Jerry Halloween

[Antti Juhani]

Mitä ajatuksia TV-ohjelma toi?

[Kalistaja]

Pika-arvio Jerrystä: Yllätti myönteisesti, vaikka olisi siellä jokin evluttikin voinut mukana olla. Tosin sanon vielä: katsoin kyseistä ohjelmaa vain noin kymmenen minuuttia.

[Johannes]

Vähän sekava. En kamalasti tykännyt, kun tuntui vähän pelleilyltä niin etten vieläkään tiedä, että oliko tarkoitus olla vakava keskusteluohjelma vai pelleilyä kristinuskon nojalla. Isä Mitro on kyllä äärettömän miellyttävä ihminen. Hyvät puhelahjat hänellä on vaikka kirkko kieltääkin häneltä politiikkaan osallistumisen.

[Atanasia]

Jäi vähän hämmentynyt olo.
Sekavaa minunkin mielestäni ja samoja mietteitä, että
yritetäänkö ihan vakavasti vaihtaa ajatuksia vai pelleilläänkö?

Vai onko ajateltu, että yleisö ei varmaan jaksa ajatella vakavia,
laitetaan keskustelu hauskaksi,
eikä yleisö taida jaksaa puolta minuuuttia kauemmin kuunnella hauskaakaan,
joten pätkitään kaikki niin saadaan sykettä ja menoa...

[PekkaV]

Katsoin Jerryn lauluun asti. Hänen esityksensä tuntui teennäiseltä. Se saattoi koskea johonkin arkaan paikkaan minussa. Joskus ennenkin olen harmitellut, etten yrittänyt ponnistella vaikean paikan yli, kun on jäänyt jälkimaku, jospa ohjelma sittenkin olisi ollut katsomisen arvoinen. Voin olla ennakkomainonnan uhri. Jari Halonen on kyllä kiinnostava persoona, minkä hänen syöksynsä halaamaan Viktor Klimenkoa jo osoitti. Hän on rohkea.
Nuorten naisten can can säväytti. Siinä oli menoa ja elämäniloa!

[PekkaV]

Jerry kysyi Kari Peitsamolta, Sinikka Sokalta ja Kalevi Kivistöltä, pelkäättekö kuolemaa? Peitsisumo vastasi, että jatkuvasti, mutta en tänä iltana, koska olen televisiossa.  

Kiitos, isät, vapaasta maasta!

[juhani]

jännä juttu se, että kuolemanpelko on stoalaisen filosofian mukaan järjettömyyttä... kuolema on elämän loppumista ja me emme voi siihen mitään...

[Kalistaja]

Virrestä löytyy vastaansanomatonta totuutta: Jok´ ainut askel sun matkallas/ On askel kohti sun kuoloas/.

[Jampe]

Virrestä löytyy vastaansanomatonta totuutta: Jok´ ainut askel sun matkallas/ On askel kohti sun kuoloas/.

Virrentekijä muistuttaa kieltämättä tarpeellisesta asiasta, sitä ei voi kieltää. Jos ihan yleisesti katsotaan ihmiskunnan menoa niin ei sitä elämän katoavaisuutta näytetä muistettavan ilmeisestikään tarpeeksi.
Toisaalta riittäisi hyvin kun kerran-kaksi asiasta tiedotetaan ja muu ylimenevä jätetään pois niin  ihmisparat saavat itse päättää mitä tai ketä herraa haluavat seurata. Näkisin tämän enemmän yleisenä kirkon tehtävänä kuin yksittäisen ihmisen missiona. Pitää muistaa että elämme kristityssä maassa ja elämänkohtalotkin saarnaavat omalla omituisella tavallaan. Kirkkovuoden tekstit ja aiheet näen sikäli säilyttämisen arvoisina että niissä käydään onnistuneesti läpi koko kristillisyyden sisältö jos vain uskalletaan rohkeasti saarnata aiheesta kuin aiheesta.  Papin työ on yhtä epäkiitollista kuin kunnallisvirkamiehenkin; koskaan ei voi miellyttää kaikkia joten tiettyä vakaumuksellisuutta ja itsenäisyyttä tarvitaan että pappina toimiva ihminen voisi olla tasapainossa itsensä kanssa, näin ainakin kuvittelisin.

Sitten kun ruvetaan päivästä toiseen veisaamaan kuolon saapumisesta ym. mieltä ylentävästä että oikein makustellaan asialla niin kuljetaan elämän läpi pää riipuksissa kuolemaa odotellen. Kaikki elämässä on vain kielteistä ja maailma näyttäytyy paikkana josta on pyrittävä pois. Minä en ymmärrä mihin tämänkaltaisessa kristillisyydessä sijoittuu se paljon puhuttu ilo? Uskonnollisuutta paljolti leimaa elämänkielteisyys vaikkei sitä aivan niin mielletä eikä varsinkaan myönnetä. Vankilassa voi olla onnellinenkin jos ei tiedä paremmasta.