Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Heta A. - 15.12.08 - klo:20:44
-
Kipu....
Tuo sana jo sinällään tuo monia mielikuvia ja tuntemuksia jokaiselle.
Joillekin se on jokapäiväisyyttä lääkkeiden ja tuskan kanssa
ja joillekin se on muisto kerran vuodessa toistuvasta flunssasta
tai kaukaisesta tapaturmasta...
Henkinen kipu on myös tuttu kaikille...
Suru, pettymykset, ikävä.... kaikki nämä aiheuttavat kipua.
Yhteistä meille on, että me kaikki tunnemme kipua.
Ruumiissamme...
Sielussamme...
Sana on vapaa.
-
Tulin äsken lähtöä tekevän syöpärairaan luota Sädesairaalasta (entinen työkaverini ja ystäväni). Kipu oli kova ja itku meidän kummankin kohdalla pääsi usein valloilleen. Rukoukseni oli - Herra armahda häntä.
Lars Mikael
-
Me annoimme tänään päiväkahvilla yhdelle työkaverille surunvalittelukukat. Sen veli oli eilen kuollut. Vähän se itki ja vakavana oltiin me muutkin. Sitten juteltiin vähän viime ajoista, sisaruksista, äitistä ja isästä ja joulun ajasta.
-
:smt022 :oops: :evil: :shock:
Kipuilen itse, kun jouduin taas kohtaamaan itsessäni sen kuinka
VAIKEAA on ottaa kritiikkiä (=negatiivista palautetta) vastaan.
Haluaisin niin olla Täydellinen.
-
Korvanlehdistä on iho ihan rikki ja turvoksissa, olisinko allerginen tuoksukynttilälle? Kutittaa, sattuu, kirvelee :(
-
//Muoks: Huih, netti katkes kesken niin tuli viesti kahdesti O.O