Iltahartaus 8

[Pena]

MIkä lintu se kahden korttelin päähän kuuluva mahtaa olla? Kyyhkysen kujerrus kuuluu kyllä metsässä, mutta tuskin kaupungin melussa.

[Thomas McElwain]

Ne käyttää vahvistimia.

[Pena]

Ne käyttää vahvistimia.

Hengen voiman lisäksi sähkövoimaa. Olisiko kyyhkynen muuttunut kellolinnuksi?

https://www.youtube.com/watch?v=dvK-DujvpSY

[Riitta-mummi]

SV 133  Soi, virteni, kiitosta Herran

Mikko Katila 1899, uud. SV Lisävirsiä 1938, H. Kivekäs 1971

https://www.youtube.com/watch?v=y_h6QecV1hQ


1. Soi, virteni, kiitosta Herran.
Hän on hyvä, armollinen,
on kätensä laupias, voimallinen.
Ken armoonsa turvasi kerran,
on riemuiten muistava sen.

2. Hän, Herramme, kuoleman alta
on noussut ja voittanut sen.
Työn täytti hän puolesta syntisien.
On hänellä voima ja valta
ja kirkkaus ihmeellinen

3. Hän vaikka on näin pyhä, suuri
ja valtias taivaan ja maan,
ei hylkää hän lastansa halvintakaan,
vaan suojansa antaa kuin muuri.
Näin hellintä hoitoa saan.

4. En pelkää siis vaarojen matkaa,
hän silloinkin kantaa ja vie,
kun polku on synkeä, kaita on tie.
Voin kanssansa taivalta jatkaa.
Hän vastakin auttava lie.

5. Kun matkalla Jaakobin lailla
yön ankaran painia saan
ja sielu on uupunut taistelemaan,
niin silti se, toivoa vailla,
on siunattu voittamanaan.

6. Soi, virteni, kiitosta Herran.
Hän aivan on ihmeellinen,
kun suurinta syntistä armahtaen
hän, laupias, lahjana kerran
suo rauhansa taivaallisen.

[Riitta-mummi]

37 Taas on yksi vuosi mennyt

https://www.youtube.com/watch?v=Y16s1DWi7rY

1.
Taas on yksi vuosi mennyt
saamastani ajasta.
Siitä kannan kiitoksen nyt,
kaiken annoit lahjana.
Kiitos, armon Jumala,
hyvyydestä kaikesta.
Minut muistit koko vuoden
voimaa, siunausta suoden.

2.
Kuinka käytin ajan menneen,
antamasi lahjatkin?
Yhtä huonosti kuin ennen
kunniaasi kirkastin.
Lähimmäisen laiminlöin
tekemättä jäänein töin.
Kantanut en ristiäni
nurkumatta, mielelläni.

3.
Tällaiseksi edessäsi,
Herra, tunnen itseni.
Muista vielä hyvyyttäsi,
muista laupeuttasi.
Pojassasi rakkaassa
minuakin armahda.
Armo yksin levon antaa,
uuteen päivään hoitaa, kantaa.

4.
Hengelläsi sydäntäni
joka hetki hallitse.
Tieni, koko elämäni
valollasi valaise.
Ohjaa, Herra, puheeni,
työni, ajatukseni.
Anna kaikkeen viisautta,
nöyrää mieltä, rakkautta.

5.
Sydämeeni, Herra, paina
armon tunto elävä.
Rauhasi suo siinä aina
säilyä ja syvetä.
Omaiseni, perheeni,
kaikki lähimmäiseni
huolenpidossasi kanna,
armon suoja heille anna.

6.
Siunaa kansaa, isänmaata,
ohjaa oikein elämään.
Esivalta, Herra, saata
tahtoasi täyttämään.
Silmäsi luo puoleemme,
anna rauha maallemme.
Isä, Poika, Henki Pyhä,
ylistetty olet yhä.




Elias Lönnrot 1865. Virsikirjaan 1886. Uud. Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Toisinto Eurajoelta.

[Riitta-mummi]

SV 18 Immanuel jos valollaan

https://www.youtube.com/watch?v=kXoRcqucA4Y

Immanuel jos valollaan
saa aavikonkin kukkimaan,
sieluni kuivaa maisemaa
hän voisiko myös kostuttaa.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.

2. Iloa pyydän hiukkasen,
jos armossasi annat sen.
Tuo ristin valo hämärään,
suo kasvun ihme elämään.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.

3. Oi, Jeesus, joudu auttamaan,
sanaasi saata uskomaan
ja auta kallis jyvänen
idulle peltoon sydämen.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.

4. On omat voimat ehtyneet,
jo vajoavat askeleet.
Vaan Herra saapuu sittenkin,
janoonhan muuten nääntyisin.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.

 

Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, K. Pispa 2011

[luterilainen]

Maat, metsät hiljenneinä 

1. Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
Jo laantui voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten.
Vain sydän puhua nyt saa.

2. On kukka nupussansa,
ja lintu laulultansa
jo yöksi uinahtaa.
Hiljentyy luomakunta.
Luojaltaan pyytää unta
myös ihmismieli rauhaisaa.

3. Nyt ihmettelen tässä,
näin, Herra, elämässä
lastasi talutat:
suot armolahjojasi,
hellintä hoitoasi
ja joka päivä armahdat.

4. Aamusta aamuun herään,
käyn ilta illan perään
rauhaasi nukkumaan.
Voin päivän päivään liittää,
kun hyvyyttäsi riittää
näin joka päivä uudestaan.

5. Sinua, Jumalani,
nyt kiitän iloissani,
kun tunnen voimasi.
On kaikki hallussasi,
soi taivas kiitostasi
ja koko luomakuntasi.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1962, VK 1986, M. Nuorva 2016

[luterilainen]

Taas päivän kirkas valo 

1. Taas päivän kirkas valo,
maan, meren voima, ilo,
verhoaa kasvonsa
valaistuansa meitä
ehtooseen ehtineitä
kauniisti matkalla.

2. Vaan, sielu, muista silloin,
kun päivä sammuu illoin,
aikaasi rientävää.
Viikkosi viimeisetkin
väistyvät määrähetkin,
kun ilta ennättää.

3. Siis pidä mielessäsi
tulevaa lähtöäsi
virroilta Baabelin.
Armahtavaisen Herran
eteen me käymme kerran
taivaisiin pitoihin.

4. Nyt menen vuoteelleni
ja nukun, Jeesukseni,
armahtamanasi.
On taivaan valtakunta
siis totta eikä unta
jo eläessäni.

5. Sieluni riemu täyttää,
kun mietin, miltä näyttää
sen hetken ihanuus,
kun Isä rientää vastaan
syleillen omaa lastaan
ja alkaa ikuisuus.

Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016

[luterilainen]

Nyt kiitän, Herra, kaikesta 

1. Nyt kiitän, Herra, kaikesta
tämänkin päivän armosta.
Vain vaivoin tulkita sen voin,
hyvyyttä kuinka suurta koin.

2. Minua siunaa vielä nyt,
kun jälleen yö on ehtinyt,
ja käske enkeleittesi
varjella nukkuessani.

3. Suo, että murheettomana,
huolia vailla, vapaana
rauhassa yöni lepäisin,
taas uuteen aamuun heräisin.

4. Katsahda puoleen kaikkien
heikkojen ihmislapsien.
Kuuntele rukouksia.
Suo uskoa ja lepoa.

5. Kaikkien pyhäin kanssa me
sinulle, ristin Herralle,
veisaamme virren iloiten
ja kerran uuden, taivaisen.

Ulrika Sofia Nordencreutz 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2011

[Riitta-mummi]

SV 39   Katseesi pyhän alla


1. Katseesi pyhän alla
paljaana sydämeni on.
Se tulvii tulvimalla
kuin karvas lähde, pohjaton.
Vain sinä voit sen voittaa,
sen juonet taltuttaa,
niin ettei vahingoittaa
se mitään täällä saa.
Nyt oksa villipuusta
veitsellä irrota.
Erota minut muusta
ja jaloon runkoon oksasta.

2. Näin, Jeesus, lähelläsi
saan olla siinä, uudistun.
Kun armokädelläsi
minua hoidat, rauhoitun.
Rauhaasi syventyvään
huoleni häviää,
ja sydän siinä hyvään
lepoon ja rauhaan jää.
Elävään uskoon saata,
ja käännä kulkuni
päin uutta isänmaata,
taivasta, sinun luoksesi.

Bengt Jonas Brantberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2015

[Riitta-mummi]

Yö joutuu etehemme:

https://www.youtube.com/watch?v=_q9uxiUaBKE

VK  566

Yö joutuu etehemme,
taas päättyi päivä tää.
Oi rakas Jeesuksemme,
nyt luoksemme sä jää.
Uskomme vahvista
ja aina suojaa meitä.
Vaaroissa kätke, peitä,
suo lepo rauhaisa.



Ruotsalainen 1682. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Elias Lönnrot 1872. | Sävelmä: Ranskassa 1557.

[luterilainen]

Vaivaisten turva ainoa   

1. Vaivaisten turva ainoa,
et hylkää syntisiä.
Luoksesi kutsut kaikkia
työn alla nääntyviä.
Myös särjettyjä virvoitat
ja huoliin vajonneita.
Leposi heille lahjoitat,
ja autat uupuneita.

2. Voimaton olen, kylmennyt,
unohdan usein sinut.
Elämän leipää pyydän nyt,
oi, Herra, ruoki minut.
Puhdista, pese syntistä,
suo valo sokealle.
Itseesi minut kiinnitä,
etten jää synnin alle.

3. Minua kutsu, houkuta
ja etsi, nosta, kanna.
Tiellesi minut taivuta,
luoksesi löytää anna,
tai vieköön viimein hätäni
turviisi, Vapahtaja,
niin, että sydämestäni
sinulle tulee maja.

4. Mieleeni aina johdata:
vain tuhkaa olen minä
ja täynnä uskottomuutta,
vaan uskollinen sinä.
On raadollinen sieluni
sairaana kuoloon asti,
suuret ja syvät haavani
lääkitse taitavasti.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, K. Pispa 2016

[Thomas McElwain]

Nyt iltarukouksessa pyydän Jumalalta armoa. Pyydän, että Hän iskisi niitä, jotka jatkaa englanninkielisten vanhojen Siionin virsien pilkkaamista, että hän lankeaisi tuomionsa niitten päälle. Kiroan heitä kaikilla mahdollisilla kirjouksilla.

[Riitta-mummi]

Franciscus Assisilaisen rukous
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

[luterilainen]

Sinun luoksesi, Jeesus, nyt tulla suo 

1. Sinun luoksesi, Jeesus, nyt tulla suo,
yön varjot kun päivän jo voittaa.
Taas yön lepo rauhaisa meille tuo,
vain luonasi valkeus koittaa.
Suo loppu kerran kuolossa autuas.

2. Olen käskysi rikkonut, tiedän sen,
ja murhetta sinulle tuotan.
Nyt tuomion, Herrani, ansaitsen,
vaan toivossa ristiisi luotan.
Suo loppu kerran kuolossa autuas.

3. Anna päiväni kulkea kanssasi
ja yön yli rauhassa maata.
Suo, että ei henkeni nukkuisi,
ettei saisi kilvoitus laata.
Suo loppu kerran kuolossa autuas.

Aukusti Oravala 1937, uud. VK 1986