Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Salis - 19.10.08 - klo:13:22
-
Tapasin virolaisen kauppiaan, joka on naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Hänellä oli paljon sanottavaa meistä suomalaisista. Kasvatus- ja koulujärjestelmästämme hän oli sitä mieltä, että jo lasten päivähoidosta alkaen suomalaiset pyritään kasvattamaan normaaleiksi eli samanlaisiksi eikä erilaisuutta, poikkeavuutta, erilaisia kykyjä nähdä mahdollisuuksina koulutuksessa. Hän totesi myös, että suomalaiset kasvatetaan puhumattomiksi ja totteleviksi, mutta että suomalaisilla on valtava sisäinen tarve puhua.
Mitäs mieltä foorumilaiset ovat?
-
Tapasin virolaisen kauppiaan, joka on naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Hänellä oli paljon sanottavaa meistä suomalaisista. Kasvatus- ja koulujärjestelmästämme hän oli sitä mieltä, että jo lasten päivähoidosta alkaen suomalaiset pyritään kasvattamaan normaaleiksi eli samanlaisiksi eikä erilaisuutta, poikkeavuutta, erilaisia kykyjä nähdä mahdollisuuksina koulutuksessa. Hän totesi myös, että suomalaiset kasvatetaan puhumattomiksi ja totteleviksi, mutta että suomalaisilla on valtava sisäinen tarve puhua.
Mitäs mieltä foorumilaiset ovat?
Minä ainkin olen ollut aina pieni, ujo, hiljainen ja vaatimaton. Liekkö vika luonteessa vai koulujärjestelmässä.
-
Minä ainkin olen ollut aina pieni, ujo, hiljainen ja vaatimaton. Liekkö vika luonteessa vai koulujärjestelmässä.
:wink:
Kasvatus- ja koulujärjestelmästämme hän oli sitä mieltä, että jo lasten päivähoidosta alkaen suomalaiset pyritään kasvattamaan normaaleiksi eli samanlaisiksi eikä erilaisuutta, poikkeavuutta, erilaisia kykyjä nähdä mahdollisuuksina koulutuksessa.
Johtaisikohan tässäkin jäljet resurssikysymyksiin. (Tai vähintään resurssien priorisointiin.)
-
Minä ainkin olen ollut aina pieni, ujo, hiljainen ja vaatimaton. Liekkö vika luonteessa vai koulujärjestelmässä.
:wink:
Kasvatus- ja koulujärjestelmästämme hän oli sitä mieltä, että jo lasten päivähoidosta alkaen suomalaiset pyritään kasvattamaan normaaleiksi eli samanlaisiksi eikä erilaisuutta, poikkeavuutta, erilaisia kykyjä nähdä mahdollisuuksina koulutuksessa.
Johtaisikohan tässäkin jäljet resurssikysymyksiin. (Tai vähintään resurssien priorisointiin.)
Itse luulen, että kysymys on kasvatus- ja opetusmenetelmistä. Hiljaista, sopeutuvaa, ns. normaali lasta pidetään ideaalimallina. Vilkas, erilainen ja vapauksia ottavaa lasta pidetään häirikkönä. Koulu on putki, joka normalisoi erilaiset ihmisen alut.
-
Olisipa oppilaissa tuppisuiden ja häiriköiden lisäksi kolmantena vaihtoehtona asiaa puhuvat ja mielipiteitä vaihtavat keskustelijat! Totta puhuen onhan niitäkin, vaikka jäävät helposti hankalampiin tapauksiin tarttuessa syrjään.