Teot ja niistä tuleva palkka

[santtu-62]

Mitenhän tämän osaisi vääntää niin, etteivät tähän hyökkää heti kaikki pilkunviilaajat ojentamaan.

Ole huoleti, Pirska

ps. ainakin minun osaltani,sillä olen saavuttamassa erään pisteen.

[karjalaisenkyösti]

Minä kuvittelin antavani tyhjentävän vastauksen kysymykseen.

Kyllä se varsin tyhjentävä vastaus/tulkinta on.

Kohta A tuntuu varsin johdonmukaiselta, joskin ainakin tuo lainaamani Paavalin tekstin heinä oljet ja muu palava kun vielä jotenkin saadaan ympättyä mukaan.
Tarkemmin ajateltuna, Paavalihan sanoo, että ne heppoiset ainesosat palavatkin pois, joten niitä ei kait sitten enää tuon palon jälkeen ole olemassa (kuten tulkinnassasi mainitsitkin),
joten ehkäpä jäljelle jää vain se kulta ja vastaava sekä mahdollinen jonkinasteinen vahinko, ainakin silloin, jos kaikki paloi pois.

[Pirska]

Oletko Pirska sitä mieltä, että hyvillä teoilla voi ansaita taivaspaikan palkaksi?

ps. nyt viilasin pilkkua. Annettakoon anteeksi, ainakin otan anteeksi, jos ei annettaisi.

Taivaspaikkaa ei voi ansaita, se saadaan armosta. Mielestäni armoa on se, että syntejä ei lueta.
Saat anteeksi.

[Salis]

Tästä johtuukin aasinsilta siihen, että mikä lie se normisto, jonka perusteella Jumala lajittelee teot kultaan, hopeaan ja olkiin?

Kyllä tää menee turhuuksien turhuudeksi. Ihmisen ei kannata arvuutella Jumalan aivoituksia. Jumala on kaikkivaltias, suvereeni kosmoksen hallitsija. Hänen ajatteluun ja tekojaan ei ihminen voi arvioida. Siksi pitää nöyrtyä Jumalan edessä eikä etsiä hourupäisiä selityksiä palkkioista. Jaossa ei ole kultaisia, hopaisia, pronssisia tai olkisia taivaspaikkoja. On vain taivas tai helvetti.

[Jampe]

Just!  Ja vielä voisi lisätä että ei ole yhtään joka tekee hyvää! Ei yhden yhtäkään!


Siihen pitäisi loppua kaikki puheet palkoista ja hyvistä teoista!



mutta kun ei niin ei...

[Sanneli]

Minä ymmärrän tuon jotensakki sillä tavalla, että viimeisenä päivänä ihmiset seisoo tuomiolla Jumalan edessä... Jumala on ankara tuomari, joka tarkkaan syynää kaikkien elämän ja teot ja näkee, että yhtä syntisiä ovat kaikki, ei mitään toivoa... Juuri on kopauttamassa nuijaa pöytään ja langettamassa tuomion, kun joku huutaa: "Isä, anna heille anteeksi! Minä olen jo heidän taakkansa kantanut!"

[Jampe]

Nii-in... -mutta kun Köysti odottaa palkkaa ja korkoa hyville töilleen jotka se on tarkkaan laskenut ja mieleensä painanut, että tietää sitten taivaan portilla esittää laskut tehdyistä töistä!   

[Pirska]

Minua oikeasti kiinnostaa tämä Raamatun paikka.

"Aiheeseen liittyvää tekstiä Paavalin 1. kirjeestä korinttilaisille:
3:11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
3:12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
3:13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
3:14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
3:15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.
"

Tästä olisi mukavaa kuulla jonkun teologin selitys. Tuntuu vain, että täällä jotenkin lyödään läskiksi kaikki tämmöisistä keskustelu. Joka ei ymmärrä tätä paikkaa, niin voisi myöntää ihan suosiolla, että ei jummarra. Minä en todellakaan ymmärrä. Käsittääkseni täällä on kuitenkin tyyppejä, jotka ovat paljonkin lukeneet Raamattua ja sen selitysteoksia. Jäävätkö he selityksineen tulematta esiin siksi, että täällä ollaan kirvein ja seipäin valmiina lynkkaamaan vastaaja. Heitetään jotain perikörtiläistä fraasia ja ollaan niin nöyrää niin nöyrää, että.

Suoraan sanottuna ottaa päästä tuommoinen körttifraasien taakse piiloutuminen. Oikein kilpaillaan, kuka osaa nöyristellä parhaiten.

Vähän samaa, kun jonkun toisen herätysliikkeen edustajalta kysytään esim. heidän ehkäisykiellosta. Siihen ei tule suoraa vastausta, vaan siihen esitetään vanha kulunut fraasi, josta ei käy ilmi, että onko sitä ehkäisykieltoa vai eikö sitä ole.

[Salis]

Suoraan sanottuna ottaa päästä tuommoinen körttifraasien taakse piiloutuminen. Oikein kilpaillaan, kuka osaa nöyristellä parhaiten.

Eiköhän tässä puhuta vertauskuvilla? (Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.)

Perustuksella tarkoitetaan siis Kristusta, jonka päälle usko rakennetaan. Siinä puhutaan uskosta, joka kestää viimeisen tuomion. 

[vaivattu sielu]

En ole teologi, enkä "Raamatun selittäjä", kuitenkin rohkenen siteerata erästä kommentaaria, joka on avannut minulle tätä Raamatun kohtaa:
11. Perustuksen suhteen ei saa vallita väärinkäsityksiä. Emme voi oman mielemme mukaan tehdä millaista perustusta hyvänsä. Paavali laski perustuksen Korintossa. Ainut perustus, jolle hengellinen rakennus voidaan rakentaa, on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Kukaan ei saa lähteä liikkeelle mistään muusta. Jos rakennamme "kristillisyytemme" hyvien tekojen ja ajatusten varaan ilman Kristusta, ei siitä ole meille mitään hyötyä.
12. Paavali ei puutu itse rakennustyön yksityiskohtiin, vaan kiinnittää huomion kristittyjen työntekijöiden käyttämiin rakennusaineisiin. On tärkeää rakentaa sellaisesta materiaalista, joka kestää kokeen, kun työ koetellaan tulessa.
13.Se päivä ei ole ihmisten, vaan Herran päivä, 1 Tess 5:2-9. Tuli on Jumalan tuomion tuli. Tuli on Raamatussa usein esiintyvä vertauskuva ja kuvaa joko jotakin puhdistavaa tai jotakin tuhoavaa. Tässä se kuvaa osuvasti Jumalan tuomiota, kun hän koettelee kristityn työn laadun. Tässä elämässä voi joskus olla epätietoisuutta, onko kysymys aidosta vai väärästä, mutta sinä päivänä kaikki paljastuu. Mikään epäpuhdas ei voi kestää siinä kokeessa.
14. Palveluksemme lopullinen tulos on se, mikä jää jäljelle Kristuksen tuomioistuimen tulikokeen jälkeen. Paavali ei määrittele tarkemmin palkkaa. Hän ei kuitenkaan tarkoita pelastumista tekojen kautta, sillä sellainen ajatus on vieras opetukselle. Jumala palkitsee armon pohjalta, koska hän itse vaikuttaa sen palvelijoittensa kautta. (Room 4:4-5, Fil 2:12-13).
15. Palaminen tarkoittaa, että taitamattoman rakentajan työ hylätään kokonaan. Työntekijänä hän kokee tappion, mutta pelastuu itse uskonsa kautta. Hänhän on rakentanut perustalle, vaikka onkin rakentanut väärin. Itse asiassa hän ansaitsisi tulla poltetuksi huonon rakennuksensa mukana, mutta hän pelastuu ikäänkuin tulen läpi.
Tuli on tässä yhtä vertauskuvallinen kuin rakennuskin. Kysymys ei ole jonkinlaisesta kiirastulesta tai puhdistuksesta. Sitä pelastusta, josta Paavali puhuu, ei saada aikaan tulella, vaan se pysyy tulesta huolimatta.

[Jampe]

Vaivattu Sielu kirjoitti hyvin! Itsekin olen samaa mieltä.  Oikeastaan kun Köysti on tässä minulta moneenkin otteeseen on jo tivannut selitystä väitteisiini, niin sen takia en ole viitsinyt vastata koska tuolla ketjun alussa selitin jo asian juurta jaksain. Jos ei kerran mene perille niin mikään pakkohan ei ole sitä uskoa, mutta asia ei sen yksinkertaisempi enää voisi olla!

Palkka= se kun/jos pääsee taivaaseen!

Helluntailaisittain kieroiltuna asiaa voi tietysti väännellä ja käännellä mielin määrin ja loputtomiin. Ei sillä vatvomisella ole loppua.  Järkevälle ihmiselle pitää riittää kun kerran sanotaan asiasta ja jos sitten ei ymmärrä tai on eri mieltä niin sitten on.


Luin tarkemmin tuon kohdan 15 ja tulin siihen tulokseen, että me kaikki taidamme mennä sen kautta vai löytyykö joku joka uskaltaa paukutella henkseleitä?

[Pirska]

Kiitos vastauksista! Löytyyhän täältä ihan asiallistakin asiaa, kun halutaan vain tuoda esiin.

Onhan se näin, että kaikkein tärkeintä on aika vähän. Tuntuu kuitenkin, että jos meillä kerran on käytössä koko Raamattu, niin käytetään sitten sitä. Jos asiat typistetään vain yhteen lauseeseen, että tämä riittää, niin mihin me enää tarvitsemme Raamattua, jumalanpalvelusta, körttiseuroja, herättäjäjuhlia, pappeja tai seurapuhujia.

En liene ainoa, jolla on melkoisen suppea raamatuntuntemus, joten ihan mielenkiintoista on saada vastauksissa ihan asiallista asiaa.

[Leena]

Ehkä ylpeyttäkin vakavampi juttu ovat ne pelot joita tekojen korostamisesta/korostumisesta automaattisesti seuraa, jos nyt on hiukankaan itselleen rehellinen.
Teot eivät ole sitä valuuttaa jolla taivaspaikka ostetaan, silti uskosta kai niitä seuraa.  Joskus, kun katselee taaksepäin, ei voi kuin kauhistua.  Mitä minun uskostani on seurannut? En näe mitään.

[amanda]

Amanda,
kysehän tässä ei ole pelastuksesta.
Sinun ohessasi ei kukaan muukaan pysty teoillaan pelastumaan, paitsi silloin, jos on koko elämänsä kaikessa yhtä täydellinen, kuin Jumalakin on.
Jumalan pyhän lain edessä ei kukaan ihminen ole onnistunut (oman tulkintani/veikkauxeni mukaan) elämään yhtään sekunnin murto-osaa sillä tavoin, että olisi edes yhden Jumalan lain käskyn onnistunut noudattamaan lain vaatimalla tavalla.

Tästä johtuukin aasinsilta siihen, että mikä lie se normisto, jonka perusteella Jumala lajittelee teot kultaan, hopeaan ja olkiin?

Aivan. Yritinkin sanoa tuossa sen, että vain yksi teko on ollut täydellinen, Jeesuksen Kristuksen
teko. Muista teoista - meidän omistamme - ei kannata juurikaan pitää lukua, koska ne ovat mitä
ovat.
Noista luokittteluista:  minusta meidän ei kannata yrittää arvailla, miten Jumala minkäkin asian arvioi.
En usko että me voimme edes tietää sitä. Se "palkan kokoaminen taivaaseen" on vähän sellaista
Ameriiiikan herkkua.

Tärkeämpänä itse pidän sitä, että saan vaeltaa tässä elämässä Jumalan kanssa. Paljon suurempi
merkitys minusta on sillä, että ihmisellä - siis minullakin -  on mahdollisuus olla Kaikkivaltiaan Jumalan
kanssa yhteydessä suoraan, niin kuin lapsen isäänsä.  - Eli tämä rakkaussuhde on tärkeämpi
kuin erilaiset laskurit, joilla mittaillaan milloin mitäkin.

Muusta on edellä ollut paljon hienoa keskustelua. En hämmennä sitä.

[mt]

Tästä olisi mukavaa kuulla jonkun teologin selitys.

Eräänlainen perusteos on Aimo T. Nikolaisen Uuden testamentin yleistajuinen kommentaarisarja "Avaa Uusi testamenttisi". Sen osa "Paavalin korinttilaiskirjeet" selittää tämän paikan pikaisesti silmäiltynä olennaisilta osin samaan tapaan kuin Vaivatun sielun käyttämä kommentaari. Sarjaa saa varsin hyvin kirjastoista, antikvariaateissa se ei ole kovin yleinen. Suosittelen. Se perustuu nykyiseen käännökseen, vaikka on julkaistu jo 80-luvun puolella.

Mt