Taas kiusaa ja valehtelee.
Miten teitä muita.
Toivottavasti ei liian paheellinen aihe tänne, mutta kun armon alla kristittyjä ollaan ja armoa anellen vaeletaan, niin kukapa meistä ei olisi ton perkeleen kiusattavana olisi ollut.
Anteeksi kun aikuisten oikeesti nimillä tosta perkeleestä kirjoitan, mutta toisaalta aikuisiahan tällä foorumilla kirjoittelee ja seppos viisaana miehenä voi sitten poistaa tämän aiheen kuten parhaaksi näkee, mutta isojen ihmisten parissa eiköhän me voida kirjoitella saatanastakin ihan nimellä.
Jos on niinkin kauan kuin minä ollut kristittynä, niin ei ole voinut välttyä ton saatanan kohtaamiselta.
Yleensä toi piru tulee ajatuksiin ja John Lennonin sanoin suurimmat hengelliset taistelut käydään meidän omissa ajatusmaailmoissa.
Kun yrität aloittaa tehdä jotain hyvää, niin kun eka epäuskon ajatus tulee mieleesi, etä ei tää onnistu, niin miljoona pikkupirua huutaa ajatuksissassi, että ei tulekkaan.
Joku olikohan juhani kirjoitti täällä foorumilla, että saatana on melankolinen hahmo joka vie ilon ja huumorin.
Enkelit ja Pyhä Henki on täynnä iloa ja positiivisuutta, mutta perkele tahtoo viedä ilon ja rauhan.
Itse olen tuntenut useasti saatanan hyökkäyksiä hengellisessä maailmassa.
Kyllä se perkele yrittää viedä ilon ja masentaa ja lyödä maahan.
Kumma kun niin harva tosta paholaisen metkuista niin vähän on kirjoittanut.
Kuitenkin aika kovasti se on yrittämässä viedä iloa meiltä.
Itse yritän kyllä vastaan taistella.
Luther joskus totsi, että tollainen pieni harmi älä tule häiritsemään ja taisi heittää sitä mustelasilla tai kynällä, en muista historiaa.
Anteeksi jos liian voimakas aihe osio tänne, mutta eiköhän me aikuiset körtit osata tähänkin asiallisesti suhtautua ja antaa piut perkeleelle ja sen pikku piruille.
Jeesus on voittanut ne ja ne vaan on totaalisesti hävinneet juuri Jeesuksen ristillä kuolemisen takia.