Vapaakirkollinen körttiopistoon?

[MariaMi]

Olen ilmoittautunut kevääksi erääseen herännäishenkiseen opistoon pastoraalipsykologian linjalle. Olen vapaakirkollinen, siis läheltä liippaa helluntailaisuutta. Siis kysynkin, mitä luulette, voinko vapaakirkollisena mennä opistoon?  :roll: Ovatkohan asenteet täysin vastakkaiset? En itse ole mikään fanaattinen oman uskoni puolustuja, mutta puhun kielillä (ks. Raamattu ja armolahjat), johdan ylistystä seurakunnassani ja armo merkitsee minulle iloa ja vapautta Kristuksessa... Mitenköhän on? Mahdunko mukaan? Voinkohan saada opetuksesta muuta kuin suuria teologisia ristiriitoja  :-? Linja kyllä sisällöltään kiinnostaa tosi paljon!

Hyvää joulua kaikille!

[seppos]

Voithan sinä sinne mennä ei siinä mitään vikaa ole, vaan armolahjojasi ei oikein taideta arvostaa. Ne ovat niin harvoilla Jumalalta. Loput riippuu sinusta itsestäsi. Opiston puolella tuskin ollaan tiukkoja.

[osmo]

Hyvä Mariami

Kaikessa rauhassa opistolle! Et ole ensimmäinen vapaakirkollinen opiston oppilaissa. Itse asiassa nykyään opistolla on paljon myös ihan muiden kuin kristinuskon edustajia; onhan siellä maahanmuuttajalinjakin!

Opistolla toki on omat tavat ja toimintamallit, perinteensä siis, ja toki sitä halutaan pitää arvossa. Toivottavasti löydät herännäisyydestä joitain hyviä piirteitä.
 Että sinne vaan.
Mutta vietä nyt joulu ensin rauhassa.
Osmo

[Teme]

Voi kyllä olla aika kulttuurishokki... Kristilliset tavat ja painotukset kuitenkin poikkeavat hyvin paljon toisistaan. Se ei koske vain armolahjoja, vaan myös sitä, mitä pyhitys ja synti tarkoittaa käytännössä. Myös sanastot ovat jonkin verran erilaisia ja pahinta kaikista on, että samojen sanojen sisältö saattaa vaihdella yllättävän paljon.

Teme

[PekkaV]

Olen ilmoittautunut kevääksi erääseen herännäishenkiseen opistoon pastoraalipsykologian linjalle. Olen vapaakirkollinen, siis läheltä liippaa helluntailaisuutta. Siis kysynkin, mitä luulette, voinko vapaakirkollisena mennä opistoon?  :roll: Ovatkohan asenteet täysin vastakkaiset? En itse ole mikään fanaattinen oman uskoni puolustuja, mutta puhun kielillä (ks. Raamattu ja armolahjat), johdan ylistystä seurakunnassani ja armo merkitsee minulle iloa ja vapautta Kristuksessa... Mitenköhän on? Mahdunko mukaan? Voinkohan saada opetuksesta muuta kuin suuria teologisia ristiriitoja  :-? Linja kyllä sisällöltään kiinnostaa tosi paljon!

Hyvää joulua kaikille!

Millaista oli? Viihdyitkö?

[juhani]

minäkin osaan puhua siansaksaa...

[B.H.S]

Käsite vapaakirkollinen, ei oikein mahdu omaan ajatusmaailmaani. Sillä joka hetki saan vapaasti tehdä valintojani omassa elämässäni ja aika vapaasti saan valita kirkkoni mihin menen. Mutta taidan avata uuden keskustelu aiheen...

 :-k

[Johannes]

Onpas meillä taas suvaitsevainen linja, kun yksi toisensa jälkeen teilaa aloittajan armolahjat ja kirkollisen suuntautumisen...Minun mielestä on ihan hyvä, jos ihminen on löytänyt paikkansa Jumalan työssä ja kokee Jumalan johdattavan elämäänsä vaikka sitten armolahjojen muodossa.

[Antti Juhani]

Kielillä puhumisesta haluaisin tietää vähän laajemmin. Koskaan ei ole ollut sellaista tilaisuutta kuulla sitä. Kutsuvat kumminkin armolahjaksi sen taitamista. Helluntaiseurakunnissa näitä lahjoja taitaa olla enemmän tarjolla, eli vapaissa suunnissa. Kansanlähetys, Raamattuopisto, Kansan Raamattuseura, heidän tilaisuuksissa tälläistä ei ole ollut. Onko se kiinni "osaamisesta" vai hurmoshenkisyydestä? Netistä taitaisi löytää aiheestä myös.

[seppos]

Kielillä puhumisesta haluaisin tietää vähän laajemmin. Koskaan ei ole ollut sellaista tilaisuutta kuulla sitä. Kutsuvat kumminkin armolahjaksi sen taitamista. Helluntaiseurakunnissa näitä lahjoja taitaa olla enemmän tarjolla, eli vapaissa suunnissa. Kansanlähetys, Raamattuopisto, Kansan Raamattuseura, heidän tilaisuuksissa tälläistä ei ole ollut. Onko se kiinni "osaamisesta" vai hurmoshenkisyydestä? Netistä taitaisi löytää aiheestä myös.

Sitä esiintyi Pohjois-Savossa körttiläisyyden alkutaipaleella. Paavo käski akkoja koetella onko itsestä vai Jumalasta ja siihen se loppui kertoo historian kirjat. Eiköhän se ole sama nykyisinkin.

[Johannes]

Eiköhän se ole sama nykyisinkin.

En olisi niin varma. Ulkopuolisena on vähän vaikea sanoa, mitä ihminen ajattelee sisällään. Myönnetään, että olen itsekin vähän skeptinen sen suhteen, että onko kaikki todella sitä, mitä sen väitetään olevan, mutta luulen, että on joukossa heitäkin, jotka todella kokevat Jumalan vaikuttavan heidän kauttaan. En osaa sanoa, kun en ole koskaan niin syvällisesti keskustellut asiasta heidän kanssaan. Kuitenkin sinällään minulla ei ole mitään kielilläpuhumista ym. vastaan, kunhan sitä ei tietoisesti käytetä itsensä paremmaksi tekemiseen. Jos ihminen kokee sen Jumalan lahjaksi, niin vaikea minun on mennä sanomaan, ettei se sitä ole. Itselleen ihminen hallaa tekee, jos hän laittaa Jumalan piikkiin sellaista, minkä tietoisesti tekee itse kohentaakseen asemiaan muiden silmissä.

[apellikka]

Pentti Simojoen Ensimmäiset ja viimeiset kiusaukset avasivat itselleni Paavo Ruotsalaisen suhdetta kielilläpuhumiseen monipuolisella tavalla - eikä ollut huono kirja muutenkaan.

[tosikkoko]

Eiköhän se ole sama nykyisinkina.

En olisi niin varma.

Komppaan Johannesta.

...Kuitenkin sinällään minulla ei ole mitään kielilläpuhumista ym. vastaan, kunhan sitä ei tietoisesti käytetä itsensä paremmaksi tekemiseen. Jos ihminen kokee sen Jumalan lahjaksi, niin vaikea minun on mennä sanomaan, ettei se sitä ole. Itselleen ihminen hallaa tekee, jos hän laittaa Jumalan piikkiin sellaista, minkä tietoisesti tekee itse kohentaakseen asemiaan muiden silmissä.

Kerran olen kuullut moista, mutta siitä on jo aikaa. Nyt tuli mieleen, että onkohan youtubessa tai sen jenkkikristillisessä versiossa jne kielilläpuhumispätkiä?

Mutta kuten yleensä kielilläpuhumisen yhteydessä korostetaan, niin puhumistä tärkempää on se, että joku osaa tulkita sen jotta läsnäoleva srk voi sitten arvioida Raamatun sanan perusteella, että oliko sanat Jumalalta vai ei. Ja sen mukaan ottaa opikseen.
Kaipa k-puhuminenkin on yksi niistä asioista, joita korostetaan joissain piireissä. Ikävämpää on silloin, jos sitä aletaan pitämään uskon mittarina.

Mutta uskoisin että tätäkin teemaa on jo käsitelty körttifoorumiilla aiemminkin.

[mt]

Mutta kuten yleensä kielilläpuhumisen yhteydessä korostetaan, niin puhumistä tärkempää on se, että joku osaa tulkita sen jotta läsnäoleva srk voi sitten arvioida Raamatun sanan perusteella, että oliko sanat Jumalalta vai ei. Ja sen mukaan ottaa opikseen.
Kaipa k-puhuminenkin on yksi niistä asioista, joita korostetaan joissain piireissä. Ikävämpää on silloin, jos sitä aletaan pitämään uskon mittarina.

Mutta uskoisin että tätäkin teemaa on jo käsitelty körttifoorumiilla aiemminkin.

Tämän aiheen yhteydessä tapaan kertoa Matti Kurosen takavuosina helluntaiviikolla pitämästä aamuhartaudesta.  Hän muisteli työtään Konnunsuon vankilapappina. Matti kertoi, että hänen piti opetella "puhumaan kielillä" eli käyttämään vankiporukalle tuttua puheenpartta, ennen kuin viesti alkoi mennä perille.

Siinä on kielilläpuhumisen mallia körteillekin.

Mt

[tosikkoko]

Tämän aiheen yhteydessä tapaan kertoa Matti Kurosen takavuosina helluntaiviikolla pitämästä aamuhartaudesta.  Hän muisteli työtään Konnunsuon vankilapappina. Matti kertoi, että hänen piti opetella "puhumaan kielillä" eli käyttämään vankiporukalle tuttua puheenpartta, ennen kuin viesti alkoi mennä perille.

Siinä on kielilläpuhumisen mallia körteillekin.

Mt

Totta!
Ja jos miettii sitä "kukin kuuli omalla kielellään...", niin tuo on varmasti lähempänä kuin se, että kuullaan jotain outoa kieltä. Pois turhat sivistyssanat ja teologiset sanat jne.