Ensimmäistäkään asiaa en usko tarvitsevani mitä tuona aikana opetettiin, mutta saipahan ainakin v-käyrän nousemaan...
No rupeanpas pilkkua viilaamaan. Useimmat taitaa kuitenkin vasta koulussa oppia ne peruslaskutkin, ainakin itse opin ne siellä. Ei ilman matiikantunteja taitas välttämättä kovin hyvin onnistua edes yhteen- ja vähennyslaskut.... :wink:
Terveisin nimimerkki: "kirjoitti vuosi sitten pitkästä matiikasta L:n ja ikuisesti tyytyväinen"
PS. Olen kyllä itsekin ihmetellyt, mitä minä teen jollakin epäoleellisen integraalin kaavalla tai jonkin munkin kehittelemällä likiarvon laskemisen mahdollistavalla yhtälösarjalla. Ja jo tänä vuonna jouduin yliopistossa lukemaan lisää matiikkaa pakollisena kurssina (2 kpl kursseja) ihan muun alan opintojen ohessa. No, tulipahan edes matriisit ja jotakin muuta opittua lisää. Matriiseista nyt voi olla jotain hyötyä myöhemmin, mutta iso osa lukion opinnoista on kyllä aika lailla yhtä tyhjän kanssa. Tai sitten on niin, kuten jossakin sanottiin, eli matiikan opintojen tarkoituksena on kasvattaa luovaa ajattelua. Se on tietysti totta, ainakin itse huomaan, että on tullut jotain loogisuutta, ongelmanratkaisukykyä ja sellaista matiikan myötä....
PS2: Esimerkki matiikan turhuudesta, muistan aina tämän tehtävän: Metsässä palaa. Paloauton pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti paikalle. Maantiellä auton nopeus on 100 km/h ja kangasmetsässä 50km/h (en muista lukuja, mutta näin esimerkkinä...). Missä kohti paloauton kannattaa poiketa tieltä metsään, kun etäisyys tieltä kohtisuoraan palopaikalle on 10 km.
Siis nauratti laskea tuota, kun on niin väkisin tehty esimerkki. En rupea nyt laskemaan, mutta derivatan avulla onnistuu... Kuinkahan moni palomies tuon laskee ennen lähtöä? Taitaa jo metsä olla porona, jos ei eka laskuyritys mene oikein.
Toki joskus on hyötyäkin matiikasta eli vaikkapa sellaisista laskuista, että millainen aita pitää tehdä, jos haluaa mahdollisimman ison pinta-alan 10m verkosta. Tietysti ympyrä. Laskekaa, jos ette usko!