Löytyipäs joku, jota asia koskettaa (lähes) omakohtaisesti, vaikkei olekaan mahdollista, että henkilö olisi Huhtiniemessä. Saattaisihan se olla että Huhtiniemeen päätyneidenkin omaiset kohtaisivat mieluummin mahdollisuuden kohdata karu todellisuus kuin elää epätietoisuudessa.
Minusta on todella hieno juttu, että Suomessa vainajat on pyritty tuomaan kotipaikkakunnilleen sankarihautaan. Muistelen vain, että niin oli aika harvassa maassa. Tulee äkkiä mieleen laaja ristikenttä Normandiassa, jossa lukemattomat amerikkalaiset lepäävät. Siellä en ole käynyt, mutta Vantaalla (en ole varma, minkä kunnan puolta se on) olen vieraillut saksalaisten sotilaiden hautausmaalla. Se on huonosti hoidettu keskellä metsää, kun ketään ei enää kiinnosta asia, kun omaiset ovat Saksassa. Siellä lukee osassa hautaristeistä nimet, mutta osassa on vain "Eine deutsche Soldier" (yksi saksalainen sotilas) tai "vier (neljä) deutsche Soldier" (en muista menikö kirjoitus oikein). Venäläisten kohdalla taitaa asiat olla vielä hullummin, kun usein on vain taistelukenttien ääreen perustettu joukkohautoja omille(!) joukoille samoin kuin joukkohaudat vihollisille.
Muistan nähneeni jonkun artikkelin, jossa sanottiin, että tämä asia, sankarihautausmaat kotipaikkakunnilla, vaikutti Suomen sotamenestykseen ja piti motivaatiota yllä niin kotirintamalla kuin kentälläkin. Siis ei ratkaiseva seikka, mutta myötävaikutti asiaan kovasti. Yleensäkin suomalaisten taistelumieltä ja peräänantamattomuuttahan on tarjottu ratkaisuksi, kun epätodennäköinen voitto toteutui varsinkin talvisodassa.
Kauheita aiheita nämä, kunpa vain maailma säästyisi sodalta. Se vain ei taida koskaan onnistua, ainakaan jos on uskomista meidän kyyniseen lukion historianopettajaan. Hän sanoi, että sotia tulee aina olemaan. Diktaattoreja kaatuu, mutta uusia sikiää aina lisää, halusimme tai emme. Usein tarvitaan vain muutama höyrähtänyt, niin kaikki kärsivät. Itse se opettaja on kuulema jo yli 40 vuotta, niin ei ensimmäisenä joudu eturintamaan, mutta meidän kohtalo ei ole vielä varma. Tuommoinen koiranleuka se oli. :wink: No saas nähdä, mutta aina saa toivoa ja rukoilla parasta.