Aamuhartaus 24

[Pena]

Minä luulen niin, että tätä vainajaa vastaan ei teillä, jotka läheisemmästi hänet tunsitte, ole suuria kanteita. Minä luulen, että te hyvin vähän voitte näyttää, että hän olisi ehdoin tahdoin rikkonut Jumalan lakia, eikä tehnyt sitä vastaan. Ja minä luulen, että jos kerran niin on, että Jumalan suuri armo ja rakkaus on niin voimallinen ja kehoittava, että se voi lapsuudesta asti pitää ihmisen kasteen armossa ja saada sen niin täällä taistelemaan kaikkia vihollisen päällekarkauksia vastaan, ettei se saa katkaistuksi viinipuun rungosta oksaa irti, niin te myönnätte, että tämä vainaja olisi voinut mahdollisesti olla yksi niistä. Ei tämä kyllä kelpaa meille kellekään päänalaiseksi synnin puolustamiseksi, ei. Ja kun meidän täytyy omasta kohdastamme tiliä tehdä ja Jumala katsoo meitä mieskohtasesti, ja jos hylkäämme sen ohjeen, minkä Jumala on meille sanassaan antanut, niin me saamme suurella kärsimyksellä ja kivulla - jos se armo tapahtuu - sieltä palata. Hänellä ei ollut mitään erityisen korkeita lahjoja, ei mitään erityistä poisnäköä, millä hän olisi loistanut, eikä näyttänyt siihen olevan tahtoakaan, ei ollut halua näyttäytyä ihmisille, mutta hän tahtoi palvella Jumalaa lahjoillansa. Me mistamme jokainen, kuinka hän oli aina ensimmäisiä alkamassa virsiä niillä lahjoilla, mitä oli Jumalalta saanut, hän teki siiis sillä leiviskällä kauppaa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ja kun me tulemme vakuutetuiksi siitä, että Jumalan suuri armo ja rakkaus voi ihmisen säilyttää kasteen armossa lapsuudesta hamaan vanhuuteen asti katkeamatta, niin se kehoittaa meitä muistuttamaan lapsille sitä kallista liittoa ja armoa, jolla Herra on meitä omaksensa merkinnyt ja jonka tähden Hän merkittynsä pyytää suojella ja varjella kaikista vaaroista. Kun vanhemmat muistuttavat, mihin kaste velvoittaa, niin saavat ne olla siinä Jumalan apulaisina, lasten enkeleinä niiden elämään tuomassa sitä ääretöntä pelastusarmoa ja sitä totuutta, että Kristus ottaa heitä syliinsä, panee kätensä heidän päällensä ja siunaa heitä. Tätähän Hän pyytää tehdä vielä nytkin, tätä samaa. Ja kun vanhemmat lastansa ohjaavat Kristuksen siunattavaksi, niin silloin lasta kiinnitetään pysymään kasteen armossa. Ei me itse pystytä niitä siinä pysyttämään, mutta pystymme ainakin kantamaan Kristuksen siunattaviksi.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mikä on sitten sellaisen vanhuksen suurin ilo, kun lapsi on varttunut täysi-ikäiseksi? Sen suurin ilo on siinä, kun saa nähdä lapsensa pysyvän kasteen armossa, osana viinipuussa. Siinä on hänelle tunnustusta. Vaikka on niin monta murhetta itse saanut kantaa edeltäpäin siitä, miten minun lapseni käy, saako Jumalan armo pitää ne omanansa, vaikka nämä murheet ovat raskaita kantaa ja ovat suuria, niin sittenkin toivoisi niitä omille lapsillensa aina ja aina. Sillä näiden murheiden alla kannetaan lapsia siunattaviksi, kun omat voimat puuttuvat, niin Kristus jää ainoaksi auttajaksi.

Juho Malkamäki

[Pena]

Meillä on kai jokaisella se usko, että tuo vanha Simeon, josta juuri luettiin, oli Jumalan Pyhän Hengen johdon alla, eikä itsensä, eikä muiden ihmisten. Sen kai me uskomme. Sillä tämän me olemme lukeneet Jumalan sanasta, että Simeon oli Pyhän Hengen työn alainen ihminen, oli iankaikkisen elämän tiellä, ja pysyi siinä elämänsä loppuun asti. Juuri tämä sama armo on tarjona meillekin jokaiselle. Lukiessamme ja kätkiessämme Raamatun sanaa tahtoo Jumala kaikkia meitä autuaiksi, ja että me totuuden tuntoon tulisimme. Ei yksikään ole siitä suljettu pois, jos me vaan sietäisimme Pyhän Hengen johdatusta ja vaikutusta. Mutta se on niin vaikeaa. Niin pian kuin Pyhä Henki alkaa ihmistä lähennellä ja koettaa saada häntä Jumalan kouluun ja Jumalan johdatuksen alle, niin heti alkaa siinä riita. Ihminen rupeaa tekemään vastusta. Jos emme itse olisi kokenut tätä, minkälaista on Jumalan Pyhän Hengen työ, kun Hän rupeaa ottamaan ihmistä elämän tielle, niin kumminkin on meidän täytynyt sitä nähdä monessa muussa.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Tuossa kirjoittaja ( puhuja ) ottaa esiin hurjan tärkeän asiat: Totuuden tunteminen
 ja Hengen työt.

Uskosta osaton ihminen ( tiedän entisestä itsestäni, osittain ) ei mitään näistä ymmärrä, eikä haluakaan.

Kun sitten Herra ottaa omakseen ja alkaa johdattaa, ne avautuvat. Ei kerralla kaikki totuus ja Pyhä Henki kokonaan, mutta vähitellen, johdatellen.

Voi miten ihanaa kun tietää olevansa näin huolehdittu. Ei se tarkoita että on aina oikeassa, vaan että oppii tietämään oikean tien suunnan ja seuraa sitä.

Rukous on Herran puoleen kääntymistä. Kristus on tie,totuus ja elämä.

[Pena]

Kun Pyhä Henki alkaa työtänsä, niin siinä tulee ihmiselle itselle näkyviin, kuinka maailma on saanut vetää häntä perässänsä kadotusta kohden, virran mukana. Se tuo ilmi, kuinka monilla koukuilla perkele on saanut hänen sydämensä kiedotuksi kadotuksen tielle, mitä murhetta ja kipua se on sille valmistanut. Mutta jos Pyhä Henki saa ääntänsä kuuluville, jos se saa sanoa tunnolle totuuden ja ihminen sitä seuraa, niin kyllä silloin maailma hänet hyljää. Se alkaa sitä moittia ja se moittiminen on erinomaista lääkettä maailmanrakkauden taudille. Sillä moitteella se juri ajaa pois joukostansa, maailman virrasta sitä, jossa Pyhä Henki on saanut ryveta armotyötänsä tekemään ja jota Jumala on ruvennut vetämään iankaikkiseen elämään. Mutta jollei ihminen sitä kuule, mitä omatunto sanoo, jos ei ota sitä varteen, niin maailman virta rupeaa sitä taas nielemään joukkoonsa ja ennen pitkää on sellainen ihminen uudestansa maailman ja perkeleen vietävänä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Me emme saa sydämestämme kukistetuksi sitä synnin valtaa mikä siellä asuu, se on ihmisparka niin paha ja petollinen. Mutta Jumalalle ei ole sekään mahdotonta, sillä se on Hänen Henkensä, joka tunkee läpi ytimien ja sydämen aivoitusten ja tuo ilmi kaiken pahan. Tällä tavalla Henki heikontaa niitä vihollisen voimia, joilla se pyytää ihmistä vangita. Ja kun ihminen suostuu Jumalan Hengen tarkoituksiin, niin hän alkaa ruveta tuomitsemaan sen Hengen kanssa yhdessä sitä pahaa, jota hänessä on, ja alkaa tosi vakaumuksesta huutaa avuksensa Jumalaa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Eikä kukaan pysy elämän tiellä muulla tavalla, vaan Jumalan Hengen täytyy aina uudestansa näyttää ihmiselle, että nyt taas on vihollinen sinut vienyt. Ei niin valpasta kristittyä ole yhtään, jonka ei täytyisi murheella täällä jälkiänsä katsella. Ja sentähden tuottaa sillä tiellä murhetta tämän näkeminen, tie muuttuu kaidaksi tieksi, vaivan tieksi. Milloin on vihollinen yhdellä, milloin toisella taholla; milloin maailma ja perkele, milloin oma sydän on sielua niin riepoitellut ja vienyt, että on täytynyt tuntea annetuksi itsensä koettelemusten alaiseksi, ja joutuneensa lähes kokonansa niiden käsiin. Sillä ei yksikään elämän tielle lähde ja Pyhän Hengen ääntä rupea seuraamaan, jollei entisyys tule vaivaksi ja kuormaksi ja tie kadotuksen tieksi, ei myöskään yhdenkään mieli uudistu, ellei hän näe, että hänessä on hyvin paha vika, joka painaa raskaasti Jumalan edessä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ei ole helppo asia valvovalle tunnolle ja sille, joka Jumalan kunniaa koettaisi edistää ja omaa autuuttansa valvoa, kun täytyy aina uudestansa ja uudestansa syntisen penkille asettua, eikä kykene itseänsä yhdelläkään sanalla Jumalan edessä puolustamaan, vaan täytyy siihen turvansa panna, että Jumala minullekin laupeuden tekisi. Se on lihalle ja verelle vastenmielinen asia. Kukapa ei mielellään olisi hyvä kristitty, oikein niinkuin olla pitäisi? Minä olisin ainakin ollut lapsuudesta asti niin hyvä kuin mahdollista ikään, sillä se on minulle pienuudesta asti tehty tiettäväksi, että Jumala uhkaa rangaista kaikkia niitä, jotka rikkovat Hänen käskynsä ja palkitsee niitä, jotka ne pitävät. Mutta sittenkin täytyy nähdä, tulla huomaamaan sen, että jois Jumala oikeuden mukaan menettelisi, niin yhtä hyvin käy roiston Jumalan edessä kuin minunkin, vaikka roisto ihmisten edessä onkin kauhea olento.

Juho Malkamäki

[Pena]

Jumalan tahdon tekemisessä, Jumalan tahdon tiellä pysyy ihminen häväistynä, ei siinä päästä terveiksi, eikä siinä pysty sanomaan: Minä olen rikastunut. Siinä astuu joka päivä eteen niin paljon velvollisuuksia, ettei kykene niitä täyttämään, velkaan vaan pakkaa aina enemmän ja enemmän joutumaan. Mutta sittenkään ei tohdi Jumalan sanaa jättää viljelemättä, tuntuisi aivan mahdottomalta ajatella, että minä heitän pois Jumalan sanan ja koko sen harjoituksen. Siinä on kuitenkin se luottamus Herraan, vaikkakin monta kertaa itselle niin salattu, että Hän, joka on niin usein Henkensä autta minua puhutellut, ja mieltäni uudistanut, kumminkin lopuksi tekee selvän.

Juho Malkamäki

[Pena]

Se on ihmeellistä, että Jumala, joka asuu korkeudessa, alentuu, Hän, jolla on kaikki viisaus ja kaikki voima, alentuu niin äärettömän matalalle ihmisten lasten keskuuteen, niin matalalle, jotta ymmärrettäisiin, mikä mieli Hänellä on meihin ihmisiin. Silloin juuri tulee Jumala ihmisten lasten sekaan ikäänkuin pwrsoonallisesti, kun Hän antaa äänensä kuulua näin alhaalta ja matalalta, ja vie asiansa yksinkertaisesti.

Juho Malkamäki

[Pena]

Eikö se pane häpeemään? Millä me olemme ansainneet semmoista Jumalan alentumista, että Hän astuu omiensa keskuuteen näin yksinkertaisesti, ettemme pääse siitä juonittelemaan?
Ja kuulkaa, se se on, joka syntistä nöyryyttää, kun korkea Majesteetti astuu näin alhaalle ihmisten lasten keskuuteen tarjoten heille rakkautensa osallisuutta ja ilmi tuoden sen, mitä Hän tahtoo heille olla. Se se on, joka pienentää. Saulin pojan Mefibosetin pani se ihmettelemään, kun hänelle sanottiin, että hän saa syödä kuninkaan pöydässä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mikä oikeus olisi minulla enää, mitä kuninkaalle valittamista?* sanoi hän siitä. Miten ihmisen niin monin kerroin rikkoneet lapset olisivat ansainneet kuulla semmoista, että Jumala sellaisella äidillisellä rakkaudella pyytää omiansa hoitaa, kaikkensa antaa.

Juho Malkamäki

*2. Sam. 9

[Pena]

Saakohan tämä meissä syntymään sellaisen mielen, että ajattelemme: Kuinka minä niin paljon pahaa tekisin rakasta Jumalaa ja Isää vastaan? Eihän kukaan hyväntekijäänsä ylönkatso. Ja jos joku puhuu hänestä pahaa, niin sanoo: "Ei se niin ole, en minä kärsi sellaista puhuttavan." Ja sentähden apostoli toivoo, että te voisitte oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kun muistelee tämän talon vanhuksia ja niitä harjoituksia, mitä ne eläessään toimittivat huoneessansa ja kartanossansa ja jonka osapuilleen tietää todistaa, niin ei tarvitse kauas mennä kysymään, miltä se olisi tuntunut heille, jos olisi pitänyt ajatella, ettei jälkeenpäin enää seurata niitä harjoituksia, joista he elämän saivat ja joka heissä iankaikkisen elämän toivoa piti yllä. Tämän arvaa itse kukin, joka on sanasta elämää saanut. Niinpä tuossakin virressä, joka juuri veisattiin, pyydettiin apua uskomaan, että Herra antaa vieläkin enemmän kuin uskoa ja toivoa voi. Kun nyt ajattelee, kuinka se vanhusten toivo on toteutunut, niin ainakin ulkopuolisesti näyttää siltä, että niiden rukouksen on Herra kuullut. Tässä kodissa on niin monta kertaa majaillut ystäviä, niin pitkän ajan, ainakin 60 vuotta ja jo sitä ennenkin, ja he ovat toivoneet jatkuvasti jälkeenpäin. etteivät nuo harjoitukset loppuisi. Ja nyt näyttää siltä, kun heidän toiveittansa ajattelee, että enemmän on annettu kuin on jaksettu toivoa.

Juho Malkamäki