Uskontofobia

[karjalaisenkyösti]

Uskontofobia on hyvin monimuotoinen ilmiö ja sitä esiintyy kaikkialla.
On olemassa suuri joukko erilaisia ärsykkeistä, joissa uskontofobia aiheuttaa oireita.
Oireena on ahdistuneisuus ja vihanpuuskat.
Jos viha saa vallan, se kohdistuu henkilöön, joka laukaisi uskontofobiaoireet.
Suomessa pahimmillaan uskontofobian luoma viha saa aikaan voimakastakin henkistä väkivaltaa,
suuressa maailmassa kyseinen viha saattaa jopa johtaa ihmisiä kuolemaan.

Uskontofobia voi oirehtia missä tahansa tilanteessa.
Listaan tässä muutamia asioita, jotka voivat ahdistaa ihmistä, ja nostaa voimakkaitakin vihantunteita, jos uskontofobiasta kärsivä ihminen tärmää johonkin listallani mainittuun asiaan.
- julkinen uskontunnustus kirkossa
- joku yksittäinen henkilö todistaa omasta uskostaan jossain uskonnollisvoittoisessa seurassa
- joku todistaa uskostaan kadulla ja jakaa uskonnollista aineistoa ihmisille
- tilaisuus, jossa lauletaan vanhoja virsiä hitaasti ja hartaasti
- tilaisuus, jossa lauletaan uudempaa hengellistä musiikkia nopeasti ja äänekkäästi
- kun törmätään piireihin, jotka haluaisivat karsia kristillisyyden julkisilta foorumeilta enemmän yksityiseksi asiaksi
- kun törmätään piireihin, jotka haluavat tuoda kristillisiä tapoja enemmän julkisiin tilanteisiin
- äänestyskäyttäytyminen vaaleissa
- nöyryyden korostaminen
- Jumalan voiman korostaminen
- armon korostaminen
- lain korostaminen
- oikeauskoisuus
- "mitäpä minusta ja vielä vähemmän sinusta"  (mm. tällaisissa tilanteissa oma uskontofobiani nostaa vähän päätään)
- Raamatun ja kristillisyyden korostaminen
- Raamatun ja kristillisyyden pitäminen pois puheenparresta

[PekkaV]

Seurakunta on sekalaista. Jumalan lapset ovat sisaruskateita. Jumalan lasten keskinäinen rakkaus käy yli ymmärryksen.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, omaksi kuvakseen Hän hänet loi. Olemme heijastumia Jumalasta. Käytöksemme on joskus eläimellistä, kun sitä verrataan rakkaudessa tapahtuvaan.

[Progressor]

Fobia tarkoittaa sairaalloista pelkoa. Uskonnoissa on kuitenkin monesti myös piirteitä, joiden pelkääminen - järkevissä rajoissa - on mielestäni aivan tervettä.

[Pirska]

Tunnistan itsessäni fobiaa erästä kirkkomme herätysliikettä kohtaan. Jos heidän edustajansa saarnaa jumalanpalveluksessa, voin kyllä osallistua siihen aivan turvallisin mielin. Heidän vuosittaisille kesäjuhlilleen (väkimäärältään suurin sellainen) minua ei saa kilon kappaleinakaan. Heidän tavallisiin seuroihinsa minulla ei myöskään ole minkään valtakunnan vetoa. Syynä on se, että kerran yksi heikäläinen (silloinen työkaverini) on yrittänyt käännyttää minua omaan porukkaansa. Kerrottuani, että olen heränneitä hän totesi, että olisi parempi, että en kuuluisi mihinkään herätysliikkeeseen.

Tiesin kyllä, että he kuvittelevat olevansa ainoita oikeita, mutta silti noin kohti käyvä ilmoitus järkytti minua tuolloin aika tavalla.  Täytyy sanoa, että olen silti kuullut paljonkin heikäläisten saarnoja ja puheita (jälkimmäisiä radiosta) ja tiedän, että heidän joukossaan on tosi hyviäkin puhujia.

[Pirska]

Ymmärsin toki, mitä karjalaisenkyösti tarkoitti aloituksessaan. Satman osasi kommentoida sitä aika fiksusti.

Seurakunta on sekalaista. Jumalan lapset ovat sisaruskateita. Jumalan lasten keskinäinen rakkaus käy yli ymmärryksen.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, omaksi kuvakseen Hän hänet loi. Olemme heijastumia Jumalasta. Käytöksemme on joskus eläimellistä, kun sitä verrataan rakkaudessa tapahtuvaan.

     

Tosi on, että peruskörttiläistä tökkii aivan yletön raamatunlauseiden käyttäminen ja monenlaiset meidän mielestämme kummallisuudet, joita voi olla vapaissa suunnissa. Siitä huolimatta meidän ei sovi unohtaa omia juuriamme. Ainakin ennen herännäisopistojen kaikki oppitunnit aloitettiin veisaamalla Siionin virsi. Lieneekö semmoista käytäntöä enää olemassa? Samoin ennen oli kaikissa kouluissa aamuhartaudet ja ruokarukoukset. Emme kai me nykykörttiläiset ole tuommoisia käytäntöjä vastaan. Jos olemme, niin sitten ovat asiat enemmän kuin huonosti.

[Vaarala]

Fobia tarkoittaa sairaalloista pelkoa. Uskonnoissa on kuitenkin monesti myös piirteitä, joiden pelkääminen - järkevissä rajoissa - on mielestäni aivan tervettä.

Komppaan. Monesti uskonnot ovat ihan oikeasti pelottavia.

[juhani]

Komppaan. Monesti uskonnot ovat ihan oikeasti pelottavia.

Olen täsmälleen Vaaralan ajatuksissa. Minulle kristinusko körttiläisittäin värittyneenä ei ole mikään uskonto. Jumala on.

[Vaarala]

Olen täsmälleen Vaaralan ajatuksissa. Minulle kristinusko körttiläisittäin värittyneenä ei ole mikään uskonto. Jumala on.

"Uskonnolla tarkoitetaan yleensä uskoa jumalaan tai muuhun yliluonnolliseen, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto

Wikipedian artikkeli määrittelee uskonnon mielestäni melko osuvasti. Körttiläisessä kristillisyydessä varmaankin uskotaan ja turvataan jumalaan, siispä se on uskonto. Ehkä halusit sanoa, että mielestäsi körttiläisyys on henkilökohtaisempaa uskoa, kuin kristinuskon isommat lahkot?

[karjalaisenkyösti]

Ehkä halusit sanoa, että mielestäsi körttiläisyys on henkilökohtaisempaa uskoa, kuin kristinuskon isommat lahkot?

Ajatus, että meidän-uskonto/porukka-omaa-henkilökohtaisemman-uskon-kuin-muut taitaa olla varsin yleistä.
Ainakin tuo käsitys helluntaiseurakunnissa on varsin yleinen. Menneinä vuosina se oli helluntaipiireissä vieläkin voimakkaammin esillä, kuin nykyään.

Voisin ehkä luetella pitkän listan muitakin.
Jos minun pitäisi luetella ryhmiä, jotka eivät itsestään usko noin, niin lista olisi varmaan varsin lyhyt.

Aktiivisena helluntalaisaikanani meillä korostettiin, että emme edusta mitään uskontoa, meillä ei ole uskontojen kanssa tekemistä.
Meillä on usko, ei uskontoa.

[PekkaV]

Usko on elämäntapa.

[Vaarala]

Ajatus, että meidän-uskonto/porukka-omaa-henkilökohtaisemman-uskon-kuin-muut taitaa olla varsin yleistä.
Ainakin tuo käsitys helluntaiseurakunnissa on varsin yleinen. Menneinä vuosina se oli helluntaipiireissä vieläkin voimakkaammin esillä, kuin nykyään.

Voisin ehkä luetella pitkän listan muitakin.
Jos minun pitäisi luetella ryhmiä, jotka eivät itsestään usko noin, niin lista olisi varmaan varsin lyhyt.

Aktiivisena helluntalaisaikanani meillä korostettiin, että emme edusta mitään uskontoa, meillä ei ole uskontojen kanssa tekemistä.
Meillä on usko, ei uskontoa.

Niin, se onkin hassua että uskonto on sanana saanut vähän huonoa mainetta niskaansa. Monissa seurakunnissa tosiaan tuntuu olevan tarvetta tehdä pesäeroa siihen. Kuitenkin, en usko että esimerkiksi katoliset kokevat uskoaan yhtään sen vähemmän henkilökohtaisesti, kuin vaikkapa luterilaisetkaan. Tiedän monia hartaita luterilaisia, jotka kummastelisivat ajatusta että heidän uskontonsa olisi jotakin tavanomaista, yleistä, ei-henkilökohtaista. Varmasti sama koskee myöskin katolisia. Toisaalta pienemmissä piireissä varmasti on myös maallistuneempia jäseniä, joille uskonto ei ole erityisen henkilökohtaista. Itse olen aina pitänyt yleiseen "uskontoon" ja erityiseen, henkilökohtaiseen "uskoon" jakoa keinotekoisena. Erityisesti silloin, kun nämä tuntuvat sanojen käyttäjästä sulkevan toisensa pois, juuri kuten tuossa sanoit olevan yleinen korostus helluntailaisuudessa, että on usko, ei uskontoa.. Tämä on tehokas keino mitätöidä muiden usko.

Toisaalta, tavallaan olisi uskonnolle melko masokistista jos se ei kannustaisi jäseniään sanomalla olevansa ainoa oikea oppi. Jos vaikka mormonien mielestä jehovantodistajilla olisi aivan sama usko kuin heilläkin, niin mikseivät samantien kutsu itseään jehovantodistajiksi! Pohjimmiltaan kyse on kai siitä, että uskonto on määritelmällisesti poissulkevaa toimintaa, joko olet meitä tai et ole. Niin on tietysti moni muukin ihmisen toiminta.. 

[vanha lihava mies]

Uskontofobia on hyvin monimuotoinen ilmiö ja sitä esiintyy kaikkialla.
On olemassa suuri joukko erilaisia ärsykkeistä, joissa uskontofobia aiheuttaa oireita.
Oireena on ahdistuneisuus ja vihanpuuskat.
Jos viha saa vallan, se kohdistuu henkilöön, joka laukaisi uskontofobiaoireet.
Suomessa pahimmillaan uskontofobian luoma viha saa aikaan voimakastakin henkistä väkivaltaa,
suuressa maailmassa kyseinen viha saattaa jopa johtaa ihmisiä kuolemaan.

Kannattaisi ehkä enemmän keskittyä omiin hyviin tekoihin. Ottaa nautinto siitä. Ja jättää muihin kohdistetut syyllistämistarinat  vähemmälle.

Aivan, kompaan sinua armonkerjäläinen.

[Sanneli]

Minäki oon joskus sen verran ärsyyntynyt tuohon uskonto-usko-jaotteluun, että jos joku kysyy vakaumusta niin sanon ihan vain päätä aukoakseni olevani kristitty. Tuntuu että joillekin kristitty tarkoittaa ihmistä, joka on kastettu mutta ei siitä välitä rahtuakaan ja sitten jos jotain siitä välittää niin sitten on pakko sanoa itseään uskovaiseksi.

Sori, mutta meilläpäin uskovainen tarkoittaa vanhoillislestadiolaista.

[PekkaV]

Sori, mutta meilläpäin uskovainen tarkoittaa vanhoillislestadiolaista.

Meilläpäin hän on jäykkis, joka saa uskonvahvistusta maailman pilkasta.