Tunnustan: En ole lukenut sitä kirjaa. En myöskään ainuttakaan Sofi Oksasta. Mutta nyt olen kyllä jo tätä ennen, siis, päättänyt viimein lukevani. Syitä en tässä ala ihmeemmin selittää, ne kuuluvat vain minulle itselleni. Edellisistä terroriteoista on sen verran aikaa että ne ehkä jo kestän, Oksanen sitten kymmenen vuoden kuluttua.
Ehkä Onesimus ystävällisesti valaisee kommenttiaan; ehkä minun käsitykseni siitä, mitä pieni ja heikko voi tehdä, on lillukanvarsien erottelua?
No mikäs siinä muutenkaan. Olen tässä taas kerran todennut että tämä kristittynä ns kilvoittelu on minulle mission impossible. Elämä on riittävän vaikeaa ilmankin, joten jätetään ilosanoma sen ansainneille.
Ei, olen tosissani. Olen ihan lopussa, ja jaksan jotenkuten jos en edes yritä. Ei sillä ole tämän aiheen kanssa alun perin niin muuta tekemistä, kuin pysyvä kysymys: Entä jos Jumala sittenkin loi toiset täällä "vihan astioiksi" jotka hävittää joko olemattomuuksiin tai helvetin lieskoihin, kuinka nyt näkee parhaaksi. Ikinä en ole mitään hyvää tehnyt, enkä enää edes jaksa yrittää. Voin hieman siedettävämmin kun en edes yritä. Voin ainakin olla itselleni rehellinen.
Aihe: Synti (Luettu 5878 kertaa)