En muista ketä eilisillan seuroissa Sumiaisissa siteerattiin, mutta määritelmä sisaatissa oli jotakuinkin "herännäisyys on Siionin virsiä veisaava joukko".
Tähän joukkoon lukeudun mielelläni, vaikka kosketukseni Siionin virsiin onkin kulkenut oikeastaan vain kirkon yhteisen virsikirjan kautta, mutta siinä Siionin virret ovat sitten olleet niitä läheisimpiä.
... körttiläisyys tarjoaa tilaa olla.
Lieneekö niin, että tätä on vähän hankala ”elää todeksi”, jos on muissa ympyröissä tottunut siihen, että ensi täytyy ikään kuin lunastaa paikkansa ja todistaa olevansa aidosti jotakin (mitä nyt sitten milloinkin)?
Haluammeko ottaa kantaa niihin (esim. vl-palstalla tai uskojarukouksessa esitettyihin) kannanottoihin, kuinka vanha körttiläinen julistus on jotenkin enemmän totta ja oikeassa tai arvostettavampaa kuin nykyinen seurakansan puhe?
Sikäli kuin minä myöhäisheränneenä uskaltaudun tuosta jotain lausumaan, niin tuskin tällaisiin väittämiin kannattaa kovastikaan aikaansa hukata. Minusta kuulostaa, että kyseessä on vanha propagandistinen temppu, jolla "ulkopuolelta" esitettynä yritetään horjuttaa jonkin joukon identiteettiä ja väheksyä sitä ilman, että tarvitsee itse oikeastaan esittää yhtään perusteltua asiaväitettä; vrt. ”Ennen sosialidemokraatit sentään olivat työväen asialla, mutta nämä nykyiset bemaridemarit...”, ”Entinen Maalaisliitto ajoi talonpojan etua, mutta nämä nykyiset kaupunkikeskustalaiset....”, ”Aiemmin kokoomuslaiset sentään olivat rehellisesti koti-uskonto-isänmaa -porvareita, mutta nämä nykyiset optio-ollit...”, jne.
Niin kauan kuin perinneheränneet ja citykörtit sopivat suurin piirtein sovussa yhteisille herättäjäjuhlille, veisaavat yhteisiä Siionin virsiä, jne., ei asiasta kannattane ainakaan väkisin tehdä kysymystä. Sitä tietenkin voi mietiskellä, mikä on olennainen yhdistävä tekijä, sikäli kuin se yleensä on pohdiskelemalla tavoitettavissa.
Tämä liike ei minusta vain mahdu tälle ahtaalle ja modernille konservatiivi-liberaali -skaalalle,...
Jep. Lisäksi minusta aika on ajanut akateemisviritteisen konservatiivi-liberaali -asetelman ohi, joka nyt on kuin juoksuhaudasto, johon on kynsin-hampain kaivauduttu, vaikka varsinainen rintama on jo aikaa sitten siirtynyt johonkin ihan muualle.
...mutta maallistumiseen se ottaa vahvaa kantaa hengellisyyden, vanhan hengellisyyden puolesta.
Ja tässä sitä sitten haastetta pukkaakin.
PS. Pitäisiköhän tunnustautua n[ettik]örtiksi?
Äänestys