Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: onesimus - 19.11.12 - klo:22:07
-
Georg Ots lauloi aikoinaan noin.
Kysymykseni kuuluu:
Muuttuuko ihminen uskon myötä ja mihin suuntaan?
(Tämä aihe lienee täällä jo ennestään, joten tämän voi poistaa, jos toinen keskustelu löytyy)
-
Mukava nähdä Onesimus täällä pitkästä aikaa.
Muuttuu ja ei muutu. Armo lämmittää ja sulattaa sydämiä mutta ei tapa siellä asuvaa vanhaa Aatua. (aiheuttaa vaan ehkä pienen lämpöhalvauksen sille)
-
Ikätoverit (viestien määrässä) ovat liikkeellä hyvän kysymyksen äärellä.
Itse olen sitä mieltä että ihminen muuttuu, kasvaa ja oppii kehdosta hautaan.
-
Minunkin mielestäni muuttuu. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Jos kodin kasvupohja on ollut otollinen ja opitut tavat hyviä, ei kovin paljon muutosta huomaa. Ainakaan toinen ihminen.
Jos lähtökohdat ovat ankeat, heikot eväät, seuraa monenlaista mutkaa. Ylöspäin, alaspäin. Joskus kasvu tyssää. Se ei ole elämän merkki.
Omalla kohdalla on käynyt paljon takaperoisesti. Pikkuvanhasta tosikosta lapsellisen leikkimieliseen vanhuuteen. Konservatiivistä liberaaliksi.
Huvittelunhaluisesta villikosta, uskovaiseksi, ensin villihengeksi, myöhemmin heränneeksi. Suvaitsemattomasta rakastavaksi.
Näin koen itse. Kysykää Matilta .
-
Tämä on tosi mielenkiintoinen aihe ja olen iloinen siitä, että pääpiirteittäin voin olla samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Herran enkeli ilmoitti unessa Joosefille, että Maria synnyttäisi pojan ja että tämä poika tulisi vapahtamaan kansansa heidän synneistään. Toivoisin, että voisimme keskustella siitä, mitä tämä tarkoitti. Oliko kysymys siitä, että tämä vapahtaminen koskisi ainoastaan synnin seurauksia ja tuomiota, niinhän tätä on joskus tulkittu?
-
Olisiko toinen vaihtoehto, että Poika muuttaisi ihmiset synnittömiksi? Minusta se on vaarallinen ajatus. Julmimmat hengelliset mielivallan käyttäjät lienevät omasta mielestään synnittömiksi pyhittyneitä.
-
Olisiko toinen vaihtoehto, että Poika muuttaisi ihmiset synnittömiksi? Minusta se on vaarallinen ajatus. Julmimmat hengelliset mielivallan käyttäjät lienevät omasta mielestään synnittömiksi pyhittyneitä.
Olen tavannut niitäkin, jotka sanovat elävänsä päiväkausia ilman syntiä, mutta se on varmaankin laitettava tietämättömyyden piikkiin. Armoakaan ei voi ymmärtää oikein, ellei ymmärrä syntiä oikein. Ja syntiä taas ei voi ymmärtää oikein, ellei ymmärrä lakia oikein. Lakia ei voi ymmärtää oikein, jos sen selittää pois.
Raamattu sanoo, että Jeesus on tullut myös pyhitykseksi (1. Kor.1:30). Tarkoittaisikohan se sitä, mitä Luther pyrkii valaisemaan Roomalaiskirjeen käännöksessään (6:14):
"Sillä synti ei voi teitä vallita, koska ette ole lain alla, vaan armon alla."
C.F.W. Walther sanoo edelläolevasta:
"Hän (siis Luther) ei sano vain: 'Synnin ei pidä teitä vallitseman', vaan 'synti ei voi teitä vallita'. On aivan mahdotonta, että se, joka on armon alla, antaisi synnin vallita itseänsä."
-
Pyhitys ei ymmärtääkseni tarkoita muuttumista miksikään 'paremmaksi ihmiseksi', vaan suostumista Jumalan käyttöön, toteuttamaan oman tahdon sijasta Hänen tahtoaan. Se taas on käsittääkseni lähimmäisrakkautta.
-
Olen tavannut niitäkin, jotka sanovat elävänsä päiväkausia ilman syntiä, mutta se on varmaankin laitettava tietämättömyyden piikkiin. Armoakaan ei voi ymmärtää oikein, ellei ymmärrä syntiä oikein. Ja syntiä taas ei voi ymmärtää oikein, ellei ymmärrä lakia oikein. Lakia ei voi ymmärtää oikein, jos sen selittää pois.
Raamattu sanoo, että Jeesus on tullut myös pyhitykseksi (1. Kor.1:30). Tarkoittaisikohan se sitä, mitä Luther pyrkii valaisemaan Roomalaiskirjeen käännöksessään (6:14):
"Sillä synti ei voi teitä vallita, koska ette ole lain alla, vaan armon alla."
C.F.W. Walther sanoo edelläolevasta:
"Hän (siis Luther) ei sano vain: 'Synnin ei pidä teitä vallitseman', vaan 'synti ei voi teitä vallita'. On aivan mahdotonta, että se, joka on armon alla, antaisi synnin vallita itseänsä."
Kun luet Kotimaa24 kirjoituksia, missä mielestään pyhitetyt kirjoittavat, niin on vaikea uskoa tuota Waltherin lausetta käytännössä toteutuvaksi.
-
Walther ei ole varmaankaan lukenut pätkääkään Lutheria.
-
:) muoks
-
"Ainahan ihmiset muuttuu." Tämähän oli kiuruvetisen kappalaisen Porkolan näkemys.
-
Ihminen voi muuttua, ihmiskunta tuskin, ainakaan paljon.
-
Meikä muuttuu lähinnä vatsan kohdalta, mutta kyllä hiuksetkin on jo harventuneet ja harmaantuneet.
Henkisestä puolesta en osaa sanoa.
Kait sitä armo kasvattaa, mutta en ole huomannut kyllä ainakaan paremmaksi tulevani.
-
Eikö se olekin juuri sitä parempaa kasvamista kun huomaa tulevansa huonommaksi. :icon_cool:
-
Kun tuo uskokaan ei ole mikään vakioitu kakku joka uploadataan jokaisen päähän samanlaisena, niin tuskin voidaan vastata mitään kovin yleispätevää otsikon kysymykseenkään. Toiset muuttuu, toiset ei, luultavasti.
-
Eikö se olekin juuri sitä parempaa kasvamista kun huomaa tulevansa huonommaksi. :icon_cool:
En tiedä, mutta parais olis.
-
En tiedä on (varmasti) oikea vastaus. Ja sitten toivotaan.
Olemmeko liian varmoja useimminta asioista. Meilläkin Matin kanssa on joka päivä tietokilpailuja ja kinaamista. Aivan suotta.
Aina en muista sitä mielestäni hyvää Väinö Malmivaaran neuvoa näissä tilanteissa: Älä sano mitään.
-
Taivalkoskelaisittain "pelataan entiijaa".
-
Walther ei ole varmaankaan lukenut pätkääkään Lutheria.
Kustantaja (Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko, mikä se sitten lieneekään) on präntännyt kirjan kanteen mm. seuraavaa:
"C.F.W. Walther on uudemman ajan luterilaisen puhdasoppisuuden etevimpiä miehiä. 'Minä olen Lutherin oppilas', hän sanooa, 'ja toivoakseni hänen uskollinen oppilaansa; kaikessa, minkä olen puhunut ja kirjoittanut, olen sammaltaen jäljitellyt tätä viimeisten aikojen profeettaa.' Raskaissa taisteluissa Walther löysi Jumalan sanaan pohjautuvan luterilaisen tunnustuksen vankan perustan, jolle hän rakensi merkittävän elämäntyönsä kirkollisena johtajana ja pappiskasvattajana vastoin vaihtelevia jumaluusopillisia katsomuksia."
Po. Waltherin kirja julkaistiin ensimmäisen keran v. 1897, kymmenen vuotta Waltherin kuoleman jälkeen.
-
Kustantaja (Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko, mikä se sitten lieneekään) on präntännyt kirjan kanteen mm. seuraavaa:
"C.F.W. Walther on uudemman ajan luterilaisen puhdasoppisuuden etevimpiä miehiä. 'Minä olen Lutherin oppilas', hän sanooa, 'ja toivoakseni hänen uskollinen oppilaansa; kaikessa, minkä olen puhunut ja kirjoittanut, olen sammaltaen jäljitellyt tätä viimeisten aikojen profeettaa.' Raskaissa taisteluissa Walther löysi Jumalan sanaan pohjautuvan luterilaisen tunnustuksen vankan perustan, jolle hän rakensi merkittävän elämäntyönsä kirkollisena johtajana ja pappiskasvattajana vastoin vaihtelevia jumaluusopillisia katsomuksia."
Po. Waltherin kirja julkaistiin ensimmäisen keran v. 1897, kymmenen vuotta Waltherin kuoleman jälkeen.
Vastaus Tunnustukselliseen kirkkoon löytyy linkistä http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=40
-
Nuorta Lutteerusta minä olen tavaillut... Vanhempaa en. Walther on toisinpäin.
-
Georg Ots lauloi aikoinaan noin.
Kysymykseni kuuluu:
Muuttuuko ihminen uskon myötä ja mihin suuntaan?
(Tämä aihe lienee täällä jo ennestään, joten tämän voi poistaa, jos toinen keskustelu löytyy)
En ainakaan minä.
Olen ihan hirveä välillä', silloin kun vain tulen ärtyisäksi, ja minustahan se lähtee. Riittä.mummi lohdutti minua kirjoittamalla etten saisi sotkea sairausoireita mihinkään haluamaani ja tarkoittamaani ilkeyteen, mutta en voi aina sille mitään. En ole muuttunut mielestäni muutenkaan; sellainen aito ja todellinen pahuus, mikä on ollut aina, on vuosien vieriessä ollut ja pysynyt. Olen väsynyt itseeni, ja suren sitä. Oletettavasti en edes näe kaikkea, mutta eniten minua häiritsee, etten oikeastaan ymmärrä "sinun puolestasi" ajattelua, siis, Jeesus Kristus on kuin epämääräinen varjo joka väistelee minua, siten hänestä on tullut aika kumman vähän todellinen minulle.
-
Minulla on ollut vuosikymmenien kamppailu luonteenpiirteideni takia. En näe että luonteeni ja taipumukseni ovat syntiä, edes isältä ja isoisältä tytärille. Suvussa on paljon samankaltaisia luonteita ja kaikkien on ollut tultava toimeen itsensä ja lähimmäistensä kanssa.
Se ei ole minusta näyttelemistä kun pidättelen lausumasta kaikkea mitä mieleeni tulee ja sylki jo suuhun asti tuo. Olen opetellut pyytämään Herraa suitsimaan terävää kieltäni ja kriittistä mieltäni. Hiljalleen olen taipinut Alä Sano Mitään-kaavaan. Siis olen muuttunut hiemen körttiläiseksi.
Luen parhaillani Antti Tuurin Wallenbergiä. Siinä kerrotaan mm. sellaisesta lahkosta kuin Maan hiljaiset. He ovat lähellä sitä tiettyä luostarilaitossta jossa ei puhuta mitään.
Onko tämä otollista Herralle, vaiko vain itsensä kiusaamista . Yhteisöllisestikin minusta on köyhää jos mitään keskustelua ei synny.
Rajansa kaikella.
Mutta ole varmana Leena että " Sinun asiasi valmistuu aikanaan ", kuten olen sinulle sanonut. Kipujen ja kärsimisen kautta siihen valmiiseen vain on mentävä.
Jeesus henkilöhahmona ei ole tärkeämpi kuin se mihin hän suostui. Katsotaan hänen armolliseen tekoonsa, uskotaan että näin Jumala sen hoiti, käytti omaa poikaansa välikappaleena.
Jeesuksen historiallinen hahmo ja muoto ja tavat ovat salattu meiltä kaikilta jotka emme ole olleet todistamassa häntä aikanaan. Siksi katsotaan vain ristiä, kidutus ja tappovälinettä. Sekin on salaisuus.
-
Olen ihan hirveä välillä', silloin kun vain tulen ärtyisäksi, ja minustahan se lähtee.
Olen jo kahdeksannellakymmenellä ja minulla on tuo sama kokemus. Vanha aatu ei ole kuollut, päinvastoin se on käynyt ärhäkämmäksi. Mutta eikö se ole niin, että tätä ei näkisi, ellei olisi saanut maistaa armoa? Eikö juuri siinä armon suuruus tule esille, kun näkee, että Jumala antaa anteeksi todellisia syntejä? Eikö muuttuminen ole juuri sitä, että ihminen joutuu kärsimään muuttumattomuutensa vuoksi, siis ihan oikeasti?
-
Uskon sen valmistuvan kuollessani sillä silloin paranen, kun kaikki ruumiilliset ominaisuudet lakkaavat, ei ainoastaan luonne, josta on tullut liianmkin arankiltti kun välillä joudun pelkäämään kohtauksia, mutta ennen muuta ne. Tämä tulkitaan toisinaan niin hupsusti että suunnittelen itsemurhaa, no en varmasti. Mutta toisinaan olen kuolemaan asti väsynyt.
-
Olen jo kahdeksannellakymmenellä ja minulla on tuo sama kokemus. Vanha aatu ei ole kuollut, päinvastoin se on käynyt ärhäkämmäksi. Mutta eikö se ole niin, että tätä ei näkisi, ellei olisi saanut maistaa armoa? Eikö juuri siinä armon suuruus tule esille, kun näkee, että Jumala antaa anteeksi todellisia syntejä? Eikö muuttuminen ole juuri sitä, että ihminen joutuu kärsimään muuttumattomuutensa vuoksi, siis ihan oikeasti?
Nämä lähtivät ihan yhtä aikaa, mutta kiitoksia, tässä on ajateltavaa. Tosin itse tarkoitan ärhäkkyydellä myös temporaaliepileptisiä tiloja joiden aikana olen sellainen etten itse ymmärrä, osittain edes muista mitä tapahtui, ellei kukaan kerro, taio ellen kirjoita niin että osaan lukea, ja siitä Riitta-mummi kerran varoitti, Mutta olin luullut että jos kerran muutun muuttuvat myös ne, sillä ihminen muuttuu kokonaan tai ei ollenkaan, se ei ole muutosta vielä että suklaakuorrutus paksuuntuu tai sivistyksen kuoresta muutoin tulee vähän tanakampi.
-
Oman kehnouden valittamisessa jotkut kehittyvät virtuooseiksi ja siitä tulee peräti tavaramerkki, brändi, josta "meidät" tunnetaan. Eikö ole kuitenkin niin, että jo pelkkä ajatus "jos olisin parempi, niin Herra hyväksyisi minut paremmin" ole Kristuksen uhrin halveksimista? Eihän meitä armahdeta sen vuoksi, että olemme hyvin onnistuneet.
-
Oman kehnouden valittamisessa jotkut kehittyvät virtuooseiksi ja siitä tulee peräti tavaramerkki, brändi, josta "meidät" tunnetaan. Eikö ole kuitenkin niin, että jo pelkkä ajatus "jos olisin parempi, niin Herra hyväksyisi minut paremmin" ole Kristuksen uhrin halveksimista? Eihän meitä armahdeta sen vuoksi, että olemme hyvin onnistuneet.
Vähän konstikasta näyttää olevan tämän selittäminen. En minä brändää kurjuudella. Epätovoa näköjään on useiden täällä mahdotonta käsittää. Minä romahdin sillä matkalla, kun kippailin ilmaista kaljaa ja samaan aikaan sisaren esikoinen, kummityttö, laihtui laihtumistaan opiskelijavaihdossansa. . Romahdin kun en jaksa enää yrittää mitään. Ärjäisen kun juuri päinvastoin pitäisi, näemmä jokaiselle vastaantulijalle, eikä siihen ole menopaussikaan syynä, kun hän meni tavallista nuorempana ohi.
Ei ole kuule tarpeen olla mallikörttikään. Olen väsähtänyt kahdesti ennenkin, ja silloin todella lopettaniut koko homman ja voinut paremmin. Olen voinut olla oma itseni, ja abivuonna oma äiteekin sanoi että tuo uskovaisuus tekee sinusta ihan hirviön, lopeta se. Silloin liikuin näissä viitoslaisissa piireissä kun kotiseudulla ei ollut muuta. Menin uskosta eräänä kauniina toukokuun iöltana vapaantahdonratkaisulla ja että olin onnellinen. Tämä on kohdallani totta. Sitä vapauden tunnetta on vaikea kuvata! Sitten koetin på svenska, jokin siinä menossa tuntui falskilta. Ajattelin että heillä on aina ollut paremmin kuin suomenpuhujilla, eikä sieltä juuri apua herunut kun tarvittin ja se jäi meditaatioineen ja keskusteluretriitteihin. Niihin kun ei sairaita hyväksytty. Tähän ajauduin hyvin kummasti ja ajattelin että lienee sitten sitä johdatusta. Ei minusta ole edes körtiksi, kun kai pitäisi kilvoitella sentään körtinkin, enkä jaksa. Tietty sairauskin vie voimia mutta kyllä tämä on ihan oma kokemus.
-
Ei minusta ole edes körtiksi, kun kai pitäisi kilvoitella sentään körtinkin, enkä jaksa.
Meillä on jonkinverran samanlaisia kokemuksia "kilvoittelusta". Kun itse jouduin siihen tilanteeseen, että tajusin, omien resurssien riittämättömyyden, niin se oli vapauttava kokemus. Ei jäänyt muuta jäljelle kuin armo. Vasta sen jälkeen aloin hiukkasen ymmärtämään, että uskon kilvoitus ei olekaan sitä, mitä minä jaksan. Ja minulla ei ollut siihen aikaan hajuakaan körttiläisyydestä.
-
Meillä on jonkinverran samanlaisia kokemuksia "kilvoittelusta". Kun itse jouduin siihen tilanteeseen, että tajusin, omien resurssien riittämättömyyden, niin se oli vapauttava kokemus. Ei jäänyt muuta jäljelle kuin armo. Vasta sen jälkeen aloin hiukkasen ymmärtämään, että uskon kilvoitus ei olekaan sitä, mitä minä jaksan. Ja minulla ei ollut siihen aikaan hajuakaan körttiläisyydestä.
No, hyvä että sinun kävi hyvin. Mainittakoon että minulla ei ole körttitaustaa, tunnen herännäisyyttä kehnosti edelleen, mutta kiinnityin tähän erään semmoinsen tapahtuman kautta jota en nyt enää viitsi kerrata. Jos tahdot voin kirjoittaa sen yv:nä. On aina hienoa lukea kuinka ihminen noin vapautuu "kilvottelupakosta" tai kuka mistäkin. Itseäni alkaa kyllästyttää tänne kirjoittelu; on vaikea selittää miltä tuntuu tai kuinka kokee tai miten milloinkin, kun ei mahda tajuntansa eikä affektiensa säätelylle mitään. Ikävintä on, ettei ole ilmeisestikään todella mahdollista ymmärtää jotakin jota ei itse koe.
Silti ajattelen näin: Milloin ikinä voin, ja varsin kin jos muistan tapahtuneen, minun tulisi korjata, eli jos puhun tavalla joka ainakin itseäni loukkaisi minun tulisi korjata tilanne. Sillä ei ole mitään tekemistä herännäisyyden kanssa -- ei oikeastaan minkään sortin uskonnollisuuden. Kyllä niin täytyy toimia vaikka olisi tunnustava ateisti. Se yksinkertaisesti kuuluu hyviin käytöstapoihin.
Tietenkin olisi ollut suurenmoista jos olisin vaikka sitten sillä "kilvoittelulla" kyennyt muuntamaan niitä, mutta näemmä en, vaikka on tuota syntinä tunnustettu lukemattomat kerrat, svenskatalande pappi ilmoitti ettei tahdo enää toimia minun sielunhoitajani kun en suostukaan tunnustamaan syntinä yhtikä mitään mitä en muista... vaikeinta tässä on, etten jaksa kysellä loputtomiin mitä tein ja kenelle, ja milloin muistan olen havainnut riivatun vaikeaksi sanoa että anteeksi nyt että sinä olet mielestäni toiminut niin ja niin nyt sen verta pitkään jotta kun alkoi taju himmetä minä sen lopulta sanoin.
Mutta kuten todettu, on se suurenmoista että onesimus-veljellämme pyyhkii noin hienosti. Että on kilvoitellut ja vapautunut kaikesta, ihan siitäkin, ja on noin oivaltava että heti tietää, mistä kenenkin epätoivossa on kyse. Mitäs se muuta kuin kurjuudella brassailua!! Ei h-tti, minä en jaksa enää elää. ... ei, kuulkaas. Alan todella uskoa predestinaatioon kuten kalvinistit. Jumala kutsui jotkin täältä ajattelunsa mukaan ,muttei ihan kaikkia. En ymmärrä miksi tämmöiset viohan astiat sitten luotiin. Kenties siksi että nämä omat lapset jo ajassa saisivat kokea kuinka ihanaa onkaan olla armahdettu herranoma!
Niin korkealla kuin taivas on maasta jne.
-
ettei ole ilmeisestikään todella mahdollista ymmärtää jotakin jota ei itse koe.
:icon_eek:
-
:icon_eek: Ei tajua, jos ei ole kokenut.
Siis tarkoittanee, että esimerkiksi ei voi tajuta toisen humalatilaa, jos ei ole koskaan itse ollut humalassa.
Tai jotenkin.
Kyllähän ihmisissä muuttuu paljonkin aikojen saatossa ja monet paheet ja muut loppuvat.
Perusolemus ei kai sitten muutukkaan kovin paljoa?
Joillakin tuntuu, että edes perusolemus ei ole koskaan päässyt oikein pintaan, kun aina elää niin varuatunutta ja arkaa elämää.
Yleensä he kun sitten hermostuvat ja tekevät jotain ajattelematonta ihmettelevät, miten tuollaista pystyin tekemään.
Tai jossain työyhteisössä joutuvat väkisinkin tulemaan esiin kuorestaan ja huomaavat itsessään asioita joita ei olisi edes kuvitellut.
-
Tasan näin, viisveisaaja. Miks sä tolleen hoiput? Miksetsä pysy pystyssä? Ihmisen kyky ymm'rtää toista perustuu kehitykselliseen samanlajisuuteen; käydään yksilöllisesti aika samoja kehitysvaihei läpi ja niistä jää kaikille jotain saman tapaista kysymystä. Siihen perustuu eläytymiskyky.
Mutta on esimerkiksi jo ponnistelua vaativaa tajuta vaikka nyt miksi joku ei jättänyt juoppoa puolisoaan. Rikkaan saattaa olla hyvin vaikeaa ymmärtää köyhää;: Ai eikö kansalla ole leipää? Syökööt kakkua! Ja kun jollakulla on vaikka alzheimerin tauti, saatan kuvitella mitä se on kun siitä paljon puhutaan, mutten ehkä ymmätää sitä mitä sen kokeminen on. Sitä tarkoitin.
Mietin tuota muutenkin, ja kyllä, totta ihminen muovautuu persoonallisuudeltaan murrosiässä, sitten sanovat että psykoanalyysissa joillakin muuttuyu hiukka kiristyneet piirteet, samoin tunnetaan semmoinen posttraumaattinen persoonallisuuden muutos, eli jokin liiaksi syvä ja ehkä pitkäkestroinenkin traumaattinen elämänjakso muuttaisi luonnettakin.
Perustemperamentti (Ei se Kerltiklangas-Järvisen jossa yhdistet''n vaikka nyt "vilkkaus" ja #taipumus ujouteen" toisiinsa, vaan synnynnäinen vauhti eli tempomerrkintä, että syö, kirjoittaa kävelee ajattelee nopeasti, se ei muutu.
Luin tuon kai niin että muuttuuko paremmaksi, Jumalalle kuuliaiosemmaksi, toiset paremmin huomiuivaksi - että olisi "hellä mieli ja ystäväisi kieli avuksi ollaksemme taas täällä toisillemme" sinnepäin, olin eri tavoin sitä vilpittömästi toivonut mutta en pä huomaa. Tietty kun olen ärtyinen kuten aina kun tulee katkoksia, ja nyt kuulin että kuume haittaa ja sekoittaa aivot , on suhde siihen ristiriitainen myös. Kun mietin onko se eri asia, vai muuttuisiko hyvässä seurassa kuten Kissan ja Dosentin koska heidän seurassaan on aina Kristuksen seurassa.
On lukemattomia ja juuri kristittyjä jotka sanovat minun menevän sairauden taakse pahuuttani piiloon, ykeensä siitä ei hyödytä kiistellä. Selitän kerran ja sitten jokainen saa ajatellka kuten tahtoo. Ityse ajattelin että tuo paranisi minusta pois, ärtyvyys ainakin, ja ellei se niin valot päällä pystyiosi olemaan vähän parempi. Siksi oli niin valtavaa kun lapset kävi täällä, Mindekin kun hänen takia tulivat, kun hän soitti, ja he osoittavat rakkautta. Se lohdutti ja oli kuin terveiset Jumalalta, jotta en minmä putkahtanu tänne erehdyksessä, en kuulu pelastuksem ulkopuolelle enkä ole vihan astia, sillai.
-
On lukemattomia ja juuri kristittyjä jotka sanovat minun menevän sairauden taakse pahuuttani piiloon, ykeensä siitä ei hyödytä kiistellä.
Anteeksi! Olin väärässä.
-
Olipa Leenalta viisasta kirjoittelua.
Hienoja esimerkkejäkin.
Olen 100 prossaa samaa mieltä tästä asiasta.
Oikeesti sen todellisen ihmisen esiin saaminen on vaikeaa, mutta jonkinlaisessa ilmapiirissä ja porukan keskellä se onnistunee joskus.
Ylsi tyttö on tosi vinha seurata. Hän ei koskaan vieraassa seurassa puhu mitään. Kattoo vaan totisena, mutta kotona puhua pulputtaa, kuin papupata. :-\
-
Muuttuuko ihminen?
Muuttuu niin fyysisesti kuin myös psyykkisesti. Siihen vaikutta ihmisen anatomia ja elämän tavat.
Mutta sielullisen elämän muutoksen tietää vain itse ihminen ja Hän.
Mihin suuntaan?
Henkisen ja fyysisen terveyden tilat vaihtelevat ihmisillä ikäluokkaan katsomatta. Tietysti on todettava että elämänkaaren loppusuoralla ihmisen tila alkaa yleensä heikentyä.
Niin ja jos taas tarkastelemme sielunelämää, pidän suunnanmuutosta salaisuutena. Tietysti ihmisen ulkoinen käytös voi jotain kertoa muille ihmisille, mutta ei kaikkea.Tosin muuttunut käytös voi olla opeteltua ja valheellista.
SV 127
-
Olen samaa mieltä. Ihminen muuttuu. Ilot, surut, menetykset, menestykset, vastoinkäymiset, työympäristö, sukulaiset, omaiset, sairaudet muokkaavat ihmistä henkisesti ja hengellisesti. Joku yksittäinen tapahtuma tai tilannee saarta avata maailmoja, tai sulkea mahdollisuuksia. Jopa aikuiset lapseni ovat muuttuneet. Toinen heistä lyhyen ajan sisällä, kun hän muuttui musiikin tekijästä tekniikan asiantuntijaksi. Ajatusmaailma avartui.
-
Ihminen varmaankin muuttuu, mutta olen pessimisti enkä usko että parempaan suuntaan. Joku on verrannut osuvasti vanhenemista siten että ihminen on nuorena kuin vastaveistetyt puhtaat puuportaat. Kunikää tulee, portaista kuluu pikkuhiljaa puu pois ja jäljelle jää törröttävät oksat, kuten ihmisluonteessakin käy.
Lopuksi jäljellä on hyödytön räähkä jossa kaikki huonot puolet ovat vallitsevina.
-
Toinen näkökulma voisi olla että ihminen muuttuu paremmaksi kun ikää karttuu.
Kaikki terävät kulmat, piikit, nystyrät hioutuvat sileimmiksi elämän myrskyissä.
-
Toinen näkökulma voisi olla että ihminen muuttuu paremmaksi kun ikää karttuu.
Kaikki terävät kulmat, piikit, nystyrät hioutuvat sileimmiksi elämän myrskyissä.
Tai sitten ihan päinvastoin. Moni on loppuvuosinaan hyvinkin särmikäs.
-
Tai sitten ihan päinvastoin. Moni on loppuvuosinaan hyvinkin särmikäs.
Kyllähän niitä on vanhoja krätyysiä mummoja ja paappoja, mutta tänäänhän liialliselle kärttyisyydelle tiedetään syy, siis alkava sairaus.
Henkilökohtaisesti provosoidun helposti, pitää siis yrittää väistyä ajoissa. Ja asuskella hissun kissun maalaismaisemassa.
-
Minä olen kuullut sanottavan, että luonteenpiirteet kärjistyvät ihmisen vanhetessa. Leppoisista tulee entistäkin leppoisampia ja kärttyisistä täysiä piruja.
-
Niinhän sitä tavataan sanoakin, ettei se vanhuus viisautta tuo vaikka askelta lyhentääkin. (ainakaan välttämättä)
-
Musta ainakin on tullut kilttiäkin kiltimpi, niin että hämmästelen sitä ihan kovasti.
Ennen oli katu uskottavuutta, mutta vanhemmiten ei jaksa suuttua ja vaikka välillä joutuu kokemaan vääryyttäkin, niin ei sitä kuten muitakaan elämän vastoinkäymisiä ota niin raskaasti.
Kumman tärkeäksi on tullut, että on enempi hauskaa ja leppoista ystävien parissa, kun ennen oli joku väittely ja jonkun omasta mielestä tärkeän asian pakko esiintuominen.
Kyllä ihminen muuttuu.
Siksi kai tämä foorumikin on kiva, kun täällä on enempi iäkkäämpiä jotka ovat nähneet elämässään kaikenlaisia vouhotuksia ja enempi kypsästi asioita käsittelevät, paitsi joskus.
-
Elämän koko kaari vauvasta vaariin alkaa iän myötä hahmottua. Kysyn teiltä ja itseltäni, muuttuuko ihminen, jos havainnot muuttuvat? Vastaan omasta puolestani pienellä varauksella, että kyllä. Nimittäin havaintopsykologian näkökulmasta (En tiedä havaintopsykologiasta mitään.) fyysinen muutos on ilmiselvä.
Ketjun aloittajan Onesimuksen kysymys tarkoitti "uskon myötä". Onesimus tarkoittaa siis uskoontuloa eli humpsahtamista, mikä asianomaiselle "humpsahtaneelle" on kaikkea muuta kuin humpsahtamista. Havaintopsykologi saattaisi todeta, että jonkun havainnoijan mielestä humpsahtanut ei ole muuttunut. Omasta mielestään on. Jonkun toisen, joka tuntee ao. lähimmäisen, mielestä myös.
Kun tajuaa syntisyytensä eli tulee synnintuntoon, on muuttunut ja ei ole. Behavioristin (En tiedä behaviorismista mitään.) mielestä vasta käytös todistaa, onko muutosta tapahtunut.
-
Elämäntapamuutokset ovat nykyään yleisiä. Sellaiset tapaukset eivät ole harvinaisia, että kovasta bisneksestä siirrytään vaikka luomuviljelyyn. Ihminen muuttaa kiivaasta bisnesrytmistä maaseudun rauhaan. Monelle elämäntapamuutokset ovat siirtymiä sohvaperunasta aktiiviseksi liikkujaksi tai lihansyöjästä vegaaniksi. Motiivina on usein fyysinen ja henkinen terveys.
-
Lähdetään, Salis, yhdessä lenkille.
-
Kun tajuaa syntisyytensä eli tulee synnintuntoon, on muuttunut ja ei ole.
Tämä pitää täysin paikkansa. Osa ihmisestä ei muutu ainakaan paremmaksi, se on vanha aatu ts. liha. Vanhemmiten se pyrkii muuttumaan vain ärhäkämmäksi (kokemusta on). Jumalan armo on ainoa lihan liekaa lyhentävä ja siten sen toiminta-aluetta rajoittava tekijä.
-
Huolestuttaa vähän minkälainen piikkisika minusta on kasvamassa, kun nyt jo on näin hyvällä alulla. Tosin en näe sitä niin mustavalkoisesti, toinen mummoni oli hyvin positiivinen ja hyväluontoinen loppuun saakka.
-
Lähdetään, Salis, yhdessä lenkille.
Joskus toiste. Olin jo.
-
Kysymykseni kuuluu:
Muuttuuko ihminen uskon myötä ja mihin suuntaan?
Uskon myötä ei minusta tapahdu välttämättä mitään muutosta ihmisessä, mutta Jeesus Kristus voi muuttaa ihmistä ja mihin suuntaan? Rakkauden.
Kun tajuaa syntisyytensä eli tulee synnintuntoon, on muuttunut ja ei ole. Behavioristin (En tiedä behaviorismista mitään.) mielestä vasta käytös todistaa, onko muutosta tapahtunut.
En pidä todennäköisenä että käytös voisi todistaa ihmisen muutoksen, esimerkkejä muutoksista löytyy vaikka kuinka paljon lähihistoriasta.
Todellisen muutoksen tietää vain Hän.
-
Elämäntapamuutokset ovat nykyään yleisiä. Sellaiset tapaukset eivät ole harvinaisia, että kovasta bisneksestä siirrytään vaikka luomuviljelyyn. Ihminen muuttaa kiivaasta bisnesrytmistä maaseudun rauhaan. Monelle elämäntapamuutokset ovat siirtymiä sohvaperunasta aktiiviseksi liikkujaksi tai lihansyöjästä vegaaniksi.
Se, mikä näissä muutoksissa tuntuu säilyvän, on tietty ehdottomuus ja fanaattisuus ja usko oman elämäntavan paremmuuteen. Kohde vain vaihtuu.
-
Se, mikä näissä muutoksissa tuntuu säilyvän, on tietty ehdottomuus ja fanaattisuus ja usko oman elämäntavan paremmuuteen. Kohde vain vaihtuu.
Totta Mooses
-
Se, mikä näissä muutoksissa tuntuu säilyvän, on tietty ehdottomuus ja fanaattisuus ja usko oman elämäntavan paremmuuteen. Kohde vain vaihtuu.
Totta. Kasvisruoka on paras.
Karppaus ja liha on parasta.??
-
Olen dinosaurus. Mielestäni ei ihmiskunta ole muuttunut mihinkään. Olen kyyninen, mutta se ei ole yhtään muutoksen aihepiiriin sisältyvää. Ei-kyynisenä olisin sanonut tällä tavoin.
-
Noh Jumahani. mäkin konttaan enempi perjantaisin, ku kävelen.
-
Noh Juhani. mäkin konttaan enempi perjantaisin, ku kävelen.
-
Totta Mooses
Ei muuten ole. Ei tarvitse olla fanaattinen, jos syö kasvisruokaa. Se on aivan yhtä hyvä kuin liharuoatkin. Olen itse syönyt pääsääntöisesti kasviruokaa enkä ole mitenkään fanaattinen. Jos joku tarjoaa mulle ruokaa, en kieltäydy sitä syömästä vaikka tarjolla olisikin lihaa. Kasvisruoka on monipuolisempaa kuin liharuoat. Ja proteiini on enemmän kuin lihassa esim. linsseissä, herneissä ja pavussa. Käytettävissä ovat juurekset, marjat, hedelmät, viljat. Eikä makukaan ole hullumpi.
-
Ei muuten ole. Ei tarvitse olla fanaattinen, jos syö kasvisruokaa. Se on aivan yhtä hyvä kuin liharuoatkin. Olen itse syönyt pääsääntöisesti kasviruokaa enkä ole mitenkään fanaattinen. Jos joku tarjoaa mulle ruokaa, en kieltäydy sitä syömästä vaikka tarjolla olisikin lihaa. Kasvisruoka on monipuolisempaa kuin liharuoat. Ja proteiini on enemmän kuin lihassa esim. linsseissä, herneissä ja pavussa. Käytettävissä ovat juurekset, marjat, hedelmät, viljat. Eikä makukaan ole hullumpi.
:icon_sunny: :045: :opettaa: :045: :icon_sunny:
-
Eihän siinä sanottu, että kasvisruoan syöjä on fanaattinen, vaan että muutettuaan elämäntapaansa totaalisesti niin ihmisen luonne ei muutu mihinkään. Vanha rekrytointiohje oli. Tarkkaile luonnetta, sillä sitä et voi muuttaa, sen sijaan osaamisen voit (kohtuullisesti). Jos et ollut fanaattinen ennenkään ei sinusta sitä kasvisruoan myötä tullut.
-
Tarkkaile luonnetta, sillä sitä et voi muuttaa,
Missä ajassa tarkkailun tulos sitten saadaan,15min,1h vai 3h?
Minusta ei ole millään vahvalla pohjalla rekrytointi tilanteissa, eikä kyllä missään muissakaan tilanteessa.
Tosiasiassa ja lyhyesti sanottuna, aika näyttää ihmisen todellisen muuttumisen ja mihin suuntaan ihminen on kehittynyt.
-
Ei muuten ole. Ei tarvitse olla fanaattinen, jos syö kasvisruokaa. Se on aivan yhtä hyvä kuin liharuoatkin. Olen itse syönyt pääsääntöisesti kasviruokaa enkä ole mitenkään fanaattinen. Jos joku tarjoaa mulle ruokaa, en kieltäydy sitä syömästä vaikka tarjolla olisikin lihaa. Kasvisruoka on monipuolisempaa kuin liharuoat. Ja proteiini on enemmän kuin lihassa esim. linsseissä, herneissä ja pavussa. Käytettävissä ovat juurekset, marjat, hedelmät, viljat. Eikä makukaan ole hullumpi.
Parasta on syödä hyvin monipuolisesti lihaa, (paljon)kalaa, kanaa, kasviksia, hedelmiä, juureksia, marjoja, täysviljatuotteita jne. Itsekin syön hyvin terveellisesti ja monipuolisesti. Valitettavasti eilen kun olin reissussa, jouduin turvautumaan grillillä tarjottavaan moskaruokaan kun ei ollut mahdollisuutta syödä mitään oikeaa ruokaa n. seitsemään tuntiin. Koko yön oli sitten vatsa kipeä.
Japanilaiset vanhukset ovat laihoja ja kovan ruumiillisen työn kuluttamia mutta sitkeitä ja elävät yli 100 -vuotiaaksi syömällä riisiä, kasviksia ja paaaaljon kalaa.
Kala onkin ihmisen parasta ravintoa, kaikissa muodoissaan. Lisäksi se on halpaa ravintoa. Syön melkein joka päivä kalaa jossain muodossa, enemmän tai vähemmän. Esim. salaatissa savusiika on suoranaista herrojen herkkua, puhumattakaan silakkapihveistä, paistetusta luunilohesta, ahvenfileistä, haukikeitosta... ... :icon_cool:
Ihminen ei ole kasvisten- eikä lihan- vaan kalansyöjä!
-
Ihminen ei ole kasvisten- eikä lihan- vaan kalansyöjä!
Ihminen on isokoskelo :003:
-
Ihminen on isokoskelo :003:
... tai norppa.
-
Ahvena
-
Ihminen on isokoskelo
... tai norppa.
Ahvena
No jos oikein alkaa tonkia: Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan?
Niin kuin edellä olevat nimimerkit ovat tehneet. Voi vaan todeta että että heidän päätelmänsä ovat periaatteessa todenmukaisia.
Sillä kun todellakin laajentaa näkemystään niin itsestään nimeltä ihminen ja muista eläinkunnan edustajista.
On varmasti osaltaan lopputuloksena kärpänen.
Surrrrr! Ihmisen ja kärpäsen aivojen ydinosien rakenteet ovat hämmästyttävän samanlaisia.Surrrr!
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=3149.0
-
Eihän siinä sanottu, että kasvisruoan syöjä on fanaattinen, vaan että muutettuaan elämäntapaansa totaalisesti niin ihmisen luonne ei muutu mihinkään. Vanha rekrytointiohje oli. Tarkkaile luonnetta, sillä sitä et voi muuttaa, sen sijaan osaamisen voit (kohtuullisesti). Jos et ollut fanaattinen ennenkään ei sinusta sitä kasvisruoan myötä tullut.
Kyllä kovat ja mullistavat kokemukset muokkaavat ihmistä, hänen asenteitaan, luonnettaan, elämäntapaa. Olen niin monesti nähnyt tämän muutoksen ihmisissä.
-
Kyllä kovat ja mullistavat kokemukset muokkaavat ihmistä, hänen asenteitaan, luonnettaan, elämäntapaa. Olen niin monesti nähnyt tämän muutoksen ihmisissä.
Lauseesi ei ole ristiriidassa edellä sanotun kanssa. Esimies ei voi muuttaa alaisen luonnetta. Jos alainen on kenkku niin kenkkuna pysyy.
-
Lauseesi ei ole ristiriidassa edellä sanotun kanssa. Esimies ei voi muuttaa alaisen luonnetta. Jos alainen on kenkku niin kenkkuna pysyy.
Jos esimies on kenkku, niin kenkkuna pysyy!
-
Jos esimies on kenkku, niin kenkkuna pysyy!
Väitän aivan pyyteettömän rehellisesti, ettei ei pidä paikkansa. Mutta jos ihmisellä on jo perusajatuksena että kaikki esimiehet , hyvin toimeentulevat, valtiovalta jne. ovat epämiellyttäviä. Olisi ehkä hyvä pohtia olisiko mahdollista minun katsottava uudestaan omaa näkökulmaa näihin ihmisiin. Sillä aivan jokainen ihminen voi muuttua ja niin kuin Salis toi edellisessä viestissään esiin :
Kyllä kovat ja mullistavat kokemukset muokkaavat ihmistä, hänen asenteitaan, luonnettaan, elämäntapaa. Olen niin monesti nähnyt tämän muutoksen ihmisissä.
Eikä muutoksiin tarvitse välttämättä mitään traagista kokemusta. Sillä jokainen päivä on uusi ja se voi tuoda aivan uusia ja tuokin käänteitä ihmisen elämään. Kasvua ja muutosta tapahtuu koko ajan.
Terv. kenkkujen,kenkku,kelmien,kelmi Jumalan Armosta. :icon_cool:
-
Eikä muutoksiin tarvitse välttämättä mitään traagista kokemusta. Sillä jokainen päivä on uusi ja se voi tuoda aivan uusia ja tuokin käänteitä ihmisen elämään. Kasvua ja muutosta tapahtuu koko ajan.
Just näin.
-
Esimiehen kenkkumaisuus saattaa johtua myös siitä, että esimiestaidot ovat puutteelliset. Kun tietää itsensä osaamattomaksi, käyttäytyy helposti kenkkumaisesti. Tähän voi auttaa koulutus. Työntekijällä on mielestäni oikeus - ei laillinen, mutta kohtuullisuuteen perustuva - edellyttää, että esimies on saanut tehtäväänsä koulutuksen. Sen avulla osaa ehkä välttää suurimmat mokat.
Mt
-
Esimiehen kenkkumaisuus saattaa johtua myös siitä, että esimiestaidot ovat puutteelliset.
Mt
Vuorovaikutustaidot voi olla puutteellisia, oli esimies tai ei, mutta edelleen väitän että taustoista huolimatta ihminen voi muuttua, myös mahdollisesti negatiivisessakin mielessä.
Eiköhän meistä jokainen ole sittenkin myös itsensä esimies.
Kuka on siis meidän todellinen esimiehemme ja voiko hän muuttua?
-
Jos esimies on kenkku, niin kenkkuna pysyy!
Kenkkua esimiestä pitää kehua aina silloin, kun hän sattuu käyttäytymään toivotulla tavalla. Kehuminen vahvistaa toivottua käyttäytymistä.
Sama toimii häirikköoppilaiden luokassa: Oppilaat ohjeistettiin hiljaa nyökkäilemään, kun opettaja toimii toivotulla tavalla. Muutaman kuukaude kuluttua opettaja oli paljon tyytyväisempi luokkaansa.
-
Kenkkua esimiestä pitää kehua aina silloin, kun hän sattuu käyttäytymään toivotulla tavalla. Kehuminen vahvistaa toivottua käyttäytymistä.
Sama toimii häirikköoppilaiden luokassa: Oppilaat ohjeistettiin hiljaa nyökkäilemään, kun opettaja toimii toivotulla tavalla. Muutaman kuukaude kuluttua opettaja oli paljon tyytyväisempi luokkaansa.
Kokemus koirien kasvattamisesta ja kouluttamisesta auttaa merkittävästi työelämässä. Jos esimiesehdokkaat pantaisiin kouluttamaan koiraa, sopimattomat karsiutuisivat aika nopeasti.
Mt
-
Sama toimii häirikköoppilaiden luokassa: Oppilaat ohjeistettiin hiljaa nyökkäilemään, kun opettaja toimii toivotulla tavalla. Muutaman kuukaude kuluttua opettaja oli paljon tyytyväisempi luokkaansa.
Kiitoksella on ihmeellinen voima. Tehkää testi, kiittäkää aina, niin palvelu paranee kummasti joka paikassa ja myös työpaikalla.
-
Riitta-Sisko... tämän ajatuksen ajatteli 1500-luvulla Lutteerus. Hienoa systeri.
-
Kun luet Kotimaa24 kirjoituksia, missä mielestään pyhitetyt kirjoittavat, niin on vaikea uskoa tuota Waltherin lausetta käytännössä toteutuvaksi.
Arvelen, että omasta mielestään pyhittyneet eivät elä armossa ja armosta. Armossa elävä on hyvin tietoinen omasta syntisyydestään ja on juuri siksi jatkuvasti armoa tarvitseva.
Nimikristillisyys alkoi jo alussa, esim. ilmestyskirjassa Sardeen seurakunta kuvaa mielestäni yllättävän hyvin monia tämänkin ajan seurakuntia. Jos olen itse nimikristitty, niin sehän ei ole mikään todiste siitä, että oikeaa kristittyä ei ole olemassakaan, vaan juuri päinvastoin. Jos löydän väärän rahan, niin eikö juuri se ole todiste, että jossain täytyy olla oikeaakin?
-
En oikein ymmärrä tuota "Nimikristillisyyttä", että mitä se sellainen oikein on? Nimittäin mielestäni kenenkään ei nykymaailmassa ole pakko olla kristitty vaan jokainen saa itse päättää vakaumuksestaan.
Jos taas joku esim. kokee käydä kirkossa, edes joskus, niin kai se hänelle jotain merkitsee. Ei meidän tehtävämme ole ruveta arvioimaan kenenkään uskon aitoutta, nimellisyyttä tai syvyyttä. Ei ole tarpeellista mittailla edes oman uskon määrää.
Jo pelkkä joulukirkkokin tai "herätysliikekristittyjen" silmissä vähäinen asia voi olla toiselle hyvin merkityksellinen.
Toivoisin että tämä jätettäisiin vapaaksi niin että se joka kokee olevansa kristitty, saisi olla vapaasti kristitty ja joka ei; -saisi olla vapaasti sitä mikä kokee olevansa. Kyllä se Jumala sitten aikojen lopulla oikeudenmukaisen perkuun toimittaa.
lempiajatukseni on, että pienellä, heikolla, mitättömällä, tuskin edes mainitsemisen arvoisella tai jopa olemattomalla uskolla omistetaan kaikki taivaan tavarat. Ihan kaikki yhtään niistä puuttumatta. Ei meidän uskomme ole oleellista tässä vaan armo joka meille tarjotaan. Kiitos olkoon Jumalan! Me emme sitä ansaitse itsessämme.
-
Toivoisin että tämä jätettäisiin vapaaksi niin että se joka kokee olevansa kristitty, saisi olla vapaasti kristitty ja joka ei; -saisi olla vapaasti sitä mikä kokee olevansa. Kyllä se Jumala sitten aikojen lopulla oikeudenmukaisen perkuun toimittaa.
lempiajatukseni on, että pienellä, heikolla, mitättömällä, tuskin edes mainitsemisen arvoisella tai jopa olemattomalla uskolla omistetaan kaikki taivaan tavarat. Ihan kaikki yhtään niistä puuttumatta. Ei meidän uskomme ole oleellista tässä vaan armo joka meille tarjotaan. Kiitos olkoon Jumalan! Me emme sitä ansaitse itsessämme.
Uskon, että olemme kokolailla yhtä mieltä tästä asiasta. Kun ajattelen, mitä kautta historian kristillisyyden nimessä on tehty, niin en pysty mitenkään sopeutumaan ajatukseen, että tekijät olisivat kristittyjä. Ajatellaanpa vain jotain "miekkalähetystä". Onhan tänäkin päivänä lahkoja, jotka esiintyvät kristillisinä, mutta toimivat täysin epäkristillisesti. Tietysti tämä sama piirre koskee myös yksityisiä ihmisiä.
Kun otin esille tuon Sardeen seurakunnan, niin siinähän Herra itse sanoo, miten asiat ovat. Se ei siis ollut ihmismielipide. Seurakunta piti itseään elävänä, samaa ilmenee myös tässä ajassa. Nimikristillisyydestä on muitakin esimerkkejä Raamatussa, kuten noita Simon, joka "uskoi" ja sai kasteen (Ap. t. 8:13).
-
En oikein ymmärrä tuota "Nimikristillisyyttä", että mitä se sellainen oikein on? Nimittäin mielestäni kenenkään ei nykymaailmassa ole pakko olla kristitty vaan jokainen saa itse päättää vakaumuksestaan.
Eikö sellainen ihminen ole nimikristitty, joka kuuluu kirkkoon, mutta tunnustaa, ettei hän ole uskovainen?
Tässä tullaan siihen kysymykseen, että onko opetuslapsi = kristitty = Jumalan lapsi. Mm. rov. Urho Muroma väitti, ettei opetuslapsi ole aina Jumalan lapsi.
-
^Nuo nimikristityt ovat ihan oikeita kristittyjä siinä kuin muutkin, eihän ne sille itse mitään voi jolleivät usko. Ja kuka ihminen nyt ei Jumalan lapsi olisi? Ja kuka Muroman korvaan oli tuon kuiskuttanut, etteivät kaikki opetuslapset Jumalan lapsia olisi?
-
Kun kristityn on nimi mulla... (http://www.h-y.fi/518-virret-181-190#190)
Mt
-
^Nuo nimikristityt ovat ihan oikeita kristittyjä siinä kuin muutkin, eihän ne sille itse mitään voi jolleivät usko. Ja kuka ihminen nyt ei Jumalan lapsi olisi? Ja kuka Muroman korvaan oli tuon kuiskuttanut, etteivät kaikki opetuslapset Jumalan lapsia olisi?
Oliko noita Simon kristitty? Hän "uskoi" ja sai kasteen.
Muroma tosiaan kirjoitti, että opetuslapsia voidaan tehdä kastamalla, mutta ei Jumalan lapsia.
-
Oliko noita Simon kristitty? Hän "uskoi" ja sai kasteen.
Mikäpä minä olen jotakuta Simonia määrittelemään tai hänen uskoaan mittaamaan? Raamatustani muuten puuttuu nuo lainausmerkit hänen uskonsa ympäriltä.
Jumalan lapseudesta on erilaisia käsityksiä. Voi myös ajatella, että koska kukaan ihminen ei ole Jumalasta riippumatta olemassa, on jokainen Jumalan lapsi, vaikkei ehkä tätä tiedäkään. Tällöin Muroma tietysti on oikeassa, ei kaste mitä Jumalan lapseksi tee. Mutta voidaan ajatella toisinkin. En tiedä, miksi juuri Muroman pitäisi tässä asiassa joku auktoriteetti olla.
-
Kyllä kaste tekee Jumalan lapseksi. Siitä ei sen sijaan ole takeita, pysyykö kastettu tiellään vai erkaneeko siltä.
Muromasta sanoisin että hän oli pietisti ja hakoteillä kasteasiassa. Kun pietismin syvin olemus on se, ettei Jumalan armo yksin riitä, niin heidän on pakko vähentää myös kasteen arvoa. Sellaista se on kun ihmismieli alkaa nikkaroimaan näissä asioissa ja yrittää löytää jotain "uutta ja sensaatiomasta" julistettavaa. Vähän on sellaisia saarnamiehiä jotka Jumalan sanan julistavat oikein (tai edes sinnepäin).
-
Olen vanhaan tapaan piiloevankelinen tässä kastetta koskevassa kysymyksessä. Mutta liikkeenä evankeelisuus on mennyt aivan toiseen suuntaan. Körttiläisten seuroissa kuulee paljon enemmän kasteen armosta -puheita, totesi exevankeelinen pastori.
-
Kiitoksella on ihmeellinen voima. Tehkää testi, kiittäkää aina, niin palvelu paranee kummasti joka paikassa ja myös työpaikalla.
Mannerheimhan totesi saman asian: "Koska meillä on palveluksessa niin paljon miehiä ja naisia, meidän pitää muistaa kiittää ja palkita".
Minulla oli matkallani esikuvasi mukaan myös läppäri, että olisin osallistunut keskusteluun, mutta wifiin en päässyt. Selvisi, että koneeni on siltä osalta palveluskyvytön. Hotellin ihan managertason kaverit auttoivat.
En oikein tiedä, onko tällainen kiireellinen surffailu suotavaa, mutta porukka olisi saatava kiinni.
-
Kyllä kaste tekee Jumalan lapseksi. Siitä ei sen sijaan ole takeita, pysyykö kastettu tiellään vai erkaneeko siltä.
Muromasta sanoisin että hän oli pietisti ja hakoteillä kasteasiassa. Kun pietismin syvin olemus on se, ettei Jumalan armo yksin riitä, niin heidän on pakko vähentää myös kasteen arvoa. Sellaista se on kun ihmismieli alkaa nikkaroimaan näissä asioissa ja yrittää löytää jotain "uutta ja sensaatiomasta" julistettavaa. Vähän on sellaisia saarnamiehiä jotka Jumalan sanan julistavat oikein (tai edes sinnepäin).
Kuuntelin kerran suviseuroja ja siellä lestadiolainen Oiva Tölli sanoi puheessaan, että jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan Jumalan lapsena. Vaikka en ole lestadiolainen, niin ajattelen samoin. On aika kornia ajatella, että lapset syntyisivät perkeleen lapsiksi. Miten siinä tapauksessa voitaisiin sanoa, että lapsilla on enkelitkin taivaassa?
Kun unohdan kaikki kasteväittelyt luen Raamattua avoimin mielin, niin tulen siihen tulokseen, että ihmisestä tuli Jumalan lapsi useammalla eri tavalla suhteessa kasteeseen. Miksi niin ei voisi olla edelleenkin? Jumalan lapseksi tuleminenhan on sitä, että ihminen saa Pyhän Hengen ja ilman Pyhää Henkeä kukaan ei ole Kristuksen oma (Room. 8:9). Jos olemme tässä johdonmukaisia, niin näemme, että Pyhä Henki tuli Raamatussa ennen kastetta ja kasteen jälkeen. Ehkä myös kastehetkellä. Kuitenkin pääosin kasteen jälkeen. Tarvittaessa osoitan ne kohdat.
Myönnän, että voin olla tässä asiassa kerettiläinen tällä foorumilla, mutta ajatukseni ei sovi oikeastaan minkään muunkaan suunnan oppiin.
-
Kuuntelin kerran suviseuroja ja siellä lestadiolainen Oiva Tölli sanoi puheessaan, että jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan Jumalan lapsena. Vaikka en ole lestadiolainen, niin ajattelen samoin. On aika kornia ajatella, että lapset syntyisivät perkeleen lapsiksi. Miten siinä tapauksessa voitaisiin sanoa, että lapsilla on enkelitkin taivaassa?
Kun unohdan kaikki kasteväittelyt luen Raamattua avoimin mielin, niin tulen siihen tulokseen, että ihmisestä tuli Jumalan lapsi useammalla eri tavalla suhteessa kasteeseen. Miksi niin ei voisi olla edelleenkin? Jumalan lapseksi tuleminenhan on sitä, että ihminen saa Pyhän Hengen ja ilman Pyhää Henkeä kukaan ei ole Kristuksen oma (Room. 8:9). Jos olemme tässä johdonmukaisia, niin näemme, että Pyhä Henki tuli Raamatussa ennen kastetta ja kasteen jälkeen. Ehkä myös kastehetkellä. Kuitenkin pääosin kasteen jälkeen. Tarvittaessa osoitan ne kohdat.
Myönnän, että voin olla tässä asiassa kerettiläinen tällä foorumilla, mutta ajatukseni ei sovi oikeastaan minkään muunkaan suunnan oppiin.
Täällä saa olla joskus kerettiläläinen, se ei pahemmin haittaa, mutta Tölli tarkoitti puheessaan Jumalan lapseksi syntyvillä ainoastaan ja vain Rauhanyhdisyksen jäsenten lapsia. Muut meneväs suoraan alakertaan opin mukaan, johon hän on sitoutunut.
-
Tölli tarkoitti puheessaan Jumalan lapseksi syntyvillä ainoastaan ja vain Rauhanyhdisyksen jäsenten lapsia. Muut meneväs suoraan alakertaan opin mukaan, johon hän on sitoutunut.
En tiedä, kuulinko sitten väärin. Mielestäni hän ei puhunut mitään lestadiolaisista eikä Rauhanyhdistyksestä, vaan että kaikki lapset syntyvät maailmaan Jumalan lapsina. Jäin miettimään, että sehän merkitsisi sitä, että pakanankin lapsi syntyy Jumalan lapsena.
Itseasiassa tämä johtaa havaintoon, eli siihen, että lapsi pelastuu olipa sitten kastettu tai ei. Oma käsitykseni (ei taaskaan minkään kuppikunnan opetusta) on, että lapsi ei pelastu synnittömyytensä vuoksi, vaan siksi, ettei hänellä ole epäuskon kykyä.
Edelliseen liittyen kuulin mielenkiintoisen kertomuksen 4-vuotiaasta pojasta, jonka sydän pysähtyi leikkauksen aikana ja hän sai kurkistaa taivaaseen. Palattuaan poika kertoi vanhemmilleen, että hän oli tavannut sisarensa siellä. Hänelle sanottiin, ettei sinulla ole ollut sisarta. Mutta poika ei antanut periksi. Vanhemmat kysyivät, että mikä sen sisaren nimi oli. Poika vastasi, ettei hänellä ollut nimeä, koska te ette antaneet hänelle nimeä. Silloin vanhemmat joutuivat myöntämään, että äidillä oli ollut keskenmeno ja tyttälapsi oli kuollut ennen syntymäänsä.
Jatkan vielä tätä yksityisajattelua. Perisynti ei mielestäni kadota, vaan epäusko ja toisaalta perisynnistä ei voi tehdä parannusta ja se asuu meissä viimeiseen hengenvetoon asti.
-
Kuulit aivan oikein, mutta hän puhui Suviseuroilla, joilla on vain uskomassa olevia Jumalan lapsia ja ainoastaan he pelastuvat. Kaikki muut joutuvat helveltin tuleen. Hän puhui siis vain omilleen.
-
Kuulit aivan oikein, mutta hän puhui Suviseuroilla, joilla on vain uskomassa olevia Jumalan lapsia ja ainoastaan he pelastuvat. Kaikki muut joutuvat helveltin tuleen. Hän puhui siis vain omilleen.
Luulisi radio-ohjelmassa puhuvan ottavan huomioon, että kuulijoissa on muitakin, jotka saavat lapsia. Aika outo ajatus, että luonnollisen syntymän kautta vain lestadiolaisista syntyisi Jumalan lapsia.
Jostain syystä olen aina enemmän ja enemmän alkanut kiinnostua totuudesta, kuin siitä, kuka kulloinkin on äänessä tai ketä lainataan. Saas nähdä, mihin tämä kehitys johtaa. Totuus itsestä ei ole kuitenkaan kovin ihastuttava.
-
Uskova uskoi puhujan tarkoittavan itseään. Epäily on sitten seuraavassa mielenliikahduksessa. Seuraavassa se muuttuu ehkä tiedoksi, joka tarkentuu, välillä heikkenee, välillä vahvistuu.
-
Niin. Ihminen on "uskonsa" kanssa siitä lähtien kun hänet on kastettu, -kuin viimeisiä vetelevä hehkulamppu: syttyy...sammuu...syttyy..sammuu... ennen kastetta vallitsee pimeys.
Mutta armo ei ole sellainen vaan se onneksi palaa taukoamatta, vaikka vuoret väistyisivät ja kukkulat horjuisivat ... Jos tämä homma ihmisen varassa olisi niin ei olisi juuri kehumista.
Uskon joka tapauksessa että kaste on uudestisyntymisen ja henkilökohtaisen vanhurskauttamisen paikka koska Raamattu siihen sellaiset merkitykset liittää.
Juhanille totean että kuulisin noin yleensäkin mielelläni paljon saarnaamista kasteen armosta ja rikkaasta sisällöstä.
"Sait kasteen nimeen Kristuksen / vain armostansa kerran, / ja täällä mukaan nimen sen / tunnetaan lapset Herran. / Siis mieleen paina miettien, / nyt minkä runsaan hyvyyden / on kasteen päivä tuonut.
Jokainen täynnä pahuutta / on synnin voittamana. / Luo vesi uutta kasteessa / ja taivaallinen sana. / Kuoleman kaste kuolettaa, / ja pahan vallat raukeaa, / on meillä voiton riemu.
Kastetta ilman pyhiksi / tulisi koskaan emme, / vaan kaste puki Kristuksen / vanhurskaudeksemme. / Kasteessa vesi puhtaiksi, / taivasta varten valmiiksi / on pessyt ihmislapset.
Kun Isä sinut omisti / näin kasteessasi kerran, / niin elä joka päiväsi / kuin elää lapsi Herran. / Kun täältä lähdet, kanssasi / on Herra, Vapahtajasi. / Taivaaseen kaste kantaa!" (Siionin kannel 104)
-
Seppos, kyllä vanhoillislestadiolaisuudessa ihan oikeasti opetetaan ihan kaikkien lasten syntyvän Jumalan lapsina. (Ja niiden lasten, jotka eivät synny vl-perheeseen, kasvaessaan luopuvan uskostaan.)
SRK:n sivuilta: "Syntyessään tähän maailmaan jokainen ihminen omistaa Jumalan lahjoittaman elävän uskon. Jumala antaa jokaiselle syntyvälle lapselle uskon lahjan."
-
Seppos, kyllä vanhoillislestadiolaisuudessa ihan oikeasti opetetaan ihan kaikkien lasten syntyvän Jumalan lapsina. (Ja niiden lasten, jotka eivät synny vl-perheeseen, kasvaessaan luopuvan uskostaan.)
SRK:n sivuilta: "Syntyessään tähän maailmaan jokainen ihminen omistaa Jumalan lahjoittaman elävän uskon. Jumala antaa jokaiselle syntyvälle lapselle uskon lahjan."
Kävin lukemassa tuon "Näin uskomme" -tekstin. En huomannut siinä mitään epäraamatullista. Sovellukset ovat sitten asia erikseen.
http://rauhanyhdistys.fi/nain-me-uskomme/usko-ja-opetus/
-
Kävin lestadiolaisen kirjakaupan sivuilla. Siellä mainostettiin kasteopetuskirjaa tällä tavalla:
"Vanhoillislestadiolaisuuden kastekäsitys voidaan tiivistää siten, että lapsi on autuas, koska hänet on lunastettu ja hän uskoo Kristukseen."
Oma, mahdollisesti kerettiläinen ajatukseni, menee hieman eri suuntaan: "Lapsi on autuas, koska hänet on lunastettu ja häneltä puuttu epäuskon kyky."
-
Kävin lestadiolaisen kirjakaupan sivuilla. Siellä mainostettiin kasteopetuskirjaa tällä tavalla:
"Vanhoillislestadiolaisuuden kastekäsitys voidaan tiivistää siten, että lapsi on autuas, koska hänet on lunastettu ja hän uskoo Kristukseen."
Oma, mahdollisesti kerettiläinen ajatukseni, menee hieman eri suuntaan: "Lapsi on autuas, koska hänet on lunastettu ja häneltä puuttu epäuskon kyky."
Joskus 1970 -luvulla kuulin lestadiolaispapin suusta, saarnapöntöstä, että uskovaisten lapset ovat Jumalan lapsia ja uskottomien lapset perkeleen lapsia. Myöhemmin he ovat korjanneet käsitystään, että kaikki syntyvät lapset ovat Jumalan lapsia. Siinä he ovat viisastuneet, mutta jos ajatellaan heidän uskonkäsitystään sitten myöhemmin, niin vaikka he kirjoittaisivat "näin uskomme" -osioon mitä tahansa, niin kyllä he edelleenkin ovat sitä mieltä, että Jumalan valtakunnan raja menee siinä missä SRK:n raja. Ainakin se johdossa oleva ukkoporukka on lujasti sitä mieltä.
Eihän se ukkoporukka myönnä ehkäisykieltoakaan, mutta entäpä kun joku ulkopuolinen kysyy, saako heidän mielestään ehkäistä. Eivät he vastaa, että kyllä saa. Vastaus on aina jotain kiemurtelua, että Jumala antaa elämän ja blaa blaa. Arimmat heistä eivät sitten uskallakaan ehkäistä.
-
Lestadiolaisuudessa on kätevää kun on oma konklaavi joka voi tarvittaessa aina päivittää oppia kulloisenkin tarpeen mukaan.
Kaikesta huolimatta tuossa liikkeessä ja sen elämäntavoissa on myös paljon hyvää ja arvostettavaa, samoin kuin esikoisuudessakin. Arvostan erityisesti vankkumattomuutta ja maailman muodeista piittaamattomuutta. Kyllä minä uskon että jos kodissa asiat ovat hyvin, niin monin lestadiolaislapsi saa elää hyvin onnellisen ja turvatun lapsuuden. Ei ole mikään kiire lasten rientää samastumaan tähän sairastuneeseen maailmaamme.
Eri asia on sitten kokonaan nämä asiat joista heitä aivan aiheellisesti arvostellaan kuten henkinen/hengellinen väkivalta, eksklusiivinen seurakuntaoppi ja siitä johtuvat monenmonet asiat. Pitää myöskin muistaa että nykyisin jopa vanhoillislestadiolaisuudessa on erilaisiakin mielipiteitä ja se, että lestadiolaisuus on ollut ja tulee varmasti pysymään Suomen väkevimpänä hengellisenä kansanliikkeenä.
Kaikissa liikkeissä on vikansa. Voisi sanoa jopa että olisi parempi jos ei olisi herätysliikkeitä lainkaan ja mihin niitä edes tarvitaan? Meillä on kansankirkko jolla on yksi usko. Herätysliikkeet ovat hajaannuksen ja eriseuraisuuden synnyttäjiä.
Jokainen on (omasta) mielestään lisäksi Suomen luterilaisin liike. Mihin tarvitaan "luterilaisia/kirkollisia liikkeitä"? Ei mihinkään. Meillähän on (olisi) kansankirkko. Kanavoitaisiin SEN hyväksi voimavarat eikä omalaatuisten kuppikuntien. Paikallisseurakunnan toimnta itsessään on aneemista ollen lähes virkamiesten varassa ja herätysliikkeet porskuttelevat komeissa lasipalatsi-rukoushuoneissaan mussuttaen paksuja pullansiivuja ja väkevää kahvia.
-
70-luvun puolessa välissä isäni hautasi kolmatta vaimoaan. Muistotilaisuudessa hän surussaan erehtyi mainitsemaan siunauksen toimittaneelle, luterilaisesta kirkosta palkkansa nostavalle ja työvuorossa olleelle papille, että nyt se vaimo sitten on taivaassa. Lestapappi sanoi, että hän ei olisi asiasta niinkään varma. Tämä loukkasi isääni suuresti. Ja miksei olisi loukannut. Voisi kait pitää papin työn minimivaatimuksina, että hän osaisi pitää edes turpansa kiinni tämän tyyppisissä tilanteissa, olisi sitten henkilökohtaisesti taivasosuuksien jaosta mitä mieltä tahansa. Samainen pappi on kirkkainta kermaa ko. liikkeessä nykyään. Joten minulla ei ole suuriakaan harhakuvitelmia sen joukon suhteen.
-
70-luvun puolessa välissä isäni hautasi kolmatta vaimoaan. Muistotilaisuudessa hän surussaan erehtyi mainitsemaan siunauksen toimittaneelle, luterilaisesta kirkosta palkkansa nostavalle ja työvuorossa olleelle papille, että nyt se vaimo sitten on taivaassa. Lestapappi sanoi, että hän ei olisi asiasta niinkään varma. Tämä loukkasi isääni suuresti. Ja miksei olisi loukannut. Voisi kait pitää papin työn minimivaatimuksina, että hän osaisi pitää edes turpansa kiinni tämän tyyppisissä tilanteissa, olisi sitten henkilökohtaisesti taivasosuuksien jaosta mitä mieltä tahansa. Samainen pappi on kirkkainta kermaa ko. liikkeessä nykyään. Joten minulla ei ole suuriakaan harhakuvitelmia sen joukon suhteen.
Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Äkisti kiivastuvana henkilönä olisin vastaavassa tilanteessa saattanut hyvinkin tehdä jotain sellaista jota olisin myöhemmin joutunut katumaan. Minusta paskiaiset tässä maailmassa pääsevät aina kuin koira veräjästä sillä he käyttävät hyväkseen sitä että normaali ihminen ei yllättävässä tilanteessa ryhdy mihinkään.
Mutta silti... -ei voi leimata kaikkia liikkeen jäseniä koska omien kokemuksieni perusteella siellä(kin) todella on ihan oikeita mukavia ihmisiä. Olen tavannut jopa sellaisia jotka eivät tuomitse muita, vaikka heidän liikkeensä oppi tuomitseekin.
-
Lestadiolaisuudessa on kätevää kun on oma konklaavi joka voi tarvittaessa aina päivittää oppia kulloisenkin tarpeen mukaan.
Kaikesta huolimatta tuossa liikkeessä ja sen elämäntavoissa on myös paljon hyvää ja arvostettavaa, samoin kuin esikoisuudessakin. Arvostan erityisesti vankkumattomuutta ja maailman muodeista piittaamattomuutta. Kyllä minä uskon että jos kodissa asiat ovat hyvin, niin monin lestadiolaislapsi saa elää hyvin onnellisen ja turvatun lapsuuden. Ei ole mikään kiire lasten rientää samastumaan tähän sairastuneeseen maailmaamme.
Eri asia on sitten kokonaan nämä asiat joista heitä aivan aiheellisesti arvostellaan kuten henkinen/hengellinen väkivalta, eksklusiivinen seurakuntaoppi ja siitä johtuvat monenmonet asiat. Pitää myöskin muistaa että nykyisin jopa vanhoillislestadiolaisuudessa on erilaisiakin mielipiteitä ja se, että lestadiolaisuus on ollut ja tulee varmasti pysymään Suomen väkevimpänä hengellisenä kansanliikkeenä.
Kaikissa liikkeissä on vikansa. Voisi sanoa jopa että olisi parempi jos ei olisi herätysliikkeitä lainkaan ja mihin niitä edes tarvitaan? Meillä on kansankirkko jolla on yksi usko. Herätysliikkeet ovat hajaannuksen ja eriseuraisuuden synnyttäjiä.
Jokainen on (omasta) mielestään lisäksi Suomen luterilaisin liike. Mihin tarvitaan "luterilaisia/kirkollisia liikkeitä"? Ei mihinkään. Meillähän on (olisi) kansankirkko. Kanavoitaisiin SEN hyväksi voimavarat eikä omalaatuisten kuppikuntien. Paikallisseurakunnan toimnta itsessään on aneemista ollen lähes virkamiesten varassa ja herätysliikkeet porskuttelevat komeissa lasipalatsi-rukoushuoneissaan mussuttaen paksuja pullansiivuja ja väkevää kahvia.
Ilman herätysliikkeisiin liittyvää liikettä olisi tämä kirkko paljon köyhempi ja värittömämpi. Kustakin liikkeestä saa muodostaa oman mielipiteensä ja niin olen omalta osaltani menetellyt, mutta pääosin pidän sen omana tietonani. Siitä mikä on mielestäni paras ja minulle sopivin ei liene salaisuus, mutta jännityksen lisäämiseksi sitä ei kerrota, vaan saatte mielessänne arvailla. Sen voin kertoa, että minulla ei ole mitään perinnesiteitä mihinikään liikkeeseen.
-
Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Äkisti kiivastuvana henkilönä olisin vastaavassa tilanteessa saattanut hyvinkin tehdä jotain sellaista jota olisin myöhemmin joutunut katumaan. Minusta paskiaiset tässä maailmassa pääsevät aina kuin koira veräjästä sillä he käyttävät hyväkseen sitä että normaali ihminen ei yllättävässä tilanteessa ryhdy mihinkään.
Mutta silti... -ei voi leimata kaikkia liikkeen jäseniä koska omien kokemuksieni perusteella siellä(kin) todella on ihan oikeita mukavia ihmisiä. Olen tavannut jopa sellaisia jotka eivät tuomitse muita, vaikka heidän liikkeensä oppi tuomitseekin.
Liike ja siihen kuuluvat yksilöt on syytä erottaa toisistaan aivan kuin puut metsässä ovat erilaisia.
-
. Siitä mikä on mielestäni paras ja minulle sopivin ei liene salaisuus, mutta jännityksen lisäämiseksi sitä ei kerrota, vaan saatte mielessänne arvailla.
Pidät siis (meitä) hulluja tahallasi jännityksessä. Eikö edes mikään eläinrääkkäyslaki kiellä moista toimintaa? :017:
-
Pidät siis (meitä) hulluja tahallasi jännityksessä. Eikö edes mikään eläinrääkkäyslaki kiellä moista toimintaa? :017:
Oikein arvattu. :kahvi:
-
Hyvään suuntaan ihminen muuttuu aivan liian h i t a a a s t i.
Jai huonoon suuntaan taas turhan nopeasti.
-
Hyvään suuntaan ihminen muuttuu aivan liian h i t a a a s t i.
Jai huonoon suuntaan taas turhan nopeasti.
Ehkä koska huono löytyy lähempää, (sydämestä) hyvää täytyy taas hakea tosi kaukaa; taivaasta asti. ;)
-
Ehkä koska huono löytyy lähempää, (sydämestä) hyvää täytyy taas hakea tosi kaukaa; taivaasta asti. ;)
Niinpä...
-
Ehkä koska huono löytyy lähempää, (sydämestä) hyvää täytyy taas hakea tosi kaukaa; taivaasta asti.
Itsetunto... ei tarvitse hakea, minä olen hyvä.
:icon_cool:
-
Itsetunto... ei tarvitse hakea, minä olen hyvä.
:icon_cool:
Kyllä sitä mullekin itsetuntoa on kertynyt omiksi tarpeiksi asti, mutta Hyvyyttä en ole vielä hirveästi löytänyt. :P Riippuu tietysti tutkaimesta.
-
Kyllä sitä mullekin itsetuntoa on kertynyt omiksi tarpeiksi asti, mutta Hyvyyttä en ole vielä hirveästi löytänyt. :P Riippuu tietysti tutkaimesta.
Tuon hyvyyden suhteen olisin herkempänä. Sitä löytyy yllättävistä paikoista.
-
ei kun ei mitään..
-
Tuon hyvyyden suhteen olisin herkempänä. Sitä löytyy yllättävistä paikoista.
Niin no riippuu toki miten hyvyys määritellään.
-
Kumma paradoksi: Kristinusko lisää kansan hyvinvointia, mutta hyvinvointi lisää kansan luopumista kristinuskosta.
-
Itsetunto... ei tarvitse hakea, minä olen hyvä.
Kyllä sitä mullekin itsetuntoa on kertynyt omiksi tarpeiksi asti, mutta Hyvyyttä en ole vielä hirveästi löytänyt. Riippuu tietysti tutkaimesta.
On sellainen käsite kun päivitys.
Päivitysten jälkeen :eusa_angel: tutkain toimii minulla huomattavasti paremmin ja siihen löytyy todella hyvät ohjeet,Häneltä.
-
Kumma paradoksi: Kristinusko lisää kansan hyvinvointia, mutta hyvinvointi lisää kansan luopumista kristinuskosta.
Lapsi puree ruokkijansa kättä, kristinusko on elättänyt käärmettä povellaan.