Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: eikka - 23.09.08 - klo:09:15
-
Sotaherrat eivät luopuisi rypälepommeista. -Rauhanmarssit eivät ole enää niin suosittuja kuin olivat silloin, kun elin nuoruuteni jälkeisiä vuosia 80-luvulla.
Löytyykö mistään rauhallisia körttejä, jotka yhdessä kokoontuvat veisaamaan rauhan puolesta? 24.10 oli silloin ennen vanhaan se rauhanmarssien ilta.
Jos rauhalliset körtit ovat niin pieni vähemmistö, ettei yhteisiä veisuita järjesty kenenkään kotiseudulla, niin hyräilkäämme jokainen omissa oloissamme 24.10 rauhan puolesta.
Sota ei kasva sotilaiden ahkeruudesta vaan rauhallisten vaitiolosta.
-
Ai kun hyvä idea.
Mä voisin tulla veisaamaan.
Rauha rauha ei hätää missään.
Sellainenkin aika varmaan joskus on tuleva?
Ekulta hyvä ja järkevä ehdotus.
Körtit mustissa puvuissaan marssimassa ja veisaamassa. Sen päivän kun näkisi. :P
-
Sotaherrat eivät luopuisi rypälepommeista. -Löytyykö mistään rauhallisia körttejä, jotka yhdessä kokoontuvat veisaamaan rauhan puolesta? 24.10 oli silloin ennen vanhaan se rauhanmarssien ilta.
Suomi on itsenäinen maa sen takia, että suomalaiset nuoret miehet taistelivat hirvittävissä olosuhteissa ylivoimaista hyökkääjää vastaan.
Monilla nuorilla suomalaisilla tuntuu olevan sellainen käsitys, ettei maata tarvitse puolustaa, kun on rauha. Maailmalla on moni esimerkkejä siitä, kun oma maa jätetään puolustamatta.
Suomi on sitoutunut poistamaan maamiinat vaikka ne olisivat luonnollisestikin poistettu käytöstä vuosien 2015-2010 välillä. Meillä puhutaan rauhan nimissä siitä, että Suomen pitää luopua rypälepommeista.
Tällainen puhe on täysin suhteetonta niihin satoihin lyhyen, keskipitkän ja pitkän matkaan ydinohjuksiin, joista osa sijaitsee pari sadan kilometrin etäisyydellä itäisestä rajastamme.
Jos rauhan puolesta haluaa taistella, voisi osoittaa mieltään ydinasevaltoja vastaan ja ydinaseista riisunnan puolesta.
On nihilismiä vaatia luopumista rypäleaseista, kun yhden sukellusveneen ydinohjuksilla voidaan tuhota koko maapallo. Jotain järkeä puheisiin.
-
Suomi on itsenäinen maa sen takia, että suomalaiset nuoret miehet taistelivat hirvittävissä olosuhteissa ylivoimaista hyökkääjää vastaan.
Ja oliko se sen arvoista? Jokainen sodassa menetetty ihmishenki menee hukkaan. Koska suomalaiset tappoivat enemmän venäläisiä kuin venäläiset suomalaisia, suomalaiset ovat pahempia rikollisia. Niin kauan kuin jatketaan puhetta oikeutetusta väkivallasta, niin kauan jatkuu väkivallan oikeuttaminen.
Monilla nuorilla suomalaisilla tuntuu olevan sellainen käsitys, ettei maata tarvitse puolustaa, kun on rauha. Maailmalla on moni esimerkkejä siitä, kun oma maa jätetään puolustamatta.
Ja hyökkäys on paras puolustus, vai? Neuroottinen oman maan suojelu ei takuulla johda mihinkään hyvään. Suomalaistyyppinen fyysisen (asevelvollisuus) ja henkisen (sivarit on homoja ja isänmaanpettureita) pakkoarmeijan ylläpitäminen loukkaa ihmisoikeuksia, eriarvoistaa kansalaisia ja sotii tervettä järkeä vastaan. Mikä maa se sellainen on, jossa sotaväkeen pääsee alaikäisiä mutta sivariin ei? Toisenkin posken kääntäminen on tainnut kadota johonkin tästä maailmasta.
Suomi on sitoutunut poistamaan maamiinat vaikka ne olisivat luonnollisestikin poistettu käytöstä vuosien 2015-2010 välillä.
Mitä tarkoittaa luonnollisestikin? Ja mitä haittaa on siitä, että aikataulua joudutetaan, mikäli tätä tarkoitat?
Meillä puhutaan rauhan nimissä siitä, että Suomen pitää luopua rypälepommeista.
Tällainen puhe on täysin suhteetonta niihin satoihin lyhyen, keskipitkän ja pitkän matkaan ydinohjuksiin, joista osa sijaitsee pari sadan kilometrin etäisyydellä itäisestä rajastamme.
Aseteollisuus on itse suhteettomuus. Mutta jostain täytyy aloittaa, ja jos tämä militantti maa tekee yhdenkin eleen oman asetaakkansa keventämiseksi, olen täysillä mukana. Mitä me välitämme naapurimaasta? Jos se kerran voi tuhota meidät yhdellä ohjuksella, niin mitä auttavat meidän pikku armeijamme siinä? Pois, pois ne valtion budjetista! Jos rahaa on liian vähän, sitä ei tule käyttää turhuuksiin.
Jos rauhan puolesta haluaa taistella, voisi osoittaa mieltään ydinasevaltoja vastaan ja ydinaseista riisunnan puolesta.
On nihilismiä vaatia luopumista rypäleaseista, kun yhden sukellusveneen ydinohjuksilla voidaan tuhota koko maapallo. Jotain järkeä puheisiin.
Sulkevatko nämä toisensa pois? Ajatus siitä, että jotkut aseet ovat pahempia kuin toiset, on absurdi. Miksi moittia naapuria sen aseista, kun meillä aivan samalla tavalla pidetään kiinni omista?
-
Tänään uskonnon kurssilla katsoimme juuri mielenkiintoisen dokumentin Dietrich Bohnhoefferistä.
Nohnhoeffer oli ilmeisen samoilla linjoilla Juden kanssa painottaen tuosta toisen posken kääntämisestä. Hän oli pasifisti, mutta toisaalta osallistui Hitlerin vastaiseen attentaattiin.
Toisaalta, Bohnhoeffer osoitti, että taistelua voidaan käydä ilman suuri taisteluitakin.
Kun sanotaan, että luopukaa aseista, niin niitä ei tarvita, syytetään naiviudesta. Reaalimaailmassa se ei toimi. Toisaalta, kristityllä ei ole mitää oikeutta koskaan laajamittaisen väkivallan harjoittamiseen, ei edes puolustaessa henkeään.
Kirkko yrittää oikeuttaa sotaa sanomalla, ettei Raamattua tarvitse silloin noudattaa. Minusta se osoittaa ennemminkin sitä, että pidämme maallista hyvinvointiamme tärkeämpänä, kuin toisen elämän kunnioitusta.
Minua voidaan syyttää hörhöilystä, ihan vapaasti. Idealismi karisee noepasti reaalimaailmassa. En voi myöntää, ettenkö tuntisi kunnioitusta niitä sotaveteraaneja kohtaan, jotka meille ovat suoneet itsenäisyyden.
Toisaalta, sanomalla, että Suomi on lahja Jumalalta, teemme Kaikkivaltiaasta oman heimo-jumalamme.
Toisaalta, meidän on niin vaikeaa kuvietlla maailmaa ilman sotaa, että sellaista ei taida tulla, vaikka minä ja Jude sen puolesta kuinka puhuisimme.
-
"Sota on sairautta, armeijat ihmisten heikkoutta", sanoo Kalistaja, tukijääkäri ja siviilipalvelusmies, vuosi valtiolle minimiminimirahalla, joskin mainiolla ruokapalkalla. ( Puolustusvoimien hopea pesäpallossa myös, ja sotilaslaulun sanoittaja ).
Mutta: jos idästä - tai mista vaan - hyökätään, olen valmis puolustamaan, Suomea! Hyökkäämään en lähde, enkä suur-Suomea tee, mutta näitä rajoja puolustan, saa hakea rajalle, rautaa rajalle, tarvittaessa, Kalistaja sanoo, viisikymppinen jo, siviilipalvelusmies, mutta maan puolustaja, vaikka rynnäkkökivaarin kanssa. Piiloon en mene. Ihanaa Suomea puolustan, tarvittaessa!? Tosissani, ja täysillä! :shock:
-
"Sota on sairautta, armeijat ihmisten heikkoutta", sanoo Kalistaja, tukijääkäri ja siviilipalvelusmies, vuosi valtiolle minimiminimirahalla, joskin mainiolla ruokapalkalla. ( Puolustusvoimien hopea pesäpallossa myös, ja sotilaslaulun sanoittaja ).
Mutta: jos idästä - tai mista vaan - hyökätään, olen valmis puolustamaan, Suomea! Hyökkäämään en lähde, enkä suur-Suomea tee, mutta näitä rajoja puolustan, saa hakea rajalle, rautaa rajalle, tarvittaessa, Kalistaja sanoo, viisikymppinen jo, siviilipalvelusmies, mutta maan puolustaja, vaikka rynnäkkökivaarin kanssa. Piiloon en mene. Ihanaa Suomea puolustan, tarvittaessa!? Tosissani, ja täysillä! :shock:
Kysymys on itseasiassa itsenäisyydestä. Halutaanko elää itsenäisessä isänmaassa? Onneksi suurin osa kansalaisista on sitä mieltä, että halutaan. Mihinkään maailman kolkkaan ei voi syntyä tyhjiötä, niin etteikö sitä täytettäisi. Rajoja ja ilmatilaa on valvottava. Siihen tarvitaan kalustoa ja ihmistyötä. Ihminen ei ole muuttunut ajan saatossa, sen historia vääjäämättömästi osoittaa. Olemme velkaa niille, jotka mahdollistivat Suomen itsenäisenä säilymisen.
Lars Mikael
-
Kyllä minä menisin länsirajalle sotimaan kalistajan kanssa. Härmälääsenä minut pitäisi pistää sidottuna puuhun. Länsirajalle... kun itärajan saavuttanut sotajoukko tekisi koukkauksen. Kalistaja ja minä olisimme hyvä taistelupari rajalla n. 1340:n kilometrille. Ei saa nostaa ylös maamiinoja eikä purkaa tiestöltä räjähteitä vihollisen mm. panssarivaunuille. Historiassa kuudenkymmenen vuoden aikainen rauhanaika on merkillinen...
-
Kyllä minä menisin länsirajalle sotimaan kalistajan kanssa.
Minä voin tulla teille muonamestariksi. Nälkäisenä tappelette ahnaammin.
Komennan itseni vakavammaksi. Juden ja valaanvatsamiehen kirjoituksissa tunnistan omiakin tuntemuksiani 60-70-lukujen taitteesta. Sittemmin ajatukseni ovat muuttuneet. Siperia, tässä tapauksessa historia, myös sotahistoria, ovat opettaneet.
Mt
-
Minä tuun sanitaarina sitten paikkamahan teirät, kun saatta siipehennä.
Minä en oikeen jaksa uskoa, että enää pystyttääsihin pualustautumahan nykyaikaasin aseen varustautunutta suurvaltaa vastahan. Miäs miästä vastahan sotiminen historiaa.
Ihimiset olivat ennen palion lähempänä toisiaan, kun aseiren kantama oli niin piäni :roll:
-
Ja oliko se sen arvoista? Jokainen sodassa menetetty ihmishenki menee hukkaan. Koska suomalaiset tappoivat enemmän venäläisiä kuin venäläiset suomalaisia, suomalaiset ovat pahempia rikollisia. Niin kauan kuin jatketaan puhetta oikeutetusta väkivallasta, niin kauan jatkuu väkivallan oikeuttaminen.
Hyvähän sitä on nuoren miehen kysyä, että oliko sota Neuvostoliittoa vastaan sen arvoista. Neuvostoliitto romahti vasta 1990-luvun alussa. Osa suomalaisista olisi karkoitettu Siperiaan, osa ammuttu suoraan, osa olisi heitetty vankiloihin ja keskitysleireihin. Vähemmstönä olevat kommunistit olisivat olleet vallassa. Kaikenlaiset kansalaisoikeudet ja -vapaudet olisi poistettu. Olisimme neuvostotasavalta. Yhteiskuntamme kehitys olisi tällä hetkellä täysin toinen, jos suomalaiset olisivat antautuneet.
hyökkäys on paras puolustus, vai? Neuroottinen oman maan suojelu ei takuulla johda mihinkään hyvään.
En kirjoittanut mitään hyökkäyksestä vaan Suomen puolustamisesta. Eikä maan puolustaminen ole mikään neuroosi. Suomi on itsenäinen ja vapaa valtakunta. Toisin olisi voinut käydä, jos suomalaiset miehet olisivat nostaneet kädet pystyyn ja antautuneet ja toivottaneet tervetulleksi neuvostoliittolaiset Suomeen.
Suomalaistyyppinen fyysisen (asevelvollisuus) ja henkisen (sivarit on homoja ja isänmaanpettureita) pakkoarmeijan ylläpitäminen loukkaa ihmisoikeuksia, eriarvoistaa kansalaisia ja sotii tervettä järkeä vastaan. Mikä maa se sellainen on, jossa sotaväkeen pääsee alaikäisiä mutta sivariin ei? Toisenkin posken kääntäminen on tainnut kadota johonkin tästä maailmasta.
Suomessa on kansanarmeija, joka perustuu jokaisen kansalaisen asevelvollisuuteen. On ole haukkunut sivareita homoksi, mutta ihmettelen kyllä tätä pasifismi-intoa. Aseettomana ei isänmaata puolusteta. Puheet pakkoarmeijasta on hyvinvointiyhteiskunnan pumpulissa kasvatettujen lällyjen juttuja. Ei ole mitenkään ihme, että jokainen ikäluokka on yhä huonommassa kunnossa. Kun ei pidetä itsestä huolta, ei pidetä huolta isänmaastakaan.
Mitä tarkoittaa luonnollisestikin? Ja mitä haittaa on siitä, että aikataulua joudutetaan, mikäli tätä tarkoitat?
Aseet, mukaanlukien miinat, vanhenevat.
Mutta jostain täytyy aloittaa, ja jos tämä militantti maa tekee yhdenkin eleen oman asetaakkansa keventämiseksi, olen täysillä mukana.
Suomi militanttimaa? Aikamoista höpönassupuhetta.
Sulkevatko nämä toisensa pois? Ajatus siitä, että jotkut aseet ovat pahempia kuin toiset, on absurdi. Miksi moittia naapuria sen aseista, kun meillä aivan samalla tavalla pidetään kiinni omista?
Ei siinä ole mitään absurdia. Ydinohjuksilla voidaan hetkessä räjäyttää koko maapallo kappaleiksi.
-
Minusta ei taida olla enää kuin "jälkipään valvojaksi".
-
Minusta ei taida olla enää kuin "jälkipään valvojaksi".
Niitäkin tarvitaan. :wink:
-
Minä voisin olla kuntoisuuslomien myöntäjä, varsinkin jos joukkoon innostuisi Lapuan kokoomakeskuksesta pullamössöikäluokkaa/sivareita. Laittaisin heidät heti puolen vuoden kuntokurssilomalle. Juden tarvitsisin tahtia soittamaan lähetikseni, sillä en liene kaukana totuudesta, jos oletan, että olen tähän asti ilmoittautuneista ainoa upseerismies.
Yritän mt:n lailla käskeä itseäni vakavaksi, mutta ei onnistu ei, on niin rauhallista eikä vihollista näy. Toivottavasti meistä tuleekin ystäviä ennen aseiden esille ottamista.
Täytyy tästä lähteä opiskelemaan diplomatiaa.
-
Minä voisin olla kuntoisuuslomien myöntäjä, varsinkin jos joukkoon innostuisi Lapuan kokoomakeskuksesta pullamössöikäluokkaa/sivareita. Laittaisin heidät heti puolen vuoden kuntokurssilomalle. Juden tarvitsisin tahtia soittamaan lähetikseni, sillä en liene kaukana totuudesta, jos oletan, että olen tähän asti ilmoittautuneista ainoa upseerismies.
Yritän mt:n lailla käskeä itseäni vakavaksi, mutta ei onnistu ei, on niin rauhallista eikä vihollista näy. Toivottavasti meistä tuleekin ystäviä ennen aseiden esille ottamista.Täytyy tästä lähteä opiskelemaan diplomatiaa.
Lisää upseereita Rannikkojääkäripataljoonasta (RannJP) ilmoittautuu.
-
Kun kuitenkin ennen pitkää sattuu kipeästi, tarvitaan lääketieteen ja kirurgian alikersanttia. Ilmoittaudun siinä vaiheessa palvelukseen.
Onko tamä kuitenkaan ihan näin hauska vitsailun aihe?
-
Tätä menoahan me saadaan kokonainen komppania omista miehistä. :wink:
-
Joko on töpinän miehet löydetty?
-
Ilmavoimien kapteeni ilmoittautuu jälkipään valvojan lisäksi hylsyjen kerääjäksi.
Onko tamä kuitenkaan ihan näin hauska vitsailun aihe?
Aivan! Taitaa mennä ainakin minun osalta jo "överiksi". Kalistajan voisi nimetä melkein "sotasyylliseksi".
-
En tiedä onko tänään oikein sopivaa ruveta jytistelemään aseilla. Sen verran pistää ihmettelemään nykyinen asenne ja viimeaikaiset tapahtumat Suomessa. Mutta…
Kenraali Adolf Ehrnrootin sanoman ydin sisältyy hänen usein toistamaansa sanontaan: "Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa."
Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin lausunto 17.12.2003
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=459&author=10
Joten, jos olen edes menneen kenraalin sanoja ymmärtänyt. On rauhan aikana hyvä pienen kansan varustautua, tuli hyökkäys sitten mistä ilman suunasta tahansa. Että ei käy niin kuin oli lähellä viimeisessä ikävässä välien selvittelyssä. Meinasi olla vain haarukka ja kirves puolustusaseena. Uskon myös että on viime sodassa veisuu kuulunut siinä missä tykistön jytinä. Niin kotirintamalla kuin juoksuhaudoissa ja varmasti tapahtuisi tänä päivänäkin.
Edellä hahmotellulta pohjalta Adolf Ehrnroothia voi luonnehtia Jaakko Juteinin säkeellä: "Mies sodassa miehuullinen". Samalla voi havahtua huomaamaan, että kyllä häneen sopii toinenkin säe: "Rauhass´ on hän riemullinen". http://www.mil.fi/jalkavaenkenraali/269.dsp
Lopuksi täytyy lapsellisuudessani kertoa, etten olisi vain poikkeava ”sodan lietsoja”. Kuulun siihen joukkoon jolle on oma arkku valettu(hitsattu, länsimainen vaunu) ympärille. Eli ensin tulee lennosto ja sen jälkeen vaunumiehet. Ei paljon naurata.
Toivottavasti rauha säilyy huomennakin, Jumala suokoon sen meille. Joten eiköhän syödä vain viinirypäleitä tänä iltana.
-
Ilmavoimien kapteeni ilmoittautuu jälkipään valvojan lisäksi hylsyjen kerääjäksi.
Hyvä, että ympäristöstäkin pidetään huolta.
Minä voin ryhtyä tietoverkkohyökkäysten torjuntaan. Hyökkäämään en lähde.
Veisuujoukkoihin ilmoittaudun myös.
-
Voisi kai sitä kipinämikoksi alkaa kun ei tunnu muutenkaan nukuttavan. Siihen hommaan sitä voi kohta joutua, kun Kiteellä on menossa "Hatunvaaran hanhiviikot" ja paikalla on puolijoukkueteltta mahdollisia yöpyjiä varten. Joittenkin ornitologista taipumusta olevien on oltava silloin paikalla oppaina. Kouluryhmiä siellä ainakin käy.
-
Eikan avaama keskustelu ei jättänyt rauhaan. Jude ja Mies valaan vatsasta lisäsivät painetta ja heittivät kunnon haasteen. Tämän aamun ajatukseni on paradoksi Lutherin henkeen: erimielisyys on samanmielisyyttä. Olen käytännön ratkaisujen suhteen eri mieltä kuin Jude ja Mies valaan vatsasta, mutta uskon, että olen päätynyt kantaani samanlaisesta arvopohjasta käsin. Aiemmassa viestissäni viittasin omiin aikaisempiin mielipiteisiini. Silloin olin arvoista lähtien päätynyt toisenlaisiin käytännön johtopäätöksiin kuin nyt. Arvot eivät kuitenkaan ole ratkaisevasti muuttuneet.
Siksi tunnen samanmielisyyttä, vaikka käytännön johtopäätöksissä olen eri mieltä.
Aivan toisin on tilanne silloin, kun tämän ketjun aiheita käsiteltäessä keskustelukumppani on päätynyt samanlaisiin käytännön johtopäätöksiin kuin minä, mutta hänen arvopohjansa on tyystin erilainen. Silloin samanmielisyyteen sisältyy sovittamaton erimielisyys. Tällaisetkin tilanteet ovat vuosien mittaan tulleet tutuiksi - valitettavasti.
En olisi yllättynyt, jos jollakin muullakin olisi meneillään samantyyppisiä pohdintoja.
Mt
-
Kalistajan voisi nimetä melkein "sotasyylliseksi".
ja Juhanin perässähihittäjäksi. Ja minut myötäilijäksi. Penalle papukaijamerkki :D. Moderaattoreille Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi sauvoineen.=D>
-
Kiitän!
-
Huovis-Veikon ajattelutapaa myötäillessäni minä ja kalistaja istumme myöhään yöllä - sanottaisko Nuuksiossa - pienen nuotiotulen ääressä. Mietitään sissi-iskuja lentokentille huomenissa. Nurmoosta tullutta Atrian makkaraa me syödään. Kolmisen vuotta me olemme taistelleet sissisotaa.
-
Moderaattoreille Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi sauvoineen.=D>
Esittäisin sauvojen sijasta saksia, vaikka ei ne ole minuun kohdistuneet.
-
Huovis-Veikon ajattelutapaa myötäillessäni minä ja kalistaja istumme myöhään yöllä - sanottaisko Nuuksiossa - pienen nuotiotulen ääressä. Mietitään sissi-iskuja lentokentille huomenissa. Nurmoosta tullutta Atrian makkaraa me syödään. Kolmisen vuotta me olemme taistelleet sissisotaa.
Ilmestyn nuotskille makkaraa paistamaan nousemalla maihin Kattilajärven telttailualueen kohdalla. :wink:
-
Ilmestyn nuotskille makkaraa paistamaan nousemalla maihin Kattilajärven telttailualueen kohdalla. :wink:
Sammuttakaa nuotio lähtiessänne. Minä voin siivota paikan jätteistänne.
-
Sain lapsettoman setäni leskeltä mitalit, jokka oli ansaannu talavi ja jatkosoras. Oli varsinaanen jermu ja sotasankari. Tuhos tankkeja läjäpäin erääskin taistelus, mutta eihän kotopaikkakunnan upseerit halunnu pualtaa mökkilääsen poian sankaruutta Mannerheimin-mitalin hakua, joka olisi sotakaverien miälestä hänelle kuulunu. Hitlerin rautaristin antoovat, jota hän ei koskaan julukisesti tilaasuuksis pitäny. Setäni Matti Rajala kuvas keskellä. http://picasaweb.google.fi/MTamppari/SOTASANKARINPALAKKA#5250046319485961970
-
Toivottavasti Te sotaantaipuvat ja -mielivät ette ole paljastaneet liikaa salaisuuksia kertoessanne miten ja missä tulette taistelemaan. Mikäli vastustajanne tiedustelu huomaa viestinne, heidän on helppo ryhmittää joukkonsa taistelemaan voitokkaasti.
Toisaalta mielellään miettisi ääneen sodan syvintä olemusta. Antaudummeko liian helposti sodalle? Voiko mitään todella välttämätöntä puolustaa väkivallalla? Mitä me varsinaisesti teemme tai olemme, kun sanomme rakastavamme isänmaatamme? Mikä tai mitä se on se isänmaa?
Eikö Betlehemin lastensurmakin ollut sen ylipäällikön mukaan oikeutettu sota, joten mitä on sodista ajateltava. Millä tavoin muut sodat loppujen lopuksi ovat erilaisia?
Toteutuiko torjuntavoiton kristillinen vaihtoehto, kun torjutut vaativat armahdusta ja vapautta aseisiin tarttumattomille. Kristillisen viitekehyksen omaavat olisivat helposti heidät lahdanneet.
Tästä suunnasta kyselin rauhanveisuista. Veisuu kai lienee meidän körttiläisten parhaimpia puolia. Mielestäni sota on niin paha asia, että siihen on käytettävä parhaat ominaisuutensa.
-
Toivottavasti Te sotaantaipuvat ja -mielivät ette ole paljastaneet liikaa salaisuuksia kertoessanne miten ja missä tulette taistelemaan. Mikäli vastustajanne tiedustelu huomaa viestinne, heidän on helppo ryhmittää joukkonsa taistelemaan voitokkaasti.
Suomalainen sotilas ei mieli sotaa vaan puolustaa omaan isänmaataan. siinä on vissi ero. Valtaosa em. henkilöistä on sen verran vanhoja, etteivät kuulu enää reserviin, mutta olen varma, että joukkueemme taistelisi voitokkaasti vaikka vastustajan tiedustelu onkin viestimme ylösnapannut.
Meillä on ässiä hihassa. 8)
Antaudummeko liian helposti sodalle? Voiko mitään todella välttämätöntä puolustaa väkivallalla? Mitä me varsinaisesti teemme tai olemme, kun sanomme rakastavamme isänmaatamme? Mikä tai mitä se on se isänmaa?
Kuten tiedät, suomalainen ei antaudu sodalle vaan neuvottelee viime hetkeen rauhan mahdollisuudesta. Voiko mitään välttämätöntä puolustaa väkivallalla? Ei varmaankaan. Mutta kansanarmeijamme puolustaa isänmaata, jos on tarpeen. Isämme, jotka palasivat sodasta, tiesivät tarkalleen, mitä olivat tehneet. Suomi pidettiin itsenäisenä, suvereenina valtiona, joka tarjoaa laajat kansalaisoikeudet. Jos olisimme hävinneet, toisin olisi ollut.
Eikö Betlehemin lastensurmakin ollut sen ylipäällikön mukaan oikeutettu sota, joten mitä on sodista ajateltava. Millä tavoin muut sodat loppujen lopuksi ovat erilaisia?
Suomalaisten tavoittena ei olle tappaa lapsia vaan puolustaa oman maan itsenäisyyttä. Suomi ei sotaa aloittanut eikä tule koskaan aloittamaan.
-
Hyvähän sitä on nuoren miehen kysyä, että oliko sota Neuvostoliittoa vastaan sen arvoista. Neuvostoliitto romahti vasta 1990-luvun alussa. Osa suomalaisista olisi karkoitettu Siperiaan, osa ammuttu suoraan, osa olisi heitetty vankiloihin ja keskitysleireihin. Vähemmstönä olevat kommunistit olisivat olleet vallassa. Kaikenlaiset kansalaisoikeudet ja -vapaudet olisi poistettu. Olisimme neuvostotasavalta. Yhteiskuntamme kehitys olisi tällä hetkellä täysin toinen, jos suomalaiset olisivat antautuneet.
No, nyt kun katsoo, ketkä ovat vallassa, niin enpä pistäisi suunnan erilaisuutta pahakseni. Kyllä minä tiedän, mitä Neuvostoliitossa on tapahtunut, mutta silti pidän itseäni vähintään sosialistina. Vapaa talous... en oikein osaa kuvitella mitään hyviä puolia. Kansalaisoikeudetkin ovat menneet liian pitkälle, kun kysytään saako esim. käsiaseita kieltää kokonaan.
Suomessa on kansanarmeija, joka perustuu jokaisen kansalaisen asevelvollisuuteen. On ole haukkunut sivareita homoksi, mutta ihmettelen kyllä tätä pasifismi-intoa. Aseettomana ei isänmaata puolusteta. Puheet pakkoarmeijasta on hyvinvointiyhteiskunnan pumpulissa kasvatettujen lällyjen juttuja. Ei ole mitenkään ihme, että jokainen ikäluokka on yhä huonommassa kunnossa. Kun ei pidetä itsestä huolta, ei pidetä huolta isänmaastakaan.
Kansanarmeija, joka perustuu vertaispainostukseen ja sosiaalisen statuksen menettämiseen. Sinä et ehkä sano sitä, mutta meikäläinen on saanut aika paljon kuraa niskaan jo ala-asteelta lähtien - ensin siksi että isä on sivari, sitten siksi, että itsekin olen.
Mikä on isänmaa? Sanana patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen jäänne jota feministinä en halua käyttää, ajatuksena maailman lapselle turha. Voisin asua missä vain, miksi mikään maa olisi erilainen? Toivotan Euraasian Yhdysvallat tai Yhdistyneen Telluksen tervetulleeksi milloin tahansa.
Paljonko juokset Cooperissa? Kokeillaan kumpi vetää paremmin. "Kun ei pidetä itsestä huolta, ei pidetä huolta isänmaastakaan." Ettäs kehtaat.
Suomi militanttimaa? Aikamoista höpönassupuhetta.
...
-
No, nyt kun katsoo, ketkä ovat vallassa, niin enpä pistäisi suunnan erilaisuutta pahakseni. Kyllä minä tiedän, mitä Neuvostoliitossa on tapahtunut, mutta silti pidän itseäni vähintään sosialistina. Vapaa talous... en oikein osaa kuvitella mitään hyviä puolia. Kansalaisoikeudetkin ovat menneet liian pitkälle, kun kysytään saako esim. käsiaseita kieltää kokonaan.
On tyystin erilainen näkökulma, jos toivoo sosialistisen yhteiskunnan toteutuvan. Toistaiseksi vaan kaikki sosialismikokeilut ovat surkeasti epäonnistuneet, jonka takia Suomessa ei montaa sellaista henkilöä ole, joka aidosti haluaisi sosialistisen neuvostotasavallan Suomeen.
Muutamia poikkeuksia tietysti on. Tunnen hyvin henkilön, joka johtaa Suomen Kommunistista puoluetta. Kutsumme häntä huuli-Hakaseksi. Hän on pysynyt puhtaana kommunistina aina 1970-alun Sosialistisen Opiskelijaliiton päivien. Monet entiset stalinistit ovat ymmärtäneet hieman varttuneempina, ettei sosialismi ole ratkaisu ihmisen ongelmiin.
Kansanarmeija, joka perustuu vertaispainostukseen ja sosiaalisen statuksen menettämiseen. Sinä et ehkä sano sitä, mutta meikäläinen on saanut aika paljon kuraa niskaan jo ala-asteelta lähtien - ensin siksi että isä on sivari, sitten siksi, että itsekin olen.
Eikä se mikään ihme ole. Kun kieltäytyy puolustamasta isänmaataan, pitää myös kieltäytymisestä aiheutuvat seuraukset kohdata. Kun meitä isänmaanpuolustajia syytetään pasifistien toimesta milloin militaristeiksi, milloin fasisteiksi, niin kai nyt aseista kieltäytyjääkin saa vähän kehaista?
Jouni Apajalahti kertoi opiskelijaillassa siitä, missä kohden pasifismi päättyy. Hän kysyi paikalla olleelta pasifistilta: Mitää teet, kun vastaasi tulee venäläinen sotilas, joka aikoo tappaa Sinut? Annatko venäläisen tappaa itsesi vai käytätkö omaa asettasi? Siinä tilanteessa elämä tulee yhtäkkiä niin arvokkaaksi, että pasifistikin tarttuu aseeseen.
Mikä on isänmaa? Sanana patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen jäänne jota feministinä en halua käyttää, ajatuksena maailman lapselle turha. Voisin asua missä vain, miksi mikään maa olisi erilainen? Toivotan Euraasian Yhdysvallat tai Yhdistyneen Telluksen tervetulleeksi milloin tahansa.
a) Olen syntynyt Suomeen b) Puhun suomen kieltä c) Meillä on kansanvalta, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia. d) Suomi on hyvinvointivaltio, jossa julkiset palvelut ovat kokonaan tai lähes maksuttomia. Suomi ei ole täydellinen, mutta juuri suomalaisille sopiva yhteiskunta.
Paljonko juokset Cooperissa? Kokeillaan kumpi vetää paremmin. "Kun ei pidetä itsestä huolta, ei pidetä huolta isänmaastakaan." Ettäs kehtaat.
Minä olen yli kuusikymppinen mies. Mutta osaan juosta vieläkin niin kovaa, että moni ikäisesi jää jälkeen. Mitä tulee tähän huolenpitoon, tarkoitin armeijaan tulevia uusia ikäluokkia. Nuoret ovat nykyään huolestuttavan huonossa kunnossa.
-
Pasifismihan ei ole toimetonta odottelua, tuleeko vihollissotilas ase ojennettuna kohti vai meneekö toisaalle. Parhaimmillaan se on tarmokasta toimintaa viholliskuvien poistamiseksi ja sotiin johtavien vastakkaisuuksien hävittämiseksi.
-
Mä oon kanssa pasifisti ja Juden kanssa suht samaa mieltä melkein kaikissa hänen näkökulmissaan.
Minustakin ihan sama jos venäläiset olisi miehittänyt Suomen.
Lisäksi jos on uskoa, että Jumala on ja kaikki on hänen käsissään, niin eikö silloin pasifismi ole ainoa järkevä muoto?
Eli varjellus tulisi, kuten jonkun Sveitsin kohdalla, jolla ei ole armejaa.
Lisäksi mitä tälläinen pieni Suomi voi isolle karhulle?
Tulkoon jos on tullakseen.
Muutenkin miksi aseeseen tarttua, jos Jumalaan uskoo. Hänhän voi tulla tilanteeseen. Jeesuskin sanoi oliko se Pietarille, että älä nyt sohi sen miekkasi kanssa, Jumala voi Enkeleineen hetkessä pistää asiat toiselle tolalle. Tämä nyt on vaan annettu tapahtua.
Tai jotenkin tolleen, en ole ihan kävelevä Raamattu vielä.
Marttyyreillä on parempi osa.
Ne marttyyrit aikoinaan eivät nousseet hirmuvaltoja vastaan, vaikka ne riistivät ja raastoivat.
No mun näkemys nyt on tälläinen ja ehkä siinä on vastuunpakoiluakin mukana?
Joku kun Estonia upposi oli pelastusveneessä ja huusi, että Jeesus kokoajan. Siinä vieressä oleva äyskäröijä sanoi, että auttaisit äyskäröinnissä, tuskin Jeesus tulee äyskäröimään?
Tee vaan Jude niinkuin itse parhaaksi näet ja tiedä, että vakaumuksen ihmiset joutuvat aina vastatusten joidenkin kaa.
-
Minustakin ihan sama jos venäläiset olisi miehittänyt Suomen.
Muutenkin miksi aseeseen tarttua, jos Jumalaan uskoo. Hänhän voi tulla tilanteeseen. Jeesuskin sanoi oliko se Pietarille, että älä nyt sohi sen miekkasi kanssa, Jumala voi Enkeleineen hetkessä pistää asiat toiselle tolalle. Tämä nyt on vaan annettu tapahtua.
Tai jotenkin tolleen, en ole ihan kävelevä Raamattu vielä.
Marttyyreillä on parempi osa.
Ne marttyyrit aikoinaan eivät nousseet hirmuvaltoja vastaan, vaikka ne riistivät ja raastoivat.
No mun näkemys nyt on tälläinen ja ehkä siinä on vastuunpakoiluakin mukana?
Joku kun Estonia upposi oli pelastusveneessä ja huusi, että Jeesus kokoajan. Siinä vieressä oleva äyskäröijä sanoi, että auttaisit äyskäröinnissä, tuskin Jeesus tulee äyskäröimään?
Tee vaan Jude niinkuin itse parhaaksi näet ja tiedä, että vakaumuksen ihmiset joutuvat aina vastatusten joidenkin kaa.
Olen täysin eri mieltä. Onneksi emme jääneet hirmuhallinnon alle. Isäni on syntynyt Pietarissa ja hänet tuotiin pois sieltä vallakumouksen aikaan hänen olleessaan vielä puhumaton lapsi. Pietarissa oli 24000 muuta suomalaista töissä niihin aikoihin. Kun lapset oli saatu turvaan kävi mummoni ostamassa miehensä vapaaksi 850 ruplalla Spalernajasta (tieto löytyy kansallisarkistosta). Nevan vesi oli paksua verta sillä kohdin kun vakilukua pienennettiin päivin öin. Kun hänet vangittiin hän oli suomalaisen tulliaseman esimies (siis Suomen valtion palveluksessa) Hän kieltäytyi samasta tehtävästä punaisten palkkalistoilla.
Siihen aikaan kaiken voi ostaa ja onneksi mummoni ehti ensin. Tämän hirmuhallinon saivat kokea kaksi mummoni siskoa, jotka olivat venäläisten kanssa naimisissa.
En ymmärrä miten joku nuorukainen voi todeta, että oli yhdentekevää. Ei alkuunkaan. Onneksi Suomi on vapaa maa. Mene kuuntelemaan eestiläisten tarinoita.
-
Pasifismihan ei ole toimetonta odottelua, tuleeko vihollissotilas ase ojennettuna kohti vai meneekö toisaalle. Parhaimmillaan se on tarmokasta toimintaa viholliskuvien poistamiseksi ja sotiin johtavien vastakkaisuuksien hävittämiseksi.
Varsinainen ismi on varmaan näin, mutta ismiä toteuttavat ovat muuta maata. :roll:
-
Mä oon kanssa pasifisti ja Juden kanssa suht samaa mieltä melkein kaikissa hänen näkökulmissaan.
No niinpä tietenkin. Sait uskonveljen! :lol:
Minustakin ihan sama jos venäläiset olisi miehittänyt Suomen.
Lisäksi jos on uskoa, että Jumala on ja kaikki on hänen käsissään, niin eikö silloin pasifismi ole ainoa järkevä muoto?
Olit siis lestis. Voin ilmoittaa, ettet enää asuisi Suomessa, jos Neuvostoliitto olisi miehittänyt maamme. Sinä olisit jossakin gulagissa eli vankileirillä pakkotyössä.
Muutenkin miksi aseeseen tarttua, jos Jumalaan uskoo. Hänhän voi tulla tilanteeseen. Jeesuskin sanoi oliko se Pietarille, että älä nyt sohi sen miekkasi kanssa, Jumala voi Enkeleineen hetkessä pistää asiat toiselle tolalle. Tämä nyt on vaan annettu tapahtua. Tai jotenkin tolleen, en ole ihan kävelevä Raamattu vielä.
Elikä siis ajattelet, että God is on our side? Myös Neuvostoliitossa vainotut ortodoksit varmaan ajattelivat samalla tavalla, että Jumala, auta lyömään sinnikäs Suomi. Ajatus on lapsekas.
Marttyyreillä on parempi osa. Ne marttyyrit aikoinaan eivät nousseet hirmuvaltoja vastaan, vaikka ne riistivät ja raastoivat.
Jep, jep. Menet varmaan seuraavaksi tekemään terroritekoja islamilaisiin maihin, jotta pääse marttyyriksi ja taivaassa odottaa kymmeniä neitsyeitä. :lol:
-
En ymmärrä miten joku nuorukainen voi todeta, että oli yhdentekevää. Ei alkuunkaan. Onneksi Suomi on vapaa maa. Mene kuuntelemaan eestiläisten tarinoita.
Isoisä syntyi Laatokan rannalla, lähti sieltä rajan muuttuessa ja eli lopun ikäänsä nykyrajojen sisällä, kasvatti lapsistaan pasifisteja. Ei ole meillä kuultu paljonkaan maanpuolustuksen hehkutusta. Toiset vissiin ovat kasvaneet erilaisessa ympäristössä.
Isä kun haki sivariin, lautakunta kysyi, että luudallako hän puolustaisi maata jos venäläiset tulisivat. Minulta ei kutsunnoissa kysytty mitään. Lääkärintodistukseen tosin oli tulla lukemaan että "pasifismi ja lievä heinänuha".
Suomalais-ugrilaisella laitoksella niitä kuulee. Vaan eipä ole vielä mieli muuttunut.
-
Minä näen ennen sotia syntyneenä, sodan kokeneena ja sodan aikana koulua käyneenä sen, että Jumala varjeli Suomea joutumasta vihollisensa käsiin. Moni rintamalta palannut kertoi Jumalan ihmeistä.
Koti, uskonto ja isänmaa...
Minulle vanhempien ja isovanhempien arvot ovat tärkeitä. Arvostan vanhanaikaisesti kotia ja uskontoa ja isänmaata. (Jota foorumilla kirjoittanut nykypolvi ei kirjoituksista päätellen tee.) Koti on tärkeä siksi, että on paikka jossa saa elää vaikka unelmat särkyisivät ja elämä kohtelisi kaltoin. Uskonto siksi, että siitä loytyy elämälle vankka perusta. Isänmaa on monikerroksinen konsepti. Yksilölle se tarkoittaa yleensä konkreettista maata tai aluetta, jossa hän on syntynyt ja kasvanut. Yhteisöllisesti termi on hyvin latautunut ja arkikielessä se korvataan neutraalimmalla kotimaalla, milloin ei erityisesti tahdota vedota kuulijoiden isänmaallisuuden tunteeseen. Edelleen yhteisöllisesti isänmaa harvoin tarkoittaa konkreettista maata, vaan on paitsi alueen, myös sillä asuvan kansan eufemismi. (kiertoilmaus)
Isänmaa on minulle myös se, joka on tarjonnut toimeentulon ja vapauden.
------------------------------------------------------
En ihannoi sotaa, mutta rakastan rauhaa.
-
En ymmärrä miten joku nuorukainen voi todeta, että oli yhdentekevää. Ei alkuunkaan. Onneksi Suomi on vapaa maa. Mene kuuntelemaan eestiläisten tarinoita.
Isoisä syntyi Laatokan rannalla, lähti sieltä rajan muuttuessa ja eli lopun ikäänsä nykyrajojen sisällä, kasvatti lapsistaan pasifisteja. Ei ole meillä kuultu paljonkaan maanpuolustuksen hehkutusta. Toiset vissiin ovat kasvaneet erilaisessa ympäristössä.
Isä kun haki sivariin, lautakunta kysyi, että luudallako hän puolustaisi maata jos venäläiset tulisivat. Minulta ei kutsunnoissa kysytty mitään. Lääkärintodistukseen tosin oli tulla lukemaan että "pasifismi ja lievä heinänuha".
Suomalais-ugrilaisella laitoksella niitä kuulee. Vaan eipä ole vielä mieli muuttunut.
En puhunut mitään pasifismista enkä ole eläissäni ruutipyssyllä ampunut, mutta siinä ei ole mitään aattellista, vaan lääkintäkenraali vapautti palveluksesta terveyssyistä. Ei siis ole tarvinnut pohtia asiaa sen puolelta, mutta poliittisesti kyllä. Isoisääni en ole nähnyt, kun kuoli ennen syntymääni, mutta politiikkaa meillä ei koskaan puhuttu kotona.
-
Eli varjellus tulisi, kuten jonkun Sveitsin kohdalla, jolla ei ole armejaa.
!!!!!Faktat hoi!!!! Pikkuisen syö muitakin selityksiä, kun tällainen lapsus pääsee perusteluihin...
Wikipediassa Sveitsin armeijasta:
Sveitsin armeijalla on ainutlaatuinen käytäntö aseiden suhteen. Maan armeija perustuu järjestelmään, jossa reserviläiset säilyttävät henkilökohtaista asettaan kotona myös varusmiespalvelun jälkeen kertausharjoitusten välisenä aikana. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että lähes jokaisella alle 42-vuotiaalla miehellä on kotonaan kivääri ja myös vähän ammuksia. Sveitsin armeijan mukaan reserviläisillä on kodeissaan 519 000 kivääriä ja pistoolia. Lisäksi entiset sotilaat omistavat yksityisesti vajaat 100 000 kivääriä. Armeija kouluttaa reserviläisiään kahden vuoden välein noin kolmen viikon pituisissa kertausharjoituksissa. Harjoitusten välilläkin reserviläisillä on velvollisuus käydä muistelemassa taitojaan ampumaradalla.
Ja lisää löytyy englanniksi osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/Military_of_Switzerland .
-
Eli varjellus tulisi, kuten jonkun Sveitsin kohdalla, jolla ei ole armejaa.
Sveitsin omaperäinen asevelvollisuus on kyllä laajalti tunnettu asia. Armeijan miesvahvuutta on tosin supistettu. Pelkistä kiväärimiehistä ei ole kysymys, sillä kahdessa panssaripikaatissa on yli 650 panssarivaunua ja yli 400 muuta panssaroitua ajoneuvoa. Kun maalla on vielä ilmavoimat, niin kyllä minä sitä armeijaksi (http://www.vtg.admin.ch/internet/vtg/de/home.html) kutsuisin.
Toisessa maailmansodassa Sveitsiin ei hyökätty. Armeija oli liikekannalla kolmessa päivässä. Alkuvaiheessa ilmavoimat pudottivat 11 saksalaiskonetta. Saksalla oli suunnitelma, mutta Hitlerillä oli muutakin puuhaa. Sveitsin puolustussuunnitelmasta löytyy netissä tietoja hakusanalla Schweizer Reduit. Armeija vetäytyisi lujiin asemiin Alpeille jatkamaan taistelua. Sen piti toimia pelotteena, koska maan haltuunotto kävisi viholliselle kalliiksi - esim. Afganistanin ja Pakistanin vuoristoalueila taistelleilla on asiasta runsaasti kokemusta.
Mt
-
Ai noinko?
Minusta te ootte kaikki väärässä.javascript:emoticon(':-?')
No ei vaiskaan, mutta jostain olen saanut tollaisen käsityksen, että Sveitsissä ei ole armejaa ollenkaan.
Venäjän miehityksen alla on ollut montakin maata ja ei tietenkään niillä helppoa ole ollut.
Jokunen Itä saksalainen entinen kyllä välillä ihmettelee, että olikohan sittenkin asiat paremmin ennen?
Jos nyt ajatellaan sitä maksua mikä sodasta seurasi, niin kyllä ois ollut parempi kun olisi vain antauduttu ja se siitä.
Mutta olen varmastikkin väärässä, en yhtään ihmettelisi, yleensä olen. Mutta tollainen käsitys mulla nyt on.
Se mitä kirjoitin, siitä jos on jonkunlainen usko korkeampaan ja siihen että hän toimii jopa isommissa asioissa, siihen ei kukaan ottanut oikein kantaa, kuin että lapsellista. No sitähän se tietenkin on, mutta miljoonat siihen lapsellisuuteen vetoamalla kieltäytyvät aseista ja liittymistä sotilaalliseen toimintaan.
Jos nyt hyväksyisin aseellisen toiminnan, niin miksi sen pitäisi olla vain oman maan puollustamista. Yhtä tärkeitä ovat kaikki ihmiset, jopa Afrikassa. Eikö silloin olisi järkevämpää mennä aseelliseen palveluykseen sinne missä eniten vääryyttä vastustetaan?
Aika vaikea aihe sinänsä. Nuorena sen mietin pahki joskus, mutta onneksi nykyään ei tarvitse tehdä valintoja.
-
5. käsky: Älä tapa
Annan arvoa heille, jokka aseistakiältäytyy tämän käskyn nourattamiseksi. Kansallistuntehen aattehen palolla on moni ihiminen päättäny päivänsä.
Aikoonaan on moni pappikin saarnannu ryssävihaa ja pelotellu kommunismilla. Minkälaasin ristiriiroon olivat v.1918 kansalaassoras körttisourit taistelemas omiaan vastahan :?: Jäläki oli kauhiaa, kun veli oli veljeä vastas.
Sota on alakukantaasta evoluutiota, johona oman perimän säilyttäminen ja naapurin tuhoaminen on päätarkootus. Tätä taistelua ja omien energiavarojen turvaamista esim. Usa teköö Irakis tälläkin hetkellä, jopa niin suurin satsauksin, että presidentin ja hallituksen on pakko alakaa sosialisoora kapitalismin kehtoa talouren pelastamiseksi. :lol:
-
Saarah tätä tarkoitin, mutta siinäkin erehdyin.
Lainaus
Tietorikkaatkin ihmiset saattavat luulla, että Luxemburgin suurherttuakunnalla ei ole puolustusvoimia. Luulo on väärä. Armeija on tosin pieni, mutta sitäkin tärke-ämpi Luxemburgin asukkaille. Vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaminen on edellytys useisiin ruhtinaskunnan virkoihin postinkantajista tullimiehiin.
-
Jos nyt ajatellaan sitä maksua mikä sodasta seurasi, niin kyllä ois ollut parempi kun olisi vain antauduttu ja se siitä.
Mutta olen varmastikkin väärässä, en yhtään ihmettelisi, yleensä olen. Mutta tollainen käsitys mulla nyt on.
Ei se olisi mitenkään parempi ollut, että oltaisiin antauduttu Neuvostoliitolle. Tietysti Suomessa on vielä muutama korpikommunisti, joka haikailee pääsyä takaisin Neuvostoliittoon. Amerikkaan muuttaneita suomalaisia lähti sosialismista innoissaan Neuvostoliittoon ja kohtalo oli kova. Ei odottanut hyvinvointi ja aatteellista autuutta vaan vankilaa, vankileiriä ja Siperiaa. Sama olisi ollut niiden satojentuhansien suomalaisten kohtalo, joita syystä tai toisesta olisi vainottu Neuvosto-Suomessa. Siihen nähden hinta on pieni.
Jos nyt hyväksyisin aseellisen toiminnan, niin miksi sen pitäisi olla vain oman maan puollustamista. Yhtä tärkeitä ovat kaikki ihmiset, jopa Afrikassa. Eikö silloin olisi järkevämpää mennä aseelliseen palveluykseen sinne missä eniten vääryyttä vastustetaan?
Niin ja jätetään oma maa puolustamatta. Miksi suomalaisia sotilaita pitäisi lähteä sotimaan jonkun afrikkalaisen heimopäällikön joukkoihin? Eri juttu on sotilaallinen tai siviilikriisinhallinta
-
Simo Hovarilla (http://www.mikseri.net/player/player.php?newsession=1&type=1¶meter=220840) taitaa olla sanottavaa körttifoorumilaisillekin.
-
Aikoonaan on moni pappikin saarnannu ryssävihaa ja pelotellu kommunismilla.
Kuten Neuvostoliiton historia osoittaa, on ollut vähän syytäkin pelotella kommunismilla.
Minkälaasin ristiriiroon olivat v.1918 kansalaassoras körttisourit taistelemas omiaan vastahan :?: Jäläki oli kauhiaa, kun veli oli veljeä vastas.
Miksi tähän pitää nyt yhdistää vapaussota ja kansalaissota? V. 1906 säätypäivät päättivät yksikamarisesta eduskunnasta, valtiopäiväjärjestyksestä sekä yleisestä yhtäläisestä äänioikeudesta.
Ensimmäinen eduskunnan istunto pidetiin 23.5.1907. Kansanvaltainen ja parlamentaarinen yhteiskunta sai kehittyä vain kymmenkunta vuotta, kun sitä jo alettiin kumoamaan.
Idea lähti tietysti itäisestä naapurimaasta suuren vallankumouksen toivossa. Tämän takia v. 1918 sodittiin. Sota ei syty ihan piruuttaan. Yhteiskunnan kehityksen valossa lienee hyvä, että valkoiset voittivat.
-
Einstein oli pasifisti. :lol: 8) :lol:
Eli on meitä kaikenlaisia rauhantekijöitä, on viisaita ja sitten tälläisiä kuin minä ja sitten on väliltäkin.
Kannattaisi jokaisin militatntin ja tantan lukea Einsteininkirja ja Oppenheimerin, jossa käsitellään rauhaa.
Vaikkakin Einsteinin kirjan lukeminen kesti tuhottoman kauan se yksi tekniikkaa käsittelevä. Sivu per päivä suunnilleen, niin tuo rauhaa käsittelevä oli helppolukuinen ja Einsteinillä on jopa outoa huumoriansa kirjassaan, ei muistu nimi mieleen sen kirjan, mutta laitan kun löydän.
Lisäksi toi teema, minkä puolesta taistella jos taistelee on miettimisen arvoinen.
Isänmaan puolesta se on hyvä, mutta onko se arvokkaampaa kuin jonkun sorretun kansan puolesta jossain muualla :?:
-
Eihän sota syty itsestään. Sodan aloittavat ihmiset. Päätöksen siitä tekevät kansojen johtajat ja muut seuraavat perässä sotakoneiston järjestystä noudattaen. Tavallisen tykinruoan into tai vastahakoisuus lähteä mukaan riippuu monesta asiasta, vaikkapa sodan luonteesta hyökkäys-, puolustus- tai sisällissotana.
Rauha taas ei ole vain sodan puutetta, vaan sekin vaatii ihmisten toimia. Kulttuurin, kaupan, kehitystyön ja vaikkapa ekumenian avulla pidetään rauhaa yllä ja vahvistetaan sen edellytyksiä. Tällainen työ mainitaan vuorisaarnassakin. Autuaita ovat rauhantekijät.
-
Tuntuu aika turhanpäiväiseltä keskustelulta, kun kukaan ei ole ilmoittautunut sodanlietsojaksi tai edes sen ihannoijaksi. Rauhan kannalla minusta kaikki ovat olleet. Tämäkin on ikuisuuskysymys, josta riittää mielipiteitä loputtomiin - puoleen jos toiseen, mutta jatkakaa vain minun puolestani.
-
Vaikka sodanlietsojia ei kukaan ihannoikaan, joku näyttää vähättelevän rauhanlietsojia. Se saa minut aukomaan päätäni.
-
Vaikka sodanlietsojia ei kukaan ihannoikaan, joku näyttää vähättelevän rauhanlietsojia. Se saa minut aukomaan päätäni.
Siinä välissä on yhtä iso alue kuin itkun ja naurun välissä.
-
Tuossa päivä pari sitten yleistin kaikki sodat Betlehemin lastensurman kaltaisiksi, sillä perusteella, että ylipäällikkönsä mukaan se oli oikeutettu sota.
Joku väitti, ettei suomalaiset ole sotimalla tappaneet lapsia.
Havaintojeni mukaan sota tappaa aina lapsen, joka "asustaa" ihmisessä, sotivassakin. Lapsi kuolee luotien lentoratojen molemmissa päissä. -Pahinta lienee, että se näkyy monen sukupolven ajan. Monet elämään perehtyneet pitävät ihmisen suurimpana tappiona sisäisen lapsen tuhoutumista.
Tuota minä vielä ihmettelen, että mistä se kumpuaa, se viha kommunisimia tai sosialismia kohtaan. (Joku viisaampi tarkentakoon kumpi on oikeampi sana; kommunismi/sosialismi)
Se vähä minkä minä olen niitä seurannut, niin ne voisivat olla hyvinkin sopivia kumppaneita, arkisen elämän sovellutuksia kristillisyydelle. Vuorisaarnasta nousevia kaikki kolme?
Nyt ei pidä sitten ottaa puheeksi Neuvostoliittoa ja heidän ryssimäänsä hyvän asiaa. -Luulen, että jos veljessodassa olisi aikoinaan käynyt toisin, niin hyvä asia ei olisi mennyt piloille. Oletan, että me suomalaiset olisimme osanneet soveltaa sen arkeen onnistuneemmin.
-
Joku väitti, ettei suomalaiset ole sotimalla tappaneet lapsia.
Havaintojeni mukaan sota tappaa aina lapsen, joka "asustaa" ihmisessä, sotivassakin. Lapsi kuolee luotien lentoratojen molemmissa päissä. -Pahinta lienee, että se näkyy monen sukupolven ajan. Monet elämään perehtyneet pitävät ihmisen suurimpana tappiona sisäisen lapsen tuhoutumista.
Hyvin teoreettinen ja mielikuvitusta täynnä oleva näkökulma. Sisareni on syntynyt ennen sotaa. Hän on aidoin ja hienoin tuntemani ihminen. Ei hän mihinkään kuollut. Eivätkä kuolleet neuvostolapsetkaan vaikka heillä olikin huonommat olosuhteet kuin meillä suomalaisilla. Suomalaiset eivät todellakaan lähteneet tappamaan lapsia vaan puolustaman isänmaata.
Tuota minä vielä ihmettelen, että mistä se kumpuaa, se viha kommunisimia tai sosialismia kohtaan. (Joku viisaampi tarkentakoon kumpi on oikeampi sana; kommunismi/sosialismi)
Neuvostoliitossa oli sosialismin suuri koekenttä. Kommunistien välienselvittelyissä kuoli 20 miljoonaa ihmistä. Toisinajattelevat suljettiin mielisairaaloihin, keskitysleireille sekä vankileireille pakkotyöhön. Kansalaisoikeudet kuuluivat vain 5 prosentin vähemmistölle eli kommunisteille. Vallankumouksesta haaveiltiin Suomenkin äärivasemmiston piirissä ensin 1918, sitten heti sodan jälkeen ja 70-luvun alussa, mutta demokratiaa on vaikea voittaa. Yrityksiksi jäivät. Mitä kumppania kommunisteista tai sosialisteista on kristityille. Ajattelihan jo Marx, että uskon on ooppiumia kansalle.
Nyt ei pidä sitten ottaa puheeksi Neuvostoliittoa ja heidän ryssimäänsä hyvän asiaa. -Luulen, että jos veljessodassa olisi aikoinaan käynyt toisin, niin hyvä asia ei olisi mennyt piloille. Oletan, että me suomalaiset olisimme osanneet soveltaa sen arkeen onnistuneemmin.
Tästä huomaa kuinka huolettomasti suhtaudutaan maamme historian käänteisiin. Ikäänkuin millään ei olisi mitään väliä. Jos punaiset olisivat voittaneet olisi edessä ollut vuosikymmenien neuvostotasavalta, jossa kansallisuuttamme olisi poljettu oikein urakalla.
-
Joku väitti, ettei suomalaiset ole sotimalla tappaneet lapsia.
Havaintojeni mukaan sota tappaa aina lapsen, joka "asustaa" ihmisessä, sotivassakin. Lapsi kuolee luotien lentoratojen molemmissa päissä. -Pahinta lienee, että se näkyy monen sukupolven ajan. Monet elämään perehtyneet pitävät ihmisen suurimpana tappiona sisäisen lapsen tuhoutumista.
Hyvin teoreettinen ja mielikuvitusta täynnä oleva näkökulma. Sisareni on syntynyt ennen sotaa. Hän on aidoin ja hienoin tuntemani ihminen. Ei hän mihinkään kuollut. Eivätkä kuolleet neuvostolapsetkaan vaikka heillä olikin huonommat olosuhteet kuin meillä suomalaisilla. Suomalaiset eivät todellakaan lähteneet tappamaan lapsia vaan puolustaman isänmaata.
Minä olen kyllä vähän samoilla linjoilla eikan kanssa. Isoisäni katosi sodassa ja kyllä sillä on ollut melko raskaat seuraukset ja jäljet heti silloin (jäi 1-v. lapsi) ja vielä näin useamman sukupolvenkin päässäkin.
-
Joku väitti, ettei suomalaiset ole sotimalla tappaneet lapsia.
Havaintojeni mukaan sota tappaa aina lapsen, joka "asustaa" ihmisessä, sotivassakin. Lapsi kuolee luotien lentoratojen molemmissa päissä. -Pahinta lienee, että se näkyy monen sukupolven ajan. Monet elämään perehtyneet pitävät ihmisen suurimpana tappiona sisäisen lapsen tuhoutumista.
Hyvin teoreettinen ja mielikuvitusta täynnä oleva näkökulma. Sisareni on syntynyt ennen sotaa. Hän on aidoin ja hienoin tuntemani ihminen. Ei hän mihinkään kuollut. Eivätkä kuolleet neuvostolapsetkaan vaikka heillä olikin huonommat olosuhteet kuin meillä suomalaisilla. Suomalaiset eivät todellakaan lähteneet tappamaan lapsia vaan puolustaman isänmaata.
Minä olen kyllä vähän samoilla linjoilla eikan kanssa. Isoisäni katosi sodassa ja kyllä sillä on ollut melko raskaat seuraukset ja jäljet heti silloin (jäi 1-v. lapsi) ja vielä näin useamman sukupolvenkin päässäkin.
Jos asiaa katsoo omaisen menettämisen kannalta, voi se tietysti olla näin.
-
Minä jo laitoon nimeni tähän aseistariisunta adressihin.
http://www.aselakimuutos.net/index.php
Ittellä ei oo ollu ikää minkäänlaasta miälenkiinoa pyssyyhin.
-
Minä jo laitoon nimeni tähän aseistariisunta adressihin.
http://www.aselakimuutos.net/index.php
Ittellä ei oo ollu ikää minkäänlaasta miälenkiinoa pyssyyhin.
Ka, kiitos linkistä! Sinne meni minunkin nimeni.
-
Minä jo laitoon nimeni tähän aseistariisunta adressihin.
http://www.aselakimuutos.net/index.php
Ittellä ei oo ollu ikää minkäänlaasta miälenkiinoa pyssyyhin.
Ka, kiitos linkistä! Sinne meni minunkin nimeni.
En allekirjoita. Yksinkertaisesti siitä syystä, että addressi on vaatimuksiltaan köykäinen ja ampuma-aselakiin tulee joka tapauksessa tuliasepöytäkirjan ja EU:n asedirektiivin sekä itse hallituksen edellyttämät muutokset. Muutos tehdään kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen koskee käsiaseiden lupamenettelyä. Lakiesitys siitä tulee jo ensi keväällä. On todennäköistä, että muutokset ovat suurempia kuin addressissa esitetään. Tämä addressi on köykäisyydessään samaa luokkaa kuin ilmastolakivaatimus.
-
Vai on köykäänen adressi, jos yksityysiltä henkilööltä kiälletähän käsiaseiren halluspito? Ministeriä ja virkamiähiä on moitittu Jokelan tapahtuman jäläkeenen, kun mitään tiukennuksia ei oo tehty. Syyksi tähän on sanottu EU:n asedirektiivin muutoksen orottelu, joka on ollu turhaa, kun se on vaan minimivaatimus laiksi. :paaseina:
Adressis oli hyvin perusteltu miksi käsiaseet tulisi kiältää.
Ensi kevääsehen on pelottavan pitkä aika. :smt100
-
Saliksen kanssa samoilla linjoilla kysyisin mm. Eikalta oliko esim. sota, jolla liittoutuneet lopettivat juutalaisten, mustalaisten, homojen etc. pahaan vauhtiin päässeen joukkotuhoamisen pahaa tai väärin (siis se sota) vai olisiko sillä ollut väliä, jos juutalaisten ym. joukkotuho olisi jatkunut viimeiseen juutalaiseen ym. asti. Uskoakseni esim. tätä pahuutta (i.e. juutalaisten, mustalaisten, homojen tappamista)ei olisi voitu pysäyttää passiivisella vastarinnalla, rauhanmarssilla tai veisuulla.
-
Tiesivätkö liittoutuneet, että olivat pysäyttämässä suunnitelmallista 'erilaisten ihmisten' joukkotuhoa? Tiesivätkö länsiliittoutuneet mitä 'puhdistustoimia' itäinen kumppaninsa omilla maillaan harjoitti? Sodan voi selittää etukäteen jaloksi taisteluksi pahaa vastaan ja todeta jälkikäteenkin saaneen jotain ratkaisevan oikeudenmukaista aikaan. Silti se on aina kamala onnettomuus.
-
Natsisaksan puhuristusoperaatio toimi Suameskin suamalaasten avustamana. http://areena.yle.fi/toista?id=1546429
-
Natsisaksan puhuristusoperaatio toimi Suameskin suamalaasten avustamana. http://areena.yle.fi/toista?id=1546429
Asiaa ei kannattaisi suurennella. On syytä muista, minkälaisissa oloissa oltiin toisen maailman sodan aikana. Suomi pyysi länsiliittoutuneilta apua. Pieni Suomi ei kiinnostanut. Sehän kuului myös sodan jälkeen sovittuun Venäjän etupiiriin. Suomi oli pakotettu liittoon Saksan kanssa. Jouduttiin tekemään ilkeitä myönnytyksiä, muttei niin paljon, että asiastä pitäisi hurskastella.
-
kyllä Mörtti-57:n näkökulma on sietämättömän oikea. :-?
-
Silloin kun aletaan puhua "oikeasta näkökulmasta" mennään pahasti metsään. Näkökulmia on aina monta, ja jokaisella on oma katsojansa.
Menneisyyteen en ota kantaa, mutta itse en ikinä ottaisi puolisoa, joka ei olisi valmis tarvittaessa puolustamaan perhettään aseellisesti.
-
Pirttiköörin minulle tekemä kysymys sisältää sen asian, jota olen yrittänyt kaiken aikaa sanoa. Sodan monikerroksisen pahuuden. Se pahuus tappaa meissä jokaisessa asuvan lapsen. -Sodan syttyessä kaikki ylipäälliköt ovat olleet oikeutettuun sotaan ryhtymässä.
Siitä johtuen edelleenkin mietin muita vaihtoehtoja. Rauhanmarssit nuoruuteni jälkeisinä vuosina olivat hyvä juttu. -Ovatko nyt körttiläisten rauhanveisuut ?
Elämä näyttää. Toivottavasti 2030-luvulla ei enää tarvitse kenenkään minua nuoremman kalisuttaa sapeliaan vaan miekat on jo taottu auroiksi tai vesipumpuiksi kuivuuden vaivaamille seuduille.
Kuka on jo miettinyt valmiiksi virsiä veisattaviksi rauhanveisuissa?
-
Tarkoitatko, Sarai, perheen puolustajalla puolustusvoimien mukana valtion ase olalla marssivaa vai oman tuvan ikkunasta omalla pyssyllä roistoja tähtäävää puolisoa?
-
Pena: Tarvittaessa kumpaakin. Jos ajat olisivat niin levottomat, että kirjaimellisesti kotia tarvitsisi puolustaa, niin kyllä, meillä olisi ase ja olisimme valmiita puolustautumaan. Ja ehdottomasti myös kotimaan puolustus kuuluu minusta miehen velvollisuuksiin. Ainoastaan fyysinen tai psyykkinen sairaus on pätevä syy kieltäytyä asepalveluksesta.
Ja ennen kuin kysytään: en ole käynyt armeijaa, koska olen nainen. Jos olisin mies, olisin ilman muuta käynyt sen. Minä tulen olemaan perheessämme se joka synnyttää (jos Luoja meille joskus lapsen suo) ja miehelläni on miehen tehtävät.
-
Sotilasvalan oon minäkin vannonu, mutta kuinkahan vaan pualustaminen onnistuu, kun on tällääsiä vastas: http://www.youtube.com/watch?v=HPdPKkZS6Pk
Seuraava isoompi kahakka tuloo olemahan ihimiskunnalle kammottava koittelemus. Venäjä, Venäjä, Venäjä on Suamen suurin kauppakumppani, notta on paree vaan yrittää kaikkien naapurien kaas tulla toimehen.
-
Tämän päivän kunniaksi kaivoin vanhan rauhankyyhkyseni esille ja hyräilin itsekseni:
SV 30 opeta tällaisena...
pääsin tunnelmaan, virsi kuulosti peililtä, jossa voi katsoa itseään silmiin tai tuijottaa omaa napaansa toisesta suunnasta kuin yleensä.
SV 263 Jumala ompi ...
merkittävä virsi. Viime vuosina sen veisuuta kuunnellessa olen aistinut jopa lievää uhoa, sopii Jumalan mennä veisaajien selän taakse turvaan. Hyräilin virren purkaakseni sen "vaarattomaksi". Jumala on se, joka meitä puolustaa eikä päinvastoin.
SV 281 minä vaivainen ...
kuolemahan se tähän elämään liittyy tavalla, jos toisella. Ajatusteni ja vakaumukseni myötä isänmaatani outona etsin. Tokko löytänen?
SV 191 sävyisä paimenemme ...
ponnekkaasti hyräilin: opeta veljenämme jokaista pitämään. niin, mutta mistä löytyisi se rohkeus
SV 306 Herra kuule ...
meni siihen samaan ajatusrykelmään. uskallanko pyytää: sido kiinni köyhimpiin. Jos, niin olisiko meillä silloin mitään menetettävää. olisiko mitään niin tärkeää, että pitäisi miettiä tehokkainta tapaa listiä hengiltä toisia, olisiko mitään syytä sotia?
SV 314 viimeisen laulun
eipähän siinä muuta voinut kuin pyytää meitä siunaamaan. sen verran raadollinen kuitenkin olin ja toivoin, että jääkööt tykit ja pommit siunaamatta.