Tulisiko sallia

[Leena]

En tiedä. En ole ikinä yrittänyt. Sillä kurssilla tehtiin simppeleitä pieniä suggestioharjoituksia, joista yksinkertaisin oli sellainen, jossa rengas (tai muu pieni painava metalliesine, mutta renkaita, siis sormuksia,  on yleensä useillakin mukana, se on tarpeeksi painava) sidotaan langan päähän, noin 30cm tai ehkei niinkään pitkä, ja sitten sitä riiputetaan. Pari alkaa ohjata, kehoittaa pyörittämään tai heiluttamaansitä juttua, ja itse ei ns saa tehdä. Itse ei huomaa niitä sormien pikkuliikkeitä, jotka sen renkaan saa tekemään sitä liikettä jota ohjaava pari antaa. Tai, muistaakseni ei pitänyt suorastaan vastustaa, vaan olla ihan passiivinen. Kyllä minun näppini tekivät ne liikkeet, ja sain parin näpit "mukaan" ja se oli suuresti huvittavaa, jokaisella oli aivan vankka mielipide,  että se liikkuu itsestään, minä en sitä pyörittele tai heiluttele.
..................................................

Hypnologinen koulutus on erikseen. Psykoanalyysihan on siitä vain muunnos, ja kyllä sen tietyn pienen eron tajuisuudessa huomaa, tunnille tullessaan on virkeä, pää täynnä päivän arkiasioita, tavallisella hyvällä tuulella. Lopulta ja aika pian jo se tuttu miljöö, vastaanottohuone, analyytikon tasaisen ystävällisen väritön ääni  ja lepoasento saavat aikaan kai vähän juuri suggestiivisesti, ei uneliaisuutta, mutta ahdistuneisuutta. Alkuun se oli niin pelottavaa että saatoin katkaista tunnin ja istua ainakin vähän aikaa. Minulla kun on omat syyni pelätä tajunnanalenemia, sillä vaikka aktiivinen mieli on pyyhkinyt kohtaukset pois mielestä, niistä jää joitakin muistijälkiä.

Kyse ei ollut edes siitä mitä oli mieleen pyrkimässä vaan itse tuosta pienestä tietoisuuden tai oikeammin tajuisuuden variaatiosta minun kohdallani.
Mutta se oli hyvä trippi, en vaihtaisi, ja joskus tekee tosi mieli mennä uuteen. Menisin tutkimaan transsendentaalista puolta, eli sitä ihmisessä joka kurkottaa kohti Jumalaa, ihan tahtoisin tietää kun siitä luenkin kaikkea --- minua se kiinnostaa. Se jäi silloin kas kun tulee puhuttua enempi oireista tai ongelmista
..................................................

En ikinä kiinnostunut hypnoosista riittävästi, sillä sen tulokset,  kuten Freudin sitä kokeillessa ovat usein dramaattisia, eli nopeita, mutta eivät kestä koska muistiin palauttava toiminto ne sieltä pois lykkääkin, ne eivät jää muistiin joka niitä miettisi ja käsittelisi, enkä oikein luottanut koko juttuun hoidollisena tai tiedonhankinnan välineenä. Kyllähän on niitä jotka yhä luotttavat, psykiatria on subjektiivisuuksien suuri mellastuskenttä, ennen oli vielä suuremmassa määrin.  Nyt minusta tehdään tai ainakin yritetään tehdä sitä mistä on näyttöä: Tämä on olliut avuksi, vaikka kyllä ollaan potilaspalautteen varassa... onneksi sitä saa.  Samoin kuulee kaikkia kiintoisia pikku vinkkejä joita he jakavat keskenään.  No, menee off-topiciksi mutta menköön...  

- Myöhemmin, kun kaikki oli jo puhuttu ja analyysissa roikkui koska oli kiintynyt analyytikkoon, oli aivan ilahtunut jos huomasi ahdistuvansa sillä silloin tuli edes jotain uutta mieleen... se menee aina niin...
...................................................

Sen tiedän että pystyn tekemään noita pikkusuggestioita, ja rentoutusharjoituksia, sillä opetin jposkus tuleville sairaanhoitajille psykiatrian lääketiedeosuutta. Minulla oli tapana kysyä kertaustunnin päätteeksi tahtovatko kokeilla ja tietty kaikki tahtoi, Saivat tehdä pareina niitä pikkuharjoitteita,  ja kyllä ne aika unissaan ulos hoippui kun tein lopuksi rentoutuksen,  jos vielä luento oli perjantaina klo 15-17, minä ihmettelin aina kuinka ne oli kaikki tikkana paikalla ylipäätään siihen aikaan.  Unohdin aivan sanoa että älkää ajako itse nyt kotiin, ja olisi pitänyt.

[Pirska]

En tiedä. En ole ikinä yrittänyt. Sillä kurssilla tehtiin simppeleitä pieniä suggestioharjoituksia, joista yksinkertaisin oli sellainen, jossa rengas (tai muu pieni painava metalliesine, mutta renkaita, siis sormuksia,  on yleensä useillakin mukana, se on tarpeeksi painava) sidotaan langan päähän, noin 30cm tai ehkei niinkään pitkä, ja sitten sitä riiputetaan. Pari alkaa ohjata, kehoittaa pyörittämään tai heiluttamaansitä juttua, ja itse ei ns saa tehdä. Itse ei huomaa niitä sormien pikkuliikkeitä, jotka sen renkaan saa tekemään sitä liikettä jota ohjaava pari antaa. Tai, muistaakseni ei pitänyt suorastaan vastustaa, vaan olla ihan passiivinen. Kyllä minun näppini tekivät ne liikkeet, ja sain parin näpit "mukaan" ja se oli suuresti huvittavaa, jokaisella oli aivan vankka mielipide,  että se liikkuu itsestään, minä en sitä pyörittele tai heiluttele. ---
..................................................

Minä olen kuullut, että tuolla tavalla kokeillaan, missä kohti on vesisuoni. Olen kokeillut itse niin, että olen ripustanut kultasormuksen langan päähän ja siirtänyt sitä paikasta toiseen. Jossain kohti se liikkuu edestakaisin ja vähän siirrettyäni sitä se pyörii. Selvästi olen huomannut, että kun se jossain paikassa liikkuu esim. pohjois-etelä -suunnassa ja toisessa paikassa itä-länsi -suunnassa, niin niiden risteyskohdassa se pyörii. Kokeilimme lapsuudenkodissamme sitä useinkin ja toisilla se liikkuu ja toisilla ei. Minulla liikkuu, vaikka en taatusti liikuta sitä itse enkä näe siinä mitään mystistä. Vaikka pysäytän sen siinä kohti jossa se liikkuu, niin se alkaa liikkua uudestaan. Uskon, että se on pelkkää kemiaa. Kokeilkaapa toisetkin jos haluatte.

[Leena]

Minä olen kuullut, että tuolla tavalla kokeillaan, missä kohti on vesisuoni. Olen kokeillut itse niin, että olen ripustanut kultasormuksen langan päähän ja siirtänyt sitä paikasta toiseen. Jossain kohti se liikkuu edestakaisin ja vähän siirrettyäni sitä se pyörii. Selvästi olen huomannut, että kun se jossain paikassa liikkuu esim. pohjois-etelä -suunnassa ja toisessa paikassa itä-länsi -suunnassa, niin niiden risteyskohdassa se pyörii. Kokeilimme lapsuudenkodissamme sitä useinkin ja toisilla se liikkuu ja toisilla ei. Minulla liikkuu, vaikka en taatusti liikuta sitä itse enkä näe siinä mitään mystistä. Vaikka pysäytän sen siinä kohti jossa se liikkuu, niin se alkaa liikkua uudestaan. Uskon, että se on pelkkää kemiaa. Kokeilkaapa toisetkin jos haluatte.

Niin minäkin. Meillä kävi joskus kun mökki juuri valmistui tarjoamassa palveluksiaan mies taikavarpuineen ja tietty kokeilimme. Meistä suggestioherkimmällä eli sisarellani se kääntyi mutta ei kyllä kenelläkään toisella. En muista mihin kaivo lopulta kaivettiin.  Siihen taisi vaikuttaa huussin sijainti...

Mutta siskollani on vähän kummia ja minusta pelottavia taipumuksia. Etenkin kun asuimme lähekkäin... huh. Sain työsssä tautisen ankaran hammassäryn, peruin iltapäivän vastaanoton ja säntäsin hammaslääkärille. Pääsin heti sisään, ja no, ei mitään. Olin aika nolo kun särkykin hävisi ja se oli ollut tosi ankara. Mutta sisareni oli sillä kellonlyömällä ollut hammaslääkärillä ja hän pelkää sitä, ja juu, se oli tasan sama hetki... minä EN voinut sitä mistään tietää

kerran sanoin että hoh kun tuli valvottua, omaa typeryyttä, olin lukenut jotain kirjaa... tä'mä että niin hänkin mutta heräsi toistuvaan painajaiseen ja kertoi juonen, ja se oli sen kirjan juoni. Minä inttämään että hän on lukenut sen... ei ollut edes kuullut. Ja uskon ettei, niihin aikoihin hän ei lukenut mitään, ja lukee muutenkin vähemmän kuin minä.

Ja hänellä oli tapana kutsua lapset kotiin, kun "mummi tulee kohta kylään", mummilla oli taipumus poikkeilla erittäin epäsäännöllisesti... aina tuli... kerran minulle tuli Joensuussa omituisen utuinen olo, kun olisi pitänyt harjoitella pianoa, ja aloin tapailla vain jotain melodiaa. Se oli ihan outo sävelkulku mutta me kirjoittelemme tenaville lauluja kumpikin ja hän soitti ja kertoi että oli kirjoittanut maanantaina neljän aikoihin tämmöisen, mitä tykkään... se oli se sama... minua aina karmaisee, ja olen kysynyt eikö tuollainen ole pelottavaa. Kuulemma ei kun niin on ollut aina. Kätevää sinänsä; ei tarvitse puhelinta. Tulee muutenkin oikealle junalle vastaan. Tosin vain silloin jos minulla on ollut jokin hätänä, joku ongelma tai muuta, hän tuntuu noukkivan sen ilmasta...

[Pirska]

Minä en tiedä, johtuuko sormuksen liikkuminen vesisuonista, mutta minulla se liikkuu määrätyissä kohdin, enkä taatusti ole suggestioherkkä. Minun pelottavat taipumukseni rajoittuvat siihen, että uskallan tällä foorumilla kertoa rehellisesti oman mielipiteeni, vaikka se poikkeaisikin muiden mielipiteestä. En ole koskaan harrastanut mitään rajatietoon viittaavaa. Ellet usko, niin sille en voi mitään.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla toistenkin foorumilaisten kokemuksia. Onko täällä ketään fyysikkoa joka voisi selittää. Sormuksen liikkumista en todellakaan pidä minään yliluonnollisena enkä minä ole mikään noita, usko se.

[Leena]

Minä en tiedä, johtuuko sormuksen liikkuminen vesisuonista, mutta minulla se liikkuu määrätyissä kohdin, enkä taatusti ole suggestioherkkä. Minun pelottavat taipumukseni rajoittuvat siihen, että uskallan tällä foorumilla kertoa rehellisesti oman mielipiteeni, vaikka se poikkeaisikin muiden mielipiteestä. En ole koskaan harrastanut mitään rajatietoon viittaavaa. Ellet usko, niin sille en voi mitään.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla toistenkin foorumilaisten kokemuksia. Onko täällä ketään fyysikkoa joka voisi selittää. Sormuksen liikkumista en todellakaan pidä minään yliluonnollisena enkä minä ole mikään noita, usko se.

Ai jaa, minä ajattelin henkilökemiaa. Omaa suggestioalttiuttaan on aika vaikeaa itse arvioida. Sisareni lievästi omalaatuisia ja selvästi meistä toisista poikkeavias taipumuksia me olemme tuijotelleet koko muu perhe haavi auki milloin olemme muistaneet, mutta kaikkeen kyllä tottuukin. Itse olen pinnistänyt juuri jotain toisin päin ja kysynyt jälkikäteen tuliko jotain värinöitä mutta ei koskaan. Joskus toivon itselleni samoja omituisuuksia mutta tavallisesti en. Niitä voisi ladella sivutolkulla, eikä kukaan meistä niitä käsitä. Se tuntuu kulkevan näin päin, ja erikoisesti meidän kahjden kesken, hänellä on jotakin jossa hän on intensiivisesti ajatellut minua, niinkuin se melodia, hän osaa sellaista opettamatta mutta minullahan se kuului koulutukseen, kontrapunkti kakkoseen lähinnä. Hän tiesi sen ja mietti jo päivällä että mitähän minä siitä tykkäisin ja noin.  Jos minulla on ollut asiat jollakin tavoin vinksallaan hän on tiennyt sen. Äidilleni hän on selittänyt jotakin, että hän "näkee" , näkee ihmisen hymyilevän tai muuta, mutta kun ei itse näe niin ei siihen osaa eläytyä. Siis miten näkee? Ne osuvat hyvin kohdalleen, aina, ja aina kun jotakin tällaista sattuu niin olemmehan me hieman ymmällämme, minä etenkin, vanhemmille taitaa olla tutumpi ilmiö.  Mutta jos vesisuoni löytyisi noin se ei olisi henkilöstä riippuvainen seikka, ja tuohan on tutkittu. Olen joskus tenttinyt Skepsiksen kustantaman "Paholaisen asianajajan  paluun". Siinä on nämäkin selvitykset.

Nimi viittaa johonkin katolisen kirkon keskiaikaiseen tapaan, ennen kuin joklu julistettiin pyhimykseksi hänelle valittiin erityinen "paholaisen asianajaja" joka argumentoi vastaan, sen tuli olla etevä tyyppi, ja vasta kun hänen jokainen vasta-argumenttinsa oli kumottu saatettiin tämä' manalle mennyt julistaa pyhimykseksi, siis.

[Pirska]

Okei Leena, sovitaan niin, että sinä voitit. Minuun on mennyt itse perkele, kun sormus liikkuu vaikken itse sitä liikuta.

[Pena]

Perkeleellä ei ole tällaisen kanssa mitään tekemistä (ellei joku häntä tahallaan sekoita kuvioihin). Me ihmiset vain usein toimimme huomaamattamme pienten vihjeiden mukaan. Joitakin on helpompi 'naruttaa' ja jotkut osaavat tehdä sen taitavammin.

[Leena]

Okei Leena, sovitaan niin, että sinä voitit. Minuun on mennyt itse perkele, kun sormus liikkuu vaikken itse sitä liikuta.

Miksi olisi?  Ei minuun ainakaan mennyt, eikä kurssikavereihini.  Me vain emme huomaa kaikkea ja suuri osa toiminnasta, erityisesti motiivipohja,  on tiedostamatonta ja tajuisuuden tasokin vaihtelee. Suurimmalla osalla yötyöläisistä, vai oliko kaikilla,  eeg:ssä on osoitettavissa ensiasteen unelle tyypillisiä piirteitä, esimerkiksi.

Joskus käy niin että aamulla on väsynyt, säntää matkaan ja on ihan varma että unohti hellan levyn päälle tai jotain, eli ei toiminut koherentisti ja "järkevästi" eikäö siihenkään pirua tarvita.  Usein pähkäilen sitä otinko lääkkeet vai enkö ja yleensä ne on otettu jos palaa kotiin ja laskee pakkauksesta ja miettii siinä, montako puuttuu, mutta kun eiu ehdi sovellan jotakin suunnilleen-taktiikkaa, eli varhennan seuraavia ja otan illallka ylimääräiset.  

Mielenkiintoinen on sekin, miten silmä tekee havaintoja: Kun tulee ajatelleeksi että jestas se tenava jäin ylsinään mummon kamariin ja taatusti alkaa tutkia mummon lääkepurkkeja, näkee sen jo niitä napsimassa ja siellähän se on, yhdistää itse pelkonsa, tapahtuneen  ja luulee nähneensä enteen --- tosiasiassa silmä havaitsee nopeammin kuin mieli pysyy mukana. Sanotaan että silmä "ennustaa".  

Ei tuossa vielä ole voitettu eikä hävitty muuta kuin murena ihmisen kaikkivoipuuden luuloista, ja siitä uskosta että hän hallitsisi kaikin osin edes itsensä. Sitä, minkä voi halliuta, tietoiset valinnat, tulisi sitten nähdä sitä arvokkaampana, minulle se on jotakin, kuin ihmiselle uskottua, jonka hyvään hallitsemiseen tulisi sitä viisautta pyytää, kun sekään ei ilman suju.

[Leena]

Perkeleellä ei ole tällaisen kanssa mitään tekemistä (ellei joku häntä tahallaan sekoita kuvioihin). Me ihmiset vain usein toimimme huomaamattamme pienten vihjeiden mukaan. Joitakin on helpompi 'naruttaa' ja jotkut osaavat tehdä sen taitavammin.

Tulee mieleen yhdet läksiäiset, joissa esiintyi kahden kollegan suuri ja huomattava, tunnettu taikuripari. Päätin että nyt kyttään kyllä, missä ne trikit tapahtuvat ja asetuin oikein vain vahtimaan kun toiset asettuivat nauttimaan... en huomannut. Yritin kyselläkin mutta on kuulemma ammattisalaisuus

[vaivattu sielu]

Minun isäni katseli kaivonpaikat pajuvitsalla. Kaivoja syntyi lukematon määrä. Isäni oli körttiläinen eikä tippaakaan taikauskoinen.

[Leena]

Minun isäni katseli kaivonpaikat pajuvitsalla. Kaivoja syntyi lukematon määrä. Isäni oli körttiläinen eikä tippaakaan taikauskoinen.

Selittikö hän sitä koskaan?
Onko taito tai taipumus siirtynyt suvussa? Toisinaan siirtyy. Sisaren lapsi numero kolme osoittaa äitinkä taipumuksia. Hän tietää milloin lipuntarkastaja tulee. Käytännöllistä. Tämä on totta mutta me kyllä odotamme, ilmeneekö tämä toistetusti, muissakin asioissa ja yhteyksissä,  vai oliko kyseessä pari sattumaa.

[Kalistaja]

Minun isäni katseli kaivonpaikat pajuvitsalla. Kaivoja syntyi lukematon määrä. Isäni oli körttiläinen eikä tippaakaan taikauskoinen.

 Kyse lienee herkkyydestä "virtauksiin", oletettavasti pätee jollain lailla myös henkisissä asioissa.

[Pirska]

Kyse lienee herkkyydestä "virtauksiin", oletettavasti pätee jollain lailla myös henkisissä asioissa.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut mitään herkkyyttä minkäänlaisiin virtauksiin henkisissä asioissa. En tunnista itsestäni ainoatakaan piirrettä, mitä Leena mainitsi siskostaan, paitsi sen, että sormus liikkuu. En osaa selittää sitä mitenkään ja luulenpa, etteivät pajuvitsalla kaivon paikkaa etsineetkään ole osanneet selittää. Otaksuisin, että sekin asia niin kuin moni muukin on keksitty ihan vahingoissa kokemuksen kautta.

Voisihan siitä joku viisas tehdä vaikkapa väitöskirjan. Tulipa tuossa mieleeni, että eikö EU meinannut jossain välissä kieltää tervan käytön kokonaan, koska sitä ei ollut saatu tutkittua ihan läpikotaisin, mitä kaikkea siinä on. Veikkaan, että tässä maailmassa on tosi paljon asioita, joita kukaan ei osaa selittää.

[Leena]

Mieleeni tulee laaja tietämys ja oivallus maastonmuotojen, kasvillisuuden ja lähistön vesistöjen paljastavuudesta, tieto missä pohjavesi ei olisi kamalan toivottoman tavoittamattomissa, siis missä mahdollisesti olisi lähde. Mutta tulisi kai olla geologi ymmärtääkseen näitä sitten itse, sen sijaan voisin kuvitella että joku fiksunpuoleinen, kiinnostunut ja oivaltava tämän intuitiivisesti ymmärtää, já hyvän kaivonpaikan löytymisestä seuraisi ahaa-elämys joka tapauksessa. Kuka sitten käyttää varpua, no, niin.

[Leena]

Omalta kohdaltani voin sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut mitään herkkyyttä minkäänlaisiin virtauksiin henkisissä asioissa. En tunnista itsestäni ainoatakaan piirrettä, mitä Leena mainitsi siskostaan, paitsi sen, että sormus liikkuu. En osaa selittää sitä mitenkään ja luulenpa, etteivät pajuvitsalla kaivon paikkaa etsineetkään ole osanneet selittää. Otaksuisin, että sekin asia niin kuin moni muukin on keksitty ihan vahingoissa kokemuksen kautta.

Systeri "näkee", se on enemmän kuin se että minulla pyöri sormus vaikka en pyörittänyt kun pari alkoi hitaasti opastaa tai miten siinä toimittiin. Minä en ole saanut aikaan mitään näkemisiä vaikka pinnistän miten. Ihan totta olen soittanut tai hyräillyt ja ajatellut intensiivisesti ja rimpauttanut puhelimella tuliko perille ja minulle vain nauretaan...  Itse hän kyllä...    ja tämä on alkanut varhain. Mutta en ole varma tahtoisinko sitä omituisuutta, en taitaisi.