Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV

[Riitta-mummi]

Kiinnostuin, ja ensihätään googlasin tämän: 
https://mummomatkalla.blogspot.fi/2018/02/markku-t-hyyppa-ikaantyvan-muistikirja.html

Kiinnostaa kovasti kuten minua niin monet kirjat.
Kuitenkin lukemiseni on hidastunut ja keskeneräisiä ovat edelleen W.Stinissonin Krietillinen syvämietiskely E. Huovisen Parhain päin, sekä Kallis Hunajanpisara ja Raamattu, jota luen inspiroiduttuani jostakin.
Juha Hurmeen Niemi on jäänyt alkulehdille, mutta se täytyy saada luettua ennen kuin Olli Jaloselta ilmestyy uutta.

Kuntosaliko vei enimmät lukuhalut vaiko niskan takia kielletty makuulta lukeminen. Ehkä näkö on huonontunut, se selviää taas torstaina. Uudet lukulasit täytyy hankkia.
Lisäksi kun rahalla tilaamalla tulee hyviä aikakaus- ja viikkolehtiä ne vievät koko viikonlopun .

[öppiäinen]

Kuka on Mooses?

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/mutta-kuka-on-mooses-uskonnot-kiehtovat-yha-nuoria-ainakin-aamubussissa-ennen-kokeita-200796878

[Riitta-mummi]

Pieni juttu kevätmasennuksesta:

https://www.ess.fi/teemat/ihmisetjailmiot/art2443937

Minua valo virvoittaa vaikka se on kovaa silmille. Loppusyksyn ankeat ilmat minua väsyttävät.

[donpate]

Luin 3 Röngän dekkaria, Rönkä on sujuvasanainen kirjoittaja, höystää kirjansa sopivasti huumorilla.
Aloitin myös lukulistani alusta, ekka oli Rene Nybergin Viimeinen juna Moskovaan, osoittautui elämänkerraksi, kertoi pääasiassa hänen äidinpuoleisesta sukuhaarasta joka oli Balttian juutalaisia ja heidän vaiheistaan karkoituksineen ym...
Nyt luen Pekka Hakalan "Suuri ja sekava Venäjä" kirjaa, HSn toimittajan kokemuksista Venäjältä. Aiemmin luin Kauko Röyhkän ja Juha Metson kirjan Ville Haapasalosta "Et kuitenkaan usko", kirja oli aika uskomaton yhden ihmisen kokemuksiksi, mutta "Suuri ja sekava Venäjä" on vähintään potensiin 10. Tässä on kyseessä koko NLn alue ja sähläys uskomatonta. Tapahtumat ja henkilöt on nyky-venäjän historiasta helposti löydettävissä ja ainakin itselleni tapahtumat hyvin muistissa. Minkälaisten päälliköiden käsissä ihmiskunnan tulevaisuus onkaan, huh huh.

[donpate]

Hakalan "Suuri ja sekava Venäjä" oli mielenkiintoinen ja tunnelma tiivistyi loppua kohden kun tapahtumat alkoivat tuntua yhä arkipäiväisimmiltä. Tässä voisi melkein lainata Haapasalon kirjan nimeä "Et kuitenkaan usko", niin vaiherikkaita tapahtumia Hakala nostaa esiin ja jälkikäteen on helppo todeta että moni asia on tapahtunut juuri näin. On hieno asia että meillä on vapaat toimittajat kuten esim Hakala, Aittokoski ym...
Nyt luen Jaakko Hämeen-Anttilan Islamin miekkaa, Hesarissa oli juttua Atte Kalevasta ja tässä yhteydessä mainittiin Hämeen-Anttilan kirja, löysin sen Kolumbuksen kirjanmyyntipiteestä, ja eikun lompakkoa esiin. Jos sen lukis maanantaihin mennessä niin kirjastossa odottaa jo sinne tilaamani kirja joka on yllätys sillä en muista sen nimeä enkä kirjoittaja. Itse asiassa tilasin 2 kirjaa mutta tekstiviestissä oli maininta vain yhdestä opuksesta.
Luen sen verran että menee kirjat ja juonet sekaisin, uskottavuuden takia ei kannata mitään Jerry Cottonia lukea ettei mene fakta ja fiktio aivan sekaisin. Joku voisi vaikka tempaista "sepän sällin spesiaalin" jos joskus  tavataan. Toivottavasti ei kukaan kuitenkaan betoni-monoihin tuvaudu.

[Pena]

Luin Johanna Sinisalon palkitun Ennen päivänlaskua ei voi -peikkofantasian. Se herätti tunteita, joista suuri osa ei ollut mukavia, mikä taisi olla kirjailijan tarkoituskin. Monenlaisia kysymyksiäkin tuli mieleen, pääasiassa varsin hyödyllisiä.

[Kalistaja]

    Kalle Virtapohja: Kekkonen urheilumiehenä - Kilpakenttien Känästä Suomen presidentiksi ( Docendo; 344 sivua ).

Vähän yli puolet olen tuosta kirjasta lukenut ( 179 sivua ). Jo nyt on käynyt selville, että Kekkonen menestyi hyvin monessa urheilulajissa ja urheilu kiinnosti häntä aidosti, vaikka oli hänen elämässään ja käsissään myös tuolla saralla toki myös "pelin politiikkaa". Urheilujohtajanakin Urkki hääräsi siellä sun täällä.  Energinen ja asioita aikaan saanut mies oli hän - jos kohta myös pitkävihainen, mikä seikka tulee monin paikoin ilmi myös tästä kirjasta. Jos teitä urheilu kiinnostaa, ja Urkki kiehtoo tai piinaa, niin noihin asioihin Virtapohjan kirja on ihan hyvä lääke.

[Riitta-mummi]

Urkista on ollut niin paljon televisiossa ja lehdissä, ettei montakaan kiveä ole jäänyt kääntämättä, myös urheilija-Urkista. Hän on hypännyt muistaakseni 1920-luvulla täällä Lahden Radiomäen kentälläkin vauhditonta pittuhyppyä ja korkeushyppyä.
Nämä olen lukenut rovasti Väinö Hovilan muistelmista. Hän myöskin oli urheileva pappismies, joka vielä eläkevuosinaan loikkasi pankissamme väliseinämän yli tullessaan kassantarkastusta tekemään.
Hovila joskus vähän taputteli meitä ' kassaneitejä', kuitenkin sillätavoin setämäisesti.Monet eivät silti pitäneet siitä.

Kiinnostuin Kalistajan jutun Virtapohja nimestä. HämärJp:n komentajana oli eversti Harri Virtapohja 1980-luvulla jolloin toimin sotilaskodissa. Rouva Virtapohja oli läsnä alokasjumalanpalvelukissa ja varusmieskonfirmaatioissa. Hyvä veisaaja olikin.

Lienevätkö sukua, ehkä myös 1910 Kauhavalla syntynyt kestävyysjuoksija Veikko Virtapohja.

[Kalistaja]

 Riitta-mummi! Usein olet kartalle, ilmeisesti myös nyt. Tiedän Kallesta ( Virtapohja ) sen verran, että hän on kapiaisen poika, kasarmilla kasvanut. Joten.....


Mitä Kekkosen pitkävihaisuuteen tulee, niin sukusaagasta tämmöinen: Kekkonen oli kansanedustaja samaan aikaa kuin paappani isä  Väinö Malmivaara. Molemmat olivat myös AKS:n miehiä, kunnes Urkki jälleen kerran käänsi takkinsa ja haisteli ilmapiiriä... Väinö ja Urho Kaleva olivat - uskallan sanoa ymmärrettävästi - eri mieltä monesta asiasta Arkadianmäellä kuohuvalla 1930-luvulla.... Mentiin vuosikymmeniä eteenpäin... Väinön poika Jukka Malmivaara ( myös hän kuten Väinö ansioituneita herännäisyydeksi eli körttiläisyydeksi kutsutussa kirkollisessa seuraliikkeessä ) oli useita kymmeniä vuotta myöhemmin ehdokkaana piispaksi. Presidentti nimitti piispat ( tuolloin ) ja pitkävihainen Urho Kaleva Kekkonen pisti tylysti poikittaishenkselit Jukka Malmivaaran nimen ylle, vaikka Jukka oli meritoiduin ehdokkaista ja kirkollinen väki halusi nimenomaan hänet piispaksi... Ei Jukka päässyt piispaksi heti, eikä ennen kuin UKK oli lopulta  niin vanha ja väsynyt, ettei enää jaksanut. Jukasta tuli siis aikanaan  Kuopion piispa, vaikka jo aiemmin hänen olisi pitänyt.... Tuohon virkaan.. Sellaista se on. Pitkävihaisuus ja pelin politiikka.

[Viisveisaaja]

Mielenkiintoista Kalistaja.

Sen verran olen myös Urhosta kuullut, että piilovihaa hän piti ja oli aika katkera pitkän aikaa.
Kalareissuilla kukaan ei uskoltanut saada enempi kalaa kuin Urkki.

Tanskassa ne aina kyseli, että miten kauan se teitin pressa elää ja sanoin, että meidän Urho on ostanut pikku kilpikonnan ja kattoo elääkö se todella 120 vuotiaaksi.

[donpate]

Luin Agnonin "Kun väärä oikaistaan" ja Roman Sentsin "Jeltysevit, erään perheen rappio". Agnonia lukiessani ajattelin että juutalais kohtalot sais jäädä vähäksi aikaa, mutta tänään hakiessani kirastoon tullutta tilausta se oli Christopher Browningin "Aivan tavallisia rivimiehiä" siis taas juutalaisten kohtaloita. Merkillistä miten olen sotkeutunut näihin juutalais-venäläisiin kirjoihin, no kai se on tietoinen valinta ja kiinnostuksen kohde.
Kevennykseksi otin kaksi Ville Haapasalosta kertovaa kirjaa, joista toisen olen ilmeisesti lukenut (on ilmestynyt 3) mutta kun en muista, täytyy selata tätä osioa hieman taaksepäin niin sieltä se selviää. Siis nää Haapasalosta kertovatkin ovat hänen oleilustaan Venäjällä.

[Riitta-mummi]

Viimeeksi luin ja katselin läpi kuvateoksen Lahden muuttuneesta keskustasta. Unto Tupala toimitti kiinnostavan kokoelman valokuvia ja postikortteja jossa oli rinnan vanha ja uusi kuva. Nyt se on ystävälläni lainassa.

Lukemistona on hengellisten lisäksi Kerttu Saarenheinon kirja Elina Vaarasta, jonka mukaan olen valinnut nimen tyttärelle.

tämä kirja :

http://www.kiiltomato.net/kerttu-saarenheimo-elina-vaara-lumotusta-prinsessasta-itkuvirsien-laulajaksi/

[Riitta-mummi]

Monesti lukemani kirja avaa jännittävän ja monivivahteisen tutkimismatkan kerrotun eri yhteyksiin. Niin nytkin. Elina Vaaran elämäkerrasta aukesi menneitten tuttujen nimien karttakirja jota nyt katselen ja kuuntelen.

Tuttuja nimiä olivat Lauri Viljanen, Olavi Paavolainen, Katri Vala, Mika Waltari ja Tulenkantajat ryhmänä.

Elina Vaaran kolmas aviomies oli Tatu Vaaskivi 1912 -1942. Nimensä oli tuttu mutta mies itse tuntematon.
Tämä oli löydöistä antoisin:  http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175999352887#.Vua360YYO3Y

Tatu Vaara oli heinäkuun poika, tähdenlento joka rakasti kasveja ja perhosia, sekä jo nuorukaisena pohti kristillisyyttä.

[donpate]

 Christopher Browningin Aivan tavallisia rivimiehiä saatu päätökseen. On merkillistä kuinka tavallisista kansalaisista voi tulla julmia tappajia. Tuhoamisen jatkuessa tappamiseen löytyi jopa vapaaehtoisia. Paikkoja päivämääriä, lukuja ja nimiä oli väsymiseen asti.
Lainaamani kirjan rasitteena oli vielä jonkun aikaisemman lukijan innokas tekstin alleviivaaminen, tuntui että hän halusi ohjailla ajatuksen kulkua.
Nyt Haapasalon kimppuun.

[1944]

En ole päässyt normaali tilanteeseeni, että voisin lukea kirjoja, mutta luen "lööppejä". Nyt oli köyhyydestä kannanottoja ja yksi hesalainen kertoi kärsineensä siitä asiasta lapsuudessaan. Hän kirjoitti sanan "fatta" jotakin köyhäin/sosiaaliapua tarkoittaen. Samalla tavalla seuraan tällä foorumilla eräiden nasevaa kirjoittelua Helsingin alueella. Olin vain muutaman ajan Santahaminan saarella opinahjossani ja, kun en älynnyt ottaa opintolainaa, niin monet viikonloput olin rahattomana yksin koululla, tai oli siellä yksi Vesakin, enkä päässyt suureen maailmaan kuuntelemaan ja katselemaan. Turhuuteen olisivat rahani menneet, ymmärrän sen tällä iällä. Mutta siis murteen käyttö rikastuttaa puhuttua ja kirjoitettua kieltä.