Körttibaari 15, tosikoille ja varsinkin veitikoille

[Pena]

Vaikka on aivan eri kultuurista kuin minä, Wovoka on kauan ollut sankarini.

Dee Brownin kirjasta sankarikseni nousi eteläisten cheyennien rauhantahtoinen päällikkö Mo'ohtavetoo'o (Black Kettle, Musta Kattila). Eipä hänen rauhanpolitiikallaan ollut mahdollisuuksia everstiluutnantti Custeria vastaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/Black_Kettle

[Riitta-mummi]

Jos ulkoista kauneutta mitataan, niin minusta navajot ovat erinomaisen kauniita, vai kuinka on ?

https://fi.pinterest.com/pin/AYbYbRYdEK9JXN0KUEnl-O6qr_9NxhAkEePnS6SYHwI5oUe7LdJJQEg/

https://fi.pinterest.com/pin/16888567348584302/

https://fi.pinterest.com/pin/A-3s4wAQgMoCWxnj9XcFF0o/

https://fi.pinterest.com/pin/18084835984311325/

https://fi.pinterest.com/pin/458804280770692874/

[Annikka]

lakota tarina jatkuu.

Hikimaja

Ennen henkitanssia suositeltiin paastoamista. Hikoilumajassa puhdistauduttiin. Majan oviaukko oli
itäänpäin suunnattu. Pyhä polku johdatti tulisijalle, jossa kivet kuumennettiin. Tulee vahvasti
mieleeni  saunojemme löylyhuoneet.  Näitä hikoilumajoja oli henkitanssipaikoilla useita. Niissä
oli useimmiten kaksi oviaukkoa. Kun puhdistautuja astui ovesta sisään, hän kantoi kehossaan
valkoisen miehen hänelle aiheuttamia vaikeuksia.

Hikoilumajaan liittyvä seremonia aloitettiin polttamalla pyhää piippua.
Henkitanssiin osallistuville maalattiin kasvoihin esim. tähtikuvioita.

Seremonian jälkeen osallistuja poistui hikimajan toisesta ovesta  valkoisen miehen aiheuttamista
vaikeuksista vapautuneena  ja osallistui henkitanssiin.

Lakotat uskoivat, jotta jokaisessa elävässä olennossa on jokin henki. Ihmisessä niitä oli
neljä:  kuolleen henki, ihmisen henki, pelkkä henki sekä henkilökohtainen suojelushenki.
Ihminen oli lopullisesti kuollut vasta, kun kaikki neljä henkeä olivat hänestä poistuneet.
Mutta ei se kuolema vielä lopullinen ero hengistä ollut. Linnunrata oli väylänä henkien maailmaan
ja siellä niitä kuolleitten henkiä saattoi käydä tapaamassa esim. näkyjen kautta.
Juuri tätä  yhteyttä henkitanssissa tavoiteltiin.

Henkitanssin jälkeen tanssijat ravistelivat päällänsä olleet kangasviitat, jotta pahan vaikutus lähtisi
niistä pois. Lopuksi henkitanssin jälkeen piti peseytyä.

[Annikka]

lakota tarina jatkuu.

Lakotoiden arkea: lakotat ja biisonit.

Intiaanijoukko metsästi biisoneita saadakseen talveksi ruokaa. Tuolloin biisoneita riitti.

Metsästyksessä naisten tehtävänä oli ruhojen nylkeminen ja nahkojen kuljettaminen leiriin.

Metsästysretken jälkeen järjestettiin isot juhlat, jossa tarjottiin ruokaa ensin johtavassa
asemassa oleville ja sen jälkeen kaikille leirin jäsenille.

Naisten askareisiin kuului kuivata biisonin liha ja parkita nahka.

Pienenä hauskana yksityiskohtana mainitsen, jotta naiset eivät yleensä tehneet
vaatteita omalle aviomiehelleen vaan omalle veljelleen.

Vaatteiden valmistukseen käytettiin antiloopin tai peuran nahkaa.
Miehet pukeutuivat lyhyeen viitan malliseen paitaan sekä lannevaatteeseen.
Naisilla oli nilkkapituiset mekot. Sulkia naisten vaatetukseen ei kuulunut.

Juhlavaatteet olivat maalauksin koristeltuja, arkivaatteet sen sijaan eivät olleet.
Juhlamokkasiinit saattoivat olla koristellut piikkisian piikeillä ja miehen paita saattoi kertoa
hänen arvostaan heimossa. Päällimmäisenä vaatteena oli biisoninnahkainen viitta,
johon saattoi olla kuvattu omistajan sankaritekoja.

Biisonien sisäelimistä löytyi aines jousenjänteisiin kuin myös ompelulangaksi, kun kiinnitettiin
kodan päällystämiseen nahankappaleita. Säilytyslaukut, rummut ja jalkineitten pohjat
valmistettiin biisonin nahasta. Biisonin karva sopi päähineisiin ja koristeisiin. Luista saatiin
nuolia ja veitsenkärkiä. Biisonin sonta oli hyvä polttoaine ja sitä poltettiin myös seremonioissa
piipussa.

Lakotoilla ei ollut mitään ruoanvalmistusastioita. Ruoka kypsennettiin biisonin vatsalaukussa.
Liha, juurekset ja marjat kypsyivät, kun vatsalaukkuun laitettiin niiden seuraksi vettä ja nuotiolla kuumennettuja kiviä.

Polttopuiden ja kuivaneen biisonin sonnan kerääminen oli myös naisten työtä.

[1944]

Kiitos 

[Thomas McElwain]

Kiitos 

[Riitta-mummi]

Kiitän tällä komealla ja kuuluisalla lakotamiehellä, nimeltä Black Elk   

https://fi.pinterest.com/pin/528891549963063378/

[Annikka]

Black Elk eli Musta Hirvi oli tietäjä, joka näki näkyjä. Näyistä saamallaan voimalla ja rukoilemalla isoisä Wagha Thakaa hän paransi tauteja. Parantamistapahtumassa hän tarvitsi myös puukupin, johon laitettiin vettä sekä rummun ja jonkinlaisen pillin. Lisäksi hän käytti parantamiseen yrttejä, joita hän etsi saamansa näyn osoittamasta paikasta. Rummutusta pidettiin myös rukouksena.

[Thomas McElwain]

Black Elk eli Musta Hirvi oli tietäjä, joka näki näkyjä. Näyistä saamallaan voimalla ja rukoilemalla isoisä Wagha Thakaa hän paransi tauteja. Parantamistapahtumassa hän tarvitsi myös puukupin, johon laitettiin vettä sekä rummun ja jonkinlaisen pillin. Lisäksi hän käytti parantamiseen yrttejä, joita hän etsi saamansa näyn osoittamasta paikasta. Rummutusta pidettiin myös rukouksena.

Black Elk oli myös koko aikuiselämänsä roomalaiskatolinen katekisti.

[Annikka]

Nykyään lakotat ovat omaksuneet kristinuskon periaatteita, mutta heidän alkuperäiset perinteensä ovat myös edelleen heille tärkeitä.

Olisikohan tämä Mustan Hirven uskonnollinen vakaumus liittynyt tähän: Etelä-Dakotassa katolisen Holy Rosary Mission lähetysjärjestön rakennuksen seinällä on kaksi rukousta "Isä meidän rukous" ja "rukous Wakha Thakalle".

[Thomas McElwain]

Nykyään lakotat ovat omaksuneet kristinuskon periaatteita, mutta heidän alkuperäiset perinteensä ovat myös edelleen heille tärkeitä.

Olisikohan tämä Mustan Hirven uskonnollinen vakaumus liittynyt tähän: Etelä-Dakotassa katolisen Holy Rosary Mission lähetysjärjestön rakennuksen seinällä on kaksi rukousta "Isä meidän rukous" ja "rukous Wakha Thakalle".

Katoliset sallivat sellaista ehkä helpommin kuin muut. Toisaalta, intiaanit alusta asti ei katsoneet uskonnot olevan kilpailussa toistensa kanssa.

[Annikka]

lakota tarina jatkuu.

Lähetystyö ja lakotat.

Kuten tuolla aiemmin on jo mainittukin, niin vuonna 1883 yhteiskunnan säädökset kielsivät lakotoja harjoittamasta perinteisiä uskonnollisia menojaan.

Kristinuskon lähetystyö oli alkanut jo aiemmin dakotojen eli lakotojen sukulaiskansojen asuinseuduilla. Ensimmäiset lähetyssaarnaajat olivat katolisia, jesuiitat olivat ensimmäisenä lähetystyötä tekemässä. Pian tuli lisää lähetystyöntekijöitä useista protestanttisista kirkoista. Lähetysasemia perustettiin ja raamattua alettiin kääntää. Lakotojen asuinalueille saavuttiin noin 1860-1870 luvulla. Ensimmäinen lähetysasema perustettiin 1879 Pine Ridgeen, tämä oli episkopaalinen. Katoliset olivat myös paikalla. V. 1886 perustettiin ensimmäinen katolinen lähetysasema, Holy Rosary  Mission. Jesuiitat perustivat myös kouluja. Koulutuksella katsottiin parhaiten voitavan vaikuttaa siihen, että lakotat hylkäisivät perinteiset tapansa: monet aviovaimot, henkitanssit yms. Yhdysvaltain hallitus oli myös mukana koulujen perustamisessa. Lakotojen keskuudessa koulutukseen suhtautuminen jakautui kahteen mielipiteeseen: toiset pitivät hyvänä sitä, että lapset saisivat koulutusta  esim. englanninkielessä ja näin pärjäisivät paremmin yhteiskunnassa, toiset lakotat taas olivat eri mieltä ja pyrkivät muuttamaan mahdollisimman kauas kristityistä.

Loppukevennys: koulurakennus saatettiin aidata piikkilangalla, jotta lapset eivät pääsisi karkaamaan koulusta.

[Thomas McElwain]

Lakotojen keskuudessa koulutukseen suhtautuminen jakautui kahteen mielipiteeseen: toiset pitivät hyvänä sitä, että lapset saisivat koulutusta  esim. englanninkielessä ja näin pärjäisivät paremmin yhteiskunnassa,

Minulla on sen verran ikää, että olen tuntenut montakin ihmistä, jotka kävivät niitä kouluja ja olen kuullut paljon kokemuksia. Ne jotka osallistuvat toiseen maailman sotaan tulivat kotiin siinä luulossa, että englanninkielen taito on eloonjäämisen ehto, niin puhuivat lapsilleen huonoa englantia, niin kuin isäni. Joskus 60-luvulla isäni sanoi minulle: Olin väärässä. Meidät on petetty. Älä ikinä unohda omaa kieltämme." Olen nähnyt arpia vanhusten ihossa, jotka jäivät rangaistuksesta, jotka saivat kouluissa siitä, että puhuivat omaa kieltä keskenään. Minua on vainottu ja estetty opettamasta sitä, Suomessakin. Viime aikoina on voitu käyttää Raamattukäännöksiä, jotka olivat vainon välikappaleita, päinvastoin puolustukseksi.

[Annikka]

Minulla on sen verran ikää, että olen tuntenut montakin ihmistä, jotka kävivät niitä kouluja ja olen kuullut paljon kokemuksia. Ne jotka osallistuvat toiseen maailman sotaan tulivat kotiin siinä luulossa, että englanninkielen taito on eloonjäämisen ehto, niin puhuivat lapsilleen huonoa englantia, niin kuin isäni. Joskus 60-luvulla isäni sanoi minulle: Olin väärässä. Meidät on petetty. Älä ikinä unohda omaa kieltämme." Olen nähnyt arpia vanhusten ihossa, jotka jäivät rangaistuksesta, jotka saivat kouluissa siitä, että puhuivat omaa kieltä keskenään. Minua on vainottu ja estetty opettamasta sitä, Suomessakin. Viime aikoina on voitu käyttää Raamattukäännöksiä, jotka olivat vainon välikappaleita, päinvastoin puolustukseksi.

Harmillista.  Minun mielestäni olisi hyvä toimia siten, että englanninkieli on yhteinen, mutta esim. oman perheen kesken voidaan puhua muullakin kielellä.

Tämä ei liity mitenkään intiaaneihin, kerron oman kokemukseni. Minulle on jäänyt useasta tilanteesta todella hyvä muisto, siis sellaisesta, jossa jonkun kanssa pitää keskustella - niin löytyy ainakin yksi kieli, jota kumpikin osaa ainakin vähän: englanti.

[Pena]

Joku sanoi kerran monikielisestä Namibiasta, jonka virallinen kieli on englanti, että se on mukava maa, kun siellä keskustelee useimmiten kielellä, jota kumpikaan ei osaa täydellisesti. The most widely spoken languages used in households are Oshiwambo dialects, by 49% of the population, Khoekhoegowab by 11%, Afrikaans by 10%, RuKwangali by 9% and Otjiherero by 9%.[3] Other native languages include the Bantu languages Setswana, Gciriku, Fwe, Kuhane, Mbukushu, Yeyi; and the Khoisan Naro, ǃXóõ, Kung-Ekoka, ǂKxʼaoǁʼae and Kxoe.[4] English, the official language, is spoken by 3% of people as their native language. Portuguese was spoken by 4–5% of the total population, i.e. 100,000 people, made up mostly of the Angolan community in 2014.[5] The number of Angolans in Namibia declined from 2014 to 2015. The economic crisis in the neighbouring country affected the numbers.[6] Among the white population, 60% speak Afrikaans, 32% German, 7% English, and 1% Portuguese.

Eurooppalaisia kieliä: afrikaans (buurien hollanti), saksa, englanti ja portugal. Bantukieliä: ambokielen murteet (ndonga ja kwanyama), kwangali, herero, tswana, gciriku, fwe, kuhane, mbukushu ja yeyi. khoisankieliä: khoekhoe, naro, !xhóõ, kung, ǂkxʼaoǁʼae ja kxoe.