Itse Kehu

[Antti Juhani]

Tulee mieleen lause; Hiljaiset perivät maan. Muistanko tämän väärin? Kuka selittäisi sanonnan tarkoituksen. Puhutaan myös maanhiljaisista.

[mt]

Tulee mieleen lause; Hiljaiset perivät maan. Muistanko tämän väärin? Kuka selittäisi sanonnan tarkoituksen. Puhutaan myös maanhiljaisista.

Raamatussa näitä perimislauseita on useampiakin. Tämä lienee peräisin vuorisaarnasta, Matt. 5:5:
"Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä." (1933/1938)
Nykyisin "Autuaita kärsivälliset: he perivät maan" ja 1776 Bibliassa "Autuat owat siwiät: sillä he saawat maan periä".

Sanonta ei liene kovin vanha, koska hiljaiset-sanaa ei Bibliassa vielä käytetä. Ingmanin "Koetusraamattua" minulla ei ole käytettävissä. "Hiljaiset perivät maan" kuulostaa kirjailijan napakoittamalta versiolta, joka sopisi hyvin romaanin nimeksi. Maan hiljaiset on Arvi Järventauksen vuonna 1925 ilmestynyt romaani. Järventaus oli pappi, ja hänen teostensa nimistössä on raamatullis-kirkollinen sointi: Synnin mitta, Kirkonlämmittäjä, Taivaallinen puuseppä, Ja eläinten henki oli rattaissa... (vrt. Hes. 1:20 "Kuhunka henki meni, sinne menivät he myös, ja rattaat ylensivät itsensä heidän kanssansa; sillä elävä henki oli rattaissa."), Yks' on tarpeellinen, Itkevien pajujen maa.

Mutta toistaiseksi "Hiljaiset perivät maan" -muodon alkuperä jää minulta selvittämättä. Pääsevätköhän foorumin kirjallisuudenharrastajat pidemmälle?

Mt

[AKUANKKA313]

Niinpä, psykologian tunneilta jäi mieleen väite, että
suurin osa ihan tavallisista ihmisistä pitää itseään, jotenkin erityisenä
muihin ihmisiin verrattuna. ( jotenkin muita parempana )
Ja tämä on kuulemma tervettä..
Kauhian moni ei ylpeile tavallisuudellaan..

[mt]

...suurin osa ihan tavallisista ihmisistä pitää itseään, jotenkin erityisenä muihin ihmisiin verrattuna. ( jotenkin muita parempana )

Radiosta kuultua pedagogian ihmiskäsityksestä:
Ennen vanhaan oli tavallisia ja erikoisia tai omituisia. Nykyisin ei erotella, vaan arvostetaan kunkin ihmisen omaa erityislaatua. Kukaan ei ole erikoinen, vaan kaikki ovat erityisiä.

Ja jos joku on erityisen erityinen, hän saa erityisopetusta.

Kuultuna tämä oli kuin runoa. Ehkä se runoa onkin.

Mt

[Liisa]

Radiosta kuultua pedagogian ihmiskäsityksestä:
Ennen vanhaan oli tavallisia ja erikoisia tai omituisia. Nykyisin ei erotella, vaan arvostetaan kunkin ihmisen omaa erityislaatua. Kukaan ei ole erikoinen, vaan kaikki ovat erityisiä.

Ja jos joku on erityisen erityinen, hän saa erityisopetusta.

Olipa kauniisti todettu!

[An-na]

Radiosta kuultua pedagogian ihmiskäsityksestä:
Ennen vanhaan oli tavallisia ja erikoisia tai omituisia. Nykyisin ei erotella, vaan arvostetaan kunkin ihmisen omaa erityislaatua. Kukaan ei ole erikoinen, vaan kaikki ovat erityisiä.

Ja jos joku on erityisen erityinen, hän saa erityisopetusta.

Olenko jo kyynistynyt lähesvalmis opettaja, kun minua lähinnä ärsyttää tämä ajattelu, että kaikki ovat "erityisiä". Niin tietysti omalla tavallaan ovatkin, mutta kun sitten kun meidän Janica-Jesse on niin erityinen, että hänen täytyy saada ihan erityiskohtelua, koska hän on niin spesiaali. Ja erityisen erityinen saa erityisopetusta... joo. Usein erityisen erityisen vanhemmat eivät paljon edes välitä tuosta erityisen erityisestä, jonka vuoksi elämän perusarvot on päin pyllyä, mistä johtuen erityisen erityinen ei pärjää tavallisessa ryhmäopetuksesta, vaan hän tarvitsee erityisopetusta. Nämä erityisen erityiset vievät myös kaiken huomion niiltä peruserityisiltä, usein riehuvat ja aiheuttavat valtavasti häiriötä. Ja sitten syytetään opettajia ja kasvattajia, kun heillä ei ole ammattitaitoa kohdata näitä erityisen erityisiä.

Anteeksi nyt jos loukkasin jotakuta, ymmärrän kyllä mt:n ajatuksen tästä, mutta kun se kaunis ajatus ei ole aina se koko totuus.

Enkä minä nyt ihan näin ikävästi tulevasta ammatistani ajattele, jotenkin vaan niin harmittaa jatkuva erityisopetuksen kasvu, kun niin monissa perheissä ei paljon paskaa välitetä lapsesta, ei ole turvallista kasvuympäristöä, mistä johtuu suurin osa ongelmista. [Ja huom. en nyt todellakaan laske tähän sellaisia, joilla on oikeasti oppimishäiriöitä tms.]

[PekkaV]

Meillä kaikilla on ristimme.

[mt]

Anteeksi nyt jos loukkasin jotakuta, ymmärrän kyllä mt:n ajatuksen tästä, mutta kun se kaunis ajatus ei ole aina se koko totuus.

Valitettavasti en pysty tekstissä tuomaan esiin alkuperäisen sanojan - opetusalan ammattilainen muistaakseni - lempeää ironiaa tämän repliikin yhteydessä.

Viittaukseni runoon johtui varmaan siitä, että olin vastikään vilkaissut kirjastossa kaikkia hyllyssä olevia vuonna 2008 ilmestyneitä kotimaisia runokokoelmia.

Mt

[PekkaV]

"Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä." (1933/1938)
Nykyisin "Autuaita kärsivälliset: he perivät maan"
Mt

Onpa uusin raamatunkäännöskomitea tehnyt hyvää työtä? Autuaita ovat kärsivälliset! Todella! Mitä me muuta tarvitsemme kuin kärsivällisyyttä, kun tiedämme Jumalan lupaukset. Siinä tuntuu nyt olevat kaikki, loppupeleissä lupaus Taivaan kodin oven avautumisesta.

[Viisveisaaja]

Anni kirjoitti kivasti tosta erityisten lasten opettamisesta ja koulussa olemisesta.
Moni lahjakas ja fiksu on mennyt pilalle, kun ei oo otettu huomioon lahjakkaan lapsen erityistarpeita.
Muistan skolesta että oli yksi lahjakas jossain aineessa tai urheilussa, mutta sitten muissa ei pärjännyt niin hyvin ja sitten tuli masis ja vaikka mitä.
Sitten mun yksi läheinen lapsuuden kaveri joka oli fiksu ihan kaikessa aineissa, mutta sillä oli lukihäiriö minkä hän salasi kaikilta ja ittekkin vasta kun hän on aikuinen sain tietää.
Noista molemmista olisi oikein suuntaamalla ja tukemalla saannut enempi irti hyvää ja rakentavaa tälle yhteiskunnalle, mutta kun kukaan ei paneutunut heihin.
No pari viallista kappaletta tässä yhteiskunnassa ei tunnu issään.

Kaikenlaisia lahjakkuuksia tai vajavaisuuksia on maailma täynnä, mutta typerä koululaitos jotenkin haluaa kaikki samaan kaavaan Se käy hermoille.
Nykyään on kylläkin ollut kotiopetus juttuja ja niissä vierailleet opettajat ovat olleet tosi tyytyäisiä niihin.
 
No ehkä se on elämän tai Jumalan tai jonkun tahto, että meistä yhden asian osaavista ei tule mitään akateemisia, vaikkakin mulla tuskin ällikään olisi mihkään muuhun riittänyt kuin missä nyt oon ja tyytyväisenä.

Tieto paisuttaa, rakkaus rakentaa ja suihku virkistää.

[Atanasia]

An-na kirjoittaa

Olenko jo kyynistynyt lähesvalmis opettaja, kun minua lähinnä ärsyttää tämä ajattelu, että kaikki ovat "erityisiä". Niin tietysti omalla tavallaan ovatkin, mutta kun sitten kun meidän Janica-Jesse on niin erityinen, että hänen täytyy saada ihan erityiskohtelua, koska hän on niin spesiaali. Ja erityisen erityinen saa erityisopetusta... joo. Usein erityisen erityisen vanhemmat eivät paljon edes välitä tuosta erityisen erityisestä, jonka vuoksi elämän perusarvot on päin pyllyä, mistä johtuen erityisen erityinen ei pärjää tavallisessa ryhmäopetuksesta, vaan hän tarvitsee erityisopetusta. Nämä erityisen erityiset vievät myös kaiken huomion niiltä peruserityisiltä, usein riehuvat ja aiheuttavat valtavasti häiriötä. Ja sitten syytetään opettajia ja kasvattajia, kun heillä ei ole ammattitaitoa kohdata näitä erityisen erityisiä.

Anteeksi nyt jos loukkasin jotakuta, ymmärrän kyllä mt:n ajatuksen tästä, mutta kun se kaunis ajatus ei ole aina se koko totuus.

Enkä minä nyt ihan näin ikävästi tulevasta ammatistani ajattele, jotenkin vaan niin harmittaa jatkuva erityisopetuksen kasvu, kun niin monissa perheissä ei paljon paskaa välitetä lapsesta, ei ole turvallista kasvuympäristöä, mistä johtuu suurin osa ongelmista. [Ja huom. en nyt todellakaan laske tähän sellaisia, joilla on oikeasti oppimishäiriöitä tms.]

Näinhän se taitaa olla.


Tuttua on minunkin työssäni nämä Jesse-Janicat, joiden vanhemmat
tulevat koululle puimaan nyrkkiä kun meidän Jesse-Janica pakotetaan
samoihin sääntöihin taviksien kanssa ja saa vain kolme kalapuikkoa.
Itse asiassa Jesse- Janica ei tykkää kalapuikoista ollenkaan,
sen pitäis saada pala mantelilohta!

Ilkeä olen :twisted:

[Liisa]

Radiosta kuultua pedagogian ihmiskäsityksestä:
Ennen vanhaan oli tavallisia ja erikoisia tai omituisia. Nykyisin ei erotella, vaan arvostetaan kunkin ihmisen omaa erityislaatua. Kukaan ei ole erikoinen, vaan kaikki ovat erityisiä.

Ja jos joku on erityisen erityinen, hän saa erityisopetusta.

Olenko jo kyynistynyt lähesvalmis opettaja, kun minua lähinnä ärsyttää tämä ajattelu, että kaikki ovat "erityisiä". Niin tietysti omalla tavallaan ovatkin, mutta kun sitten kun meidän Janica-Jesse on niin erityinen, että hänen täytyy saada ihan erityiskohtelua, koska hän on niin spesiaali.

Minä taas sieluni silmin tulkitsin tämän lohdutukseksi ujolle ja kiusatulle, ehkä jotain ihan oikeaa häiriötä potevalle erityisluokkalaiselle lapselle, joka on nolona ja surullinen tästä erityisyydestään. Pehmonäkökulma.

[Pena]

Entinen rehtori sanoi, ettei ole urallaan koskaan tavannut muita erityislahjakkaita lapsia kuin omansa. Tosin hänen lastensa koulun rehtori ei ollut huomannut heissä mitään ihmeellistä.

[An-na]

Minä taas sieluni silmin tulkitsin tämän lohdutukseksi ujolle ja kiusatulle, ehkä jotain ihan oikeaa häiriötä potevalle erityisluokkalaiselle lapselle, joka on nolona ja surullinen tästä erityisyydestään. Pehmonäkökulma.

Ja täysin oikea näkökulma! Näin minäkin haluaisin erityisoppilaat nähdä, ja onhan sellaisiakin olemassa. Mutta sitten on niitä käyttäytymishäiriöisiä pilvin pimein, jotka vievät kaikkien, jopa erityisopettajien resurssit ihan kokonaan. Niille minulta ei oikein heru sympatiaa... muuta kuin siinä muodossa, että soisin heille rakastavan ja välittävän kodin.

[seppos]

Kun puhutaan itsekehusta, niin vaatimattomana totean, että keskimääräistä älykkäämät jäävät kauas taakseni kuten lienee muidenkin kohdalla.