Tänään mietin, mikä siinä on, että joku ihmnen voi olla niin tavattoman katkera, että boikotoi itsensä kaiken ulkopuolelle. Semmoiselle kun sattuu puoliso, joka on yhtä katkera, niin asia vain pahenee. Vaikka kaikella rakkaudella yrittää kutsua mukaan, niin aina vain tulee pakit. Turhauttaa hirveästi tuommoinen käytös.
Tekisi mieli kysyä asiaa suoraan, ihan sievästi, mutta ei se kannata. Vastausta ei taatusti tule.
Sitten tulee mieleen, että meidän pitää viedä kaikki asiat ristin juurelle. Siinä missä omat mahdollisuuteni loppuvat, alkavat Jumalan mahdollisuudet.
