Mikä on pitkään mieltäni painanut, ehkä aivan aiheetta, on jo vanhaa kamaa. Varsin ensimmäisten körttiseurojen ajalta.
Puhumassa oli joku H-Yn työntekijä muistaman mukaan, nuorenpuoleinen nainen, nimeä en tietenkään muista, en edes kokouspaikkaa, jonkin kirkon peräkammarissa oltiin.
Häneltä oli kysytty mitä herännäisyys on, että onko se herätysliike.
Se on seuraliike, oli vastannut.
Meni yli ymmärrykseni mutta niinhän meni paljon, Ajattelin että no, aika neuvon tuo. Ei tuonut.
Varhainen kotini oli ilman muuta viidesläisyydessä, kuinka olisi muuten voinut olla. Kävin oman seurakunnan rippikoulun, ja vaikka kotona pantiin lujasti hanttiin kun äitini oli omine päineen siitä hiljaa irrottautunut ja koki körttihenkisyyden omakseen niin mitä tekee teini, ellei potki sitä syrjään mitä kotio tarjoaa...
minulle ei jäänyt siitä samanlaisia kauhukokemuksia kuin käsittääkseni Riuitta-mummille, sillä minähän menin uskosta ja vielä näin sanoin, ei Jumala, lopetetaan, en minä jaksa enää. Lopulta, nyt ovat läheisiä ne, jotka siitä samoin ottein hiljaa irrottautuivat, ja "pitivät sen, mikä hyvää on".
………………………..
Jossakin vaiheessa aloin ajatella, että körtiksi pitänee syntyä.
Ettei tämä ole muita varten, koko liike. Seuraliike. Ettei ihminen siis kuin ne ylkää ja hääsaattoa odottavat tytöt nukahtele -- nehän nukkuivat kaikki, niin viisaat kuin tyhmät --- ja havahdu uudestaan, kun kuulevat herättäjän äänen.
Että tämä outo liike ei kutsu uusia. Paremmin päin vastoin, häpeän sitä körttipukuani ja tämä on surullinen totuus. Se on yhä kaupan, koko L, pitkä ja siten kookkaalle passeli, Huivi on käsin tehty, ostettu joillain juhlilla. Ettei se minulle kuulu, eivät kuulu seurat, vaikka muistan ettei meillä kotona liioin hyväksytty mitään "eriseuroja" liittymisiä, sitoutumisia. Vain kirkkoon.
……………………….
Ehkä tahattomasti Seppos tuli sanoneeksi sanan, joka minut vapautti. Se oli minulle "sana, sanottu aikanaan".
Mutta. Jos herännäisyys ei muistuta itseään, olisiko syytä hieman tässä. Miksi kavahtaa sitä, että se olisi se herätysliike, kysyn kymmenettä vuotta, vaikka täällä kai ensimmäistä kertaa (??). Herätysliikkeen ymmärrän hieman toisin kuin traktaatteja pullistelevat taskut, kadunkulmissa laulavat kitarakuorot, ulkomaiset huippusarnaajat. Minulle se on herättävä liike joka ilolla liittää uutta väkeä mukaansa.
Siinä aivan kaikki. Ja sillä se raamattuseuralaisuus jyrää, muuten. Saat tulla, terrrrvetuloa viimmisen päälle, juuri sinua odotamme, yksi lysti sinun suvustasi.