Kastajaiset

[Mansipaani]

Tuossa siis sanotaan sitä samaa mitä jo sanoin edellisessä. Uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa, joka on sakramentti ja joka ilman Pyhän Hengen työtä ei olisi sakramentti. Ja tuo mistä Onesimus puhuu, sitä on täälläpäin tavattu kutsua heräämiseksi, mikä ei ole pelastuksen kannalta välttämätön mutta oman spiritualiteetin hoidon kannalta toki hyödyllinen asia. Oiskos tää tällä selvä?

Nyt olen ihan pihalla. Itse olen kokenut synnin unesta heräämisen, ja jos sitä ei olisi tapahtunut olisin pidemmällä helvettiin vievällä tiellä. Kyllä se on pelastuksen takia erittäin tärkeä asia.

Ajattelepa jos näet painajaista, etkä heräisikään siitä vaan jäisit pahaan uneesi ikuisesti?

[Sanneli]

Nyt olen ihan pihalla. Itse olen kokenut synnin unesta heräämisen, ja jos sitä ei olisi tapahtunut olisin pidemmällä helvettiin vievällä tiellä. Kyllä se on pelastuksen takia erittäin tärkeä asia.

Niin, siinä mielessä jos on eksynyt ristin tieltä. Mutta ajattelepa ihmistä, joka on uskonut Jumalaan ja elänyt kristityn elämää aina kasteesta lähtien. Jos herätys olisi pelastuksen kannalta ratkaiseva asia, kuinka hänelle mahtaisi käydä?

Toisin sanoen herätys ei ole pelastuksen kannalta tärkeä, mutta jos heräämisen seurauksena saa uskon (takaisin), se on tärkeä.

[Sanneli]

Olen käsittänyt niin, että ns, hätäkaste on alunperin perustunut juuri siihen ajatukseen, että kastamaton lapsi joutuu kadotukseen. Onhan se kammottava oppi.

Ei, se perustuu siihen, että kastettu lapsi täydellä varmuudella pelastuu. Se ei ole ollenkaan kammottava oppi.

[/quote]Kuten jo on toistettu useammankin kerran, luterilaisen opin mukaan uudestisyntyminen numero yksi tapahtuu kasteessa ja numero kaksi uskoontulossa.[/quote]

Lähde?

Otetaan vielä kertaukseksi tuo 48 katekismuksen otsikointi

Mulla ainakin herää kysymys, että miksi tämä on ollut käytössä vain vajaa 50 vuotta.
Ja otsikoista muuten puuttuu kaste. Tarkistahan, ettei siitä puhuta juuri tuossa kasiluvussa.

[Mörtti-57]

Yksi tärkeimpiä opetuksia juutalaisuudessa on opetus mielenmuutoksesta [kääntymisestä Jumalan tykö]. Sekä Kirjoitusten että rabbiinisen kirjallisuuden mukaan, ei ole väliä sillä, miten suuri synti on, niin sen voi saada anteeksi, jos ihminen katuu ja hylkää syntinsä Jumalan edessä.
Tri David Flusserin mukaan Kuolleenmeren kääröt samoin kuin Uusi testamentti opettavat, että vesi voi puhdistaa ruumiin vain siinä tapauksessa, että sielu on ensin puhdistettu mielenmuutoksen ja vanhurskauden kautta.

Mun "järkeelythän" vaan oli juutalaasten kastekäytäntöä. "Leivän mutustelu" ja viini ehtoollisella = Kristus on läsnä leivässä ja viinissä. Paavali kirjoittaa: "Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Luterilaaseen tulkintahan sisältyy ehtoollises myäs syntien anteeksianto ja sehän on sitä miälenmuutosta ja vanhurskautta, kun ihminen sitä airosti janoaa.

Jampen kiriootukset on lähes aina laatu tavaraa, mutta joskus huanona piirteenä on toisen nimimerkin alentaminen ja mitätöönti esim. henkilökohtaasihin opillisihin seikkoohin veroten. Oman poikkeavan miälipiteensä olis hyvä tuara juluki paremmallakin tavalla. Ei se oma aurinko paista yhtään kirkkahimmin, jos saa peitettyä lähimmäisensä auringon. Ollaan ihimisiksi.   http://www.youtube.com/watch?v=s5uWFIjKtzU

[onesimus]

Ja otsikoista muuten puuttuu kaste. Tarkistahan, ettei siitä puhuta juuri tuossa kasiluvussa.

Otan sen kasin kokonaan:

"Kun Jumala vanhurskauttaa meidät, hän synnyttää meihin uuden elämän. Tämä on hengellisesti kuolleen uudestisyntyminen. Uudestisyntymisessä alkaa jokapäiväinen taistelu syntiä vastaan. Pyhä Henki herättää meissä halun täyttää Jumalan tahtoa ja seurata Herraamme Kristusta. Usko yhdistää meidät Kristukseen."

Siinä mentiin jo pyhityksen puolelle vaikka se on vasta seuraava otsikko. Kasissa ei siis sanaakaan kasteesta. Ei myöskään niissä raamatunpaikoissa, jotka on siinä perässä.

Jos tuo on lainaus niin lähde tulisi mainita

[Jampe]

Se on väärinymmärrys, että kirkko opettaisi monenlaisia uudestisyntymisiä. Kyllä kirkko (ja Raamattu) opettavat vain kasteessa tapahtuvaa uudestisyntymistä PÄÄSÄÄNTÖISENÄ pelastustienä.  Pääsääntöisellä tarkoitan sitä ettei ole kokonaan poissuljettu etteikö Jumala voisi käyttää muitakin teitä jos ei ole esim. mahdollisuutta kasteeseen. Siitä ei kuitenkaan pidä vetää johtopäätöstä että olisi monia uudestisyntymisen paikkoja.  Kaste on yksi ja ainoa uudestisyntymisen paikka.

Kasteen jälkeen tapahtuvaa uskoontuloa kutsutaan HERÄÄMISEKSI, eli kasteen armoon palaamiseksi. Ei ihminen synny monia kertoja uudestaan vaan yhden ainoan kerran; -kasteessa.

Tämä oppihan on tietenkin järjenvastainen asia mutta kun näitä uskonasioita ei ole tarkoitettukaan järkeiltäväksi vaan uskottavaksi.

[Mansipaani]

Niin, siinä mielessä jos on eksynyt ristin tieltä. Mutta ajattelepa ihmistä, joka on uskonut Jumalaan ja elänyt kristityn elämää aina kasteesta lähtien. Jos herätys olisi pelastuksen kannalta ratkaiseva asia, kuinka hänelle mahtaisi käydä?

Toisin sanoen herätys ei ole pelastuksen kannalta tärkeä, mutta jos heräämisen seurauksena saa uskon (takaisin), se on tärkeä.

Uskon että on sellaisia ihmisiä jotka pysyy "kasteen armossa", ja Jeesuksen sovitustyön yhteydessä lapsesta saakka. Mutta miten paljon sellaisia nykymaailmassa on? Sehän olisi aivan ihannetila. Herätyshän ei ole kaikille samanlainen, joten uskoontulostakaan ei pitäisi tehdä mitään valmista kaavaa.
Pääasia että on "tiellä".

[Tiitiäinen]

Tiitäinen ilmoittautuu! En ole koskaan "pamahtanut uskoon", mutta väitän, että olen kestänyt "kasteen armossa" kastehetkestäni aina tähän päivään asti...olen ns."kasvanut uskoon". Ja tämä kaari on alkanu siellä 80-luvun paremmalla puolella, joten ei ihan antiikin ajoista puhuta.

Ehkäpä juuri siksi koen kasteopin itselleni niin tärkeäksi ja armolliseksi, ei miulla ole mitään "heräämistä" tai "kääntymistä" ei miulla ole mitään muuta, ku kasteessa saatu armo...ja jos sen joku miulta mitätöi ni sitten olen hukassa.

[tim1965]

Uskon että on sellaisia ihmisiä jotka pysyy "kasteen armossa", ja Jeesuksen sovitustyön yhteydessä lapsesta saakka. Mutta miten paljon sellaisia nykymaailmassa on? Sehän olisi aivan ihannetila.

Minä tunnen ainakin yhden sellaisen sydämellisen vanhan rouvan  

Itseni on kastettu jo lapsena, mutta kastetta seuraava opetus lyötiin laimin, kun kotini oli ihan uskonnoton, ei edes iltarukousta minulle opetettu

Sain Jumalalta etsikkoajan kahdeksantoistavuotiaana ja tulin uskoon ottaen Jumalan armon vastaan sanan kautta Kristuksessa, lukiessani Vuorisaarnaa, jolloin synnintuntoni heräsi.

[tim1965]

Olen nyt lukenut tämän pitkähkön keskustelun ja täytyy sanoa, että olen aivan samalla linjalla kasteteologiassa kuin nimimerkki Jampe. Tunnustan kasteessa (vedestä ja Hengestä, Joh.3 Jeesuksen opetus) tapahtuvan uudestisyntymisen. Kaste on Jumalan teko ihmiselle, ei ihmisen teko Jumalalle, se on armoa eikä lakia/kuuliaisuuden teko.

[onesimus]

Jos tuo on lainaus niin lähde tulisi mainita

Hei seppos. Olemme puhuneet jo pitempään Katekismuksesta 1948. Kyse on siis kirkon virallisesta opetuksesta. Otanpa vielä siiä em. edellisen otsikon ja sen allaolevan tekstin:

Vanhurskauttaminen

"Kun uskossa otamme vastaan Kristuksen Vapahtajanamme, Jumala ei lue meille syntejämme, vaan antaa ne meille Kristuksen tähden anteeksi. Hän pukee meidät Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen. Näin Jumala vanhurskauttaa meidät."

Eiks ookin selkeää? On ainakin silloin kirkolliskokouksessa oikeasti uudestisyntyneitä, ei tällainen ole muuten mahdollista.

[seppos]

Lapsikastehuoli näyttää kääntyvän ylösalaisin, sillä Helsingissä kastettiin viime vuonna noin 50% syntyneistä lapsista. Näin kertoo YLE:n teksti-tv parhaillaan lainaten Turun sanomia.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/111712-ts-kirkon-uhka-%25E2%2580%259Dhuolestuttavampi-kuin-kirkosta-eroaminen%25E2%2580%259D

[onesimus]

Se on väärinymmärrys, että kirkko opettaisi monenlaisia uudestisyntymisiä. Kyllä kirkko (ja Raamattu) opettavat vain kasteessa tapahtuvaa uudestisyntymistä PÄÄSÄÄNTÖISENÄ pelastustienä.  Pääsääntöisellä tarkoitan sitä ettei ole kokonaan poissuljettu etteikö Jumala voisi käyttää muitakin teitä jos ei ole esim. mahdollisuutta kasteeseen. Siitä ei kuitenkaan pidä vetää johtopäätöstä että olisi monia uudestisyntymisen paikkoja.  Kaste on yksi ja ainoa uudestisyntymisen paikka.

Jampe pamautti uutispommin! Pitäisiköhän sitä yrittää iltasanomiin? Eikö olisi vetävä lööppi: Kirkko harhauttanut kansaa kymmeniä vuosia!

[Jampe]

Olen nyt lukenut tämän pitkähkön keskustelun ja täytyy sanoa, että olen aivan samalla linjalla kasteteologiassa kuin nimimerkki Jampe. Tunnustan kasteessa (vedestä ja Hengestä, Joh.3 Jeesuksen opetus) tapahtuvan uudestisyntymisen. Kaste on Jumalan teko ihmiselle, ei ihmisen teko Jumalalle, se on armoa eikä lakia/kuuliaisuuden teko.

Mukava kuulla että meitä on tälläkin foorumilla edes kaksi. Tämähän ei kerran ole mikään meidän oppimme vaan kirkon oma oppi johon saamme uskoa niinkuin monet tuntuvat ajattelevan.

Itseäni vähän hämmästyttää että täällä on näinkin vähän kastetta puolustettu. Juhani meidän lisäksi on ilmoittanut muissa yhteyksissä kantansa kasteeseen.  En ole mitenkään perehtynyt koskaan aiheeseen mutta onko niin että körttiläiset kyllä mielellään puhuvat "lapsikasteesta" noin niinkun yleensä mutta kun ruvetaan puhumaan uudestisyntymisestä kasteessa, tullaan vedenjakajalle?

Olivathan ne Muroma ja Saarnivaarakin kovia "lapsikasteen" puolestapuhujia mutta kasteen sisältö ja merkitys ei heille ollut auennut, jos ei oteta lukuun Saarnivaaran edestakaisin harhailua kasteasiassa. Jakavatko körttiläiset siis viidesläisten kastenäkemyksen?  Ainakin täällä on jo joitain ilmoittautunut.

Tämä oli minulle uutta.

[onesimus]

Mielenkiintoisia nämä Kateksimukset, pitääpä tutkia niitä enemmän. Mennäänpä Katekismukseen 1923.

"Mitä on usko Kristukseen? Mitä seuraa uskosta Kristukseen?

Kristukseen uskomme, kun luotamme hänen armolupauksiinsa ja sydämen halulla otamme vastaan hänet Lunastajanamme ja Vapahtajanamme sekä annamme itsemme hänelle. Ken uskoon Kristukseen, on vanhurskas Jumalan edessä ja uudesti syntynyt."

Minusta tuo on aika hyvin sanottu. Noinhan se on.

Luulin aikonaan, että kirkon opetus kahdesta uudestisyntymästä olisi jonkinlainen kompromissi eri tavoin ajattelevien välillä. Ei se kuitenkaan ollut kompromissi. Osko Tiililäkin opetti sitä ihan tosissaan. En vain nyt löydä sitä kirjaa, missä tämä oli,