Fretti-neiti on ihan masentunut, kun mie oon ollu niin täystyöllistetty opparin kanssa...
Mutta iloa sillä on ollut pääsiäismunien yllätyksistä. Saatiin äidin kanssa pienet kumiset koirat, joista toisen olenkin jo virittänyt narun perään...se on Vinhan suosikkilelu. Juuri sopivan kokoinen, että sitä on kiva järsiä, sopivan kovaa, niin ettei siitä irtoa paloja ja ah, kumia! Vinha rakastaa kumia! Sen oikein näkee miten se menee nenä pitkällä kumikoiran perässä, ihana houkutteleva kumintuoksu saa pienen näätäeläimen ihan tolaltaan, kuin kissanminttua kissalle on kumi fretille!
Ja Tiitiäinen kiittää, että vihdoin on joku lelu, joka on parempaa kuin varpaat, jalkaterät ja lahkeet...saa istua rauhassa kun vähän leikittää kumikoiralla!