Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: omituinen otus..<3 - 02.08.05 - klo:14:57
-
mun intohimo on musiikki.. mun koko elämä on omistettu musalle.. mulle musiikki on jotain mitä ei voi korvata.. kertokaa mulle, miten musiikki on auttanu teitä eteenpäin..
-
mä kuuntelen musiikkia valtavasti joka päivä, se auttaa eri mielentiloissa ja muutenkin rauhottaa.. olis aika hankala olla kuuntelematta, ainakin alkuun tuottais vaikeuksia :o
-
Minulle musiikki on yksi kulma katsoa maailmaa. Tavallaan se on minulle niin tärkeä siksi, että se kertoo ihmisyydestä. Ihmisille kun musiikki merkitsee niin eri tasolla kuin muille eläimille.
Musiikki ei ole vain kaunista, se on myös valtavan rumaa, ja se jos joku opettaa pitämään rumuudestakin.
Musiikki on minulle todennäköisesti laajempi käsite kuin muille. Pidän esimerkiksi myös joitain ajatuksia ja muita aistimuksia musiikkina. Myös hiljaisuus voi olla musiikkia. Kyse on oikeastaan kuviosta. Kaikella on kuvionsa. Jos keskittyy, löytää musiikkia kaoottisestakin mölystä.
-
Musiikki ruokkii ja tukee yleensä vallitsevaa mielentilaa, tai joissain tapauksissa se voi vaihtaa mielentilaa. Musiikki soi taustalla kiltisti ilman että siihen suuremmin kiinnittää huomiota, tai sitten siihen keskittyy ja harrastaa eskapismia musiikin avulla (teen tätä yleensä matkustaessani julkisilla kulkuneuvoilla).
Toisinaan auttaa muuten myös lievään ahdistukseen kun ottaa punasen veisukirjan, kitaran ja antaa musiikin virrata kauniilla säröefektillä varustettuna kuulokkeiden läpi korviin (kokeiltu on).
-
Musiikki itseilmaisun kanavana. Puhdas improvisointi ja tunteen purku soiton kautta on tapa jolla olen jo vuosia terapisoinut eloani.
Musiikki auttaa jaksamaan sillä miltein jokaiseen tilanteeseen/hetkeen on olemassa laulu/sanoitukset ja jos ei ole, niin sitten voi ne tehdä.
Musiikkista en luopuisi.
-
Vallitseva tunnetila assosioituu yleensä lähtemättömästi siihen musiikkin, jota sattuu kuuntelemaan. Armeijassa tuli pilattua paljon hyviä kappaleita kuuntelemalla niitä ahdistuneena: sama mielentila palautuu myöhemminkin herkästi samoja kappaleita soitettaessa. Toisaalta hyvä musiikki sinänsä tuottaa valtavaa mielihyvää, ja joitakin kappaleita voi kuunnella uudelleen ja uudelleen.
-
olen suunnaton musiikki friikki jos sitä siksi voi edes kutsua...
se edustaa kaikkesa mitä olen se on suuren suuri kirja ikäänkuin mitä voi missä vaan lukea... (ette kyllä varmana tajua)....se auttaa mua rentoutumaan tai purkamaan mielestä asioita jotka vaivaavat, voit unohtaa kaikki ja "huutaa" mielesi mukaan musiikissa. jos joskus jokin asia todella v****** mua niin "kova" miúsiikki lujalla volumilla saa mut rauhoittumaan (esim. children of bodom, linkin park etc...)
sanoissa on myös merkitys minulle, sanat ovat se mikä saa kuuntelemaan.... koska se musiiikki mitä kuuntelen on myös tunteitani voin huutaa ihan hiljaa itsekseni musiikin avulla kaikki sanat ulos joita en muuten voi sanoa. jos olen surullinen jostain niin etsin kappaleita joidenka sanat voivat auttaa mua. olen myös aika ajoin hyvin hyvin yksinäinen (en tietenkään teidän seurassa) ja silloin musiikki on ainoa joka auttaa.
joskus vain makaan sängyllä ja kuuntelen musiikkia ja "katoan" olen poissa kaukana kaukana kaikesta ja sitten kun joku tulee huoneeseen niin voi hitto kun ärsyttää tulla takaisin. mutta musiikki on suuri käsite elämässäni.
-
sanoit juuri sen mitä itse ajattelin... olet asian ytimessä... ihana ku on ihmisiä jotka on samalla aaltopituudella. :) sä tiiät aivan hyvin et mä ainakin tajuan tuon sun "kirja" systeemin shuichi....:)
-
Joistain Apulannan kappaleista tulee mieleen Feeniksin killan ahdistavat loppukohtaukset.
Ellan ja Aleksin kappaleet jättävät kaipaamaan kesäkuun kahta ensimmäistä viikkoa.
Moniin Siionin virsiin liittyy erilaisia muistoja ja lähes kaikissa on joko hyvät sanat tai sävel. Poikkeuksia löytyy, esim. "rakas" puhkikulutettu, kaikessa pirteydessään raivostuttava rippivirtemme 107. ](*,)
-
kaikkein vaikeimpina aikoina se on .se on kuin pelastava prinssi... tosin jolla eo ole sisnänsä näkyvää hahmoa...XD mutta siis kyllä on varsinkin kaikki rockista ylöspäin kohti metalli lajeja... voi että kun olisi suomessa yksikin sellainen yksikin. festari jossa ei soiteta mitään muuta kuin hard rockia tai metalleja...mutta ei aina joku poppi bändi tungetaan mukaan. AINA!!!! :roll: ja no mutta siis kyllä on joka päivä musiikki mukana elämässä. :D
-
ööh, mite ois tuskafestarit?
-
Nii. Musiikki on kivaa koska se pitää hoikkana, kun rahat menee levyihin ja muihin romuihin. Paitsi tietty jos wareztaa ja sillon ne kuunteluvehkeetki o yleensä jotku purkit.
älä wareta, lihot!
-
tässä nyt vaan yks päivä kaatui kaikki ns. niskaan ja oli vaikee päivä.. enkä sitten enää kestänyt kun joku alko valittaa siitä että mä kuuntelen likaa musaa (joku ala-asteen ope grrr..) niin anyway.. ja sitten ruokailun jäkeen en enää jaksanutkaan... ja no siin'ähän kävi niin että joku lyyhistyi kuvisluokkaan ja kuunteli musaa loppupäivän.. asiat meni pahasti pieleen mutta onneksi oli yksi ystävä auttamssa musiikin lisäksi... ja musiikki oli siinävauhessa ainoa mitä jaksioin.. että kyllä se on.. olipa mieleialka mikä tahansa.
-
Musiikki on perseestä. Se syö aikani, voimani, sietokykyni muita kohtaan (ja sormeni). Musiikki on elämäni, eikä se ole hyvä asia. Koulun konsertissa 19 bändiä ei esiintyisi jos en ilmaantuisi paikalle. 19 on minusta ihan sopiva, voisi olla enemmänkin. Mutta koulu ei ole samaa mieltä, jatkuva poissaolo tunneilta koituu kohta kohtalokseni.
Vastalahjaksi musiikki antaa ihmissuhteita, tekemistä, syyn jäädä bändiluokkaan nuokkumaan kun olisi matikantunti. Taskurahani tienaan soittamalla humppaa.
Ja kun luulen osaavani jotain, tajuan vihdoin jazzin syvimmän olemuksen: ole nöyrä, koska aina joku on parempi. Mielikuvituksettomuus on paras ystäväni, avantgarde vaatisi ajattelua. Olen rock, siinä mielessä, jossa se ei ole hyvä asia sekään: sama likki samaan sointuun, sama linja samaan biisiin. Ja sitten ne kehtaavat sanoa minua hyväksi, kun tiedän etten ole. Pelkään että nauravat selkäni takana. Jos joku muu kuin koulun kyynisin musiikinopettaja joskus sanoisi jotain poikkipuolista, voisin ehkä ottaa opikseni ja harjoitella. Mutta aina löytyy parempaa tekemistä. Viime aikoina en ole jaksanut edes kantaa bassoa kotiin koululta. Ei minusta ikinä tule mitään, ja toisaalta en edes haluaisi - keskinkertaisia muusikoita on maailma pullollaan. Kaikki tai ei mitään.
Mutta se on parasta huumetta, musiikki siis. En pääse siitä eroon vaikka haluaisin. Enkä halua.
-
hyvä puhe, Maksim.
Saisit ehkä enemmän irti tästä kaikesta, jos lukittautuisit värien taloon maalaamaan suuren hiljaisuuden vallitessa vaikka viikoksi.
Lisää sävyjä, nääs...
-
Jännittävää lukea Juden kaltaisen pomputtajan tilitystä nuoren muusikon arjesta. Saa minut häpeämään entistä enemmän omaa amatöörimäistä musiikintekoani, jossa ei sitten intohimoakaan ollut niin paljon kuin luulin. Olen ollut sokea kun olen luullut todellisen musiikin piilevän siellä, missä ei kouluttauduta.
-
mun intohimo on musiikki.. mun koko elämä on omistettu musalle.. mulle musiikki on jotain mitä ei voi korvata.. kertokaa mulle, miten musiikki on auttanu teitä eteenpäin..
Voi, ilman muusiikin rytmiä elämä on ryhditöntä.