Pekan aamuajatus

[PekkaV]

   Tänään lapset palaavat talvilomalta mummolastaan kotiinsa Hesan ukin kautta isänsä kanssa iltapäivällä. Mummo ja vaari henkäisevät hiukan väsyneinä ja onnellisina, että ovat saaneet palvella pikkuisia ja vähän isompiakin. Vanhimmalla on äänenmurros (12 v.!).
Vaari sai illalla avata äänensä kybällä potkupalloa katsellessa.

[PekkaV]

   Körttiläisyyteeni on verenkierrossani. Niin paljoa en ole maailmaa nähnyt, että se olisi pyyhkiytynyt pois. Olen tarrautunut juuriini, jotten lentäisi maailman tuuliin. Olen tuulettanut pölyt. Jäljelle on jäänyt pelkkä körtti luineen ja nahkoineen. Kysy minulta, mitä körttiläisyys on. Vaikket kysyisikään, vastaan silti: perinneliike kolmannessa polvessa minulla, yleisessä historiassa minulla ja muilla yleensä ja jokaisella erikseen. Historian saatossa tähän on tultu. Nyt on nyt. Tästä jatketaan alatietä, varsitietä, katua ja kylätietä, polkua ja piennarta sivuraiteella ja keskiössä aika aikaa kutakin.

Olen ennenkin kirjoittanut, että leviämme kuin akanat maailman tuuliin. "Tuuli työntää kulkijaa / horjun haparoiden / pilkkahuuto raivoaa sisälläni soiden. Armollinen Jumala / sokeaa taas taluta."(J. Löytty)

Vastaan oppia koskeviin kyselyihin, jos kehtaan. Kartoitus liittyy identiteettiin. Kysymys-vastaus- lisäkysymys ja jälleen vastaus, keskustelu on silta, Kaarisilta.

”-Ja Jumala sanoi:Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon,että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden,
tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin:He tulevat raskain saappain,
ja multa-anturoin- mikä sillan kyllin kantavan
ja kirkkaan tehdä voi,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
-Ja Jumala sanoi:Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan-
pane kappale silta-arkkuun , niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta ylitse syvyyden,
tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi , kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.”

Aale Tynni

[1944]

Kirjoitit ja referoit hyvin sisäisiä tuntojani/jamme. Tuuli työntää kulkijaa on tärkeä Siionin virsi minulle ja todellakin, surua ei saa  kammitsoida, että silta rakentuu.

[PekkaV]

   
   Antti Tuuri: Levoton mieli

Taidemaalari (ei siis itetaiteilija [Piirtäessäni lasten kanssa he kysyvät "Mitä teet?". Vastaan "taidetta". Piirrokseni nimittäin eivät "esitä" mitään.]) on viidettä kertaa naimisissa. Hän on doku-, siis myös dokumenttihenkilö, siis oikea. Kirjan miljöökin on varsinaista dokumenttia. Antti Tuuri on sijoittanut fiktionsa synnyinpitäjäänsä Lappajärvelle, jos olen oikein ymmärtänyt. Kuten viimeisen sivun henkilöselvityksistä käy ilmi, yksi ohimennen mainituista on kirjailija itse. Taidemaalari kauppaa teoksiaan mm. Maanmittarille, jonka vanhin poika hän on.
Taiteilija on levoton suhteessa senhetkiseen kotiinsa/puolisoonsa, joka sairaanhoitaja-ammattinsakin koulutuksella luotsaa näkyjensä riivaamaa puolisoaan realiteettien kaidalla polulla, jotka näyt vapauttavat ajoittain lähimmäisiä irti harmaasta arjesta. Siinä mielessä hän on kristushahmo; kuten me kaikki olemme kristuksia toisillemme.

http://foorumi.h-y.fi/index.php?action=post;topic=5011.75;last_msg=230725

[PekkaV]

   Hymyile  https://www.youtube.com/watch?v=kEeJM_7Xv_w&list=RDyjY-mV0mnqs&index=27

[PekkaV]

   Raamattu antaa eväät itsetunnon rakentamiselle. Sitä vailla olevaa kristittyä neuvotaan rukoilemaan ja tutkimaan Raamattua. Kaikille löytyy sana, joka eheyttää, voimaannuttaa. Vasta sitten on keskustelu, ajatusten vaihto mahdollista. Käsitykset törmäävät. Mielipiteet, elämänkatsomukset asettuvat vastatusten. Niitä verrataan. Niitä koetellaan. Väitellään. Pyritään yhteisymmärrykseen. Ihmetellään, noinkin voi Pyhästä kirjasta johtua päättelemään. Henkilökemiat ratkaisevat, kuinka pitkälle päästään. Lukkiudutaanko? Luovutetaanko? Palataanko turhautuneina tutkimaan Raamattua, jotta sieltä löytyisi avainsana yksituumaisuuteen. Ehkä annetaan ajan vaikuttaa ja parantaa. Aika tekee tehtävänsä. Positiot muuttuvat. "... Kvanttimekeniikka ei mahdu arkijärkeen ... Kvanttitietokoneessa bittien tilalla ovat kubitit. Kubittina voi toimia mikä tahansa kvanttisysteemi, joka voi olla vain kahdessa eri tilassa - sekä lisäksi superpositiossa eli molemmissa tiloissa yhtä aikaa..." (HS 24.10.2019, B7)

Globaalilla tasolla uskontojen Pyhät kirjoitukset sisältävät paljon samaa. Kulttuurien ominaispiirteet, joista erot juontuvat, ovat syntyneet geografian pohjalta. Luonto ja ilmasto-olosuhteet ovat muokanneet viime kädessä myös ihmisen ajattelua, siis myös Pyhät kirjoitukset.

Näin päädymme maapalloon, joka on yhtä. Me olemme yksi ja yhteinen. Omistamme yhdessä. Kaikki on samaa. Olemme sisaria ja veljiä. Tulevaisuutemme on turvattu yhteisvoiman ansiosta. Puhallamme yhteen hiileen. Emme enää tapa toisiamme, vaan rakastamme.

Yksilön elämä on rajallinen, elämä maapallolla on rajaton. Yksilöinä saamme kuulua ikuiseen jatkumoon, loputtomaan ketjuun. Se muuttuu. Ydin on sama. Ihmisyys.

[PekkaV]

   Hiljaisuus mahdollistaa rakentumisen. Eheytyminen on edellytys luovuudelle.

Lämpimän auringon herättämä iso kärpänen on heilunut vuorokauden täällä. Olemme yrittäneet houkutella sitä sinne mistä on tullut. Ei se ole ymmärtänyt, hoksannut tai halunnut. Edellinen tapaus viikko sitten päättyi parin vuorokauden lentonäytöksen jälkeen surman suuhun isännän kädestä. Tälläkin koittaa sama kohtalo, ellei se ymmärrä häipyä hyvän sään aikaan. Täytyy pitää parvekkeen ovea auki. Ettei sieltä vaan tulisi uusia!

[PekkaV]

   Hiljaisuus mahdollistaa rakentumisen. Eheytyminen on edellytys luovuudelle.

Lämpimän auringon herättämä iso kärpänen on heilunut vuorokauden täällä. Olemme yrittäneet houkutella sitä sinne mistä on tullut. Ei se ole ymmärtänyt, hoksannut tai halunnut. Edellinen tapaus viikko sitten päättyi parin vuorokauden lentonäytöksen jälkeen surman suuhun isännän kädestä. Tälläkin koittaa sama kohtalo, ellei se ymmärrä häipyä hyvän sään aikaan. Täytyy pitää parvekkeen ovea auki. Ettei sieltä vaan tulisi uusia!

   Sain houkuteltua sen parvekkeelle sammuttamalla kaikki valot ja sytyttämällä kynttilän parvekkeelle.

[PekkaV]

   Hyvä, Pekka! Näin toimii osuuskauppaväki.

Taas on uusi aamu. Aamiainen on syöty.

Hampaat pesen vasta välipalan jälkeen, jonka nautin rouvan kanssa hänen aamiaisellaan. Nyt otan hampaanpuhdistuspastillin. Tai en nyt, vaan kohta, "kotta", kuten Lotta sanoi ennen, ei enää, sillä hän on eskarilainen.

Maailma makaa. Sodat ovat tätä päivää ja eilistä, mutta ei enää huomista. Huomenna on rauha, ei Pax Romana, vaan lopullinen rauha. Ihmiset elävät iloiten. Toivoakaan ei tarvitse. Kaikki on nyt. Mielenkiintoiset projektit odottavat ovella. Tylsää ei ole. On lämmin.

[Pena]

Tai en nyt, vaan kohta, "kotta", kuten Lotta sanoi ennen, ei enää, sillä hän on eskarilainen.

Lasten versiot sanoista ovat usein voimallisempia kuin yleiskielen muodot. Ainakin minusta 'palmatti!' on iskevämpi kuin 'varmasti'. 'Kampuntiin' kuulostaa kiehtovammalta kuin 'kaupunkiin'.

[Riitta-mummi]

Lottia siellä, Lottia täällä, sekä Marttoja.

Meidän tyttöjen kieli ei käänny sanomaan vauvoja vauvoiksi vaan käyttävät perusmuotos vouva, vouvat. Miten lie heitä helpompi taivuttaa esi.  vouvien vaunut, vouvan vaatteet.

Oma ajatukseni ei oikein kulje, on virus jyllännyt jo viikon. Kutittavaa yskää, aivastelun puuskia ja vilutusta. Voisiko sen ilmaista v-sanalla tutututtaa.

[PekkaV]

   - Hei, Pekka! Mitä kuuluu?
- Kukkuluuruu.
- Ei mut ihan oikeesti mitä kuuluu, pliiissshhh!
- No, sinulle voin sanoa, koska olet bestikseni, että... todellakin: mitä kuuluu? Hyvä kysymys.
- niiin... ja sitten... eikö muuta.
- Ei tällä kertaa. Tämä tuli niin äkkiä. En oikein osaa... tuota... tottakai minulle aina jotain kuuluu. Ajattelin runoilija Paavo Haavikkoa. Hän kirjoitti kirjoittavansa mitä mieleen tulee. Siinä voisi olla ohjetta itsekullekin. Ja onkin. On se toisaalta itsestään selvää. Mutta mikä tässä on harkinnan osuus, mikä suunnittelun?
- Jaa-a. En osaa sanoa.
- Sano nyt sinäkin jotain, kuulumisia. Enhän minä tässä mikään päähenkilö ole. Sinähän tämän aloitit. Mitä itsellesi kuuluu?
- Kirjoittelen
- Mitä?
- Körttifoorumia.
- Rakennat Körttifoorumia?
- Ei kun Körttifoorumiin. Sanoin "-mia", koska en muuta kirjoita ja kirjoitan sitä joka päivä tai ainakin luen. Se on niin totaalista. Yhtä totaalista kuin päivittäinen pasianssi. Eläkeläisen duunia ilman lomaa.
- Oletko turhautunut, kyllästynyt?
- Jotenkin yksipuolista tämä on. Haluaisin uutta.
- Mitä muuta teet: syöt, nukut, piereskelet, et kai... vai vieläkö paneskelet, ...?
- Hei, onks tää asiaa, puhutaanko täällä Aasiaa vai Eurooppaa?!
- No jos ensiksi käsiteltäis Eurooppa. Lähdettäin kotoa naapuriin, sitten kauemmas.
- Euroopasta tulee mieleen EU. Rakastan EU:ta. EU olemme me. EU on suuri, kaunis. EU on ihmeellinen yhteistyöelin. EU on perhe, josta Britannia on kasvamassa ulos. Me muut emme tahtoisi kokonaan erota rakkaasta sisarestamme. Ei hänkään taida, mutta hän ei ole vielä osannut päättää mitä ottaa mukaan. God save the Queen  https://www.youtube.com/watch?v=D3dR7u7TPNo
- On se komeeta! Ja niin inhimillistä. Suurta. Juhla on kaunis. Arki on kauniimpi. Elämä on.
- Sanopa muuta. Tai älä sano. Ollaan hiljaa. Ollaanko me muuten koskaan oltu hiljaa? Ystäväthän tunnistaa siitä, että he voivat vaivautumatta olla keskenään hiljaa. Oltaisko nyt?
- Mikä ettei. Eiköhän se onnistu.

...

(On tää skitsofreenista.)
- Mitä sanoit?
- En mitään
- Ajattelit sanovasi?
- Ajattelin kyllä, mutten sanovani.
- Siis mitä?
- On tää skitsoa.
- Kuinka niin?
- Koska, emmää ole mää. Mää olla lammas. Bää.

[Pena]

Kai se olisi ollut jopa Haavikolle vaikeaa kirjoittaa sellaista, mikä ei tule mieleen.

[PekkaV]

 Kai se olisi ollut jopa Haavikolle vaikeaa kirjoittaa sellaista, mikä ei tule mieleen.

   Tarkoitan ajatuksenvirtaa.

[Pena]

   Tarkoitan ajatuksenvirtaa.

Sitä kai sanotaan mieleen juolahtamiseksi tai päähän pälähtämiseksi.