Terve!
Kaksi asiaa:
1. Että Taivaassa ei olisi viinaa eikä naisia! Siinä vaiheessa, jos sinne pääsen, joudun siis luopumaan iltapaukuistani, joita olen harrastanut säännöllisesti jo pitkän aikaa, vuosikausia (eikä se ole kuitenkaan muodostunut tavaksi)!
Hassu asia, ettei taivaassa olisi naisia! Miksi naiseus olisi este taivaaseen pääsyyn? Turhaanko on enemmistö seurakunnan tilaisuuksissa?
Ja vielä: Olen miettinyt, että kuinka käy niiden harrasten kristittyjen, jotka eivät pidä virrenveisuusta, harpun soitosta eikä klassisesta musiikista? Aattele, jos räppiä kuunteleva ja diggaava nuori pelastuu taivaaseen, ja siellä soikin vain harput ja sinfoniat!
Mitä ovat uudet virret, jotka siellä soivat? Ehkä sellaisia, että ne kuulostavt kaikille kauniilta!
2. Kävelin kerran kesällä yksin, kaikessa rauhassa, Sievin kirkolla kylänpuolen hautausmaalla (toinen on järvepuoleinen hautausmaa) sekä Sievin Vanhankirkon hautausmaalla. Ilta. Auringonpaiste. Rauhallisuus. Ei kiirettä. Kivien kirjoituksista en muista runoja, mutta nimiä muistan!
- Ekaluokalla Volvo Amatzonin alle liiskautunut kotikylän ekaluokan Irmeli, isänsä ja äitinsä kanssa samassa haudassa.
- Anna-Liisa, minun opettaja kansakoulusta.
- naapurin Jorma, joka ei jaksanut enään elää.
- monet kotipitäjän sotaveteraanit
- Niilo, pyhäkoulunopettajani, ensilumen uhri liukkaalla lumipyryllä
- Aarnekin oli sillä josskin, mutta en tiedä missä, kun ei hällä oo hautakiveä
- Koskimies, pikkupoika-ajan kirkkoherra
- nälkään kuolleiden muistomerkki yli sadan vuoden takaa
- oma mumma ja paappa monen pikkuisen kuolleen lapsensa kanssa, Lea-setä, ja kummini Mari-täti ja Jaakko. Kirkkaimmat (uusimmat nimet)isäni ja Antin-Toinin kivissä sukuhaudassa.
Vanhallakirkolla:
- keskikouluajan kaveri Keijo, jolla oli sokeritauti jo silloin, isänsä kävi Keijon haudan luona aluksi joka päivä lapiolla polkua lumeen aukaisten (kuulin naapurilta)
- keskikouluajan kaveri Pekka, joka liiskautui pakkasaamuna rekan alle
- Juho Nestori Jussinpekka, jonka kuolinilmoitusta luin tuhansia kertoja pikkuisena lapsuuskotini eteisen komerossa, jonka äiti oli tapetoinut sanomalehdellä, jossa Juho Nestorin kuolinilmoitus oli.
Jokainen kulkee, missä tahtoo. Jos minua joku kuuntelisi, sanoisin, että käypä joksus kesäpäivänä lomareissullasi ilman kiirettä kotipitäjäsi hautausmaalla!
t. Mauno
