Teodikean tutkimista

[Leena]

Monia ajatuksia on tässä kaikin tavoin. Docensin  runot on käyty monta kertaa läpi ja Vankilakirjeitä kerrattu. Välillä tuntuu ettei niistä saa mitään, kun tulevat tutummiksi ja turhautuu. Kun ovat läpituttuja tuntee itsensä ihan taulapääksi.

"Vain kärsivä Jumala voi auttaa"

"...silloin kärsii Kristuksen kanssa Getsemanessa, tämä on metanoia, näin tullaan ihmiseksi ja kristityksi".

Metanoia näyttäytyykin suhtautumisena teodikeaan lähes, kääntymys/parannus/mielenmuutos joista tämä on inhokkini, jotain jolla yritetään kiemurrellen selittää että kyllähän Jeesus Kristus mutta... " Vaan ei se niinkuin oikeasti mitään halua  se on semmoinen kuin mielenmuutos vain, mutta..."

Metanoia on kyl parhaiten sanassa katumus vaikka sen voi kuinka kääntää moneksi sanaksi. Mitä kauemmin vankeutta kesti ja mitä toivottomampaa kaikki oli näyttäytyy ajatus jossa omat vaikeudet yhä selvemmin ovat osa aikakauden tapahtumia, mutta voi! Miksi, hyvä Docens, et selitä tarkemmin. Ei tämä pomppimalla selviä. Niin niin, sellissä ei aina mahtunut juoksemaan ja olit liikunnallinen ja jähmetyit hyppivyyteen.

Hänestä on, uskokaa, hyvä vitsi etten minä hoksaa.

Selittäkää!  Siis millätavoin teidän mielestä kärsivä Jumala voi auttaa, niin nähtävästi on, jos Jumala tulee toistamiseen hänen käy samoin, Hän on asettanut itsensä tukalaan asemaan tämän maailman kohdalla
Minun pääni on nyt ihan tyhjä!  Ei ainutkaan ajatus harhaile missaan.

[Liina]

Ei tämä pomppimalla selviä. Niin niin, sellissä ei aina mahtunut juoksemaan ja olit liikunnallinen ja jähmetyit hyppivyyteen.

 
Ehkä pomppiminen oli tapa pysytellä hengissä. Niinhän ne suomalaisetkin kaapatutkin (Kalevat) jumppasivat sellissä.

Kärsivä Jumala ei mahdu ahtaisiin ajatuksiini. Mieleen tulee vain käsityöläisen töppäys: hupsista, tuli sutta ja sekundaa, puretaan röijy ja tehdään uusi ja ehompi.

(näitä sinun päivityksiäsi on aina ilo lukea)

[Leena]

Ehkä pomppiminen oli tapa pysytellä hengissä. Niinhän ne suomalaisetkin kaapatutkin (Kalevat) jumppasivat sellissä.

Kärsivä Jumala ei mahdu ahtaisiin ajatuksiini. Mieleen tulee vain käsityöläisen töppäys: hupsista, tuli sutta ja sekundaa, puretaan röijy ja tehdään uusi ja ehompi.

(näitä sinun päivityksiäsi on aina ilo lukea)

Tääl Docens!

Olen löytänyt ymmärtäjän!  Leena, hän puolet väärinymmärtää!

[Leena]

Minä olen kans vääntänyt ja kääntänyt ja solmuuntunut sen tunnustan. Katselin lopulta vastakohdan kautta.   Muistin Mannermaan kirjan Kaksi rakkautta, joka kuvaa ihmisen inhimillistä tarvetta etsiä rakkauden ja ihailun kohteeksi voimakas, kaunis, ihailtava. Jumala osoittaa itse etsivänsä maailmasta sen, mikä on päinvastaista, rumaa, vammaista, syntistä, heikkoa ja ihmisten hylkäämää, ja niin " vain kärsivä Jumala voi auttaa" ettei muu anna meille ensikäden tietoa Jumalasta.

Meillä on lopulta tutkimusten ja tulkintojen, pohdintojen ja saivartelujenkin jälkeen, samoin  vain yksi toteutunut historia. Se kuinka historia näyttäytyy erilaisessa valossa aikojen kuluessa on toinen asia...  Myös henkilöhistoria. 
Kaikkiaan meillä ei ole kuin yksi Jumala ja jos Hän on hyvä, hän tarjoutuu maailmaan siinä muodossa jossa Hän voi sen myös osoittaa. Kenties uljasta sankaria olisi helpompaa rakastaa, mutta keskellä kärsimystä on todentunut kokemus: vain kärsivä Jumala voi auttaa, ja luulen että Hän antaa meidän etsiä sankareita, muttei itse tee samoin. Tässä Hän kiinni olemuksestaan. On lisäksi ilmeisesti toinen raja siinä kaikkivallassa kuin perusteodikeassa. Jumala ei voi muuttaa omaa olemustaan tai kieltää sitä olemasta (sanoo jokin kohta Raamatussa... )

[Pena]

Onhan tämä komea kuva Herrastamme, mutta unohtaa, että Hän ratsastaa ikeenalaisen aasin varsalla.

http://www.youtube.com/watch?v=xUJg35_ppf0

[Liina]

Tääl Docens!

Olen löytänyt ymmärtäjän!  Leena, hän puolet väärinymmärtää!

Kunnioitettu Docens,

on hienoa, että Te jaksatte hyppiä. Hypähtely tekee kuulemma hyvää luille ja mielelle. Mutta voisitteko joskus levähtää ylikunnon välttämiseksi? Teillä on kaikesta päätellen hyvä turvapaikka kirjahyllyssä, jotä ylläpitää ja vaalii ymmärtäjänne.

Toivotan Teille hyvää pyhäinpäivää, jota kutsuttiin joskus "santiksi" ja josta juontaa juurensa adjektiivi "säntillinen".

[Leena]

:

Kunnioitettu Docens,

on hienoa, että Te jaksatte hyppiä. Hypähtely tekee kuulemma hyvää luille ja mielelle. Mutta voisitteko joskus levähtää ylikunnon välttämiseksi? Teillä on kaikesta päätellen hyvä turvapaikka kirjahyllyssä, jotä ylläpitää ja vaalii ymmärtäjänne.

Toivotan Teille hyvää pyhäinpäivää, jota kutsuttiin joskus "santiksi" ja josta juontaa juurensa adjektiivi "säntillinen".

   Tääl Docens!   Tämä pompahtelu! 

Omaa nimimerkkiä salasanaa ja kirjoutusoikeutta vain saada haluan. Eivät ole vainajalle myöntäneet. Vaikka selitän kovin,  Jumalalle kaikki elävät!  Kirjahylly, se on pölyinen! Mutta siellä nukkumani on milloin  en pompahtele asuntoa ympäriinsä. Milloin tämä Leena ajattelee se kutsu on, ettei järjettömyyttä minusta kirjoita.

Se etu aaveolemukseen liittyy. Naapurien postiluukusta sukkelasti sisään pompahdan kun nähdä tahdon mistä siellä huuto käy. Kun he minun pomppivan näkevät luulevat liikaa alkoholijuomaa nauttiineensa. He lopettavat.

[Liina]

:
   Tääl Docens!   Tämä pompahtelu! 

Omaa nimimerkkiä salasanaa ja kirjoutusoikeutta vain saada haluan. Eivät ole vainajalle myöntäneet. Vaikka selitän kovin,  Jumalalle kaikki elävät!  Kirjahylly, se on pölyinen! Mutta siellä nukkumani on milloin  en pompahtele asuntoa ympäriinsä. Milloin tämä Leena ajattelee se kutsu on, ettei järjettömyyttä minusta kirjoita.

Arvoisa Docens,

on ilo kuuulla, että toisinaan nukutte pehmeiden pölypalleroiden hellässä huomassa. Selitätte hyvin, vainajaksikin. Salasana on yliarvostettu.

Odotan innolla uusia oivalluksianne. Minua kiinnostaisi tietää, mitä ajattelette perisynnistä, mutta se on kenties toisen ketjun aihe. Toivotan teille hyviä pompahteluja.

[Leena]

Docens selaa kiivaasti muistiinpanojaan vastatakseen Liinalle. Kirjahylly on jälleen kaaoksen vallassa.

[Pena]

Perisyndi on alcopereinen wan ej perinnöllinen syndi. Peccatus originalis non peccatus hereditarius est. 

[Liina]

Docens selaa kiivaasti muistiinpanojaan vastatakseen Liinalle. Kirjahylly on jälleen kaaoksen vallassa.

Ei kiirettä, kunnioitettu Docens. Teillä on varmasti tärkeämpää tekemistä. Älkää murehduttako mieltänne kirjahyllyn kaaoksesta. Kaaoksesta syntyy parhaimmillaan oivalluksia. Voikaa hyvin.

[Leena]

Minulle alkaa vähitellen valaistua kärsivä Jumala. Tännekö vai minne minä kirjoitin erillisyydestä, mahdollisuudesta olla vain yhtä sukupuolta ja elämän rajallisuudesta, siis elämän rajoista?

Tarkemmin erillisyys hyväksyy sen että toinen on oma olevaisuutensa ja kestää sen hajoamatta.  Yhtä sukupuolta ei tarkoita heteroseksuaalisuutta.  Kuolemaa ei kai käsitä moni ennenkuin luoti osuu tai luukku putoaa, onneksemme, arvelen. 

[Liina]

Minulle alkaa vähitellen valaistua kärsivä Jumala. Tännekö vai minne minä kirjoitin erillisyydestä, mahdollisuudesta olla vain yhtä sukupuolta ja elämän rajallisuudesta, siis elämän rajoista?

Tarkemmin erillisyys hyväksyy sen että toinen on oma olevaisuutensa ja kestää sen hajoamatta.  Yhtä sukupuolta ei tarkoita heteroseksuaalisuutta.  Kuolemaa ei kai käsitä moni ennenkuin luoti osuu tai luukku putoaa, onneksemme, arvelen. 

Minulle vain himmenee entisestään. Miksi Jumala kärsii, onko se siitä hänestä jotenkin jalostavaa? Miksi hänen, täydellisen, pitää jalostua? Voiko täydellisestä tulla täydellisempi?

Ihminen ei ehkä voi olla yhtä aikaa kahta sukupuolta (pois lukien melko harvinaiset tapaukset, joilla on molempien sukupuolten piirteitä jo syntyessään), mutta voi olla ensin nainen ja sitten mies (ja tietenkin myös päinvastoin). Minulla oli taannoin ilo viettää jouluaatto nuorteni seurassa, johon kuului muuan nuorukainen, kutsutaan häntä vaikka Mikoksi (nimi muutettu).  Minua oli etukäteen infottu, että Mikko saattaa olla allapäin apeilla mielin, koska oli riidoissa kotiväkensä kanssa. Mikko oli oikein ystävällinen ja fiksu nuorukainen. Vasta myöhemmin (ihana ja järkevä) nuoreni paljasti, että Mikko oli vasta puolivälissä matkalla Minnasta (nimi muutettu) Mikoksi, ja hänen kotiväkensä oli päättänyt sulkea ovet "sekasikiöltä". 

 

[Riitta-mummi]

Ajattelen näin. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Silloin meissä oleva kyky kärsiä on Häneltä. Hän puhalsi oman henkensäkin meihin, sen suuren rakkauden hengen. Jos osaa rakastaa, osaa myös kärsiä.

Tämä kuvaa Jumalaa, Jeesusta ja meitä ihmisiä. Syntiinlankeemus antaa mahdollisuuden myös olla kokematta näin.
Kun Jumala saa tulla ihmiseen, rakkaus antaa silmät sydämeen.

[Leena]

Mikko vaan ei oikein voi olla samanaikaisesti Mikko sekä Minna. Siis ihminen on yksineuvoinen.

Minä lupaan että  Docens selvittää tätä kärsimysseikkaa se tosin on hänen arvionsa mukaan jotakin jonka käsitys menee vielä ylitse minun ymmärrykseni joten vetäytyi hyllyyn pikku torkuille. Riitalla on ajatuksia tuossa edellä.

Sen verran Docens viitsi mainita että Jumala saapui huviksensa tänne koska luoduistaan on ollut huvitettu, eikä tänne muussa muodossa kannattanut lähteä edes yrittämään. Sitten niiden luotujen joita kärsimys koskee pahasti voivat heittäytyä siihen ja havaita, kas Jumalahan se siinä, ja hämmästys saa siinä kärsimyksen vähän kuin sivuasiaksi.