Meidän suku suhtautui koronaan hurtilla huumorilla.
Meillä sattui olemaan viikonloppuna sisarusten tapaaminen. Tilannehan ei ollut vielä perjantaisten tietojen mukaa niin vakava. Vanhin veli tuli yöjunalla perjantaiaamuna Keravalle. Minä ajelin vasta iltapäivällä omalla autolla.
Matkalla kuuntelin autoradiosta, ettei vanhuksia pitäisi mennä tapaamaan. Sanottiin, että hallitus voi jopa kieltää kaupungista toiseen liikkumisen. Minä menin tapaamaan sisaruksiani, jotka kaikki ovat yli 70. Ensisanoikseni tuotesin, että kielloista huolimatta tulin teitä vanhuksia tapaamaan.
Vaikka hallitus olisi viikonloppuna kieltänyt kaupungista toiseen ajamisen, oli minulla hyvä mieli, olin palaamassa maaseudulle.
Tässä siis kuvaus meidän perheen huumorista. Ihan oikeasti kyselimme vielä ennen kokoontumista, oliko kaikki oireettomia ja olleet kotimaassa vähintään 3 viikkoa terveenä. Emme kätelleet, halasimme kyllä. Kävimme yhdessä ruokakaupassa ja sieltä palattuamme pesimme kaikki huolellisesti kätemme.
Sisareni ja toinen veljeni olivat sopineet lastensa kanssa, ettei lapset ja lapsenlapset tule enää kylään. Nyt vain skypeteltiin. Lapset kun voivat oireettomina kantaa virusta. Heillä on koulujen takia suuri riski olla taudin kantajina.
Tul suu niin hyvän makuseks ku sai sisarusten kanssa haastaa pitkästä aikaa.
Onnellisina ja tuvallisin mielin palasin kotiin. Luojaan luottaen ajattelemme, että elämmepä terveinä tai sairaina, olemme Herran turvassa.