Suoraa kosketuspintaa minulla ei ole, mutta tunnen muutamia sieltä "valmistuneita". He ovat ainakin kertoneet vain hyvistä kokemuksista, ja ovat kaikin puolin mukavia ihmisiä, eivät siis liian nörttiytyneitä, mikä saattaisi ensin tulla mieleen matikkalukiosta puhuttaessa.
Hienosti sanoit, että poikasi on itse tehtävä päätöksensä, ja niinhän se on. Poikaa yhtään tuntematta on vaikea sanoa, kaipaako hän ehkä rohkaisua vai rauhoittamista. Jos häntä yhtään veri vetää Päivölään päin, niin minä rohkaisisin lähtemään. Nuorihan hän vielä on, mutta Päivölässä on kyllä varsin turvallista opetella itsenäisyyttä.
Jos poikasi pystyy lukemaan lukiomatematiikan neljässä viikossa, hän on varmasti erittäin lahjakas. Jos hän vielä haluaa ohjelmointialalle, hän on todennäköisesti myös motivoitunut. Kaikista Päivölän käyneistä ei kuitenkaan tule diplomi-insinöörejä. Henk. koht. tunnen enemmänkin sieltä tulleita yliopistomatemaatikoita. ;-)
Varmasti päätöksen tekeminen on vaikeaa. (Sekä pojalle että vanhemmille.) Kannattaa kuitenkin muistaa, että Päivölä ei ole mikään suljettu osasto, jolta ei pääsisi pois. Vaikka poika päättäisi mennä sinne, mutta tulisi toisiin ajatuksiin myöhemmin, niin sekin onnistuu.
Näin minä pohtisin, ihan maallikkona, lapsettomana, mutta matikanopettajana. :-)