Harrastatteko hyväntekeväisyyttä?

[Hanna]

Olen tässä miettinyt tätä rikkaan länsimaalaisen ongelmaa. Vaikka ei opiskelijat tunnetusti rahassa kylvekään, olen miettinyt teenkö tarpeeksi. Maailmassa on miljoonittain (ellei miljardeittain) avuntarvitsijoita eli jotain valikointiahan on pakko tehdä, mutta miten?

Tähän mennessä olen lähinnä antanut kolehtiin rahaa silloin kun olen ollut kirkossa (ehkä n.1kert./kk), mut siihen se on sitten jäänyt. Nyt olen miettinyt ryhtyisinkö kehitysmaan lapsen "kummiksi". Onhan toki sellanen 25€ aika paljon kuukaudessa, mut saahan sen niin turhempaankin menemään. Tai ehkäpä haluan vain vaientaa omatuntoni rahalla?

Voihan sitä toki ajatella, että länsimaisen ihmisen suurin hyväntekeväisyystyö on antaa aikaansa (ts. vapaaehtoistyö), mikä varmaan ainakin Suomessa toimii oikein hyvin (kyllä niitä yksinäisiä vanhuksia piisaa!).

Ei nyt ehkä tarvitse kilpailevia meriittilistoja alkaa julkaista (ja taitaa tuohon äänestykseenkin saada laittaa vaan yhden vaihtoehdon), mut mielipiteitä ois kiva kuulla. Meidän kurjuus ei muiden kurjuutta vähennä, mut tunnetteko tarvetta edes yrittää tasoittaa tilannetta vai onko teidän mielestä millään mitään merkitystä?(Äänestys on kovin puutteellinen ja subjektiivinen, mut koittakaa kestää)

[Michelle]

koska tuossa pystyi valitsemaan vain yhden olkoon se kolehti.

hieman epäilen noita kaikkia keräyksi. Varsinkin Etiopiassa olon jälkeen, opin ettei rahaa kannara antaa niiden kautta, koska valitettava tosi asia on, että suurin osa siitä rahasta ei päädy apua tarvitseville. Sen verran koruptuneita nuo kehitysmaat usein ovat.
Siispä oma apuni menee suoraan perille tuttujen lähettien kautta, joille lähetän tarpeen mukaan, vanhoja vaatteita, leluja tms. Siellä meillä on myös "kummilapsi"

eniten kannatan kuitenkin Plan järjestön tyyppistä toimintaa, jossa saatu apu jaetaan yhteisön kesken/avuksi. Etiopiassa ainakin jos jotain yksittäistä ihmistä autettiin, muut yhteisö tuli kateelliseksi ja hänet jätettiin ulkopuolelle, ja tuollaisessa yhteisöllisessä kulttuurissa se on aika vakava asia.

olen myös suuri pelastusarmeijan kannattaja, koska suomessa on jo niin paljon avuntarvitsijoita. ja se soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa on siihen aika hyvä ase.
työssäni olen ottanut lapsetkin tähän mukaan. kerran vuodessa keräämme yhdessä vaatteita, ruokaa jne. ja ne lahjoitetaan pelastusarmeijalle.

kyllä se olisi meidän hyvä muistaa ne kymmenykset jakaa, vaikka se allekirjoittaneeltakin liian usein unohtuu

[m.k]

Muuten voisin olla vaikka mukanakin noitten järjestöjen toiminnassa, mutta niin kertakaikkisia kouhaajia ovat ettei pysty. Kolehtiin ja jonkun järkijärjestön keräykseen menee ilomielin lantti, ei tässä niin köyhä ole ettei liikenisi...

[An-na]

Koin läheiseksi Unifemin* aatteen ja liityin puolisentoista vuotta sitten siihen. Musta naisten kouluttaminen ja hyvinvointi on hyvin pitkälle kaiken perusta tätä maailmaa parannettaessa.



* UNIFEM - YK:n Naisten Kehitysrahasto. UNIFEM toimii YK:ssa katalysaattorina ja asiantuntijana sukupuolten välisissä tasa-arvokysymyksissä. UNIFEMIN teemoja ovat

- naisten taloudellinen, yhteiskunnallinen ja sosiaalinen osallistuminen ja  johtajuus
- naisten ihmisoikeudet
- naisiin kohdistuvan väkivallan poistaminen
- koulutus


Lähde: http://www.unifem.fi

[Jaakkoopuukkoo]

Näistä valitsin tuon tilihomman, kun en jaksa oikein riehua järjestöjen toiminnassa mukana, vaikka en tiä ovatko esim. Greenpeace ja Amnesty luettavissa "avuntarvitsijoiksi". Mutta ainakin luonto ja vainotut ovat avuntarvitsijoita, että ehkäpä se osuu lähimmäksi.

Aktiivisempi pitäis tietty aina olla. Tämä tilihomma lienee lähinnä semmosta omantunnon ostamista.

[Hölkänen]

Lukioiässä kuuluin Luonto-Liittoon ja Maan Ystäviin, mutta koin toiminnan liian puolueelliseksi ja vastakkainasetteluja ruokkivaksi. Nykyään harrastan aktivismia Changemakerissa, Kirkon Ulkomaanavun nuorisoverkostossa. Maailman muuttaminen paremmaksi on mahdollista - niin kauan kuin on elämää, on toivoa!

En oikeastaan näe tarvetta erottaa hyväntekeväisyyttä muusta elämästä. Mitä varten täällä muka eletään, ellei hyvän tekemiseksi? Kannattaa muistaa, että sukulaistädin kuulumisten kyseleminenkin on hyväntekeväisyyttä. Ja itsensä hoitaminen myös.

[llwyd]

En oikeastaan näe tarvetta erottaa hyväntekeväisyyttä muusta elämästä. Mitä varten täällä muka eletään, ellei hyvän tekemiseksi? Kannattaa muistaa, että sukulaistädin kuulumisten kyseleminenkin on hyväntekeväisyyttä. Ja itsensä hoitaminen myös.

Tosiaan, kaikkihan sitä olemme hyväntekeväisyyden tarpeessa, ja usein rittämättömiä sitä itse antamaan. Jotenkin ajattelee että nämä asiat ovat itsestäänselvä velvollisuus, jonka pystyy vain huonosti tai ei ollenkaan suorittamaan. Itseltäni menee pieni summa Amnestylle kuukausittain, mutta se on vain pieni osa siitä, minkä pystyisi antamaan. Maailmassa oleva hätä ja puute on päivittäinen moite meille hyvinvoiville.

[Kristian]

Hyväntekeväisyyttä harrastan lähinnä lantti kolehtiin-periaatteella ja teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa.

[PekkaV]

Paperirahaa kolehtiin, kaksi Herättäjä-Yhdistykselle.