Minun on pakko sanoa Onesimus seuraava:
Sinä olet osoittanut olevasi kaikissa tärkeimmissä asioissa, jotka ovat luterilaisuuden kulmakiviä; -eri mieltä!
Tähän asti:
-Pelastus yksi armosta
- Perisynnin seurausten kieltäminen ja samalla koko perisynnin mitätöiminen asiasisällöllisesti.
- Kasteen merkityksen kieltäminen
Katsotaanpa noita asioita hieman tarkemmin, ettei peräti kevyesti lyödä niitä kerettiläisleimoja.
Pelastus on ehdottomasti yksin armosta. Se ei kuitenkaan merkitse ns.
universalismia, jonka mukaan kaikki maailman ihmiset pelastuisivat. Se tarkoittaa sitä, että Jumala on itse määritellyt pelastuksen siten, että hän on antanut ihmiselle mahdollisuuden
vastaanottaa tuo Jumalan lahja tai torjua se. Vastaanottaminen ei muuta pelastuksen lahjaluonnetta niin, että siitä tulisi ihmiselle ansiota. On aika merkillistä, että monet luterilaiset vastustavat vastaanottamista (muka ansiona), vaikka itse oppi-isä Luther painottaa vastaanottamista monissa kirjoituksissaan.
En suinkaan ole kieltämässä perisyntiä seurauksineen. Lasten isänä ja isoisänä tiedän varsin hyvin, että perisynnin seuraukset alkavat näkyä hyvin varhain. Yleensä välittömästi oman tahdon ilmenemisen kanssa. Perisynnin aiheuttama syntisyys vahvistuu iän myötä. Ihminen ei siis ole syntinen siksi, että tekee syntiä, vaan hän tekee syntiä siksi, että on syntinen.
Kun nuo kaksi väittämää on nyt kumottu, niin katsotaan vielä tuota kolmatta.
En ole kovin perusteellisesti paneutunut kasteteologiaan, mutta siinä voisin kallistua mainitsemaasi "sekaoppiin". Eli voisin hyväksyä sen, että kristitty perhe kastattaa lapsensa ja tahtoo myös vastata siitä, että lapsi saa kristillistä opetusta. Mikäli tästä ei ole mitään takeita, kaste muodostuu helposti rokotteeksi evankeliumin ymmärtämistä vastaan.
Tärkämpää kuin kasteen muoto, ajankohta tai veden määrä, on mielestäni se, että
eletään kastetun elämää. Tästä johtuen Room. 2. lukua mukaillen kaste voidaan mielestäni
lukea kastamattomuudeksi tai kastamattomuus
lukea kasteeksi.
