Luin läpi tämän erittäin mielenkiintoisen ketjun. Joitakin ajatuksia lisäisin näin jälkijunassa (luen foorumia niin harvoin, että olen aina jäljessä, pahoitteluni).
Törmään jatkuvasti tätä foorumia tai vaikkapa lehtien yleisönosastoja lukiessani tai ihan tavallisissa keskusteluissa tähän ilmiöön, että vanhemmat ihmiset perustelevat näkemyksiään avioeroista, homoista, transsukupuolisuudesta ym. että "ei niitä ennen ollu". Joku täälläkin ihmetteli, että mitä erilaisimpia kummajaisuuksia putkahtelee nykyään jatkuvasti kaapista ulos.
Kuitenkin jo Pyhä Raamattu opettaa mm. Saarnaajan kirjassa, että "ei ole mitään uutta auringon alla". Ihan ystävälliseen sävyyn toivoisin, että ihmiset pohtisivat tätä. Itse olen aika vakuuttunut siitä, että "on niitä ennenkin ollu". Lukekaapa esim. Iliasta ja Odysseiaa, joka on kirjoitettu jo ennen Kristusta. Sieltä löytyy mm. niin homo- kuin biseksuaaleja (vaikkei noita termejä silloin tunnettukaan) ja molempiin ilmiöihin suhtaudutaan luonnollisina ja tavallisina asioina. Eli vähän kärjistetysti sanottuna: Jos ei 50-luvulla kotikylässä ollut yhtään homoa, niin ei se tarkoita, ettei missään muuallakaan koskaan sitä ennen olisi ollut. Ero on vain siinä, että nykyisin maailma on muuttunut sellaiseksi, että nämä ihmiset uskaltavat tulla sieltä kaapista ulos. Ja se on hyvä!
Mitä tulee tähän tapaus Olli Aaltoon, niin se tekee kirkolle hyvää. Kirkossa joudutaan nyt oikeasti ja vakavasti pohtimaan tätä asiaa. Kirkkossahan on valitettavasti sellainen tyyli, että mihinkään asioihin ei ennalta valmistauduta, vaan reagoidaan vasta sitten, kun asia osuu kohdalle ja sittenkin vasta kauan iltapäivälehdistön jälkeen. Kirkosta on tämän asian yhteydessä kuulunut paljon hyvää, paljon armon ja hyväksynnän ääntä ja se tekee hyvää kirkon julkisuuskuvallekin.
Minusta oli hyvä, että Olli Aalto sanoi jossain haastattelussa, että tästä ei saa aikaan mitään seksiskandaalia. Hän jatkoi jotenkin niin, että häntä ei korjata miksikään kolmikymppiseksi povipommiksi, vaan yli viisikymppiseksi naiseksi. Kyse ei ole seksistä eikä seksuaalietiikasta. Tämä menee ihan ihmisenä olemisen peruskysymyksiin.
Muutenkin Olli Aalto on rauhallisella ja asiallisella olemuksellaan antanut rohkeasti terveet kasvot monille meistä niin vieraalle ilmiölle. Kiitos siitä hänelle.
Vaikken mikään kulttuurievolutionisti olekaan, uskon itse, että Jumala toimii tässäkin ajassa, ei vain Raamatun ajassa. Itse ajattelen niin, että on Jumalan suurta armoa, että yli 50 vuotta ahdistuksessa elänyt nainen (!) saa viimeinkin tehdä sovinnon itsensä kanssa. Aiemmin se ei ole ollut mahdollista, mutta nykyinen lääketiede sen mahdollistaa. Ei kaikki uusi ole pahasta. Kyllä se Jumala(kin) saa monenlaista aikaan.
Joku ihmetteli täällä myös, että miksi Aalto on päästänyt itsensä kirkkoherraksi. Samoin moni ihmetteli aikanaan piispa Kantolan jutun yhteydessä, miksi tuollainen mies on ryhtynyt piispaksi. Minua pelottaa sanoa tämä, sillä tästä varmasti moni nyt raivostuu, mutta sanon silti: Sen ymmärtää vain toinen pappi. Kysymys on kutsumuksesta. Omassa elämässänikin on sellaisia asioita, että monen ihmisen mielestä minun ei missään nimessä pitäisi olla pappi. Mutta minkäs teet: kun Jumala kutsuu, on vaikea pullikoida vastaan. Enkä tällä kutsulla tarkoita mitään ihmeellisiä näkyjä tai yliluonnollisia kokemuksia, vaan sitä arkitunnetta, että tähän minut on kuljetettu, enkä muuta voi kuvitella. Aalto ja Kantola ja monet muut papit (minä mukaanlukien) kantavat päivittäin tätä taakkaa, joka muodostuu viran ja oman elämän välillä tasapainottelusta. Aiheeseen voi tutustua lukemalla Eero Huovisen kirjan Pappi?.
Olli Aalto ei siis ole mikään itsekäs ja härski vallantavoittelija, vaan Jumalan kutsuma mies, joka oman elämän suurista vaikeuksista ja salaisuuksista huolimatta on palvellut uskollisesti ja itsensä likoon laittaen Kristuksen kirkkoa Imatran seurakunnassa. Se, että työ on tuottanut siunausta, on Jumalan, ei Olli Aallon, ansiota. Jumala käyttää työssään sellaisiakin ihmisiä, jotka toisten ihmisten mielestä ovat siihen täysin sopimattomia. Näin oli jo Vanhan testamentin aikana. Summa summarum: Olli Aalto taitaa olla pappisidolini.
