Kirjoittaja Aihe: Runoja.  (Luettu 20109 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa eeva-kaisa

  • Jatkaa kamarikeskusteluihin
  • Viestejä: 250
Runoja.
« Vastaus #30 : 09.06.08 - klo:19:15 »
Innoititte minutkin sitten kuitenkin runoilemaan, hyvät ystäväkansan poeetat!

*ylpeänä esittää*

Humalainen kimalainen

Kimalainen kankeassa
kevätsäässä ankeassa
etsiskeli ystävää
jonka kanssa pöristää
pölyttämään mustikoita
metsän pikku palleroita.
Eipä tiennyt: tiedelehti
kertoi: outo tauti ehti
mesipistiäiset nää
lähes kaikki hävittää.

Kimalainen yksinänsä
näki mättään edessänsä
kukat odottivat että
pölyttäjillensä mettä
antaa saavat mielin määrin
mutta määrä oli väärin:
liikaa työtä yhdelle
karvapörriäiselle.

”Raskas työ ja raskaat huvit”
- tällä sanonnalla kuvit-
teli kimalainen kuittaavansa
suuren työrupeamansa:
uutta marjaa luodessaan
liikaa mettä juodessaan
humaltui ja kännissä
suristeli metsässä.

Voi jos silloin olisi
tullut hyönteispoliisi!
Eihän päihtyneenä työssä
sovi olla, vaan vain yössä
kiitämässä kanssa muiden
kimalaisten mesisuiden.
Vaan ei poliiseiksi asti
riitä öttiäisten kasti
joiden pieni määrä juuri
meille mysteeri on suuri.

Tiedemiehet selvittävät
miten hoidetaan nyt kevät
kukat marjoiks saatetaan
päästään sato korjaamaan.
Sillä aikaa kimalainen
yksinäinen humalainen
pörrää mustikan kukissa
siitepölyä sukissa
juopottelee suruun, parka:
liian iso mättään sarka.
Toiset tykkää saatanasta, se on silkkaa seksiä / Toiset tykkää Jumalasta, sillä riittää älyä /
Mitä mulle jää? - Puupää! (Ismo Alanko)

Poissa Liisa

  • ex-ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1137
    • kotisivu
Runoja.
« Vastaus #31 : 09.06.08 - klo:19:31 »
=D>  :smt038
Onpa täällä runotaiteilijoita!

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Runoja.
« Vastaus #32 : 10.06.08 - klo:11:27 »
Lainaus käyttäjältä: "Liisa"
=D>  :smt038
Onpa täällä runotaiteilijoita!


Ilwydiä mukaillen seuraava runo:

Löysimmekö mitään,
kuin kannoimme pykäliä
virrassa, jossa ei ole alkua
eikä loppua

Päivät kaartuvat aamusta
ilmaan ja puhumme paperia
kuuroille silmille.
Rakennamme tyhjää,
kun merkitys kuoli.

Kadotimme viisauden kiven,
arvot murtuivat vallan alle
eikä kukaan huomannut mitään.

 :wink:
Acta, non verba.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Runoja.
« Vastaus #33 : 11.06.08 - klo:22:50 »
Vau! Kerassaan huima, ja vielä riimit kohdallaan! Eeva-Kaisan runon poljento toi mieleen Kukunorin & Kalaharin. Lisää! Tee lastenrunokirja! Lapset rakastavat ja tarvitsevat riimejä.
(siivoa se yksi onnahteleva vaikka nokkela "kuvit"- säe ("raskas työ ja huvit raskaat, "jotain-jotain-jotain" kaskaat" tmv.)

Siteeraan lempipoettaani (ilman lupaa, mutta saisin sen uhkaamalla viikkorahan viemisellä):

Muurahainen lähti
pesästään.
Se itse huolet, murheet
poisti kesästään.

(ei ehkä kauhean körtti, mutta erittäin seitsemänvee. Myöhemmin, murkkuvuosina, runotytön riveille on tullut synkempiä sävyjä. )

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Runoja.
« Vastaus #34 : 12.06.08 - klo:08:03 »
Muurahainen syksyllä palasi kekoonsa
pettyneenä keväiseen ylpeään tekoonsa.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Runoja.
« Vastaus #35 : 12.06.08 - klo:09:00 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Muurahainen syksyllä palasi kekoonsa
pettyneenä keväiseen ylpeään tekoonsa.


Tämän nuori tietää jo. Mutta sallittakoon seitsemänveelle ensimmäisten itsenäisten askelten huikea ilo!

--

Muurahainen myrtyneenä keossaan
ei nähnyt mitään hyvää karkuteossaan.
Se katui ankarassa synnintunnossa:
olen pienesti ja pysyn kunnossa.
Sirkka huikentelee vuoden, kaksi,
muurahainen muuttuu paremmaksi.

Kortta kiskoo, raahaa pesäänsä
perin pettyneenä kesäänsä:
"Napurini lienee huuhaa."
Vertailu on täysin turhaa puuhaa.
Joskus täytynee vain karata.
Eikä taivaspaikkaa voi kai varata?

t. muurahainen mutta sirkka in spe

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Runoja.
« Vastaus #36 : 12.06.08 - klo:10:18 »
Muurahainen sirkan lailla kallistele ei mahlakiulua,
vaan taivaan kultakeossa saa viimein sekin soittaa viulua.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Runoja.
« Vastaus #37 : 12.06.08 - klo:11:08 »
Myrtsimurkku potee tuskaa:
"Korttakaan en enää kuskaa.
Sirkan soitto kertoo iloista,
vaikka elämä ei ole siloista.
Mokomakin turha soittaja,
uurastaja vain on voittaja."

Sirkka saakoon kodin,
muurahainen viulun.
Yhdessä ja sopuisasti
kumoavat mahlakiulun.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Runoja.
« Vastaus #38 : 12.06.08 - klo:11:58 »
Palelevan heinäsirkan muurahainen tapaa
eikä enää tuskissansa tutki omaa napaa.
Soittoniekan lämpimään se huolissansa korjaa
moittimatta onnetonta säveltaiteen orjaa.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Runoja.
« Vastaus #39 : 12.06.08 - klo:12:32 »
:D

Säveltaiteen orja kumartaa ja kiittää.
Minkä kylvää, sen myös niittää
-- onneksi on mukavia murkkuja,
jotka eivät auki leikkaa kurkkuja
vaan tarjoavat katon päälle pään.
Kenties sirkkakin jää elämään.

(Lämmin kiitos, tämä oli mainio oppitunti körttiläisyydestä. (kai? no, inhimillisyydestä ainakin!)
*ihmettelee yhä Aholansaaren rannassa ilman viulua ja odottelee moderaattorin moitteita palstatilan väärinkäytöstä*)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Runoja.
« Vastaus #40 : 12.06.08 - klo:13:37 »
Tuskin murkut palstatilaa pilaa
eikä moderaattori
ole mikään imperaattori,
vaan antaa pienelle pilallekin tilaa.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Runoja.
« Vastaus #41 : 12.06.08 - klo:15:50 »
Eino Leino: Kylttyyri
:D
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Thomas McElwain

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2754
Vs: Runoja.
« Vastaus #42 : 04.11.20 - klo:12:06 »
Meinaan kirjoittaa suomenkielisiä runoja.
Minulla on parhaat edellytykset siihen.
Kaikki muut runoilijat potevat koulupenkkipersettä.
Olen ainoa suomea puhuva maassa,
joka ei ole käynyt koulua.
Opin suomea Kuopion torilla ja Puijonrinteellä.
Kuuntelin Heikkisen neidin ystävällistä tuumailua,
ja toiselta puolelta Savolaisen tädin hohhoijaata.
Nykyään ei saa olla runossa mitään muuta kuin puhekieltä.
No se on minulle helppoa.
En ole muuta kuullutkaan.
Ei saa olla rytmiä muuta kuin puheen rytmi.
Ei saa olla riimiä eikä alkusointua.
Ei saa olla mitään Kalevalaan viittaavaa,
ei Eino Leinoon,
ei edes Aleksis Kiveen viittaavaa.
Eino Leinon sukulainen asui koulumäen liepeillä,
ihan täällä vieressä.
Heidän pihastaan karkasi Puijolle sinivuokkoja.
Niin voi lukea esitteistä.
Todellisuudessa anoppini toi ne etelästä.
Mutta hän ei ollut tarpeeksi kuuluisa, että häntä mainittaisiin.
Hän istutti pihaansa sinivuokkoja, valkovuokkoja, ja keltavuokkoja.
Ne muistutti häntä Hollolan Lahlesta.
Sieltä hän tuli tänne vierasmaalaisena,
ummikkona,
hämäläistä talkkunaa syöjänä,
omituista kieltä puhuen
kunnes hänet haudattiin moottoritien toiselle puolelle.
Niin hän istutti ne vuokot.
Siellä ne ovat vieläkin, vaikka osa karkasi Puijontielle.
Joku poimi ne sieltä ja vie äidin haudalle äitien päivinä.
Katson hänen tuloaan joka vuosi.
Hän tuli jopa koronaviruksen ensimmäisenä keväänä.
Vei kimpun hautausmaalle.
Siellä on se sinivuokonistuttajankin hauta.
Vaimoni sitä hoitaa.
Minä en hoida mitään.
Minä vain seuraan kun vuodenajat pyörivät,
valkovuokkojen ja keltavuokkojen lehdet häviävät.
Syksy tulee.
Sinivuokkojen lehdet menevät piiloon
kaatuneiden koivujen ja pihlajien lehtien alle.
Sai körttien vihan päällensä kääntämällä ystävällisenä eleenä kaikki Malmivaaran 158 virttä englanniksi (ca 10.000 riimitettyä riviä), kuulemma kamala ja kuvottava teko.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Runoja.
« Vastaus #43 : 04.11.20 - klo:12:34 »
Lapsena riipustin jokusen runon.
Enemmältä olin runonlausujana.
Äiti ja opettaja tahtoivat niin.

Körtteihin käytyäni oli kai
pääni ja sieluni täynnä
purkautumatonta  runoa.

Se alkoi virtaamaan.
Ne vyöryivät minua kuulematta
julkii sadoin kappalein,
tuhansin sanoin.


Nyt alkaa kaikki olla jo sanottu.
Pitäisi oppia kuuntelemaan,
lukemaan rivien välistä.

Mikähän nyt kutakin vaivaa, painaa raskaana
kuin rauta.
Kirotaan ja kiukutellaan, miksi ?
Otapa siitä selvää !

Taivaan herra kyllä tietää .
Ohjailkoon miten kullekin
parhaiten passaa.
Menköön kaikki Isäsemme mielen mukaan.

Kaikella on aikansa ja
tarkoituksella.

Onko tälläkin ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Runoja.
« Vastaus #44 : 04.11.20 - klo:12:53 »
Suomentamani A. A. Milnen runo putkahti esiin:

Väärä talo

Menin kerran taloon, vaan se ei ollut talo,
     raput oli korkeat ja suuri ulko-ovi;
vaan eipä ollut pihaa,
          ei pihaa,
          ei pihaa,
     ei talolle sellainen sovi.

Menin toiseen taloon, ei sekään ollut talo,
     piha oli valtava ja ympärillä aita;
vaan eipä ollut puuta,
          ei puuta,
          ei puuta,
     ei niin ole talojen laita.

Menin taaskin taloon, vaan eipä ollut talo -
     kuinka kauniin tuomen pihalla nähdä sainkaan;
vaan eipä ollut lintua,
          ei lintua,
          ei lintua,
ei talolta näyttänyt lainkaan.

Menin vielä taloon ja luulin: tää on talo,
     pihatuomen latvassa lauloi mustarastas...
vaan eipä kukaan kuunnellut,
          ei tykännyt,
          ei tahtonut,
     vain tyhjä piha vastas.


A. A. Milne, When We Were Very Young, The Wrong House