Erkki Leminen kirjoitti pakinassaan (Sana 49, 1987) mm. näin: "Jotkut sanovat, että minä en sano syntiä synniksi, en saarnoissani enkä kirjoissani. He odottavat varmaan, että keskikalja, kuvaruutu, tanssi ja rakastelu tulisivat totisesti teilatuksi ja tuhat muuta tuhmuutta luetelluksi. Mutta miksi matkisin monia? Miksi raapisin pintaa, kun syyt ovat syvällä?Kun syöpä on sisällä? Ja olenhan sentään syntien emon - rakkaudettomuuden - usein synniksi sanonut, sen, jolla on paljon pentuja ja joka poikii jatkuvasti."
