Mitä teet elääksesi?

[Soopeli]

Gallupinpoikanen alkuviikon piristykseksi. Millä arvon körtit elättävät itsensä? Vanhempien siivellä, valtion opintotuella, palkalla vai jollain muulla? Eli käytkö koulua, opiskeletko, ja jos opiskelet niin mitä alaa ja miksi? Vai käytkö töissä, jotain muuta, mitä, miksi?

Itse opiskelen yliopistossa porausalaa. Valinta tapahtui pitkälti poissulkumenetelmällä: ei matematiikkaa, ei ohjelmointia, ei työskentelyä esimiehen valvovan silmän alla, ei yötöitä, nasta liksa ja varma työllistyminen. Paljon ei jäänyt jäljelle noilla kriteereillä. Niin ja hampaita olisi tarkoitus opetella poraamaan

Keskustelua voisi myös herätellä eri aloista muutenkin. Hyviä ja huonoja puolia, mikä ala on sijoitus tulevaisuuteen ja mikä ei?

[Kristian]

Tällä hetkelllä en tee mitään. Olen juuri kirjoittanut lukiosta ja odottelen tuloksia YTL:stä. Heinäkuussa pitää lähteä inttiin ja sen jälkeen Joensuun yliopistoon lukemaan matematiikkaa. Valinta tuli lähinnä sillä perusteella, että olen aina pitänyt matematiikasta ja siltä alalta löytyy tulevaisuudessa hyvin helposti töitä.

[Henri]

Tällä hetkellä lukiossa kakkosella. Kai sekin jo opiskelua on, ettei enää koulunkäyntiä :wink: . Ja vanhempien siivellä, niinkuin kaikki kunnon lukiolaiset :lol:, mitä nyt kesätöistä saa jonkin verran omaa rahaa.  Jatkosta ei vielä mitään tietoa.

[mari]

Elän kelan maksamalla opintotuella. Eli opiskelen päätyökseni. Sivutoimena olen tehnyt myös lyhyitä sijaisuuksia. Opiskelen yliopistossa matematiikkaa ja teologiaa. Näillä näkymin minusta tulee isona siis matematiikan ja uskonnon opettaja.    Ammatinvalinta tapahtui aikanaan kohtalokkaasti, pääsin nimittäin opiskelemaan matematiikkaa suoraan paperella ja muualle en päässyt. Aloitin opinnot toistaiseksi ja jatkoin niitä toistaiseksi ja sillä tiellä olen edelleen.. Pahasti näyttää siltä, että valmistun myös toistaiseksi matematiikalta.  :wink:  Ei sillä että valinta olisi välttämättä huono, töitä ainakin pitäisi olla... Vaikka toisaalta en tiedä onko se lopulta kuitenkaan mun juttu.  :?

ps. Kristian, onnea valitsemallasi uralla... :wink:

[Heli]

Valtion rahoillahan tässä elellään. Opiskelen yliopistossa sitä kaikkien rakastamaa toista kotimaista kieltä eli ruotsia    

Sivuaineina on tullut lueskeltua teologiaa, matkailua ja viroa... Arvatkaa vaan    
montako kertaa oon kuullut lauseen "aika erikoinen yhdistelmä!" Tiedetään.

Isona musta tulee tiukkapipoinen ruotsin ope   :twisted:
Ja tulevan ammattini huonoja puolia tässä ei varmaankaan ole tarvetta ruveta listaamaan...
Hyvistä puolista nyt voisi sanoa ainakin sen, että jos tykkää ruotsin kielestä ja opettamisesta, niin kyllähän se on aika luonnollista, että viihtyy ammatissaan.

Tosin sitä en tietenkään vielä pysty sanomaan, olenko ruotsin opettaja lopun ikääni vai lähdenkö vielä jossain vaiheessa opiskelemaan jotain muuta. Aika näyttää!

[Heli]

Ja taas toistuu jo ennestään tuttu ilmiö: ensin kirjoitti mari, sitten minä tai toisinpäin... :wink:

[m.k]

Ei mitään henkilökohtaista, mutta miksi joku oikeasti haluaa opettajaksi? Anteeksi karkea ilmaisu, mutta vittumaisempaa ammattia saa hakea. Minunkin kaltaisia oppilaita kun ikänsä kaselee, niin se on taattu juttu että mielenterveydestä on enää turha puhua... Ja sitten vielä se ruotsi. Ruotsinopettajiahan järjestelmällisesti vihataan, aivan persoonasta riippumatta. Ihan sen opetetun aineen takia... Enkä kyllä viitsi olla mainitsematta sitäkään, että palkka on koulutukseen nähden aivan surkea.

Ei kuitenkaan haittaa jos joku haluaa opettajaksi, siitä vaan. Minulle ainakaan ei sopisi ollenkaan, ei taitaisi hermot riittää...

[An-na]

Ei mitään henkilökohtaista, mutta miksi joku oikeasti haluaa opettajaksi? Anteeksi karkea ilmaisu, mutta vittumaisempaa ammattia saa hakea.

Voi m.k, monikin haluaa opettajaksi! Se ei lainkaan ole veemainen ammatti! Itse opiskelen sekä musiikinopettajaksi Sibelius-Akatemiassa että luokanopettajaksi Helsingin yliopistossa. Open työ on haastavaa, monipuolista, usein aika palkitsevaa, ja siinä saa olla monenlaisten ja monenikäisten ihmisten kanssa tekemisissä. Oikeasti, aina kun pääsen opettamaan, niin tunnen, että oon omassa elementissäni! Oppilaita on niin monenlaisia ja sekin tekee asiasta aika mielekästä. Palkasta kyllä olet oikeassa, se ei taivaita hivo. Mutta mutta, hidasta kehitystä odottaessa...

Kyllähän opettajan ammatti jollain tavalla ns. kutsumusammatti on, ei sille alalle kannata lähteä, jos siltä ei tunnu. Yhtä lailla kuin minä voisin miettiä, että ketä oikeasti kiinnostaa jotain kauppatieteitä lukea, mutta sehän tässä maailmassa niin mukavaa onkin, kun meistä on niin moneksi ja on niin monia kiinnostuksen kohteita. Yksi tykkää Sibeliuksesta, toinen Tiktakista. Kolmas molemmista. Yksi tykkää opettamisesta, toinen ydinfysiikasta, kolmas molemmista.

Huomenna Kroatiaan, siis Herännäisnuorten kuoro, on kivaa!  

[Soopeli]

Onhan opettajilla ainakin pitkät kesälomat. Ja työn rasittavuuteen vaikuttaa varmasti myös se, meneekö opettajaksi lukioon vai yläasteelle. Viimeksimainitussa pärjää hyvin sellainen sopivasti kyynistynyt, autoritäärinen luonnetyyppi. Lukiossa taas pitää olla huumorintajuinen, koska silloin saa oppilaat viihtymään ja kiinnostumaan. Oikealla asenteella pärjää varmasti missä vain.

[Kristian]

Ei mitään henkilökohtaista, mutta miksi joku oikeasti haluaa opettajaksi? Anteeksi karkea ilmaisu, mutta vittumaisempaa ammattia saa hakea.

Minäkään en haluaisi opettajaksi, mutta olen järkeillyt, että jos ei matematiikan alalta tulevaisuudessa muita töitä löydy, niin lukiossa voisin opettaa ko. ainetta, mutta en missään nimessä yläasteella ja opettaminen on vain viimeinen vaihtoehto minulle. Jos on mitätahnasa muuta alaan liittyvää työtä, niin otan ennemin sen vastaan kuin opettajan työn.

P.S. On olemassa kolme hyvää syytä olla opettaja. Ne ovat kesä-, heinä- ja elokuu.

[Heli]

Ja sitten vielä se ruotsi. Ruotsinopettajiahan järjestelmällisesti vihataan, aivan persoonasta riippumatta. Ihan sen opetetun aineen takia...

Niinpä niin. Juuri tällaisia kommentteja saan kuulla lähes joka kerta kun kerron mitä opiskelen... Sen voi ainakin sanoa, että tuleva työni tulee olemaan haastavaa ja mun mielestä se on tosi hyvä juttu

[mari]

Minäkään en haluaisi opettajaksi, mutta olen järkeillyt, että jos ei matematiikan alalta tulevaisuudessa muita töitä löydy, niin lukiossa voisin opettaa ko. ainetta, mutta en missään nimessä yläasteella ja opettaminen on vain viimeinen vaihtoehto minulle. Jos on mitätahnasa muuta alaan liittyvää työtä, niin otan ennemin sen vastaan kuin opettajan työn.

Jos kuulopuheisiin on luottamista, niin pitäisi matemaatikolle löytyä muutakin kuin opettajan työtä. Kuulemma yritykset vievät opettajaksi pätevöityneetkin käsistä (tarjoavat parempaa palkkaa) ja sehän lisää entisestään opettajapulaa. Eli töitä pitäisi Kristianille löytyä.    (Vihjeenä voisin kuitenkin sanoa, että ohjelmointia kannattaisi harrastaa, sen osaaminen on valttia työmarkkinoilla, itse en sitä osaa.)

[Juho A.]

Lukio takana, valmiina kortistoon. Väliajan aijon viettää syljeskelemällä kattoon.

[Sanna]

Peeruskoulu loppu on, loppu on, loppu on... mutta vasta kesäkuussa. Sen jälkeen lukioon, ja sen jälkeen jotain mullistavaa. Minulla ei ole kyllä pienintäkään hajua, minne päädyn.
Mutta jos en muuta keksi, niin perustamme Laeralin kanssa liikkuvan nunnaluostarin. Nunnaluostari pysähtelee paikkakunnilla, ja nunnat esiintyvät laulaen ja soittaen, ja antavat hierontaa kaikille sitä haluaville. Nunnaluostarissa voi harrastaa myös maalaamista, ja nunnat elävät laskiaispullilla.
No joo. :] taisipa mennä inside-juttujen puolelle... x]

[saarushka]

Valtio kustantaa minunkin elatukseni. Aate- ja oppihistoriaa opiskelen nyt toista vuotta, ja siihen lähes masokistiseen opettajan ammattiin ajattelin minäkin ryhtyä, ehkä peräti yläasteen historian- ja yhteiskuntaopin opettajaksi. Voi ehkä jonkun mielestä kuulostaa karmivalta, mutta jokin merkillinen minua siinä vetää puoleensa. Onhan siinä ainakin haastetta, että saa murrosikäiset kakarat pidettyä kurissa ja ehkä siinä sivussa jaettua jokusen tiedon jyväsenkin . Ehkä omat muistikuvani yläasteajalta ovat hiljakseen painumassa unholaan ja aika kultaa ne viimeisetkin muistot.

Toki historia-alalta pääsee muuksikin kuin opettajaksi, vaikkapa museoihin, arkistoihin, hallintohommiin tai tutkijaksi, mutta tällä hetkellä ne vaihtoehdot tuntuvat minusta jotenkin pölyisiltä. Tietysti voihan se mieli vielä muuttua.