän ei oikeastaan merkitse muta kuin olemassaolon alkamista. Elämän jatkuminen ja hyvinvointi riippuu monesta sen jälkeen tulevasta asiasta. Perustana on riittävän hyvä perhe, joka auttaa elämän alkuun.
Kasteessa tapahtuva uudestisyntyminen lienee samanlainen alku vaellukselle kristittynä. Jollei tuota vaellusta tueta se pysähtyy alkuunsa. Kilvoitusta siis tarvitaan. Perheenä toimii seurakunta. Perheen isänä on Isä ja isonaveljenä Poika.
-
Perheen isänä on Isä ja isonaveljenä Poika.
Minullakaan ei ole elossa olevaa veljeä, mutta on Isoveli.
-
big brother?
-
Minusta uudestisyntyminen ei oikeastaan edes voi olla muuta kuin jatkuvaa prosessia, koska ihminenkään ei ole mikään kiinteä möykky vaan alati muuttuva ja kasvava olento. Eri elämäntilanteissa on eri kysymykset, silloin vanhat vastaukset eivät enää riitä: on synnyttävä uudestaan, ylhäältä. Muutenhan sitä voisi tukeutua johonkin menneen ajan uskoon, joka on jossain elämänvaiheessa ollut totta ja jonka sitten on kivettänyt Totuudeksi itselleen.
Pari sitaattia tulee asian tiimoilta mieleen. Ensimmäinen oli jostain muinaisesta herättäjäjuhlapuheesta (jos joku muistaa, kenen, saa sanoa). Ajatus oli, että israelilaiset eivät saaneet kerätä autiomaavaelluksellaan taivaan mannaa talteen. Oli vaikeaa olla keräämättä, koska sitä oli paljon ja koska oli vaikea luottaa, että huomenna saataisiin taas uutta mannaa taivaasta. Ihmisellä kun on tapana varmistella omia asemiaan, ja se on ihan luonnollistakin. Seurapuhujan ajatus oli, että armo on kuin manna: joka päivä uusi, taivaasta tullut. Vanhaa armoa ei saa kerätä talteen, sillä niin kuin mannan autiomaassa, siihenkin tulee matoja.
Toinen anekdootti on rippikoulupedagogiikan luennolta muutaman vuoden takaa. Keskusteltiin kasteen merkityksen kautta nuorten uskosta, uskoontulosta jne. Kurssin toinen rintama oli sitä mieltä, että riparilaiset ovat jo kristittyjä, koska heille on annettu usko kasteessa. Toiselta puolen edellytettiin ns. henkilökohtaista uskoa ja sen synnyttämiseen pyrkimistä rippikouluopetuksessa. Kommentti kuului, että Jumala ei pakota ketään, ja kyllä ihminen voi kääntyä pois Jumalasta (esimerkkinä oli nuorten satanismiflirttailut ja muu kuolemaromantiikka). Satu Syynimaa, nyk. Linko, sanoi tyynesti: "Kyllä minä ainakin käännyn joka päivä pois Jumalasta." Se oli jotain niin tyhjentävää, että saan vieläkin lohtua ja kiksejä ko. kommentin syvyydestä ja körttihenkisyydestä.
-
Ennen kuin painun tästä päivän töihini, muutama ajatus näihin:
Pari sitaattia tulee asian tiimoilta mieleen. Ensimmäinen oli jostain muinaisesta herättäjäjuhlapuheesta (jos joku muistaa, kenen, saa sanoa). Ajatus oli, että israelilaiset eivät saaneet kerätä autiomaavaelluksellaan taivaan mannaa talteen. Oli vaikeaa olla keräämättä, koska sitä oli paljon ja koska oli vaikea luottaa, että huomenna saataisiin taas uutta mannaa taivaasta. Ihmisellä kun on tapana varmistella omia asemiaan, ja se on ihan luonnollistakin. .
Aika hyvä ja kristillinenkin ajatus! Minusta tuo on hyvin ymmärretty (luullakseni). Varmaankin mannan keräämiskielto johtui siitä että sillä opetettiin kaiken marinan jälkeen luottamaan siihen että Jumala pitää huolen omistaan.
Seurapuhujan ajatus oli, että armo on kuin manna: joka päivä uusi, taivaasta tullut. Vanhaa armoa ei saa kerätä talteen, sillä niin kuin mannan autiomaassa, siihenkin tulee matoja.
Sen sijaan tämä tuntuu vähän oudolta ajattelulta. Minä en kyllä voi ajatella että armoa pitäää "kerätä talteen" tai että "siihen voi tulla matoja". Tuollainen pohjaa ymmärtääkseni pietismin mukana väkisinkin kulkevaan riesaan ja taakkaan eli umpikieroon ja kummalliseen teologiaan jonka mukaan armoa saadakseen pitää kurotella ja pinnistellä ja että sitten armoa on vielä "uutta ja vanhaa" jne. Kyllä kait se on se sama vanha armo joka on ja pysyy ja johon vaan uskotaan ihan yksinkertaisesti sen kummemmin vaivaamatta itseään sen päiväysmerkinnällä. Jos päiväysmerkki onkin, eiköhän se (raamatun mukaan) pikemminkin ole : "voimassa maailman loppuun asti" eikä niinkuin jauheliha että sitä ei saa myydä enää seuraavana päivänä. Armoa ei mielestäni "kerätä talteen", -mitenkähän sellainen voisi käydä päinsä ja mihin sitä kerättäisiin? -edes täksi päiväksi? Ei armoa ylipäätään voi eikä tarvitse "kerätä", poimia/tavoitella/kurotella/ounastella saaneensa/ounastella jääneensä ilman jne. jne.
Minusta, kun raamatusta päin asiaa katselee; (enkä oikein tiedä mistä muualtakaan sitä pitäisi katsella?) -niin taivaasta jylisee yksiselitteisen selkeästi ja vailla tulkintamahdollisuuksia että armo on kerran ja pysyvästi hankittu ja se kuuluu kaikille joka tilanteessa eikä meillä ole siinä mitään tekemistä. Tähän SAA uskoa ja piste!
-
Minusta uudestisyntyminen ei oikeastaan edes voi olla muuta kuin jatkuvaa prosessia, koska ihminenkään ei ole mikään kiinteä möykky vaan alati muuttuva ja kasvava olento.
Voidaan myös olettaa, että Jeesus puhui uudestisyntymisestä vertauksena. Ihmisen täytyy syntyä henkisesti/hengellisesti uudelleen. Kysymys on asenteiden, ajattelutapojen, ajatusten ja arvojen vähittellen tapahtuvasta muutoksesta eli siis prosessista, johon Eeva-Kaisa juuri viittaisi. KUn muutos tapahtuu, syntyy ihminen uudesti. Jokainen on elämässään joutunut syntymään uudelleen eli muuttamaan ajatuksiaan ja arvojaan. Synnyin uudesta, kun menin naimisiin tai kun sain lapsia tai kun kaksi hyvää ystävääni kuoli samana vuonna.
-
Voidaan myös olettaa, että Jeesus puhui uudestisyntymisestä vertauksena. Ihmisen täytyy syntyä henkisesti/hengellisesti uudelleen. Kysymys on asenteiden, ajattelutapojen, ajatusten ja arvojen vähittellen tapahtuvasta muutoksesta eli siis prosessista, johon Eeva-Kaisa juuri viittaisi. KUn muutos tapahtuu, syntyy ihminen uudesti. Jokainen on elämässään joutunut syntymään uudelleen eli muuttamaan ajatuksiaan ja arvojaan. Synnyin uudesta, kun menin naimisiin tai kun sain lapsia tai kun kaksi hyvää ystävääni kuoli samana vuonna.
Just joo!
-
Voidaan myös olettaa, että Jeesus puhui uudestisyntymisestä vertauksena. Ihmisen täytyy syntyä henkisesti/hengellisesti uudelleen. Kysymys on asenteiden, ajattelutapojen, ajatusten ja arvojen vähittellen tapahtuvasta muutoksesta eli siis prosessista, johon Eeva-Kaisa juuri viittaisi. KUn muutos tapahtuu, syntyy ihminen uudesti. Jokainen on elämässään joutunut syntymään uudelleen eli muuttamaan ajatuksiaan ja arvojaan. Synnyin uudesta, kun menin naimisiin tai kun sain lapsia tai kun kaksi hyvää ystävääni kuoli samana vuonna.
Just joo!
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen. Havaitsen kommentissa häivän paheksuntaan.
-
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, "ratkaisukristillisyys" on mahdoton käsite. Se ei ole kristillisyyttä vaikka se kristillisyyden nimellä kulkeekin. Ihmisen ratkaisut on turhia eikä niillä ole mitään arvoa hengellisessä mielessä. ratkaisujen tekemiset on hengellisten pelle-hermannien keksintöjä.
Joskus tulen pakostakin miettineeksi että mikäli Jumala on oikeasti olemassa, niin kovin huonosti Hän tuntuu pitävän huolta siitä miten Häntä täällä "edustetaan".
-
... joidenkin ihmisten jumala on aina huonolla tuulella
-
... joidenkin ihmisten jumala on aina huonolla tuulella
Juu ja monella jumalkuva voi olla ties millainen ja se heijastuu sitten kaikessa.
Varmaankin omat vanhemmat ja elämä muutenkin luo jonkinlaista kuvaa Jumalasta itsekullekkin.
Sitten tietysti uskonnolliset vaikutteet joita saa vaikuttaa.
Körteillä on kyllä aika sallivan ja armollisen tuntuinen toi Jumalakuva mitä olen riveistänne lukenut.
Sitten se kun tutkii Raamattua luo myös kuvaa ja siksi sen lukeminen voi olla hyväksikin, vaikkakin sitäkin voi lukea kuin lakikirjaa, jos kuva on jo alkaessa tutkimaan väärä?
Jos näkee Jumalan rehellisenä, totuudellisena ja salatuimmatkin näkevänä, niin varmaankin se alitajuisesti muuttaa ihmistä samaansuuntaan. Eli kait jokainen haluaa olla vanhemmilleen jotenkin mieliksi?
Jos käy seuroissa ja kuulee vain armollisesta ei koskaan tuomitsevasta Jumalasta, niin kait sekin vaikuttaa ja ihmisestä tulee armollinen ja hyväksyvä ns, lankeemuksia kohtaan.
Mitenköhän jos kuuntelee vain kovia lakihenkisiä saarnoja, tuleekohan silloin tiukaksi ja muita lakihenkisesti muutosta vaativaksi?
Aiheeseen ratkaisukristillisyys.
Jos joku kuulee sanoman, että sinun tulee antaa elämäsi kristukselle ja tekee ratkaisun mitä puhuja vaatii. Se on kait joku eteenmeno, lestadiolaisilla käsien kohotus, ja sitten tämä ratkaisuntehnyt kokee jonkinlaisen hengellisenkokemuksen, niin voiko sitten tuomita jos hän jatkaa samaa linjaa ja painostaa muita ratkaisuihin?
Tälläistä punnintaan ratkaisukristillisyydestä. :-?
-
'Antaa elämä Kristukselle' taitaa olla körttiläiselle käsittämätön ilmaus. Suunta on vastakkainen: elämä sadaan Kristukselta.
Paitsi että Jumala näkee salatuimmat, hän on itse salattu. Kaikki jumalakuvat ovat vain aavistuksia. Körttiläinen usko ei ole pelastusvarmuutta vaan kaikesta maailman ja omasta pahuudesta huolimatta luottamusta armolliseen Jumalaan, joka kenties joskus antaa armonsa auringonsäteen (tai kevätsateen) osua minuunkin.
-
mustan huumorin Jumala antaa mukavia ja ei-mukavia asioita elämään. :-?
-
'Antaa elämä Kristukselle' taitaa olla körttiläiselle käsittämätön ilmaus. Suunta on vastakkainen: elämä sadaan Kristukselta.
Paitsi että Jumala näkee salatuimmat, hän on itse salattu. Kaikki jumalakuvat ovat vain aavistuksia. Körttiläinen usko ei ole pelastusvarmuutta vaan kaikesta maailman ja omasta pahuudesta huolimatta luottamusta armolliseen Jumalaan, joka kenties joskus antaa armonsa auringonsäteen (tai kevätsateen) osua minuunkin.
Komppaan. Körttiusko pähkinänkuoressa.
-
'Antaa elämä Kristukselle' taitaa olla körttiläiselle käsittämätön ilmaus. Suunta on vastakkainen: elämä sadaan Kristukselta.
Paitsi että Jumala näkee salatuimmat, hän on itse salattu. Kaikki jumalakuvat ovat vain aavistuksia. Körttiläinen usko ei ole pelastusvarmuutta vaan kaikesta maailman ja omasta pahuudesta huolimatta luottamusta armolliseen Jumalaan, joka kenties joskus antaa armonsa auringonsäteen (tai kevätsateen) osua minuunkin.
Komppaan. Körttiusko pähkinänkuoressa.
Minäkin kimppaan näkemystä, mutta kysymys kuului, miksi muita halveksutaan joilla on joku ratkaisua painottava näkemys?
Körttien näkemys on heidän. mutta suurimmasta osasta ns,uskovista väärä.
Ikävää mutta niin se on.
Minusta lapsi pelastuu jo ennen lapsikastetta ja kaste ei pelasta, mutta jos kuten uskoo tai epäilee kuin körtti se on kaunista ja kannatettava tapa.
Körttiläisyys on parasta filosofiaa mihin olen ikinä tavannut ja tykkään siitä.
Vaikkakin pikkasen jotkut asiat siinä mietityttää.--
Ratkaisukristillisyydessä on puolensa.
Kun kuuntelee jotain vaimonsa hakkaajaa tai juoppoa, joka on tehnyt ratkaisun kokenut jotain ja muuttanut tapansa, en sitäkään pitäisi pahana.
Huh kun tuntuu, että körtit on muuttuneet niin sallimattomattomaksi muullatavalla uskovia.
Miten saataisiin taas rauha ja kaikille kauha? :?:
-
.
Körttiläinen usko ei ole pelastusvarmuutta vaan kaikesta maailman ja omasta pahuudesta huolimatta luottamusta armolliseen Jumalaan, joka kenties joskus antaa armonsa auringonsäteen (tai kevätsateen) osua minuunkin.
Muuten pidän noita "körtti" painotuksia ihan hyvinä painotuksina mutta tuota kursiivi-osaa en vaan käsitä että mitä se sitten ON jos se armonsäde osuu joskus? Sen minä haluaisin tietää koska luulen kuitenkin tietäväni että tällä tarkoitetaan jotain tunnetta/kokemusta/kokemuksia siitä että "nyt on armo". Mitäs jos ei tulekaan mitään "osumia"? sittenkö ei armo ole asunut? mennyt kokonaan ohi?
Okei okei, tämä oli retoriikkaa tiedänhän minä että körttiläisyys ON pietismin aikaansaama liikehdintä alunperin jossa armo ymmärrettiin kokemisiksi ja sitä mitattiinkin kokemisten määrällä; -oli armon vilauksia yms. Minusta tämä on -anteeksi vaan; -puhdasta soopaa! MIKSI pitää saada kokea/tuntea/havaita jotain? Miksi kertokaa se minulle?
Te körttiläiset ette ehkä huomaakaan, kun se on niin sisäsyntyistä noine puheenparsineen herätysliikkeessänne, että odotellaan jotain kokemusta armosta. SE että ette ehkä tarkoita kokemusten olevan perustana armolle tai sen ilmenemiselle on lienee tosiasia, näin uskon; -mutta miksi viljelette puheenparressa tuollaisia asioita jonka mukaan "armo osuu toivottavasti vielä joskus" tms? Onko se tiedostamatonta ja tahatonta? Mietittekö koskaan mitä tämmöinen tarkoittaa jos se totta olisi, että "voi jospa armo joskus osuisi kohdalleni..."
Eikö se tarkoita sitä että jos et sitä koe niin sitten olet ilman armoa? Tai ainakin uskottelet olevasi, mutta kuka OIKEASTI uskoo olevansa ilman armoa silloin kun sitä ei ole havaittavissa erityisesti?
Esitin teologisen pähkinän teille körttiläisille ja loppuun kiteytän oman näkemykseni jonka mukaan armo on kerran tuotu kaikille, pysyvästi, kertaluonteisesti ja lujasti ja se ei ollenkaan riipu tuntemisistamme tai siitä uskommeko sen saaneemme vai emme. Se vain on ja se on kaikille, kertakaikkiaan. Teidän puheenpasri tässä asiassa on kuin heittäisi kissalle herkkupalan joka sitä pyörittelee ja leikittelee, ottaa suuhun ja sylkee pois ja on sitä saalistavinaan vaikka se on siinä edessänsä kokoajan syötävänä ihan ilmaiseksi!
paasaan siksi että minusta tällainen puheenparsi kaikessa hengellisyydessään ja näennäisessä nöyryydessään on kauhean armotonta kuultavaa ihmiselle joka oikeasti kamppailee tunnontuskiensa kanssa, että hänelle selostetaan kristillisyyden mallia jossa armo on kauhean epävarma asia että todennäköisest ise ei edes kuulu hänelle kun ei voi tunteakaan mitään merkkejä siitä. Loppujen lopuksi uskon että kaikki (100%) tuntemiset ja kokemiset ovat vain ihmisen oman psyyken tuotosta ja reagointia kuultuun sanomaan mutta armon ja kokemisiemme väliin ei silti saisi edes leikilläänkään panna yhtäläisyysmerkkiä. katsokaa nyt kuinka suuri kompastuskivi se on ihan lukemattomille ihmisille ruveta ylipäätään uskomaan evankeliumia, kun "ei tunnu uskovaiselta eikä miltään" _Mistäs muualta tällainen ajatus on peräisin kuin pietismin aarrearkuista? Siitä on tullut käsite.
Arvostan tosiaan körttiläisiä painotuksia, minusta ne ovat herätysliikkeistä parhaasta päästä, mutta tämä... -en voi käsittää muuten kuin että se on ajattelematonta jäännettä vanhasta pietismistä jota viljellään tahattomasti.
-
Armon aurinko on ja pysyy. Sen säteet vain ovat usein pilven takana. Osa pilvistä on Jumalan luomia, osa saatanan ja osa kai ihmisen omaa hämäryyttä.
-
Armon aurinko on ja pysyy. Sen säteet vain ovat usein pilven takana. Osa pilvistä on Jumalan luomia, osa saatanan ja osa kai ihmisen omaa hämäryyttä.
Anteeksi Pena kun en taas tajunnu.
Oliks se niinku, et tulisi olla aina armosta epävarmuudessa ja onko se joku hyve ja hyvä kun on vain sellaisessa ainaisessa epävarmuudessa siitä paistaako se Armo minuun vai ei?
Mä en tajuu, oonkohan ainot joka osaa soomee, vaikka oon maahanmuuttaja.
Kirjoittaisitteko muutakin kuin kaanaankieltä? :roll:
Jamps kirjoitti harvinaisen hyvin ja syvällisesti.
-
Ratkaisukristillisyydessä on puolensa.
Ratkaisukristillisyys...kuinka helposti ja usein ns. ratkaisukristillisyys koetaan omaan piikkiin ja siitä otetaan kunnia itselle tai jollekin "laisuudelle tai läisyydelle". Olen kertakaikkiaan väsynyt todistuspuheenvuoroihin, joissa painotetaan muuta kuin Jumalan armoon ottamista ihmisen kohdalla. En tiedä mitä on körttiusko (minulla on vain usko Jumalaan), mutta sen tiedän ja olen kokenut hyvänä, että Sanan julistaminen on Jumalan ennättävän armon julistamista, jolla Jumala kutsuu meitä yhteyteensä asettamatta meille mitään ehtoja (...)”Ihmiset eivät voi tulla vanhurskaiksi omin voimin, ansioin ja teoin, vaan että heille lahjoitetaan vanhurskaus ilmaiseksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että heidän syntinsä annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka on kuolemallaan sovittanut syntimme. (Herättäjä -Yhdistyksen kotisivuilta)
Ratkaisukristillisyyttä taitaa olla se, kun ratkaisun tekee itse. Kun uskoo asiassa Jumalan ratkaisuun, kysymymykseessä lienee yksin armoon ottaminen Kristuksen sovitustyön tuloksena. Körttiteologit ja viisaammat voivat ymmärtää asian toisin. Tämä on vain minun näkemykseni.Miten saataisiin taas rauha ja kaikille kauha
Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, vaan riitaa! (Luuk. 12:51)
Jampen ja Viisveisaajan kirjoituksiin suhtaudun kaikella kunnioituksella, mutta niistä heijastuu ennakko- ja mutu-asenne herännäisyyteen. Se sallittakoon. Tällä foorumilla ei liene rajoitusta kaikenlaisiin mielipiteisiin, jos ne eivät ole rienaavia ja toisen uskoa mitätöiviä. Toisen uskon mitätöinti ja körttiläisyyden pannaan julistaminenkaan ei kyllä ole ollut kaukana. Se on murheellista. Herännäisyyttä saa ja pitääkin mielestäni arvioida, olen tehnyt sitä itsekin. Olisi kuitenkin hyvä jos arviointi pohjautuisi tietoon ja kokemukseenkin. Oikeaa kuvaa herännäisyydestä ei synny "nuotin vierestä veisaajien" tahdittamina, se vain lisää ennakkoluuloja ja muokkaa asenteita herätysliikettä kohtaan. Onko se tarkoituskin?
Lars Mikael
-
Laina:
. Oikeaa kuvaa herännäisyydestä ei synny "nuotin vierestä veisaajien" tahdittamina, se vain lisää ennakkoluuloja ja muokkaa asenteita herätysliikettä kohtaan. Onko se tarkoituskin?
_________________
Ei ole ainaskaan mun tarkoitus.
Anteeksi kyselyt.
Körtit olkoon kuin ovat.
-
Oikeaa kuvaa herännäisyydestä ei synny "nuotin vierestä veisaajien" tahdittamina, se vain lisää ennakkoluuloja ja muokkaa asenteita herätysliikettä kohtaan. Onko se tarkoituskin?
Onko nyt ylipääsemättömän vaikeaa ymmärtää yksinkertaista uskoa: Ihminen pelastuu vain Jumalan armosta. Jumala pelastaa eivät ihmisen teot, puheet tai usko. Mikä tässä on epäselvää?
-
Joo vaikeeta se on tajuta.
Jos muslimi tai muu ei kuule evankeliumia hän ei pelastu.
Körttiuskomuksen mukaan pelastuu vain armosta.
Ihmisen puheet ja muut ei siihen vaikuta.
Aika raakaa oppia, jos se laittaa siihen tilaan, että omat teot ja tekemiset on väärin, kunhan etsii armoa kohdalleen. lepää siinä armossa ja vain on.
Se siinä just on pikkasen vaikeata tajuta, etä passiivinen usko jotenkin pelastaisi.
Jumala pelastaa ei ihmisen teot? Ikävää muslimeille esimerkiksi sillä he eivät usko kun kukaan ei kerro ja körtitkin vaan on ja toteaa Jumala vain pelastaa älkää mistään ottako vastuuta.
Tietysti Jumala vain pelastaa, mutta ei kai se tarkoita, että Jumala tekee kaiken ja ihmisen vastuuta lähimmäisten uskomisesta ei ole?
Sitten toi ratkaisu ja suorituskristillisyys, siitähän aiheessa oli kysymys, miksi nyt taas jostain muusta?
-
Körtit ovat aina olleet aktiivisia lähetysihmisiä. Lähetysvarojen keräämisestä jouduttiin kai tsaarin aikana käräjillekin. Tottahan Jumalan armosta pitää kertoa maan äärissäkin. Ei lähetystyö aina ole ratkaisun tivaamista ja kohotettujen käsien laskemista. Usein se on kaivojen kaivamista, lukutaidon levittämistä, sairaaloiden perustamista ja kirkkojen rakentamista.
-
Körtit ovat aina olleet aktiivisia lähetysihmisiä. Lähetysvarojen keräämisestä jouduttiin kai tsaarin aikana käräjillekin. Tottahan Jumalan armosta pitää kertoa maan äärissäkin. Ei lähetystyö aina ole ratkaisun tivaamista ja kohotettujen käsien laskemista. Usein se on kaivojen kaivamista, lukutaidon levittämistä, sairaaloiden perustamista ja kirkkojen rakentamista.
Toi kuullostaa hyvältä ja oikealta.
Eikö sitten ihmisten puheet ja muu vaikuta pelastumiseen.
Siis tekemiset. Ilmeisesti ne kuitenkin vaikuttaa, koska körtitkin niitä tekevät?
:roll: :roll:
Ja tämäkin aihe on tälle kovapäiselle veisaajalla jotenkin selkiintynyt.
Niinku ainaski silleen, luulisin. :oops:
-
Ehkä on niin kolkosti, että ihminen voi olla tekoineen tai varsinkin tekemättä jättämisineen esteenä jonkun pelastumiselle. Ketään hän ei kuitenkaan voi pelastaa, se on aina ainoastaan Jumalan teko.
-
... joidenkin ihmisten jumala on aina huonolla tuulella
Jumala hymyilee :D
-
Eikö sitten ihmisten puheet ja muu vaikuta pelastumiseen.
Siis tekemiset. Ilmeisesti ne kuitenkin vaikuttaa, koska körtitkin niitä tekevät?
Öh. Eikö ihminen voi tehdä asioita ilman että tekee niitä pelastaakseen itsensä?
Ei mun pelastumiseen vaikuta sekään, että avaanko naapurin rouvalle oven, mutta se on kilttiä ja kohteliasta joten teen sen silti...
-
Eikö sitten ihmisten puheet ja muu vaikuta pelastumiseen.
Siis tekemiset. Ilmeisesti ne kuitenkin vaikuttaa, koska körtitkin niitä tekevät?
Öh. Eikö ihminen voi tehdä asioita ilman että tekee niitä pelastaakseen itsensä?
Ei mun pelastumiseen vaikuta sekään, että avaanko naapurin rouvalle oven, mutta se on kilttiä ja kohteliasta joten teen sen silti...
Juuri näinhän se on. Ei meidän pidä tehdä hyviä tekoja siksi että me niillä muka itsemme pelastaisimme, vaan siksi että se on oikein ja Jumalan tahto.
-
Eli körtit painostavat ihmisiä uskomaan.
Eli lähetyssaarnaavat.
Siis ihmisen teot vaikuttavat muitten, mutta ei omaan pelastukseen?
Jos nyt vaikka ateisti kuulee lähetyssaarnaajakörtin saarnan, niin eikö hän itse valitse miten suhtautuu kuulemaansa, vai onko niin että hän pelastuu jos lahjaksi saa uskon körtin saarnan tai oliko se kaivojen kaivamisen takia.
Ratkaisukristillisyydessä on puolensa, mutta tietenkään kenenkään ei tulisi tehdä ratkaisuja toisten painostuksen takia, vaan oman miettimisen kanssa.
Se että ei mitään tarvitsisi tehdä tullakseen pelastetuksi on outoa?
Ainakin minusta ateistin on ainakin kuunneltava tullakseen armon kanssa tekemisiin.
Ompas hassu tämä kokoasia.
Suurinosa on kuitenkin kristityistä ratkaisukristillisyyden puolesta, vaikkakin he myöntävät, että varsinainen pelastus tulee lahjaksi.
-
Eli körtit painostavat ihmisiä uskomaan.
Eli lähetyssaarnaavat.
Lähetyssaarnaajan tyttärenä tuo särähti korvaan.
Lähetystyö on kätten evankeliumia. Työmuodot ovat lähellä kehitysaputyötä. Usein sanotaan, että tyhjälle vatsalle on turha saarnata. Lähetystön oma asema tulee esiin työn motiiveissa. Kristityn velvollisuus on huolehtia lähimmäisistään. Vai miten se Luther sanoi "...hoitaa ruumista niin, että me ruumiimme terveyden ja kunnon avulla kykenemme tekemään työtä apua tarvitsevien hyväksi..." Harvoin siinä työssä Jumalasta puhutaan, painostamisesta puhumattakaan. Kysymyksiin vastataan. Armo on kova juttu.
Luin muutama viikko sitten Kirsittyn vapauden. (hieno kirja, siitä pitäisi saada uusi painos). Käisitin, että teot eivät pelasta, mutta kristitty ihminen jossa pyhä henki vaikuttaa tekee hyvä tekoja pyhän hengen vaikutuksen vuoksi. Muistaakseni Malmivaara kehotti jossain ihmistä varomaan sitä, että kovasti yrittää tehdä hyviä tekoja, koska se muuttuu nopeasti ulkokultaisuudeksi.
Jotenkin jäsensin itselleni asian niin, että yritys olla hyvä kristitty tekemällä kovasti kaikkea hyvää ei toimi. Mutta armollisesti me puolivahingossa aika ajoin kuitenkin teemme jotain hyvää aktiivisesti yrittämättäkin, kiitos pyhän hengen vaikutuksen. Lutherin sanoin: "uskon vanhurskaus koetellaan ulkoisten seremonioiden käytössä."
-
Eli körtit painostavat ihmisiä uskomaan.
Eli lähetyssaarnaavat. Siis ihmisen teot vaikuttavat muitten, mutta ei omaan pelastukseen?
Tuntuu siltä, että Viisveisaaja lukee meidän juttujamme KPR-periaatteella.
Usko on jokaisen henkilökohtainen asia. Lähetystyö on kristillisen uskon mahdollisuuden tuomista.
Uskon pitäisi johtaa hyvin tekoihin, mutta hyvät teot eivät vaikuta pelastumiseen.
Jumala valitsee, ketkä pelastaa. Ihminen ei voi vaikuttaa pelastumiseen, mutta hän voi tehdä hyviä tekoja siitä riippumatta pelastuuko vai ei, koska kristillisyys sitä edellyttää.
Jos ihminen voisi vaikuttaa pelastukseensa, mihin Jumalaa tarvitaan? Ei muuta kun kovasti uskomaan, tekemään hyviä tekoja ja jippii pelastin itseni. Vai luuletko todella, että Jumalaa voi mielistellä siinä määrin, että hän pelastaa Sinut?
-
Olisi kiva tietää miten Salis suhtautuu vaikkapa muslimeihin.
Sanomallako, Jumala sinut pelastaa ei sinun tarvitse tehdä mitään?
Ikävä tosiasia on että ei muslimit usko tai uskoo, mutta ei kristinuskon mukaisesti.
Jumala ilmeisesti ei tykkää muslimeista??
Outoa jättää kaikki vastuu Jumalle.
Tietysti me olemme armonalla ja usko lahja Jumalalta. Sen nyt tajuaa varmasti meistä jokainen, mutta ettäkö ihmisella ei ole mitään vastuuta suhteessa pelastukseen ja pelastumattomiin, niin on outo usempien kristittyjen parissa.
Olenko jo todennut, että körttien filosofia ja painotukset ovat parhaita mihin olen uskonnollisella saralla tärmännyt ja diggaan sitä kybällä.
On kuitenkin asioita jotka vielä kummastuttavat.
-
Armon aurinko on ja pysyy. Sen säteet vain ovat usein pilven takana. Osa pilvistä on Jumalan luomia, osa saatanan ja osa kai ihmisen omaa hämäryyttä.
Jos tämä oli vastausyritys esittämääni kysymykseen, niin tuohan on pelkkää mystiikkaa josta ei kukaan ota selvää mitä se tarkoittaa. Minä kaipaan tietoa siitä koskeeko armo jokaista vai ei? Raamatusta olen ollut ymmärtävinäni että koskee enkä ole löytänyt mitään mikä tukisi käsitystä jonka mukaan asia on joko toisinaan tai alituisesti epävarma. En sano tätä siksi että armolla kerskuttaisiin tai että sitä mainosteltaisiin "uskovaisten" tavoin, minua sellainen oksettaa. Sanon sen siksi että ettekö kaikessa körttiarmollisuudessanne huomaa sen olevan pohjimmiltaan armotonta puhetta varsinkin ihmiselle jolla oikeasti on hätä. Ei se Jumala mitään esteitä armolle ole pannut joiden läpi pitäisi muka omin voimin pinnistellä ja kerjätä, silloinhan se olisi osittain oman työn tulosta tuo armo. Sehän koittaa jokaisen osalle ihan ilmaiseksi?
Kyllä se minusta voidaan tunnustaa että körttiläisyys on mennyt noista pimeistä vaatimusten ajoista eteenpäin kun enää ei toisten uskomisia kysellä eikä vaadita mutta on niitä ikäviä jäänteitäkin vielä joita puhenparressa ehkä sen syvemmin ajattelematta viljellään niinkuin nyt esim. tuo kurottelu-oppi jonka mukaan armoa kohti pitää kurotella, pinnistellä ja inua. Sellainen ei sovi mielestäni mitenkään evankeliumiin, olkoon miten rakasta perinnettä hyvänsä, tai no, eihän se minulle ole mitään perinnettä. Jos körrtiläiset seurapuheissaan kuitenkin ilmaisen armon perään julistavat niin silloin pitäisi puheet armon epävarmuudesta ja erilaisista ansaintatavoista (tahattomatkin) lopettaa sillä koko maailma on täynnä luuloa jonka pietismi on kylvänyt että armoa pitää saada jotenkin "kokea" ja sen takia kukaan ei uskalla evankeliumiin luottaa sellaisenaan. kaukanahan minä olen mielipiteineni ratkaisukristillisyydestä, paljon kauempana kuin te körttiläiset. Ja Larsille; enhän arvostele, vaan keskustelen ja kyseenalaistan, toivottavasti asiallisesti vai onko huomauttamista?
-
Tuntuu siltä, että Jampella on haku päällä ja odotat vastauksia. Se on hyvä merkki . Kyllä varmaakin sinulle vastataan. Olen vain vanha teknologi -ja odotan vastauksia kanssasi.
-
Yritetään sitten kirjoittaa jotain Katekismuksen tapaan:
Armon aurinko on ja pysyy, mutta sen säteet ovat usein pilvien takana.
Mitä se on?
Jumalan mittaamaton armo kuuluu kaikille. Usko, jolla ihminen sen omistaa on kuitenkin heikko ja häilyväinen. Usein vahvaksi uskoksi luultu vakaumus paljastuukin tekopyhyydeksi. Kasvattaessaan meitä syvempään itsensä tuntemiseen Kristus johtaa meitä epäilysten ja koettelemusten kautta. Niiden avulla opimme kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Välillä saamme suloisen tuntemuksen Jumalan hyvyydestä ja jaksamme kilvoitella eteenpäin.
Toisaalta synti ja kiusaaja koettavat saada meitä turvautumaan Jumalan armon sijasta milloin mihinkin maalliseen. Oma itsekäs minämme pyrkii samaan. Tästä ei noin vain ravistauduta irti.
Ainoa pelastuksen toivo on odottaa, että Jumala osoittaa rakkauttaan meillekin. Sen hän on luvannut tehdä.
-
Olen vain vanha teknologi
Minä olen vain wanha huruntologi.
Huru-ukko
-
muoks
-
Tuntuu siltä, että Jampella on haku päällä ja odotat vastauksia. Se on hyvä merkki . .
Hyvä merkki mistä?
-
Armon aurinko on ja pysyy, mutta sen säteet ovat usein pilvien takana.
Mitä se on?
Jumalan mittaamaton armo kuuluu kaikille. Usko, jolla ihminen sen omistaa on kuitenkin heikko ja häilyväinen. Usein vahvaksi uskoksi luultu vakaumus paljastuukin tekopyhyydeksi. Kasvattaessaan meitä syvempään itsensä tuntemiseen Kristus johtaa meitä epäilysten ja koettelemusten kautta. Niiden avulla opimme kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Välillä saamme suloisen tuntemuksen Jumalan hyvyydestä ja jaksamme kilvoitella eteenpäin.
Toisaalta synti ja kiusaaja koettavat saada meitä turvautumaan Jumalan armon sijasta milloin mihinkin maalliseen. Oma itsekäs minämme pyrkii samaan. Tästä ei noin vain ravistauduta irti.
Ainoa pelastuksen toivo on odottaa, että Jumala osoittaa rakkauttaan meillekin. Sen hän on luvannut tehdä.
Kaikesta olen samaa mieltä, mutta yhtä virkettä vastaan heittäydyn poikkiteloin: "Välillä saamme suloisen tuntemuksen Jumalan hyvyydestä ja jaksamme kilvoitella eteenpäin."
Kuulostaa kauhean hurskaalta ja hengelliseltä ja näinhän se taitaa olla että useimmat pistävät uskomisensa noiden kokemuksien perustalle. uskon aika vakaasti että tuo "suloinen tuntemus" ei ole mikään taivaasta lähetetty aistimus vaan sanoisinko näin kolkohtavasti että se on vain ihmisen omatekoista fiilistelyä. Mielestäni noista kokemisista puheenparren viljely yleisesti ottaen on vahingollista sillä siitä tulee ja on jo tullut käsite josta on tullut perustus uskolle. asia ei näet ole aivan noin viaton kuin miltä sait sen kuulostamaan "...ja näin jaksamme taas eteenpäin"
Okei, myönnetään että jos koke misen merkitys on tuo ja vain yksin tuo, niin asiahan on kaikin puolin terve ja viaton. uskon sinun kohdalla näin olevankin koska osaat tuoda sen esille tässä merkityksessä. Entäs yleisesti? Mikä on yleinen käsitys ihmisillä kun hengellisyydestä on puhe? Eikö ole totta että ylivoimainen enemmistö uskoo/luulee että ollakseen ns. "uskossa" on koettava jotain! Edes vähän..
Uskolle sinänsä en anna arvoa vähääkään. Ei ole kyse meidän uskomisestamme joten itseisarvoisesti ajateltuna on samantekevää uskommeko vai emme. Sen sijaan sillä on merkitystä mihin meidän on annettu lupa uskoa eli evankeliumiin. vain sillä on merkitystä että Jeesus Kristus kuoli ja kuolemallaan sovitti koko maailman synnit ja ylösnousemuksellaan hankki iankaikkisen elämän. Minusta vain tästä on kysymys yksistään. Sen takia ei ole väliä onko tuntemiset vai ei, mieluummin ei koska niistä niin helposti tulee perusta.
Sitten kun mennään realismiin takaisin niin voidaan todeta että ihminen ei ole kone eikä voi uskoa täysin mekaanisesti vaikka se paras vaihtoehto olisikin vaan tunteet vaikuttaa. Opetus pitäisi kuitenkin olla niinpäin että tunteet eivät saa vaikuttaa siihen järkähtämättömään todellisuuteen joka kertakaikkisesti Golgatalla perustettiin. Tämä on luterilainen oppi. Enhän minä ketään halua tietenkään kieltää mutta tuoda esille että tuntemisista ei olisi hyväksi puhua siihen malliin kuin ne olisivat sama asia kuin armoa on vain silloin kun on tuntemisia. Teilläkin hyvät körrtiläis-ystävät on tällaista perintöä taikka jäänteitä siitä näissä yleisiksi tulleissa sanonnoissa ja käsityksissä. Hedberg oli kyllä oikealla asialla nostaessaan tämän esille, mutta olihan hänessäkin omat vikansa niinkuin meissä kaikissa itseäni pois sulkematta.
-
Me tunnustamme kyllä suullamme Jeesuksen Kristuksen meidän Herraksemme, mutta harwat hänet tuntewat ja todella omistawat Herraksensa. Yksin usko tuntee ja omistaa Jeesuksen; ja tämä usko ei olekaan joka miehen. Isän Jumalan ilmoitus ja Pyhän Hengen walistus tarwitaan tähän, tunteaksemme Jeesusta ja hänet Herraksemme omistaaksemme.
--
Näistä näemme uskon olewan erinomaisen walkeuden, jonka Isä Jumala itse sielussa wirittää Pyhän Henkensä kautta, Jeesusta Kristusta tuntemaan ja hänet omistamaan omakse Herraksensa eli turwaksensa. Sillä oikea usko ei olekaan paljas tieto Jumalasta ja Jeesuksesta, eikä ole tyhjä järjen suostumus ewankeliumin sanan totuuteen; waan se on, niinkuin wanhassa katkismuksessa luetaan, "wahwa luottamus ja sydämen uskallus Jumalaan, syntein anteeksi saamisesta ja ijankaikkisesta elämästä, Jeesuksen Kristuksen ansion tähden". Näetkös tästä! Sydämen uskalluksella siis tarwitsee sinunkin Jeesukseen uskaltaa, wahwasti wakuutettuna hänen turwissaan sinulla olewan sekä syntein anteeksi saamisen että ijankaikkisen elämän, ainoastaan hänen ansionsa kautta. Mutta kuinka monta on nyt niitä, jotka näin uskowat? Minä pelkään niitä olewan wähän!
Näin Hedberg (Wirwoitusta Wäsyneille, valikoima kirjoituksia Kristillisistä Sanomista, 1904. Sivu 158)
Sydän, uskallus, vakuuttuneisuus liittyvät nekin jollain tavalla tunteisiin, elleivät peräti ole niitä ("mikä se tuntti on, kysyi mies psykiatrilta...").
Mt
-
'Suloinen tuntemus' on ainakin minun kohdallani ihan jotain muuta kuin karismaattisessa ylistyskokouksessa koettu hurmostila. Juuri nyt muistan siilin silmäniskun öisestä tienvarsipensaikosta syksyllä 1974.
-
Kyllä se minusta voidaan tunnustaa että körttiläisyys on mennyt noista pimeistä vaatimusten ajoista eteenpäin kun enää ei toisten uskomisia kysellä eikä vaadita mutta on niitä ikäviä jäänteitäkin vielä joita puhenparressa ehkä sen syvemmin ajattelematta viljellään niinkuin nyt esim. tuo kurottelu-oppi jonka mukaan armoa kohti pitää kurotella, pinnistellä ja inua. Sellainen ei sovi mielestäni mitenkään evankeliumiin, olkoon miten rakasta perinnettä hyvänsä, tai no, eihän se minulle ole mitään perinnettä. Jos körrtiläiset seurapuheissaan kuitenkin ilmaisen armon perään julistavat niin silloin pitäisi puheet armon epävarmuudesta ja erilaisista ansaintatavoista (tahattomatkin) lopettaa sillä koko maailma on täynnä luuloa jonka pietismi on kylvänyt että armoa pitää saada jotenkin "kokea" ja sen takia kukaan ei uskalla evankeliumiin luottaa sellaisenaan. kaukanahan minä olen mielipiteineni ratkaisukristillisyydestä, paljon kauempana kuin te körttiläiset. Ja Larsille; enhän arvostele, vaan keskustelen ja kyseenalaistan, toivottavasti asiallisesti vai onko huomauttamista?
En voi itse millään yli seitsemänkymmentä vuotta körttiläisyydestä voimaa saaneena samaistua edellä oleviin arviointeihisi herätysliikkeestä. Kurotteluoppia, ansaitsemista, kokemuksellisuutta. Ei hyvä ystävä - aivan päinvastaisia ovat minun näkemykseni.
Tämän takia Jampe, olen ollut hiukan kriittinen kirjoitustesi suhteen. En mene takuuseen, vaikka tällaisia käsityksiä olisitkin saanutkin foorumin kirjoituksista... että tällaista huomauttamista...mutta jatketaan.
Ps. En edusta Herättäjä-Yhdistyksen virallista kantaa. Nämä ovat vain rivikörtin huomioita.
-
Armon kokemusten ikävöiminen on ihan eri asia kuin niiden tavoitteleminen, niihin pyrkiminen. Olen ymmärtänyt, että Paavo Ruotsalainen käsittelee tätä - kieltämättä vähän kimuranttisessa - kirjeessään 'Muuan sana heränneille talonpojan säädyssä'.
-
Tuntuu siltä, että Jampella on haku päällä ja odotat vastauksia. Se on hyvä merkki . .
Hyvä merkki mistä?
--------------------------------------------------------------------------
Siitä , kun aikuinen mies tällä foorumilla viihtyy ja edes jaksaa kysellä !
En harrasta pitkiä kirjoituksia , joten lukijan täytyy lukea usein tarkoitukseni rivien välistä :!:
-
Kun lukee foorumilta näitä tämän aiheen kirjoituksia, tulee väistämättä joidenkin foorumilaisten kirjoituksista sellainen mielikuva, että körttiläisillä olisi jonkinlainen "pinnapussi" ja tarkoitus täyttää sitä taivaaseen pääsyn ehtona. Eräältä huru-ukolta kysyttiin kerran toisinajattelijan toimesta: "Joko körtti-ukon pinnapussi on täynnä taivaaseen pääsyn takeeksi?". Siihen kysyjä sai vastauksen: "Kerran satuin kurkistamaan pinnapussiini. Liekö ollut ilman pohjaa, kun sieltä heijastui ristiinnaulittu Kristus".
Lars Mikael
-
[Tämän takia Jampe, olen ollut hiukan kriittinen kirjoitustesi suhteen. En mene takuuseen, vaikka tällaisia käsityksiä olisitkin saanutkin foorumin kirjoituksista... että tällaista huomauttamista...mutta jatketaan.
Ps. En edusta Herättäjä-Yhdistyksen virallista kantaa. Nämä ovat vain rivikörtin huomioita.
Kiitos Lars Mikale, mutta et ole ilmeisesti lukenut kirjoituksiani ajatuksella kun et näe pointtia johon tähtään. No, olenahan mestari ilmaisemaan itseäni epäselvästi joten tätä ei voi sinulle syyksi lukea! :wink:
Olenhan tuonut esille että nähdäkseni teillä ei ihan varsinaisesti TARKOITETA näillä armokokemusten ikävöimisillä ym. kokemisten päälle perustamista?
Kuitenkin... körttiläisyydessä viljellään ihan rivitasolla kaikenlaisia "armon vilauksia" ym. kokemisia ja kirkastushetkiä puheissa ja käsityksissä ethän kiistäne tätä? Tarkoitettiin sitä tai ei, mielestäni se kertoo siitä että körttiläisyys (lähtöjään) on voimakkaasti pietistinen liike mikäli ette suoranaisesti kiellä historiaanne. Kyllä Paavo ym. vaativat voimakkaasti että syntisyys pitää kokea samoin kuin armokin. Löytäisin tästä omasta kirjahyllystänikin kasapäin kirjallisuusviitteitä mutten millään viitsi nähdä vaivaa koska asia on ilmiselvä ja kiistämätön.
Vaikka körttiläisyys noista ajoista on muuttunutkin parempaan suuntaan luterilaisen opin kannalta, on vielä jäänteet. Kun joku leikillään ja viattomassa tarkoituksessa puhuu armon kokemisista "esim. armon vilauksista", niin tuossa on kuitenkin totta toinen puoli!
uskon kyllä että valistunut ja asioista perillä oleva körtti ei tee kokemisista perustusta mutta kun tällaisia puheissa viljellään niin entäs ne suuret laumat yksinkertaisia ja ymmärtämättömiä ihmisiä, kuten lapset, ennen kuulemattomat, kyselijät ym.?
Sisällöltään nuo jäänteet kuitenkin ovat kurottelu-oppia. Monesti olen huomannut erilaisten uskonnollisten ryhmien edustajien kanssa keskusteltaessa että heidän voi olla vaikeaa nähdä yhteisönsä sisältäpäin asioita jotka ovat negatiivisia tai jostain syystä eivät vastaa heidän käsityksiään kun eivät pysty käsittelemään asiaa objektiivisesti. Esimerkkinä on helluntailaiset jotka eivät (myöskään) mielestään syyllisty teko-oppiin ja lestadiolaiset joiden mielestä heidän seurakunta-opissaan ei ole mitään mätää.
Käsitykseni ja saamieni kokemusten mukaan körttiläisyydessä kuitenkin saa olla (melko) rauhassa omana itsenään turvassa tivaamiselta yms. Lisäksi körttiläisyys on aika heterogeeninen liike, joten sanonnat "körttiläisyys ei ole sitä taikka tätä" ovat aika löyhällä pohjalla.
-
Me tunnustamme kyllä suullamme Jeesuksen Kristuksen meidän Herraksemme, mutta harwat hänet tuntewat ja todella omistawat Herraksensa. Yksin usko tuntee ja omistaa Jeesuksen; ja tämä usko ei olekaan joka miehen. Isän Jumalan ilmoitus ja Pyhän Hengen walistus tarwitaan tähän, tunteaksemme Jeesusta ja hänet Herraksemme omistaaksemme.
--
Näistä näemme uskon olewan erinomaisen walkeuden, jonka Isä Jumala itse sielussa wirittää Pyhän Henkensä kautta, Jeesusta Kristusta tuntemaan ja hänet omistamaan omakse Herraksensa eli turwaksensa. Sillä oikea usko ei olekaan paljas tieto Jumalasta ja Jeesuksesta, eikä ole tyhjä järjen suostumus ewankeliumin sanan totuuteen; waan se on, niinkuin wanhassa katkismuksessa luetaan, "wahwa luottamus ja sydämen uskallus Jumalaan, syntein anteeksi saamisesta ja ijankaikkisesta elämästä, Jeesuksen Kristuksen ansion tähden". Näetkös tästä! Sydämen uskalluksella siis tarwitsee sinunkin Jeesukseen uskaltaa, wahwasti wakuutettuna hänen turwissaan sinulla olewan sekä syntein anteeksi saamisen että ijankaikkisen elämän, ainoastaan hänen ansionsa kautta. Mutta kuinka monta on nyt niitä, jotka näin uskowat? Minä pelkään niitä olewan wähän!
Näin Hedberg (Wirwoitusta Wäsyneille, valikoima kirjoituksia Kristillisistä Sanomista, 1904. Sivu 158)
Sydän, uskallus, vakuuttuneisuus liittyvät nekin jollain tavalla tunteisiin, elleivät peräti ole niitä ("mikä se tuntti on, kysyi mies psykiatrilta...").
Mt
Ensimmäiseen osioon mielelläni yhdyn ja olen suureksi osaksi samaakin mieltä mutta kirjoittajan päätelmään (jonka kursivoin) -en voi yhtyä.
Usko ja luottamus siihen mitä ei nähdä, on totaalisesti eri asia kuin tunteet ja kokemukset.
Nimenomaan niinpäin että kokemisethan olisivat eräänlaista "näkemistä".
Usko on kuitenkin luja luottaminen siihen mitä ei näe eikä koe eikä voi havaita. Pitää siis uskoa "paljaaltaan", "kylmiltään" jotta se edes olisi uskoa. Sitäpaitsi, kun kristillisyydessä meillä on niin näkyvät ja havaittavat merkit kuin on kaste ja pyhä ehtoollinen, nin käsinkosketeltavat ja varmuudella taivaasta asetetut, niin miksi pitää vielä lisäksi kehitellä tunteita ikäänkuin vahvemmaksi vakuudeksi?
Kyllä minäkin voisin kaivaa esille lukuisia Hedbergin tekstejä joissa näkyy suoraan tämä ajatus. laajatuotantoisien uskonnollisten kirjailijoiden materiaalin käytössä argumentteina on ainase ongelma että siitä voi löytää melkein mitä hyvänsä minkä kannan hyväksi tahansa. vaikeampaa on tarkastella objektiivisesti jonkun herätysliikejohtajan elämäntyötä kokonaisuutena ja yrittää löytää tärkeimpiä tähtäyspisteitä. Lutheristakin saadan helposti juutalaisvihaaja tai uudestikastaja halutessaan.
-
Herännäisyyteen ei kuulu tunteiden kehittely uskon vahvistamiseksi. Se ei ole toisaalta myöskään tunteet kieltävää, vain oikeaa oppia vartioivaa kristillisyytä. Se on suostumista siihen, että uskon asioissa niin älylliset oivallukset kuin sydäntä koskettavat kokemuksetkin ovat Jumalan lahjoja, jotka seedaan ajallaan, jos saadaan.
-
Kuitenkin... körttiläisyydessä viljellään ihan rivitasolla kaikenlaisia "armon vilauksia" ym. kokemisia ja kirkastushetkiä puheissa ja käsityksissä ethän kiistäne tätä? Tarkoitettiin sitä tai ei, mielestäni se kertoo siitä että körttiläisyys (lähtöjään) on voimakkaasti pietistinen liike mikäli ette suoranaisesti kiellä historiaanne. Kyllä Paavo ym. vaativat voimakkaasti että syntisyys pitää kokea samoin kuin armokin. Löytäisin tästä omasta kirjahyllystänikin kasapäin kirjallisuusviitteitä mutten millään viitsi nähdä vaivaa koska asia on ilmiselvä ja kiistämätön.
Vaikka körttiläisyys noista ajoista on muuttunutkin parempaan suuntaan luterilaisen opin kannalta, on vielä jäänteet. Kun joku leikillään ja viattomassa tarkoituksessa puhuu armon kokemisista "esim. armon vilauksista", niin tuossa on kuitenkin totta toinen puoli!
”Armon vilaus” -ilmaisu on Paavo Ruotsalaiselta periytyvää körttislangia. Se tarkoittaa, että elämän vaikeuksien ja kurjuuden keskellä ihminen kokee välähdyksenomaisesti jotain Jumalan hyvyydestä. Armon vilaus eli välitön uskonnollinen tunne on siis kokemus siitä, että lause Jeesus Kristus on Vapahtajani pätee henkilöön itseensä. Se ei ole pysyvä varmuuden tila. Pysyvä varmuus saavutetaan vasta kuolemassa.Tärkeää on "odottava usko", eivät erilaiset kokemukset - julistetaan synti synniksi ja sitten armo armoksi. Elämme murhehuoneessa, johon Kristus antaa vain ajoittain helpotuksen armon vilauksen muodossa. Tämä oli mm. herännäisyyden perustajan Paavo Ruotsalaisen suuri oivallus, jota Jaakko Löytty kuvaa osuvasti laulussa Ukko-Paavo: "Saarnaa synti synniks, näytä sitten armon vilaus."
Herännäisyydessä tulee usein esille myös ristin teologia korostamaan sitä, että Kristus on jo kantanut syntimme ja kaiken huonoutemme ristille - ihminen pelastuu yksin uskosta. Mitkään hurmosilmiöt eivät ihmistä pelasta. Ihminen voi täysin luottaa ja turvautua Kristukseen. Ristin teologia korostaa myös sitä, että kristityn elämään kuuluvat kärsimykset. Usko ja Kristus eivät poista kaikkia ongelmiamme ja kärsimyksiämme.
Olen jo aikaisemmin korostanut, että en edusta Herättäjä-Yhdistyksen virallista kantaa. Rohkenen silti tuoda esiin omat käsitykseni. Niitä olen haravoinut eri lähteistä, joita en käy erittelemään, mutta jotka mielestäni kuvaavat herännäisyyden henkeä ja keskeisiä argumentteja. Olen aina ollut ylpeä pietistisestä perinteestä heränäisyydessä. En ymmärrä mitä arvostelemista niissä on, kun ne mielestäni tukee Raamatun käsityksiä uskon salaisuudesta. Onko siinä jotain ihmeteltävää, jos puheeseen on juurtunut jäänteitä körttislangista. Raamatusta lainattuja sanontohan viljellään usein politiikassakin.
Lars Mikael
Ps. Ajatuksiini nousi tässä kirjoittaa mielipiteeni myös tämän päivän kielenkäytöstä. Siitä myöhemmin.
-
Tuumasta toimeen...
Minulla on sellainen(kin) ominaisuus, että suhtaudun viileästi ja etäisyyttä ottaen kaiken karvaisiin uusiin tuuliin hengellisessä elämässä ja kielenkäytössä. 1940-luvulla kansakoulun päästötodistuksen saaneena konservatiivisuus paistanee ajattelustani. Haluan katsoa rauhassa, mikä ajatus, idea tai uudistus hengellisessä kentässä jää voimaan ja kantaa hedelmää pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna. Suorastaan ärsyynnyn usein kielenkäytössä väkisin väännetyiksi kokemistani sanoista, joilla koen yritettävän osoittaa käyttäjänsä omaa yksilöllistä persoonallisuutta ja jota kuitenkin hokee vähintään puolet kansasta. (Sivistyssanat eivät kuulu kielivalikoimaani, vaikka ei kai niillä briljeeraaminen synti olekaan. Ehkä niillä voidaan deklamoida debattia esimerkiksi dialektiikasta?)
Vastapainona tälle kielenkäyttöön liittyvälle hikeentymiselleni todettakoon hurmaantumiseni lasten kielen ytimekkyydelle ja tuoreudelle. Lapset voivat sanoa uskomattoman osuvasti aikuisille itselleen selvyydet ja rutiini-ilmaisut.
Lars Mikael
-------------------------------------------------------------------
Olen nyt innostunut kirjoittamaan tällä foorumilla ummet ja lammet. Nyt lienee korkea aika pitää luppoa.
-
Kyllä mulle on näitä armonvilauksia annettu eivätkä ne ole mitään hihhulisontaa vaan hyvä olo ja tunne siitä, että kelpaa ja on tärkeä. Ystävälliset sanat, ensimmäiset leskenlehdet, kiva sattuma... Tällaisten tapahtumien yhteydessä tuntuu hetken siltä, että kyllä sitä armoa ehkä minullekin riittää.
-
Sanotte että "annetaan" joka viittaa siihen että Jumala tuollaisia järjestelee/lähettää... (aika vahvasti väitetty!) Itse en usko tähän teoriaan lainkaan vaan pidän sitä omavalmisteisena fiilistelynä joka voi tietysti olla ihan viatonta ja harmitontakin. Uskonnollisesti orientoitunut ihminen on ihmeen valmis tulkitsemaan ihan normaaleja elämässä tapahtuvia asioita hengellisesti. Tietysti, kun sitä yliluonnollisempaa yhteydenottoa sieltä yläkerrasta odotellaan ja toivotaan! Loppujen lopuksi mistään muusta ei ole takeita kuin sanasta ja sakramenteista. Kaikki tämän lisäksi on vain ihmisen omia hurskaita toiveita ja tulkintoja. Näin minä asian näen. Saatte minun puolestani tietenkin edelleenkin uskotella itsellenne mitä haluatte, en tarkoita tällä sitä.
-
Mä ajattelen niin, että Jumala antaa mun elämään niin hyvät kuin huonotkin hetket. Miksi silloin en saisi olla Jumalalle kiitollinen niistä hyvistä hetkistä, armostaanhan hän ne antaa?
-
Normaali elämä on myös Jumalalta saatua. Tämä keskustelu tuntuu muistuttavan vähitellen kalojen väittelyä siitä, onko merta olemassa.
-
Normaali elämä on myös Jumalalta saatua. Tämä keskustelu tuntuu muistuttavan vähitellen kalojen väittelyä siitä, onko merta olemassa.
Naulan kantaan...
-
Siis 'onko meri olemassa?' eikä 'onko merta olemassa?', vaikka merrat, rysät ja katiskat ovatkin kalojen kannalta elämän ja kuoleman kysymyksiä nekin.
-
Siis 'onko meri olemassa?' eikä 'onko merta olemassa?', vaikka merrat, rysät ja katiskat ovatkin kalojen kannalta elämän ja kuoleman kysymyksiä nekin.
Aikakauslehti teki pilkkikisasta jutun, jonka aloituskuva oli otettu veden alla. Siinä näkyi siimoja ja syöttejä silmänkantamattomiin. Otsikko: Kalojen taivaassa on 5000 reikää.
Reikien määrä on hatusta otettu, mutta muuten otsikko ei unohdu. Eräässä koulutuksessa kouluttaja totesi tästä, että se on ainoa hyvä otsikko mitä hän on viime vuosikymmeninä nähnyt...
Mt
-
Siis 'onko meri olemassa?' eikä 'onko merta olemassa?', vaikka merrat, rysät ja katiskat ovatkin kalojen kannalta elämän ja kuoleman kysymyksiä nekin.
Elä nai pilkkua, meri-sanan partitiivi on merta.
Jos kysyn, onko Joulupukkia olemassa, onko se väärin kysytty, vai pitäisikö kysyä, onko Joulupukki olemassa?
Tai onko Jumalaa olemassa / onko Jumala olemassa?
Ensimmäinen vaihtoehto kuulostaa minusta paljon suomenkielisemmältä. Jos nyt kerran pilkkua ruvetaan naimaan.
-
Koetin vain välttää väärinkäsityksen mahdollisuuden. Sellaisia tuntuu olevan liikkellä.
Meninkö mertaa edemmäs kalaan?
-
Elä nai pilkkua, meri-sanan partitiivi on merta
Ensimmäinen vaihtoehto kuulostaa minusta paljon suomenkielisemmältä. Jos nyt kerran pilkkua ruvetaan naimaan.[/quote]
--- :D Me Nivalalaiset olemme joskus vähän suorasukaisia ja merta voi pudota pidisjärveenkin :wink:
-
Elä nai pilkkua, meri-sanan partitiivi on merta
Ensimmäinen vaihtoehto kuulostaa minusta paljon suomenkielisemmältä. Jos nyt kerran pilkkua ruvetaan naimaan.
--- :D Me Nivalalaiset olemme joskus vähän suorasukaisia ja merta voi pudota pidisjärveenkin :wink:[/quote]
Nomuttaku... :D
Onko joulupukkia olemassa?
Onko merta/järveä lähistöllä?
Mitä eroa? :roll:
Nivalalalalalaisuus rulaa.
-
Nomuttaku... :D sanoi Sanna
Onko joulupukkia olemassa?
Onko merta/järveä lähistöllä?
Mitä eroa? :roll:
Nivalalalalalaisuus rulaa.[/quote]
------------------------------------------
Ei mitään eroa. Joulupukki on olemassa ,
merta on hyvä pyydys, varsinkin nahkiaisia pyydystäessä. Pidisjärvessä niitä ei kuitenkaan ole :lol:
Täytyy tulla ensikesänä käymään Nivalassa. Varsinkin , jos siellä vielä putoilee "Hunajan Pisaroita" :?:
-
Nivalalalalalaisuus rulaa.
Lars Mikael Nivalalala ei rulaa - se räkii.
-
:?: rulaa , en ymmärrä mitä se tarkoittaa :?: räkimisen kylläkin !
-
Eiköhän 'rulaa' tai 'rulettaa' tule englannin verbistä hallita: to rule?
Larry Michael doesn't rule, he spits.
-
Eiköhän 'rulaa' tai 'rulettaa' tule englannin verbistä hallita: to rule?
Larry Michael doesn't rule, he spits.
Juu, Larry Mikael ei ruleta spitsiä.
-
Täytyy tulla ensikesänä käymään Nivalassa. Varsinkin , jos siellä vielä putoilee "Hunajan Pisaroita" :?:
Ei valitettavasti, se oli toissa vuoden juttu. Viime vuonna oli taas uus näytelmä, oisko ollu Perhoshiiruli, itte en ollu siinä mukana.
-
Olin ja toimin n. 20 vuotta Kansanlähetyksen,H:gin Raamattukoulun
myös karismaattisten liikkeiden parissa.Sain sielunhoitajakoulutksen 1987 Billy Grahamin tilaisuuteen Olympiastadionille.Olin innostunut ja aktiivinen seurakuntalainen.Sain paljon erilaia luottamustoimia palvelutyössä,päihdetyössä,piirineuvostossa ym.
Kuuntelin radiosta Leo Melleriä ja Nokian herätyksen lähetyksiä.Vähitellen
kaikki muu kuin sunnuntaiset Jumalanpalvelukset alkoivat ensin menettää kiinnostustaan.Sitten aloin kyseenalaistaa ennenmainittuja puheita.Karismaatikkojen rukouskokouksissa koin epäjärjestystä,osin jopa
vastenmielisyyttä,melkein pelkoa.Fraasit joita siellä hoettiin vesittyivät.
En halunnut olla enää näiden kanssa tekemisissä.Kasvoin mielestäni uskossani "alaspäin",pelkkään lapsenuskoon,mutta jäin myös yksin.
Keväällä 2007 minua pyydettiin Lahden Herättäjäjuhlille hoitamaan entistä ammattiani,hoitamaan käteisnostopistettä,siis pankkia.
Siellä oli paljon tuttuja lahtelaisia seurakuntalaisia.Koin jo koulutustilaisuuksissa iloa ja vapaudenhenkeä.Meille korostettiin erityisesti
että "Kaikki saavat tulla ", henkiä ei haistella,ulkomuotoon ei katsota.
Sitten tapahtui 7.7. ammuseuroissa,että Jaakko Heinimäen puhuma tuttuakin tutumpi Tuhlaajapoikakertomus,ja siihen päälle Esa Ruuttusen laulama Kahden Maan Kansalainen mursivat yksinäisen lapsen,minut.Olin löytänyt 25 vuoden etsimisen jälkeen kotiin.
Nyt saan olla alatiellä.Omaa pyhitystä en etsi.Armo kannattaa,kannattaa,kannattaa... Toivon että loppuun asti.
-
Heips mummeli
Itsekkin törmäsin Lahdessa ekaa kertaa körtteihin ja se ja ne puheet teki vaikutuksen.
Oli outoja painotuksia armosta ja väärästä omavanhurskaudesta.
No oli paljon muutakin, kaupallisuus häiritsi oli kojuu ku markkinoilla.
Voi kun herännäisyys olisikin sitä mitä Lahdessa, nyt kun on käynyt seuroissa ja muuten tutustunut körtteihin, niin ikävä kyllä samanlaisia muutoinuskovia kohtaan tylyä porukkaa.
Täällä foorumilla kylläkin ihan tosi mukavia ja fiksuja ihmisiä,. Ihan tuntee hirveetä alemmuutta näitten tittelien ja koulutustaon takia, mut vanha oppi isäni sanoi, et älä pelkää sanoa omaa mielipidettä koskaan.
Herää kysymys kuin Pilatuksella, että mikä ja missä on totuus.
En vihaa karismaatikkoja ja paljon hyvää niilläkin on tyylissä valloittaa maailma ja en tykkää körttien vihasta niitä kohtaan, mutta toisaalta missä se totuus on, ehkä esikoislestadiolaisuudessa?
Minusta ainaski.
:roll:
-
En vihaa karismaatikkoja ja paljon hyvää niilläkin on tyylissä valloittaa maailma ja en tykkää körttien vihasta niitä kohtaan, mutta toisaalta missä se totuus on, ehkä esikoislestadiolaisuudessa?
Minusta ainaski. :roll:
älä yleistä... jos joku tai jotkut vihaavat (sanoivatko muuten tosiaan niin??) moisia, niin ei se tarkoita, että kaikki vihaavat. eli et pidä "joidenkin körttien..."?
totuus löytyy Siionin Virsistä.
-
ei saisi körttiläisyyttä lokeroida eikä toisaalta mitään muutakaan -ismiä...
-
Moni herätysliike asettaa jäsenilleen rajoituksia, jolla tarkoitan sitä, ettei katsota hyvällä, jos käy erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa.
Rauhanydistyksissä se lienee pysyvä sääntö; Ei saa käydä vierailla laitumilla. Moni karttaa jumalanpalveluksessakin käyntiä, jos ei ole oma pappi remmissä - naispuolisesta papista puhumattakaan.
Vapaissa suunnissa käymistä monissa kirkon herätysliikkeissä katsotaan karsaasti. Niistä saa mukaansa väärää oppia.
Kysymys: Voiko körttiläinen käydä vapaasti eri herätysliikkeiden- tai vapaiden suuntien tilaisuuksissa?
-
Kysymys: Voiko körttiläinen käydä vapaasti eri herätysliikkeiden- tai vapaiden suuntien tilaisuuksissa?
Outoa olisi jos ei voisi! Onko se kovin viisasta ja hyödyllistä; -siitä voidaan olla montaa mieltä.
-
Kysymys: Voiko körttiläinen käydä vapaasti eri herätysliikkeiden- tai vapaiden suuntien tilaisuuksissa?
Ilman muuta voi. Ekumeniaa, sivistymistä.
En muista koskaan kuulleeni, että muiden liikkeiden tilaisuuksissa käymistä olisi pahalla katsottu.
-
Kysymys: Voiko körttiläinen käydä vapaasti eri herätysliikkeiden- tai vapaiden suuntien tilaisuuksissa?
Ilman muuta voi. Ekumeniaa, sivistymistä.
En muista koskaan kuulleeni, että muiden liikkeiden tilaisuuksissa käymistä olisi pahalla katsottu.
Täsmälleen noin. Herättäjä-Yhdistys ei vahdi jäsentensä (kannattajiensa) tekemisiä eikä myöskään edusta heitä taivaan portilla. Jokainen pieni ihminen on henkilökohtaisessa vastuussa ilman välimiehiä suurelle Jumalalle.
-
Kysymys: Voiko körttiläinen käydä vapaasti eri herätysliikkeiden- tai vapaiden suuntien tilaisuuksissa?
Johannyttoki. Itse en vaan usko että viihtyisin missään vapaiden suuntien kokouksissa. Toiset tykkää maksalaatikosta, toiset ei. Mutta esimerkiksi lestadiolaisen uusherätyksen seuroissa olen ollut monestikin kun meillä on perhetuttuja uusherätyksessä.
-
Minäkin olen ollut uusheräyksen seuroissa. Mukavaa ja iloista väkeä! Jäi miellyttävä kuva! :)
-
Uusheräyksellä on myös ihan kelpo lehti, Lähettäjä, jota voin suositella.
-
Kun olen nyt tässä ystäväjoukossa,eipä tee edes piipahtamaan muissa
"suunnissa". Se vanha tuntuu vielä niin kipeältä.Ainoa joka kiinnosti jo
ennen vuotta 1983 on ortodoksisuus.Kuitenkaan en ole heidän Jumalan-
palveluksissaan käynyt kuin yhden kerran.Mutta TV:n ja radion kautta
välittynyt Pyhän tuntu on koskettanut.Samoin kirkot ja ikonit joita meillä-
kin on nurkassa joitakin .Koirallenikin toin Serafin Sarovilaisen pienen
mustan ikonin Pietarista.Serafimista on kirjoitettu kirja Liekki lumessa.
Hän oli erityisesti eläinten ystävä.
-
kyllä olen käynyt ortodoksisissa menoissa nuorempana ja valtavan useasti roomalaiskatolisissa kirkoissa... voi olla, että piilokatolisuus saattaa olla näiltä ajoilta osaksi... mutta en ole käynyt mm. allianssisissa herätysliikkeiden kutomakerhoissa.
-
Mitä ovat allianssiset herätysliikeiden kutomakerhot ?
-
Villasukkia neekerilapsilleko?
-
Mitä ovat allianssiset herätysliikeiden kutomakerhot ?
Historian tunnilta koulusta muistan "Pyhän allianssin". Ilmeisesti siinä oli kyse katolisen kirkon ja valtion liitosta. Tässä yhteydessä tarkoitetaan (Juhani tarkoittaa) varmaan eri herätysliikkeiden yhteisiä "askartelupiirejä", joissa "kudotaan" seurakuntaan me-henkeä.
Ompeluseurathan ovat meille, ainakin olleet, keskeinen toimintamuoto.
-
Eiköhän liene allianssikristillisyys-sana peruja reilun sadan vuoden takaa, kun NMKY ja muut yhteiskristilliset yhdistykset rantautuivat Suomeen ja aiheuttivat voimakasta närästystä raamatullisen suunnan papeissa, kuten esimerkiksi Savonlinnan piispassa O. I. Collianderissa, joka piti niitä ihmisaherruksena, ellei peräti pedon juonina – hän tulkitsi ajan merkkejä Ilmestyskirjan avulla ja vastusti kaikkea, myös kansanvaltaista valtiojärjestystä, raittiusyhdistyksiä, perustuslaillisuutta, palvelusväen ja naisten ynnä muiden emansipatsionia, pappien yhteiskunnallisia harrastuksia, joutavaa kulttuuria (muu kuin virsilaulu) etc.
Mt
-
Olipa hän ahkera vastustamaan.Mahtoiko puolustaa mitään.Jos oli Tito Collianderin sukua,niin pojastapa polvi muuttui.
-
Myös eräs Paavo Ruotsalaisen ystävä oli nimeltään Colliander - Valkealan kartanon isäntä. Häneltähän Paavo sai lahjaksi hyvän hevosen. Lienee vastannut nykypäivän mustaa Mercedes-Benziä.
Jossain kirjassa kerrottiin, kuinka Ukko-Paavo oli kerran lähtenyt sillä hevosella kirkkoon, mutta kääntynyt takaisin, kun oli ajatellut kiintyneensä hevoseen liiaksi. Hän ei tohtinut mennä sillä mielentilalla kirkkoon.
-
Otto Immanuel Colliander (http://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_Immanuel_Colliander) oli kyseisen luutnantti Collianderin pojanpoika. Tito C. oli tämän luutnantin veljenpojan pojanpoika, tai jotenkin siihen suuntaan.
Mainitun listan lisäksi I. O. C. vastusti ainakin lestadiolaisuutta ja evankelisuutta, erityisesti "koko maailman autuuden oppia", polvirukouksia, historiallis-kriittistä eksegetiikkaa, kansanomaisia virsisävelmiä, vapaakirkollisuutta ja siinä eritoten pelastusarmeijalaisuutta, sosialistisia aatteita, nuorisoseuraliikettä.
Kyllä hän kannattikin, mm. hierarkkista yhteiskuntajärjestystä ja isäntävaltaa, isännän vastuuta palveluskunnasta, kirkollista kiertokoulua, valtion ja kirkon eroa, kuningasta Suomeen ja pikkutarkkaa täsmällisyyttä kirkollisessa kirjanpidossa.
Suomen autonomian ja itsenäisyyden ajan piispojen joukossa hän kamppailee eittämättä konservatiivisuussarjan kärkipaikasta, mitä ei voi pitää aivan vähäisenä saavutuksena.
Mt
-
Kiitos mt:lle ja hm:lle tiedoista Colliandereista.Innostuin katsomaan Wikipediasta lisää.
hm:n kertoma Paavon kirkkoreissu jäi pohdituttamaan.Miksi Paavo ei voinut
mennä komealla hevosella kirkkoon?Kyllä kirkkojen parkkipaikoilla on nykyään Mersuja Bemareita jopa Jaggeja.Tietysti Paavo tunsi ylpeydensyntinsä,mutta eikö sitä juuri mennä kirkkoon sovittamaan.Onhan
synnintunnustus ja ehtoollinen.Noina aikoina tosin ehtoollista anneettin paljon
harvemmin.Voiko kirkkoon mennä missä mielentilassa tahansa ?
-
Eräässä kirjassa (ei tule nyt juuri nimi mieleen) kerrotaan papista, joka oli lähdössä pitämään saarnaa kirkkoon. Ennen lähtöään hänellä oli tullut riita vaimonsa kanssa. Hänellä oli aina tapana kävellessään kohti kirkonmäkeä pyytää siunausta tehtävälleen. Tällä kertaa hän kuitenkin koki vain huonoa omaatuntoa. Ei auttanut muu kuin palata takaisin ja pyytää vaimoltaan anteeksi. Saarnassaan hän onnistuikin oikein hyvin. Muutamat tulivat jopa kiittelemään hyvästä saarnasta, joka oli tuiki harvinaista.
Lars Mikael
-
huono omatunto sai papin pistelemään parasta...
-
Mielestäni tässä keskustelussa on niin paljon mielenkiintoista, että on suru, jos tämä jää kokonaan unholaan. En jaksanut/ehtinyt kaikkea lukea, mutta jotakin osui silmään. Uudestisyntyminen näyttää olevan monelle kokonaan outo asia. Jos siihen tahtoo vastauksen saada, niin kannattaa jättää muut opukset ja katsoa mitä UT asiasta sanoo.
Hämmentääkseni soppaa puutun siihen, miten uudestisyntyminen ja kaste liittyivät toisiinsa alussa. Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että uudestisyntymässä saadaan Pyhä Henki, niin UT:sta löytyy kolme erilaista "käytäntöä", miten PH tulee ihmiseen ja ne kaikki nämä kolme ovat jonkinlaisessa suhteessa kasteeseen.
-
Mielestäni tässä keskustelussa on niin paljon mielenkiintoista, että on suru, jos tämä jää kokonaan unholaan. En jaksanut/ehtinyt kaikkea lukea, mutta jotakin osui silmään. Uudestisyntyminen näyttää olevan monelle kokonaan outo asia. Jos siihen tahtoo vastauksen saada, niin kannattaa jättää muut opukset ja katsoa mitä UT asiasta sanoo.
Hämmentääkseni soppaa puutun siihen, miten uudestisyntyminen ja kaste liittyivät toisiinsa alussa. Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että uudestisyntymässä saadaan Pyhä Henki, niin UT:sta löytyy kolme erilaista "käytäntöä", miten PH tulee ihmiseen ja ne kaikki nämä kolme ovat jonkinlaisessa suhteessa kasteeseen.
Miten niin "kannattaa jättää muut opukset"? Kyllähän ainakin katekismukset ovat oikeinkin erinomaisia opuksia avaamaan asioita.
Vaikka ajattelenkin ko. asioista periluterilaisesti, vierastan vähän sellaista "kytkentäkaavioiden" tai "kokoonpano-ohjeiden" jyrkän kirjaimellista tulkintaa suuntaan tai toiseen. Pietismin aikana harrastettiin mm. erilaisten armonjärjestyksien esittelemistä ja auta armias jos joku onneton uskalsi uskoa "ohi armonjärjestyksen", niin siitä ei hyvää seurannut...
tarkoitan tuota että "miten PH tulee ihmiseen"... -mistäs sitä voi tietää joten parempi pysyä nöyränä vaan. Mutta siitä on meillä lupaus että ainakin kasteessa niin käy. En kirjoita asiasta muuta.
-
Juuri katekismukset ovat "kytkentäkaavioita" tai "kokoonpano-ohjeita". Siksi suosittelen perusteosta. UT:ssa Pyhä Henki ei näytä pääsääntöisesti tulevan kastehetkellä. UT:n mukaan PH tulee joskus ennen kastetta (tapaus Korneliuksen kodissa), joskus kasteen jälkeen (Samarian herätys), joskus jopa kastehetkellä (ehkä eka-helluntaina). Jos alussa on ollut näin, miksi ei olisi edelleenkin? Nämä tapaukset löytyvät ilman minkään suunnan "katekismuksia".
-
En tiedä liittyykö tähän...
Joskus nuorena uskovana kovasti pohdittiin, lapsikaste vai aikuiskaste?
Pohdiskelun perustana sana: "Joka uskoo ja kastetaan pelastuu"...siis nimenomaan tämä järjestys.
-
En tiedä liittyykö tähän...
Joskus nuorena uskovana kovasti pohdittiin, lapsikaste vai aikuiskaste?
Pohdiskelun perustana sana: "Joka uskoo ja kastetaan pelastuu"...siis nimenomaan tämä järjestys.
Nuorina tuota paljonkin pohdittiin. Noin siellä suomeksi luki. Joku teologi sanoi sen olevan alkukielestä käännettynä Joka kastettuna uskoo. En osaa tuolla asialla saivarrella, kun en UT-kreikkaa osaa. Onko siitä yksi ainoa oikea käännös vaiko ei??? Herran hallussa olkoon ymmärrykseni.
-
Pääasia on nähdäkseni siinä, onko meillä Pyhä Henki vai ei. Paavali kirjoittaa Room. 8:9: "Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa." Ei edes kristillinen kaste takaa Hengen saamista (kts. vaikka Ap. t. 8:16), siihen tarvitaan uskossa kuuleminen (kts. Gal. 3:2 ja 5).
Minun korvissani sanalla ratkaisukristillisyys on hieman epämiellyttävä kaiku. Siinä ikäänkuin Jeesus odottaa lakki kourassa meidn päätöstämme hänestä sensijaan että me odottaisimme Hänen päätöstään meistä. Totta kuitenkin on, että Hän on kattanut valmiiksi meille pöydän, ja kutsuu aterialle ja odottaa sen kelpaavan meille.
Mutta on kahdenlaista ratkaisukristillisyyttä, toisessa muut ratkaisevat, toisessa itse ratkaistaan. Kumpi on sitten oikeampaa?
-
En tiedä liittyykö tähän...
Joskus nuorena uskovana kovasti pohdittiin, lapsikaste vai aikuiskaste?
Pohdiskelun perustana sana: "Joka uskoo ja kastetaan pelastuu"...siis nimenomaan tämä järjestys.
Pidin jo kuudentoista iässä hölynpölynä ja pidän edelleen.
-
Pääasia on nähdäkseni siinä, onko meillä Pyhä Henki vai ei. Paavali kirjoittaa Room. 8:9: "Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa." Ei edes kristillinen kaste takaa Hengen saamista (kts. vaikka Ap. t. 8:16), siihen tarvitaan uskossa kuuleminen (kts. Gal. 3:2 ja 5).
Minun korvissani sanalla ratkaisukristillisyys on hieman epämiellyttävä kaiku. Siinä ikäänkuin Jeesus odottaa lakki kourassa meidn päätöstämme hänestä sensijaan että me odottaisimme Hänen päätöstään meistä. Totta kuitenkin on, että Hän on kattanut valmiiksi meille pöydän, ja kutsuu aterialle ja odottaa sen kelpaavan meille.
Mutta on kahdenlaista ratkaisukristillisyyttä, toisessa muut ratkaisevat, toisessa itse ratkaistaan. Kumpi on sitten oikeampaa?
Jaa. Tiedähäntä. Minua opetettiin riparilla, jotta on vapaantahdonratkaisu, jossa vastataan Jumalan kutsuun nykäisemällä isoosta hihasta. Sen jälkeen täytyi tunnustaa että on tullut uskoon. Niillä pelastui. Jos siis pysyi uskossa.
Koska ikuisesti muistan miten nykäistyäni ymmärsin ihan itse ettei mihkään "uskoon" voi "tulla", seurasi kolme ikävää vuotta. Kuin sellaisessa pysyy mihin ei olla tultu? Ja Jeesuksen piti palata taivaan pilvissä pasuunan soidessa ennen lakkiaisia.
Olisko kolmaskin ratkaisu: Jumalan tekemä, omassa voimassaan. Tervetuloa liittyäksenne Hänen kirkkonsa uskoon. Karistakaa, ystävällisesti, päällimmäiset hiekat jaloistanne, jos eivät ole vallan päälleliimattuja, jotta seuraavilla sukupolvilla on vähemmän lakaistavaa. Näin uskoo nyt Teerenpelinpolun Trio :seina: :P :026:
-
Koska ikuisesti muistan miten nykäistyäni ymmärsin ihan itse ettei mihkään "uskoon" voi "tulla", seurasi kolme ikävää vuotta. Kuin sellaisessa pysyy mihin ei olla tultu? Ja Jeesuksen piti palata taivaan pilvissä pasuunan soidessa ennen lakkiaisia.
Olisko kolmaskin ratkaisu: Jumalan tekemä, omassa voimassaan.
Jos jossakin on harhaa, se ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki on harhaa. Mutta tuo "kolmas ratkaisu" ei jostain syystä toimi kaikkien kohdalla. Miksiköhän? Mutta älkää perustelko sitä predestinaatiolla, varsinkaan kahdenkertaisella.
-
^Mistä sinä tiedät, ettei "kolmas ratkaisu" toimi kaikkien kohdalla?
-
^Mistä sinä tiedät, ettei "kolmas ratkaisu" toimi kaikkien kohdalla?
:023:
Mitä muuta odotat?
Kenenkään pään sisälle et näe.
Jumala oli Kristuksessa, ja sovitti maailman itsensä kanssa. Ikävintä näissä ratkaisuasioissa on että ne vierottavat ihmisen kirkon uskosta, yhteisestä uskosta, ja painottavat yksilökristillisyyttä ylitse määränsä. On kuin vieraantuisi juuristaan. Jokainen tuo yhteiseen kirkkoon omat kuprunsa, ja kovin hyvä olisi jos niitä koettaisi oikoa koska täällä on muitakin. Ja kirkolla tarkoitan nyt sitä kahden vuosituhannen ajan vaeltanutta, monessa langennutta, silti yksinkertaisen sanoman ylösnousemuksesta säilyttänyttä yhteisöä, joka siirtää edelleen perintönään sanomaa Jumalasta.
Minusta on :026: Dosentin vaikutuksesta kai tullut piilokatolinen... minä uskon kirkon uskoonkin, ja vieläpä luotan...(kun asuu Aaveen kanssa saman katon alla vuosikaudet, ei voi välttyä sen vaikutuksista omaan ajatteluun) mutta en allianssikristillisyyteen jonka mukaan jokin korkeamman tason uskovaiskristityt, ne hihastanykäisijät, sen kirkon muodostaisivat.
-
Pohdiskelun perustana sana: "Joka uskoo ja kastetaan pelastuu"...siis nimenomaan tämä järjestys.
Ja-sana on rinnastuskonjunktio, joka vain rinnastaa sanat, ei mitenkään määrää niiden järjestystä. Ja jos määräisikin, niin kaste ja usko ovat toisessa "järjestyksessä" kahdessa raamatunkohdassa (lähetys- ja kastekäsky sekä Joh. 3:5).
-
Olen syntinen ihminen. Karismaattisen lehden päätoimittaja radion paneelikeskusteluissa sanoi minua Perkeleeksi. Olin ylpeä siitä. Enhän ole Perkele, mutta Lutherilla on forenssinen vanhurskauttamisoppi, jonka mukaan pinnallisesti ihmisen osuus on Jumalan ja Perkeleen välisen kamppailun tulos. Jeesushan voitti. En ole seurakuntanuori koska siihen aikaan oli ja on nykyäänkin sairasta ratkaisu"kristillistä" työtä. Se on lakia. Armosta ei puhuta. Ihmisen työstä ja saavutuksista puhutaan. En kaipaile karismaattisuutta vaan jumalattoman Armahtajaa.
-
Olen syntinen ihminen. Karismaattisen lehden päätoimittaja radion paneelikeskusteluissa sanoi minua Perkeleeksi. Olin ylpeä siitä. Enhän ole Perkele, mutta Lutherilla on forenssinen vanhurskauttamisoppi, jonka mukaan pinnallisesti ihmisen osuus on Jumalan ja Perkeleen välisen kamppailun tulos. Jeesushan voitti. En ole seurakuntanuori koska siihen aikaan oli ja on nykyäänkin sairasta ratkaisu"kristillistä" työtä. Se on lakia. Armosta ei puhuta. Ihmisen työstä ja saavutuksista puhutaan. En kaipaile karismaattisuutta vaan jumalattoman Armahtajaa.
:023: :026: :kahvi: !
-
Seuraavat ongelmat punnitaan osassa 2