Tuo "sairauksien aiheuttama teko" pysyy minua mietityttämässä. Arvelen, että tulisi osata ja muistaa erottaa toisistansa väiliinen reaktio, tuskastuminen ja katkeroituminen, suuttuminen tyyliin " miks just mulle" sellaisesta, jossa ärtymys kohoaa suoraan aivoista, sille ei mahda mitään eikä jälkeenpäin edes muista.
Aikuisen kyseessä ollen tällaista on hankala uskoa olevan olemassakaan. Pahinta on, että tuohon menee itse mukaan ja alkaa vihata itseään, luojanluomaa kapistusta, vähintään epäillä itseään, sillä hallinnan menetys on erittäin epämiellyttävää. Sitä mieluummin ajattelisi kaiken todella omaksi syykseen, silloin voi ajatella että ensi kerralla minä hillitsen itseni. Matkoilla sun muilla tällainen mahdollisuus pelottaa.
Eräs viime reissulla Italiaan matkustanut henkilö valitti, että häntä pidetään olemuksensa ja heikon kielitaitonsa takia psyykkisesti sairaana. Kumma kyllä osui omallakin kohdallani oikeaan. Kumma sikäli että näitä on katseltu kolme vuosikymmentä. Ei näy päälle mielen maailma, onneksi on viisaampi punnitsemassa.