Hautakivien muistolauseista

[An-na]

Kiitos teille kaikille. Mummi saateltiin eilen talvihautaan Simpsiön juurelle. Itse en päässyt täältä Helsingistä lähtemään, mutta onneksi jokaisen mummin ja faarin lapsen sukuhaara oli jollain tavoin edustettuna. Hautajaiset ovat sitten itsenäisyyspäivän aattona Lapualla. Se on jollain lailla symbolinen ele ainakin meille omaisille, kun mummi toimi lottana ja faarikin  rintamalla oli. Itsenäisyys ja sota-asiat olivat aina vakavia asioita mummille ja faarille, eikä ihmekään, kun sen keskellä nuoruuden ja varhaisaikuisuuden elivät.

[Kalistaja]

An-na! Tuttu ihminen, mummisi. Hyvin muistan. Rannan paapan ja mumman naapurissa asui aikoinaan, Leivontien toisella puolella, jokseenkin vastapäätä. Pikkupoikana juoksentelin pihapiirissä siellä(kin). Mehua taisin muutaman kerran juoda faarisi ja mummisi luona, 1960-luvulla.

[An-na]

Mukavia muistoja, lämmittää mieltä : ) Siellähän se mummi loppuun asti asui, Peipontien puolella. Ja kotomehua juotiin vielä muutama viikkokin sitten, oman maan tai Lappajärven mökin viinimarjapensaista.

[Johannes]

Osanotto multakin.

[seppos]

En tuntenut, mutta osanottoni

[vaivainen mato]

En tuntenut minäkään. Pääasia, Kristus tunsi hänet.
Lämmin osanotto

[An-na]

Kiitos teillekin. Mummi oli Herättäjäjuhlien konkari. Viime vuosina ei vaan enää jaksanut kauemmas lähteä. Hiljaa mielessäni toivoin, että hän olisi päässyt oman syntymäpitäjänsä Seinäjoen juhlille, mutta ei sitten ehtinyt. Mummin edesmenneen puolison eli meidän faarin veljen saattaa joku täällä tunteakin, Väinö Maunumaa (joka hänkin kuoli puolisentoista vuotta sitten).

[Atanasia]

Hei Anna!
Maailma on pieni.
Sain juuri tietää, että olemme kait ns. hätinäserkkuja.

Ja kaksi vuotta sitten kun oma isäni kuoli, Antti Maunumaa siunasi hänet.
Ja Väinö Maunumaa piti muistotilaisuudessa ansiokkaan puheen jossa muisteli lapsuusaikoja isäni kanssa.
Kiitin kädestä pitäen.

[An-na]

Ohoh! Sukulaisia löytää mitä ihmeellisimmistä paikoista, kuten körttifoorumilta : ) Antti M. on siis äitini serkku.

[Johannes]

Mummi saateltiin eilen talvihautaan Simpsiön juurelle.

En tiedä, onko tämä kovin soveliasta kysyä nyt, mutta kun uteliaisuus ei anna periksi ja kiinnitin jo eilen tuohon sanaan huomiota. Mikä on talvihauta? Mietin asiaa kovasti, kun kuitenkin puhuit erikseen hautajaisista. Mietin, että ennen on ollut ns. väliaikaisia hautoja, kun kulkuyhteydet on olleet huonot ja vasta keväällä teiden auettua on sitten viety vainajat kirkkomaahan, mutta tällaisesta tuskin on kyse nyt...anteeksi tyhmyyteni ja se että kysyn tätä nyt, kun sinulla on muutenkin suruaika menossa...

[An-na]

Heh, ei mitään, saa kysyä, en siitä mieltäni pahoita! Oikeilla jäljillä olet. Nimitys talvihauta on vain vanha jäänne niiltä ajoilta, kun se toimi väliaikaisena ruumiin säilytyspaikkana, varmaankin sitten talven ajan, kun ei hautoja päästy kaivamaan. Nykyään se on ihan nykyaikainen kylmiö, jossa ruumiita säilytetään, mutta on säilytttänyt vanhan nimen. Lapualla siis Simpsiön juurella on pieni siunauskappeli, tämä "talvihauta" ja sitten tietty koko hautausmaa. En tiedä onko muissa pitäjissä enää sellaista traditiota, että kun vainaja saatellaan talvihautaan ja myös siunauksen jälkeen viedään hautausmaalle (jos on ollut kirkossa Lapuan keskustassa), menee autokulkue kaupungin läpi. Tällöin muu liikenne pystähtyy toviksi kunnioittamaan vainajan muistoa. Ennen kulkue oli tietysti hevosilla ja vaunuilla.

[Johannes]

Heh, ei mitään, saa kysyä, en siitä mieltäni pahoita! Oikeilla jäljillä olet. Nimitys talvihauta on vain vanha jäänne niiltä ajoilta, kun se toimi väliaikaisena ruumiin säilytyspaikkana, varmaankin sitten talven ajan, kun ei hautoja päästy kaivamaan. Nykyään se on ihan nykyaikainen kylmiö, jossa ruumiita säilytetään, mutta on säilytttänyt vanhan nimen. Lapualla siis Simpsiön juurella on pieni siunauskappeli, tämä "talvihauta" ja sitten tietty koko hautausmaa. En tiedä onko muissa pitäjissä enää sellaista traditiota, että kun vainaja saatellaan talvihautaan ja myös siunauksen jälkeen viedään hautausmaalle (jos on ollut kirkossa Lapuan keskustassa), menee autokulkue kaupungin läpi. Tällöin muu liikenne pystähtyy toviksi kunnioittamaan vainajan muistoa. Ennen kulkue oli tietysti hevosilla ja vaunuilla.

Kiitti vastauksesta, vai sellainen historia. Tuollaiset historiaväläykset ovat minun mielestä tosi mukavia kuulla. Vähän sama, kuin meillä on "ullakko" eli sellainen aitannäköinen huone hautausmaan edessä, jossa ruumiita on ennen säilytetty ennen hautajaisia. Toisaalta maaseudulla ruumiit ovat olleet aitassa/riihessä, niin luulen, että tämä on koskenut kirkonkylällä asuvia tai sitten sairaaloissa kuolleita, joita ei ole enää lähdetty kotiin viemään. Muistaakseni oma ukkinikin on kuulema v. 1958 ollut siellä ennen hautajaisia, kun oli kuollut Kuopion sairaalassa. "Ullakko" on läpimentävä rakennus, toinen ovi parkkipaikalle ja toinen hautausmaan sisälle, vieressä varsinainen portti. Nykyisin rakennus tosin toimii välinevarastona.

Meillä vainaja menee väkisin kylän läpi, kun kirkko on keskellä kylää ja ruumishuone melkein sen alla tai kirkonkumpareeseen kaivettuna siis. Täälläkin on ollut se tapa, että hautaussaattueen kohdatessaan vastaantuleva liikenne pysähtyy. Suurin osa noudattaa vielä sitä, mutta jotkut aina "lipsuvat".

Sitten olen kuullut, että kirkonkellon soitosta pystyisi päättelemään vainajan iän. Olen aina niin huvittunut, kun vanhat ihmiset laskevat vainajan vuosia. Siinä oli joku juttu, että perussoiton jälkeen isolla kellolla täydet vuosikymmenet ja pienellä yksittäiset vuodet ja sitten olisiko ollut naisille hieman eri tavalla kuin miehille. En muista enää, kysyin sitä joskus, mutta olen jo unohtanut.