Sitä odotan itseltäni, että osaisin ja rohkenisin kirjoittaa myönteisessä, laupeuden hengessä,
omana itsenäni, sellaisena millaiseksi Jumala on minut luonut, ainutlaatuiseksi ja
suureksi ihmeeksi.
Liian usein aliarvioin itseni, lyttään maan rakoon, ja silloin ei kirjoittaminen suju, tai on
liian mollivoittoista.
Sehän minulla tietysti on että en varmaankaan osaa ajatella körttiläisesti.
Koen että olemme yhtä Kristuksen seurakuntaa, lohdutusta, armoa, anteeksiantoa, hyväksymistä, joukkoon rakastamista kaivaten.
En äänestänyt, mutta haluan sanoa että täällä on hyvä kirjoittaa, minut on hyväksytty
tällaisena kuin olen.
Olette ihania, laupiaita ja sydämmellisiä ihmisiä.
Välillä koen että kirjoittamisen este ja haitta on omassa itsessäni, tarvitsen armoa,
Herran kosketusta!