Eilen illalla teimme retken sivukylän rukoushuoneelle iltamessuun.
Kolmella henkilöautolla sinne mentiin pieniä sivuteitä pitkin, ei juututtu onneksi sohjoon.
Itse kullakin meistä oli pieniä vastuuhommia messun järjestämisessä, pappi toki
päävastuussa, mutta kanttoria ei ollut.
Paikallisia kylän ihmisiäkin oli runsaasti mukana.
Katselin että ehtoollispikareita oli pöydällä peräti yksi ylimääräinen.
Messun jälkeen iltatee ja jutustelua tuttujen ja tuntemattomien kesken, hyvä henki oli.
Paluumatkalla edelleen valoisaa kesäaikaan siirtymisen johdosta, ja tultiin
hiukan paremmin ajettavaa reittiä, minun osani oli pelätä takapenkillä, ratissa en pelkää..