Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 07.07.08 - klo:12:11
-
* Aiheen alku täällä (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?p=26377#26377). t. ylläpito*
Luin tuon lehtijutun.
Kuka osaa vetää oikeaa rajanveoa tässä kysymyksessä?
Minulle tulee sellainen tunne, että mitä tahansa asian suhteen kirkkossa päätettäisiin tehdä, aina tehdään väärin.
Mitkä ovat raamatulliset toimintatavat?
Jos homopareja vihitään, kuten aviopareja, oman tulkintani mukaan sellainen toiminta ei voi olla kirkon toimintaa, koska Raamatussa näyttää olevan kielteinen kanta asiaan.
Raamattu kuitenkin painottaa lähimmäisenrakkautta.
Joidenkin asioiden olemassaolo vain pitää hyäksyä, vaikka itse asioita ei hyväksyttäisikään.
Toisaalta, lähimmäisenrakkaus ei toki voi tarkoittaa sitä, että pyritään tekemään mahdollisimman monen mieli iloiseksi.
Pitäisi löytää jokin tapa, jossa olisi mukana Jumalan rakkaus mahdollisimman puhtaana, mutta samalla pysyttäisiin myös mahdollisimman hyvin raamatullisilla linjoilla.
Vaan tuntuu siltä, että joskus on rikottava joitain tiettyjä raamatullisia periaatteita vastaan jos halutaan noudattaa lähimmäisenrakkauspykälää.
Yleensäkin minusta näyttää siltä, että Raamatun arvovalta ja sen tuntemus on vähenemässä yhteiskunnassamme.
Ennustan, että jos tätä menoa jatkuu, kyseisestä kirjasta tulee jossakin vaiheessa sellainen teos, että esim. itse harrastamaani ikkunapropagandatoimintaa tai muutenkaan Raamatun tekstien julkaisemista julkisuudessa ei enää voi tehdä. Jokainen joutuu lukemaan kyseistä teostaan kotona tai niihin varatuissa tiloissa.
-
Kuka osaa vetää oikeaa rajanveoa tässä kysymyksessä?
Minulle tulee sellainen tunne, että mitä tahansa asian suhteen kirkkossa päätettäisiin tehdä, aina tehdään väärin.
Mitkä ovat raamatulliset toimintatavat?
Jos homopareja vihitään, kuten aviopareja, oman tulkintani mukaan sellainen toiminta ei voi olla kirkon toimintaa, koska Raamatussa näyttää olevan kielteinen kanta asiaan.
Raamattu kuitenkin painottaa lähimmäisenrakkautta.
Joidenkin asioiden olemassaolo vain pitää hyäksyä, vaikka itse asioita ei hyväksyttäisikään.
Eikös Augustinus aikoinaan sanonut, että on asia, jota opetetaan, asia, jota suvaitaan, ja asia, jota on pakko sietää.
En ymmärrä miksi homoseksuaalit pitäisi siunata avioliittoon. Toisaalta, moni ei ymmärrä, miksi ei. Urpo Karjalainen sanoi saarnassaan Aholansaaren viimesitelyleirillä, että kirkon pitäisi siunata, lähimmäisen rakkauden nimessä.
Mutta eikä avioliitto ole selkeästi instituutio miehen ja naisen välillä? Miten silloin homoavioliitto olisi mahdollinen? Eikö kenet tahansa voi siunata, ja nykyään minkä tahansa, mutta pitäkö sitä silloin kutsua avioliitoksi?
Juhlilla oli tavallaan hienoa, että seksuaalivähemmistöt toivotettiin tervetulleiksi. Kuitenkin tapa oli hiukan outo. Melkein kuin olisi sormella osoitettu: " Katsokaa, nämä ovat erillaisia kuin me, mutta me sallimme heidän kokoontua täällä." Näytelmää? Hurskastelua?
Toisaalta, lähimmäisenrakkaus ei toki voi tarkoittaa sitä, että pyritään tekemään mahdollisimman monen mieli iloiseksi.
Miksi sitten kirkossa ja herättäjässäkin näin näyttää nykyään olevan? Kaikki pitää sallia lähimmäisenrakkauden nimissä. Kaupallistetaan kaikki. Välillä tuntuu melkein ironiselta, kun ihmise ostavat kahdella kympillä paitoja, joissa lukee "murra valta mammonan".
Ja ei enää uskalleta sanoa asiota, niin kuin ne ovat. Hyvin mielstäni eräs nainen puhui, kun sanoi suoraan lepopäivän pyhittämisestä.
Mutta voinhan olla tunkematta itseäni kaiken maailman oheistoimintaan juhlilla...
-
Jipun konsertti oli kerrassaan mainio. Ja ensivuonnahan ollaan taas tuttujen ja perinteisempien juhlaesiintyjien parissa. Itse vähän aluksi ihmettelin miksi tämän kaltainen esiintyjä on halunnut tulla juhlille esiintymään. Mutta miksei?
Surullisena olen seurannut kirkon kompastelua ensin naispappeuden kanssa ja nyt homoliittojen. Onneksi H-Y on ottanut suvaitsevamman kannan asiaan. Oma näkemykseni kun on, etteivät nämä asiat ole valintakysymyksiä. On surullista katsoa, kuinka instituutio, jonka tarkoitus on edistää lähimmäisenrakkauden toteutumista ihmisten elämässä epäonnistuu jatkuvasti.
No ...anyway seuroissa oli ainakin yksi tuttu homopari, jotka ovat eläneet pitkään avoliitossa. Vihkimistäkin ovat miettineet, kun on pappi ystävänä.
-
Kirkkohan on historiansa aikana lähinnä tukenut äärimmäisen epäoikeudenmukaisia ja mielivaltaisia olemassaolevia valtarakenteita. Valta ja vallankäyttö on ollut kristillisen kirkon ytimessä, heti siitä saakka, kun niskan päälle Rooman valtakunnassa päästiin - alkukristillinen vaatimattomuus ei tälle mahtavalle ruhtinaskirkolle enää sen koommin kelvannut. Tätä ei kauheasti muistella vaan ajatellaan puhdasoppisen ajan edustaneen todellakin puhdasta oppia. Minusta se oppi, ja etenkin sen opin maallinen, inhimillinen soveltaminen, oli erityisen tahriintunutta, erityisen epäkristillistä. Nyt kun kirkko on - onneksi - marginalisoitunut pois vallanpitäjän asemasta sille sitten vaaditaan äkillisesti "ryhtiä", kaikkien näiden ryhdittömien vuosisatojen jälkeen, niin mistä kohteesta? Täysin syyttömästä, täysin vaikutusvaltaa vailla olevasta vähemmistöryhmästä, joka ei vapaaehtoista ja ketään vahingoittamatonta olemustaan ja toimintaansa (siis lähinnä rakastamista) ole tietoisesti ja vapaasti valinnut. Tämä ryhmä meidän on sitten "kristillisyyden" nimissä tuomittava - maailmassa jossa vallitsee joka päivä räikeän rakkaudettomuuden ja itsekkyyden henki, räikeä loitontuminen kristillisistä arvoista. Kirkon pitäisi olla huutavan ääni korvessa, mutta sitä kutsutaankin kivittämään valtaa vailla olevia marginaaleissa eläviä, totaalisen viattomia ihmisryhmiä. Siinä sitä ryhtiä meille hyville, hienoille kristityille.
-
Kirkkohan on historiansa aikana lähinnä tukenut äärimmäisen epäoikeudenmukaisia ja mielivaltaisia olemassaolevia valtarakenteita. Tätä ei kauheasti enää muistella vaan ajatellaan puhdasoppisen ajan edustaneen todellakin puhdasta oppia. Minusta se oppi, tai sen opin maallinen, inhimillinen soveltaminen, oli erityisen tahriintunutta, erityisen epäkristillistä. Nyt kun kirkko on - onneksi - marginalisoitunut pois vallanpitäjän asemasta sille sitten vaaditaan "ryhtiä", niin mistä kohteesta? Täysin syyttömästä, täysin vaikutusvaltaa vailla olevasta vähemmistöryhmästä, joka ei vapaaehtoista ja ketään vahingoittamatonta olemustaan ja toimintaansa (siis lähinnä rakastamista) ole tietoisesti ja vapaasti valinnut. Tämä ryhmä meidän on sitten "kristillisyyden" nimissä tuomittava - maailmassa jossa vallitsee joka päivä räikeän rakkaudettomuuden ja itsekkyyden henki, räikeä loitontuminen kristillisistä arvoista. Kirkon pitäisi olla huutavan ääni korvessa, mutta sitä kutsutaankin kivittämään valtaa vailla olevia marginaaleissa eläviä, totaalisen viattomia ryhmiä. Siinä sitä ryhtiä meille hyville, hienoille kristityille.
Voi Jumalan pyssyt! Veljeni llwyd! Nyt kun olemme vahvoilla argumentaatiossamme, eikö lähdetä riskiretkelle pelastamaan karsastavia lähimmäisiämme. Heristen nosteessa voisimme pelastaa ja selvittää samalla linttuulla jotain muutakin, mitä nyt eteen tulee - samalla vauhdilla kun nyt liikkeellä olemme, eikö.
Enivei. Leikki leikkinä. Asia on vakava. Olen kybällä sinun mukanasi.
-
Voi Jumalan pyssyt! Veljeni llwyd! Nyt kun olemme vahvoilla argumentaatiossamme, eikö lähdetä riskiretkelle pelastamaan karsastavia lähimmäisiämme. Heristen nosteessa voisimme pelastaa ja selvittää samalla linttuulla jotain muutakin, mitä nyt eteen tulee - samalla vauhdilla kun nyt liikkeellä olemme, eikö.
Enivei. Leikki leikkinä. Asia on vakava. Olen kybällä sinun mukanasi.
Joo, halpaahan tämä paasaaminen on, muutama minuutti näppäimistöllä ei missään tunnu. Näen vain kristinuskon totaalisena protestiliikkeenä, totaalisena poikkeuksena tässä julmassa ihmisen maailmassa, ja jotenkin aina veri rupeaa aivan pohjalaisittain kiehumaan, kun kristinuskon organisaatiot kummasti pyrkivät kuitenkin poikkeuksetta hakeutumaan sinne vallan ja epäinhimillisyyden puolelle pelikenttää (vasta viime aikoina ollaan vähän päästy eettisesti eteenpäin, kun korskea asemamme on heikentynyt). Ei ole meistä nasaretilaisen seuraajiksi, kauas ollaan jääty niistä askelista pari tuhatta vuotta sitten - tuleekohan tänne takaisin meitä koskaan hakemaan?
-
SV 217
1. Maailma vaivassa vaikeroi,
on murhe vieraana täällä.
Ei kukaan kuolemaa kiertää voi,
on varjo matkamme päällä.
Näin kaikki vieraat ja ystävät
vuorollaan paikkansa jättävät,
on hetki meilläkin kerran.
Armahda nyt, Herra, meitä:
Ei auta rikkaus, arvokaan,
kun täytyy tuhkaksi tulla.
Armahda nyt, Kristus, meitä.
2. Näin huutaa armoa Jumalan
me synnin orjina saamme.
Siis luokse anteeksiantajan
nyt kaikki kiiruhtakaamme.
Hän kuoli vaivassa ristinpuun,
nyt saamme Herraamme surmattuun
me katseen toivossa nostaa.
Halleluja, kiitos Luojan!
Hän voitti kuoleman kuollessaan,
hän ylös nousi, hän elää.
Halleluja, kiitos Luojan!
3. Autuaat levossa lepäävät
odottain tuloa Herran,
he kuolon varjossa viipyvät
vain hetken kiitävän verran.
Kun heidät haudasta kutsutaan,
he käyvät juhlaansa valoisaan,
on siellä kirkkaus suuri.
Halleluja, kiitos Luojan!
Näin tiemme iäiseen elämään
käy aina kuoleman kautta.
Halleluja, kiitos Luojan!
Latinalainen (Herkko Kivekkään vapaa mukailu)
Sävel Suomalainen toisinto http://www.h-y.fi/sv/midi/nro217.mid
-
Tämä ryhmä meidän on sitten "kristillisyyden" nimissä tuomittava - maailmassa jossa vallitsee joka päivä räikeän rakkaudettomuuden ja itsekkyyden henki, räikeä loitontuminen kristillisistä arvoista.
Mitä käytännön tapoja mielestäsi kristittyjen tulisi harjoittaa tätä ryhmää kohtaan niin, että toimittaisiin kristillisesti?
Eräällä tunnetulla erään vapaan suunnan keskustelufoorumilla vallitsi (varmasti tilanne ei ole muuttunut) minun tulkintani mukaan varsinainen homofobian ilmapiiri.
Kyseisen fobian liiallinen ihmettely johtaa sensurointiin ja jos ei tee parannusta ihmettelystään, niin voi tulla lyhytaikaista banniakin.
Yritin kyseenalaistaa tuota homofobiaa siellä.
Tympäännyin ja rekisteröidyin Setan keskustelufoorumille.
Ajattelin, että siellä on varmasti huomattavasti inhimillisempiä ihmisiä.
En ollut paljoa ehtinyt edes kirjoittelemaan, kun koin saavani tekstimuotoisia nyrkiniskuja kasvoihini. Vähän yllätyin.
Olivat odotukseni kait liian suuret.
Ainakin vähäksi aikaa tuli tunne, että kyseisen vähemmistön puolustaminen ei ole minun tehtäväni.
Setan porukka on varmaan saanut sen verran paljon nyrkiniskuja itse, että heillä ei ole kaikilla kykyä enää sulattaa sitä, jos joku ei-heikäläinen tulee heidän foorumilleen.
Hyvin paljon mahdollista on, että minulla oli vain huono tuuri.
-
Ei ole meistä nasaretilaisen seuraajiksi, kauas ollaan jääty niistä askelista pari tuhatta vuotta sitten - tuleekohan tänne takaisin meitä koskaan hakemaan?
Nasaretilaisen seuraaminen vaatii muutosta kaikessa: Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia. He jättivät perheensä, kotinsa ja omaisuutensa ja seurasivat Jeesusta. Kuka on tällaiseen tänään valmis???
-
Älä kysykkään, kuka oli siihen valmis ja tekikin osittain tuon mukaisesti. Tuotahan saarnataan välttämättömyytenä vaikkapa naapurissa olevassa helluntaiseurakunnassa, kuten myös monessa muussakin. Jopa kirkon piirissä sitä saarnataan. Viimeinen sekoaminen liittyi juuri yhteen kirkon sisällä olevaan herätysliikkeeseen, joka ei ollut herännäisyys. Saarnaajalle se on usein retoriikatemppu, mutta sitten on monta meitä, jotka ei tajuttu sitä vain sisäpiirivitsiksi tai löysin rantein otettavaksi. Sen jäljet sitten näkyvät. Että näin... Tuosta taustasta monet minun tekstit kumpuavat.
Teme
-
Tuotahan saarnataan välttämättömyytenä vaikkapa naapurissa olevassa helluntaiseurakunnassa, kuten myös monessa muussakin.
Helluntalaisuuden lähes juurtajaksain tuntevana mielestäni helluntalaisuuden ongelmana on juuri epäluterilainen käsitys ihmisen vanhurskautumisesta.
Kirjaimen tasolla ja virallisesti se on toki yleensä aika lähellä luterilaista, mutta käytännön tasolla ja saarnoissa kuultuna se muistuttaa ehkäpä roomalaiskatolista käsitystä ihmisen vanhurskauttamisesta.
Olihan tästä roomalaiskatolisen kirjon ja helluntalaisuuden yhteneväisyyksistä menneinä vuosina jopa Ristin Voitossa pitkä koko sivun tai koko aukeaman juttu.
Ongelma mielestäni on se, että Jumalan Pyhä Laki vesitetään sille tasolle, että ihminen voi sen yrittämällään täyttää, josta johtuu se, että armokin vesittyy. Tulee sallinen epäselvä mössä, joka koostuu laista ja armosta, ja kukaan ei tiedä, missä laki loppuu aja rmo alkaa tai että mikä osa mössöä on lakia ja mikä armoa.
Évankeliumi on lähinnä jonkinlainen voima noudattaa Jumalan lakia, kuten eräs henkilö ansiokkaasti tiivisti asian.
Hyvää helluntalaisuudessa on se, että sitä saa arvostella julkisesti netissä omalla nimellään, eikä kukaan sen tähden ryhdy vainoamaan (ellei sensuuria ja jotain pientä rutinaa yms. katsota vainoksi) tai potkimaan ulos seurakunnasta. Tai ainakin minulla on ollut tällainen etuoikeus jo vuosia.
-
Ei ole meistä nasaretilaisen seuraajiksi, kauas ollaan jääty niistä askelista pari tuhatta vuotta sitten - tuleekohan tänne takaisin meitä koskaan hakemaan?
Nasaretilaisen seuraaminen vaatii muutosta kaikessa: Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia. He jättivät perheensä, kotinsa ja omaisuutensa ja seurasivat Jeesusta. Kuka on tällaiseen tänään valmis???
Mutta kun oltaisiin edes paikallamme, odottamassa, sen sijaan että tarmolla riennettäisiin päinvastaiseen suuntaan itse lisäämään etäisyyttä. Tässä maailmassa ei kaiken jättäminen ja täydellisyyden seuraaminen ja tavoittelu ei onnistu. Mutta välillä tuntuu siltä, että epäterveellisen hyvällä omallatunnolla asiasta luovumme ja keräämme maallista hyvää ja kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä.
-
Surullisena olen seurannut kirkon kompastelua ensin naispappeuden kanssa ja nyt homoliittojen. Onneksi H-Y on ottanut suvaitsevamman kannan asiaan. Oma näkemykseni kun on, etteivät nämä asiat ole valintakysymyksiä. On surullista katsoa, kuinka instituutio, jonka tarkoitus on edistää lähimmäisenrakkauden toteutumista ihmisten elämässä epäonnistuu jatkuvasti.
Älä ole surullinen ja huolissasi, Laura. Lähimmäisenrakkauden ja suvaitsevaisuuden nimissä ajettua homoliittojen siunaamista ei kirkko enää kauan voi hidastaa toimenpiteillään. Sen hyväksyminen on jo oven takana.
En ole profeetta enkä edes profeetan oppilas, mutta olen taipuvainen ajattelemaan ja visioimaan jo seuraavaa:
Kirkko on täyttynyt häävieraista. Mendelssonin häämarssin sävelet nostattavat hääväen seisomaan. Kirkon ovella seisoo mies vierellään isänsä. Sulhaspojan rinnalta kirkon kuorista lähtee vastaan toinen mies. Isä luovuttaa poikansa keskikäytävällä toiselle miehelle. Tapahtuu parin vihkiminen ja siunaaminen avioliittoon. Sormusten luovutus ja suuteleminen. Kirkosta poistuminen riisisateineen ja onnentoivotuksineen. Hääjuhla läheisessä seurakuntakodissa. Keskilattia tyhjennetään tuoleista häävalssia varten, johon muu hääväki myös yhtyy. Hääparia odottaa vanha avoauto "just married" -teksteineen ja perään sidottuine romuineen.
Hääyö vietetään läheisen hotellin häähuoneistossa. Ystävät ovat virittäneet sängyn alle hälyttimen, joka laukaistaan kauko-ohjattuna häiritsemään juuri, kun arvellaan hääparin olevan parhaimmassa seksuaalisessa kontaktissa. Häämatka kaukaiselle saarelle.
Alkaa arki. Jossain vaiheessa päätetaan adoptoida perheeseen tyttölapsi, kuten normaali perheeseen kuuluu. Lapsi kasvaa. Muuten kaikki saattaa olla hyvin, kunnes jossain vaiheessa tyttö kysyy vanhemmiltaan: "Kun Veera sanoi, että hänellä on äiti, missä on minun äitini?". Leikkikentällä ja päiväkodissa alkaa tytön kiusaaminen hänen erilaisen perheensä vuoksi. Hän alkaa voimakkaasti kokea itsensä erilaiseksi kuin heterovanhemmista syntynyt leikkikaveri. Kouluikäisenä se jo saavuttaa kriisin luonteen. Herkkä lapsi kärsii ilman omaa syyttään. Identiteetti on hukassa. Tytöltä puuttuu äidin malli. Myöhemmin hän rakastuu naapurin poikaan. Hän tuntee olevansa täysin erilainen kuin vanhempansa, tunne ahdistaa. Homoparin suhde päättyy avioeroon. Kriisi vain syvenee...
Laura hyvä! Olisiko Jumala sittenkin kaikessa hyvyydessään tarkoittanut ihmisen parasta, kun hän sääti miehen ja naisen välille liiton, lisääntymisvietin ja mahdollisuuden elää yhdessä perheenä?
Lars Mikael
-
Johan pomppasi. Tuo Lars Mikaelin logiikka on kyllä .. noh ... aika hauska. Olen pahoillani, että tuo perustelu lähinnä naurattaa, kun noita erilaisia selityksiä "miksi ei" on tullut kuultua ihan liian monesti.
Perustellaan kuitenkin, miksi eri sukupuolten liittoa ei saisi vihkiä kirkossa ihan samalla logiikalla. Olipa kerran Matti ja Maija. He päättivät, että he haluavat naimisiin. *Sitten kaikki normaaliin vihkimiseen kuuluvat tähän väliin.* Hääyönä Maija tuli raskaaksi ja 9kk:n päästä oli pienoinen maailmassa. Melko pian sen jälkeen Matti alkoi juopottelemaan ja hakkaamaan Maijaa. Välillä lähdettiin kirveen saattelemana ulos. Ja näin Maijan vauvasta kasvoi erilainen ja arka nuori, jota hakattiin koulussa. Sitten kun hän oli täysikäinen, tuo erilainen nuori nappasi eräänä päivänä kirveen juovuspäissään ja läimäsi pari kertaa entisiä kiusaajiaan kirveellä.
Näin ollen lopulta Jumalan olisi pitänyt huutaa, että ihmisen olisi parasta elää yksin ja kuolla sukupuuttoon tai samaa sukupuoleta olevien pitäisi elää omassa yhteisössään ja vain vuosittainen paritteluriitti saattaisi yhdeksi yöksi vastakkaiset sukupuolet yhteen. ;)
Teme
-
Näin ollen lopulta Jumalan olisi pitänyt huutaa, että ihmisen olisi parasta elää yksin ja kuolla sukupuuttoon tai samaa sukupuoleta olevien pitäisi elää omassa yhteisössään ja vain vuosittainen paritteluriitti saattaisi yhdeksi yöksi vastakkaiset sukupuolet yhteen. ;) Teme
Voi kun on kaukaa haettu ja jopa surkuhupaisa toteamus.
-
Lars Mikaelin kertomus saattaa olla pelottavuudessaan totta :!:
-
Senhän me tiedämmekin, että Temen tarina Matista ja Maijasta on totta surullisen usein. Jumala meitä ihmisiä armahtakoon!
-
Lars Mikaelin kertomus saattaa olla pelottavuudessaan totta :!:
Asiassa ei ole mitään pelottavaa. Olen tässä homoasiassa käynyt oman henkisen painini ja olen päätynyt siihen, että oli sitten hetero- tai homopari niin vihittäköön kirkossa vaan.
-
30-luvun Saksassa juutalaisten ei olisi pitänyt hankkia lapsia: niitä varmasti olisi kiusattu ja sitten vielä lopuksi murhattu. Mikä tahansa voi olla syy kiusaamiseen - rakkautta ja turvaa saanut lapsi pystyy parhaiten sellaisesta toipumaan. Rakkautta ja turvaa voi antaa niin homopari, kasvattivanhemmat kuin biologiset vanhemmat. Sellaisen ankarahkon ehdon minä laittaisin lasten saannille: ellei voi antaa rakkautta ja turvaa, ei kannata hankkia lapsia. Muuten kaikki käy.
-
Alkaa arki. Jossain vaiheessa päätetaan adoptoida perheeseen tyttölapsi, kuten normaali perheeseen kuuluu. Lapsi kasvaa. Muuten kaikki saattaa olla hyvin, kunnes jossain vaiheessa tyttö kysyy vanhemmiltaan: "Kun Veera sanoi, että hänellä on äiti, missä on minun äitini?". Leikkikentällä ja päiväkodissa alkaa tytön kiusaaminen hänen erilaisen perheensä vuoksi. Hän alkaa voimakkaasti kokea itsensä erilaiseksi kuin heterovanhemmista syntynyt leikkikaveri. Kouluikäisenä se jo saavuttaa kriisin luonteen. Herkkä lapsi kärsii ilman omaa syyttään. Identiteetti on hukassa. Tytöltä puuttuu äidin malli. Myöhemmin hän rakastuu naapurin poikaan. Hän tuntee olevansa täysin erilainen kuin vanhempansa, tunne ahdistaa.
En lainannut koko Lars Mikaelin tekstiä, jokainen voi lukea sen ilman lainausta.
Minusta tuntuu siltä, että hänen kuvauksensa tullee jossakin vaiheessa olemaan todellisuutta.
Tällöin on aivan selvää, että lasta tullaan kiusaamaan.
Jos vielä äidin/isän malli puuttuu, varmasti jotain jää lapsen henkiseen maailmaan kehittymättä, joka pitäisi kehittyä. Jotain kehittyy myös vinoon.
Jos lasta kuitenkin rakastetaan ja taataan turvallisen tuntuinen lapsuus asettamalla normaalit rajat, en toki väitä, että homoparilla ollut lapsi ei voisi tulla normaalinoloiseksi yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi.
Mielestäni yhteiskunnan (ja kirkon) moraali on loitontunut jo kauas Raamatun ihanteista ja loitontuminen jatkuu.
Koen asian todella harmilllisena. Tuntuu, että minulla ei ole paljoa keinoja sen jarruttamiseksi. Ja jos tilannetta kritisoi, saa tiukkiksen maineen - ja samalla tulee mieleeni ajatus, että ehkä arvostelinkin väärällä tavalla ja haukuin väärää puuta. Monesti on helpompi olla vain hiljaa ja antaa asioiden edetä ja yrittää itse omaan elämäänsä löytää ikäänkuin sokeana jostain hapuillen sitä raamatullisempaa tapaa elää ja samalla toivoa ja uskoakin, että Kristuksen sana etsivän suhteesta löytämiseen pitäisi paikkansa minunkin kohdallani.
[/quote]
-
Homoparin lapsi saa kaksinverroin tukea ja rakkautta yksinhuoltajan lapsiin verrattuna. Kun iso osa lapsista kasvaa vain yhden vanhemman kanssa, on minusta tekopyhää olla huolissaan homoparien lapsista. Homopari ei saa lasta vahingossa, vaan heidän täytyy todella haluta sitä, joten lapsen tulevaisuus on todennäköisesti turvatumpi kuin monen muun.
Homot ovat usein joutuneet taistelemaan oman persoonallisuutensa puolesta, joten monet heistä ovat kasvaneet ihmisenä paljon enemmän kuin yksisilmäiset helpon elämän heterot.
Voi olla, että homoparin lapsesta tulee eri tyylinen kuin jonkun heteroparin lapsesta. Jos tätä lasta kiusataan, niin vika on kyllä kiusaajissa, ei lapsessa eikä sen vanhemmissa. Todennäköisesti kiusaajan vanhempien mielipide on tyyliä "Ei minulla ole mitään homoja vastaan, mutta kohta varmaan vaaditaan pedofiliankin hyväksyminen."
Kiusaamisperusteella voitaisiin yhtä hyvin (= yhtä huonosti) kieltää vaikkapa ulkomaiset adoptiot (ainakin maista, joista tulevat lapset eivät ole arjalaisen vaaleita), lihavien vanhempien lisääntyminen (lihavien vanhempien lapset ovat useammin lihavia, ja tulevat ehkä kiusatuiksi, terveyshaitoista puhumattakaan) ja körttien lisääntyminen (uskokaa tai älkää, siitäkin voidaan lasta kiusata, että se on käynyt herättäjäjuhlilla).
Sitä paitsi: miksi tässä keskustelussa on sidottu yhteen avioliitto ja lasten saaminen? Jos avioliittoon automaattisesti kuuluu lapset, niin miksi vihimme ihmisiä, joista jo tiedetään että he eivät vaikkapa sairauden (tai iän!) takia voi saada lasta?
Ja ettei epäselvyyksiä jäisi: minusta avioliitto (sanana) on miehen ja naisen välinen liitto (kuten tällä hetkellä Suomen lain mukaan on), mutta papeilla pitäisi olla oikeus (ei kuitenkaan velvollisuus) siunata myös rekisteröidyt parisuhteet.
-
Mielestäni keskustelu aiheesta riittäisi :!: Körtti foorumilla :!:
-
jUHOMA4 kirjoitti: 09.07.2008 09:56 .
"Mielestäni keskustelu aiheesta riittäisi, Körtti foorumilla "
:smt023
Ja eikun ulos tutustumaan muihin ihmisiin. :oops:
Terv. omituinen höpöttäjä. :smt083
-
Mielestäni keskustelu aiheesta riittäisi :!: Körtti foorumilla :!:
En minäkään jaksa noita jorinoita lukea.
-
En oikeastaan tiedä mistä täällä ei saisi keskustella, mutta mitä seksuaalisten vähemmistöjen jäseniin tulee niin useita on ystävieni joukossa joskaan en määrittele heitä mitenkään seksuaalisuutensa kautta vaan aivan yksilöinä - missään olennaisessa he eivät eroa muista ihmisistä. En näe siis aihetta millään tavalla sopimattomana körttifoorumille - vähän päinvastoin: ihmisistä täällä puhumme, arvoltaan identtisistä Jumalan edessa, yhtä mitättömiä kaikki, mutta ei kukaan identiteettinsä takia vaan ihmisyytensä. Ehkä tälläisen sanan saa sentään sanoa? Vai onko se sopimaton - ollaanko kuitenkin parempia kuin he, arvokkaampia?
-
Tämä foorumi on mielestäni muuttunut aika paljon ns. julistus voittoiseksi. Vähän niin ,kuin lahkolaiset tekevät. esim. Kyösti käythän Sinä viellä työssäkin. :twisted:
-
Missä Panu puhui?
Helsingin Sanomien verkkosivuilla on STT:n välittämä uutinen Vihreiden puoluesihteeri herättäjäjuhlilla: Kirkon siunattava homoparit
Lyhyessä uutisessa todetaan muun muassa;
"Evankelisluterilaisen kirkon olisi noudatettava kristinuskon tärkeintä arvoa, lähimmäisenrakkautta, ja siunattava myös samaa sukupuolta olevia pareja. Heidän hyvinvointinsa ei ole pois keneltäkään muulta", Laturi esitti Espoon herättäjäjuhlilla sunnuntaina.
Juhlien verkkosivuilla ei asiasta ollut mainintaa. Onko PL ollut juhlilla ja antanu haastattelun STT:n toimittajalle? Tekstin muotoilusta saa kyllä sen käsityksen, että hän olisi esiintynyt juhlilla.
Hei Kalistaja, lähdetäänkö Vihreiden puoluekokoukseen? Juodaan kahvit, minä sanon sinulle, että "Kyllä ydinvoima on poikaa" ja sinä lisäät siihen että "...totesi Mt vihreiden puoluekokouksessa" ja laitat uutisen jakeluun...
Mt
Tämän aamun Karjalaisessa oli Juntusen kirjoittama vastine Laturille. En tiedä mikä on tilanne muiden maakuntalehtien osalta.
Juntunen painottaa, ettei Laturi kuulunut juhla organisaatioon, ei ollut puhuja eikä mitenkään liittynyt herättäjäjuhliin. Hänen mielestään on tärkeää muistaa, ettei Laturin esittämä kanta todellakaan ole Herättäjä-Yhditsyksen edustama kanta. Samalla hän muistuttaa antamaan rauhan kirkolle selvitystyössään.
Juntusen mielestä myös Laturin ja Vihreiden tapa käyttää hyväksi juhlien saamaa erityisen hyvää mediajulkisuutta on pöyristyttävä.
Hyvä Juntunen. =D>
Katson jos tuo löytyisi jostain tuo kirjoitus...
-
esim. Kyösti käythän Sinä viellä työssäkin.
En käy ehkä kuukauteen (ja jos käyn, en seuraavan kuukauden aikana ainakaan kovin montaa päivää).
Lomani alkoi nimittäin tänään ja virallisesti kestää seuraavat 4 viikkoa.
Pidän töissäni sellaista ylimääräistä kirjanpitoa, johon pyrin merkkaamaan ylimäärisen keskustelufoorumeissa käyttämäni ajan ja teen sen sitten aina joskus 'pimeästi' takaisin työnantajalleni.
Työkaverini naureskelevat tälle systeemilleni.
Omatuntoni on tässä asiassakuitenkin aika tiukka.
Nyt on siis loma, ja on enemmän aikaa harrastuksilleni, kuten tuohon Mannerheimintien näyteikkunaan tai elokuvien katseluun ja luonnossa liikkumiseen ja liikkumiseen yleensä.
Viime kuukausina on ollut sellainen tilanne, että töissä on tullut oltua välillä kovin pitkiä päiviä, sekä joskus lauantainakin ja ei siis ole paljoa muuta ehtinyt tehdä vapaa-aikana, kuin tuon ikkunajutskan pyörittäminen.
Niin, ja eipä tällaisia ikkunajutuja tavallinen ihminen varmaan tekisikään, ellei töissä kävisi, ellei sitten olisi tuota rahaa roskan veroisesti..
-
Mielestäni yhteiskunnan (ja kirkon) moraali on loitontunut jo kauas Raamatun ihanteista ja loitontuminen jatkuu.
Koen asian todella harmilllisena. Tuntuu, että minulla ei ole paljoa keinoja sen jarruttamiseksi. Ja jos tilannetta kritisoi, saa tiukkiksen maineen - ja samalla tulee mieleeni ajatus, että ehkä arvostelinkin väärällä tavalla ja haukuin väärää puuta. Monesti on helpompi olla vain hiljaa ja antaa asioiden edetä ja yrittää itse omaan elämäänsä löytää ikäänkuin sokeana jostain hapuillen sitä raamatullisempaa tapaa elää ja samalla toivoa ja uskoakin, että Kristuksen sana etsivän suhteesta löytämiseen pitäisi paikkansa minunkin kohdallani.
Ei ole olemassa kirkkoa tai yhteiskuntaa ilman sen jäseniä. Organisaatiolla ei ole moraalia vaan ihmisillä. Ilmeisesti viittaat kirkon ja yhteiskunnan päätöksentekijöiden moraalisiin valintoihin. Mitkä ovat ne Raamatun ihanteet, josta etäännymme? Haluaisin saada tähän vastauksen, etten tule vetäneeksi vääriä johtopäätöksiä näkemyksistäsi.
-
Tämä foorumi on mielestäni muuttunut aika paljon ns. julistus voittoiseksi. Vähän niin ,kuin lahkolaiset tekevät. esim. Kyösti käythän Sinä viellä työssäkin. :twisted:
Tällä kertaa jää epäselväksi, mitä tarkoitat julistusvoittoisuudella? Lainataanko liiaksi Raamattua tai muita opinkappaleita? Vai koskevatko julistukset arkipäivän asioita, joita pidä kiusallisina keskusteluaiheina?
-
Ei ole olemassa kirkkoa tai yhteiskuntaa ilman sen jäseniä. Organisaatiolla ei ole moraalia vaan ihmisillä. Ilmeisesti viittaat kirkon ja yhteiskunnan päätöksentekijöiden moraalisiin valintoihin.
Kyllä, viittaan ihmisiin, jotka muodostavat yhteisöjä ja organisaatioita.
Mitkä ovat ne Raamatun ihanteet, josta etäännymme? Haluaisin saada tähän vastauksen, etten tule vetäneeksi vääriä johtopäätöksiä näkemyksistäsi.
Yritän kirjoitella sinne tänne foorumeille näistä asioista, joiden arvelen olevan tätä etääntymistä.
Mitään varmaa en siis pysty sanomaan minkään yksittäisen asian kohdalla.
Asia on laaja, ja henkiset voimavarani eivät juuri nyt aivan tällä hetkellä riitä juuri muuhun, kuin mitä olen tähän asti kirjoittanut aiheesta.
Näiden asioiden käsittely kun on omiaan vielä närääkin herättämään ... mutta varmaan palaan asiaan vielä.
-
Ei ole olemassa kirkkoa tai yhteiskuntaa ilman sen jäseniä. Organisaatiolla ei ole moraalia vaan ihmisillä. Ilmeisesti viittaat kirkon ja yhteiskunnan päätöksentekijöiden moraalisiin valintoihin.
Kyllä, viittaan ihmisiin, jotka muodostavat yhteisöjä ja organisaatioita.
Mitkä ovat ne Raamatun ihanteet, josta etäännymme? Haluaisin saada tähän vastauksen, etten tule vetäneeksi vääriä johtopäätöksiä näkemyksistäsi.
Yritän kirjoitella sinne tänne foorumeille näistä asioista, joiden arvelen olevan tätä etääntymistä.
Mitään varmaa en siis pysty sanomaan minkään yksittäisen asian kohdalla.
Asia on laaja, ja henkiset voimavarani eivät juuri nyt aivan tällä hetkellä riitä juuri muuhun, kuin mitä olen tähän asti kirjoittanut aiheesta.
Näiden asioiden käsittely kun on omiaan vielä närääkin herättämään ... mutta varmaan palaan asiaan vielä.
Palaa pian. Aito keskustelu voi syntyä vain siten, että on erilaisia mielipiteitä. Voihan olla niin, että kirjoituksesi meihin vaikuttavat.
Henkilökohtaisesti en ole kirjoituksistasi närkästynyt. Arvostan seuroissakin esiin tuotua moniäänisyyttä. Moniäänisyys syntyy jokaisen yksilön äänestä. Voimme olla moniäänisiä, kunhan laulamme samaa laulua.
-
Salis: Arkipäivän asiat eivät ole mitään julistamista, mutt uskon asioista sama jauhaminen on turhauttavaa ja vaikuttaa "tekopyhältä" :roll:
-
Kyösti: Hyvä .että olet nyt lomalla. Ajattelin , jos alaiseni käyttäisivät työaikaa foorumilla seikkailuun , antaisin välittömästi potkut :D
-
Kyösti: Hyvä .että olet nyt lomalla. Ajattelin , jos alaiseni käyttäisivät työaikaa forumilla seikkailuun , antaisi välittömästi potkut
Jos olin sekavasanainen, niin yritän uudestaan: käytännössä en käytä työaikaani ollenkaan foorumilla seikkailuun, vaan käytän siihen omaa aikaani. Roikun välillä aika paljonkin eri foorumeilla, mutta tosiaankin omalla ajallani.
Jos kertomallasi tavalla toimisit, pian olisit ehkä ainut työntekijä yrityksessäsi.
Mikäli olet juuri nyt töissä, joutuisit kait antamaan itsellesikin potkut.
-
Mielelläni olisin vielä työssä, mutta yhdeksää kymppiä käyvälle ei tahdo löytyä sopivaa duunia :D
-
Täällähän on monen ikäistä porukkaa... :D
-
Salis: Arkipäivän asiat eivät ole mitään julistamista, mutt uskon asioista sama jauhaminen on turhauttavaa ja vaikuttaa "tekopyhältä" :roll:
Näinhän se tietysti on. Jouduin aikoinaan työn puitteissa kertomaan samat asiat eri paikkakuntien tilaisuudessa. Aloin ajatella, että eikö tämä nyt jo ole selvää kaikille, kun sain jatkuvasti samanlaisia kysymyksiä ja samoja palautteita. Piti oikein pitää itselle muistinpalautus siitä, että kuulijat vaihtuvat ja kertomani asia on heille täysin uusi. Vielä hankalampaa oli vetää konsultin hommissa johtajakoulutusta, kun piti aloittaa joka kerta ikäänkuin olisin innokkaana esittämässä aivan uutta asiaa koulutettaville.
Kahdenkymmenen koulutustilaisuuden jälkeen homma alkoi tuntumaan turhauttavalta.
-
jUHOMA4: minä taasen skriivailen tänne usein lehtijuttujen kirjoittamisen lomassa, joskus jopa kesken lehtijuttujen. Itselleni en potkuja anna. :D
-
Arvion mukaan seksuaalisten vähemmistöjen kuten homojen, lesbojen ja biseksuaalien sekä muiden vastaavien osuus koko väestöstä on noin 10 prosenttia. Jos arvio pitää paikkaansa, joka kymmenes kansalainen kuuluu sukupuoliseen vähemmistöön.
Tämän perusteella on syytä kysyä, eikö näin suurelle vähemmistölle voi taata samoja oikeuksia kuin enemmistölle. Ruotsi on Suomen kansalliskieli vaikka ruotsinkieliseen vähemmistöön kuuluu noin 5.5 prosenttia väestöstä.
-
Tämän perusteella on syytä kysyä, eikö näin suurelle vähemmistölle voi taata samoja oikeuksia kuin enemmistölle. Ruotsi on Suomen kansalliskieli vaikka ruotsinkieliseen vähemmistöön kuuluu noin 5.5 prosenttia väestöstä.
Tuskin tulen kaikkien taholta ymmärretyksi, mutta yritän kuitenkin:
Ensinnä heitän kysymyksen, että mitä oikeuksia tältä seksuaalivähemmistöltä todellisesti puuttuu?
Eikö kaikilla ole samat ihmisoikeudet Suomessa?
Eri ryhmillä on tiettyjä erikoispiirteitä, jotka rajoittavat ryhmää tietyllä tapaa, vaikka kansalaisoikeusasia onkin kunnossa.
Kysymys on siitä, pitääkö kyseinen rajoitus kompensoida, vaiko ei.
Esim. ruotsinkielisillä suomalaisilla on Suomessa samat oikeudet, kuin suomenkielisillä suomalaisillakin.
Oletetaan, että jos ruotsinkielinen suomalainen, joka ei osaa sanaakaan suomea liikkuu puhtaasti suomenkielisellä alueella, hän todennäköisesti tulee äärimmäisen huonosti toimeen esim. työpaikkaa hakiessa tai monessa muussakin asiassa. Hänen kansalaisoikeuksissaan ei ole mitään eroa suomea puhuviin nähden. Ongelman tuottaa tämä hänen ominaisuutensa: hän ei osaa alueen kieltä.
Sama asia koskee suomalaista henkilöä, joka liikkuu Ahvenanmaalla. Jos ruotsia ei osaa, eikä muitakaan kieliä, tämä henkilö tulee kovin huonosti siellä toimeen. Siitäkin huolimatta tällä suomenkielisellä suomalaisella on täysin samat kansalaisoikeudet, kuin ahvenanmaalaisilla.
Ja kuitenkaan tässä ei olla tietystä näkövinkkelistä tasa-arvoisia.
Tässä on sitten 2 vaihtoehtoa tasa-arvo-käsitettä määriteltäessä:
a) Jotta yksikielisen oikeudet saataisiin samalle tasolle, kuin valtaväestön, henkilölle tulee aina tarjota tulkki mukaan (työpaikalle, kaupungille ja missä hän ikinä hän liikkuukaan vieraskielisellä alueella Suomessa)
b) Ei anneta tulkkia, vaan annetaan ihmisen selviytyä itse ja samalla todetaan, että henkilöllä on samat oikeudet, kuin muillakin.
Saman kuvion toistuu esim. kun on kyseessä tietty henkinen tai ruumiillinen vamma. Kuinka pitkälle ollaan valmiit menemään, että niin sairailla kuin terveillä olisi samat mahdollisuudet toimia yhteiskunnassa.
Sama kuvio toistuu niin monen eri ominaisuuden suhteen.
Seksuaalinen suuntautuminen on vain eräs näistä ominaisuuksista.
Eli meidän tulee siis pättää, mitkä ovat niitä ominaisuuksia, jolloin tarvitaan erityisjärjestelyjä ja mitkä ovat niitä ominaisuuksia, joiden olemassa olo vain hyväksytään/todetaan, mutta ei tehdä erityistoimenpiteitä tämän ominaisuuden kompensoimiseksi.
Erilaisuudesta johtuen jokainen suomalainen on yhdenvertainen lain edessä.
Poikamiehenä ollessani olisin ollut hyvin tyytyväinen, jos laiki olisi laittanut minut samaan asemaan avioliitossa olevien kanssa ja määrännyt minulle mukavan vaimon. Olinhan "eriarvoisessa" asemassa avioliitossa elävien suhteen. Vaan yhteiskunta tylysti antoi minun olla tässä eriarvoisessa asemassani. Onneksi asia sitten korjaantui ilman yhteiskunnan myötävaikutusta.
Ja olinhan minä poikamiehenä ollessanikin lain edessä tasa-arvoinen muihin kansalaisiin nähden. Ja edelleenkin olisin, vaikka tuota vaimoa ei olisi löytynytkään.
-
Minulle tämä asia on tosiaan hyvin yksinkertainen: homous ei missään olennaisessa poikkea heteroudesta, ihmiset ovat tasavertaisia seksuaalisuudessaan, vapaaehtoisessa toisen kunnioitukselle perustuvassa seksissä ja rakkaudessa ei ole mitään likaista tai kiellettävää. On hävettävä kirkon ja kristinuskon maallisten organisaatioiden puolesta, miten ne jarruttavat sitä vähäistäkin positiivista kehitystä, mitä tässä julmassa ihmisen maailmassa tapahtuu. On vain rakastettava kristittyjen valtavirta ja mm. Suomen kirkko joukkoomme, kristillisiä arvoja edustamaan ja puolustamaan. (Tässä olen kiivailussani surkean huono toimija, kärsivällisyys ja nöyryys eivät riitä, ei ainakaan mitä tulee heikkojen puolustamiseen valtarakenteita vastaan.)
-
On vain rakastettava kristittyjen valtavirta ja mm. Suomen kirkko joukkoomme, kristillisiä arvoja edustamaan ja puolustamaan.
Juuri näin
EI väärinpäin EI
-
Minulle tämä asia on tosiaan hyvin yksinkertainen: homous ei missään olennaisessa poikkea heteroudesta, ihmiset ovat tasavertaisia seksuaalisuudessaan, vapaaehtoisessa toisen kunnioitukselle perustuvassa seksissä ja rakkaudessa ei ole mitään likaista tai kiellettävää.
On tämä maailma sekaisin.
Kun kysytä avioliitossa elvältä pariskunnalta, onko heidän välisessään seksissä mitään väärää, vastaus on ehdoton ei.
Ja perusteluja on vastaukselle monia.
Kun kysyt ihmiseltä, joka käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen, antaa hän kovin kauniin kuvauksen asiasta ja perustelut sille, miksi asia on ok ja se ei aiheuta mitään vahinkoa kummallekaan osapuolelle.
Muistan joskus kuulleeni todella kaunista tarinaa siitä, miksi ongelmia ei ole.
Kun kysyt asiaa kahdelta ihmiseltä, joista molemmat tekevät aviorikosta ja kysyt heiltä, että onko tässä mitään väärää, molemmilta löytyy paljon perusteluja, miksi se on ok.
Kun kysyt asiaa homoparilta, ei siinä heidän mielestään ole mitään väärää.
Raamattu sanoo tähän tapaan, että moni on miehen mielestä oikea tie, joka sitten kuitenkin on turmion tie.
Mikä tahansa asia näyttää hyvältä ja mihin tahansa asiaan löytyy tukuittain hyvältä kuulostavia perusteita, miksi juuri tämä asia on hyvä.
Nykyisin itsensä kristityiksi uskovat/arvelevat ovat tilassa, jossa ei osata erottaa oikeaa ja väärää. Sitä en tiedä, onko tilanne ollut joskus parempi.
Kumpi näissä asioissa on tärkeämpää:
a) Tehdä niin, kuin oikealta tuntuu
b) Yrittää oikeasti löytää vastausta Raamatusta tekstejä lukemalla vieläpä niinkin tekopyhän toiminnan, kuin rukouksen avulla (joka ei aina ole helppoa).
Kysymys, josta tässä keskustellaan ei varmaan ole yksioikoinen, ehkäpä tässä on mahdollista helposti joutua joko ojan tai allikon puolelle.
-
Jonatan solmi Daavidin kanssa ystävyysliiton, sillä hän rakasti tätä kuin omaa henkeään.
"Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan. Sinä olit minulle rakas. Minulle oli ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi."
Daavidin ja Jonatanin välinen rakkaus kuvataan Samuelin kirjoissa lähes ihanteellisena. Erotiikkaa siinä ei tarvitse nähdä, mutta ei sitä selvästi kielletäkään. Raamattu kuvaa joka tapauksessa tämän ihmissuhteen Daavidin kirjavassa elämässä kestävimpänä ja syvällisimpänä.
Löytyisikö tästä kelvollinen sana avioliiton rinnalle: ystävyysliitto?
-
Erotiikkaa siinä ei tarvitse nähdä, mutta ei sitä selvästi kielletäkään.
Vanhoja tekstejä tulkitessa tulee ottaa huomioon eri seikkoja, kuten kyseisen ajan kulttuuritausta.
Otan oletetun esimerkin, (joka saatta toki olla aivan todellinenkin esimerkki.)
Oletetaanpa, että Davidin aikoina homoseksuaalisesta käyttäytymisestä olisi tullut samanlaisia sanktioita, kuin esim. aviorikoksesta tuohon aikaan, eli hyvin vakavia sanktioita.
Kun sitten tekstiä tulkitaan tämän asiantilan varassa, pääsemme eri lopputulemaan, kuin jos kyseinen teksti olisikin kirjoitettu nykyaikana.
Eli, tällöin Daavidin ajan tekstissä on oletuksena olisi se, että kyseessä ei ole homoseksuaalinen suhde, josta syystä seikkaa on turha mainita, tai sen mainitseminen olisi jopa sopimatonta.
Nykyaikana taasen kyseisen tekstin jälkeen tulisi ehkä mainita, että kyseessä ei ole homoseksuaalinen suhde, koska tekstimuoto ilman tätä mainintaa saattaisi nykyihmiselle antaa ymmärtää, että suhde on homoseksuaalinen.
Vanhaa tekstiä vieläpä meille vieraasta kulttuurista ei siis ilman muuta voi irroittaa nykyaikaan ilman, että selitetään, mistä on kyse - jos siis halutaan, että teksti tuo nykyihmiselle suunnilleen samat mielleyhtymät, kuin kirjoitusaikana sen ajan ihmiselle.
Miltäs muuten kuulostaisi seuraava:
Uoleville tuli nälkä.
Hän oli orpo, vanhemmista ei tietoakaan.
Hän ryhtyi etsimään kauppaa. Pitkän etsiskelyn jälkeen hän löysikin kaupan, joka oli täynnä erilaisia tavaroita. Uolevi etsi juustohyllyn ja maksoi juuston rehellisenä miehenä kassalla.
Nykyoloissa tämä kassallamaksu on oletusarvo, joten sitä ei nykytekstissä mainittaisi. Ei myös painotettaisi Uolevin rehellisyyttä, koska hän maksoi ostoksena. Nämä ovat itsestään selviä asioita.
Kun sitten mennään tilanteeseen, jossa nälkä vallitsee maassa, sekä rahapula, eikä kauppojakaan ole juuri missään, ja ryöstely on yleistä, varsinkin, jos ei ole toimeentuloa. Ja jos kyseisessä yhteiskunnassa orpolapset olisivat vailla mitään turvaa, olisi epätavallista, että tällainen henkilpö suorittaisi maksua esim. juustosta.
Esimerkkini oli väkisin väännetty, mutta kyllä se varmaan esimerkiksi käy.
-
- Terapeutilla- olisi töitä :twisted:
-
Daavidin ja Jonatanin ystävyysliitossa onkin minusta epäolennaista, miten he tunteitaan kahden kesken toisilleen osoittivat. Heidän syvä keskinäinen rakkautensa on kuitenkin kerrottu Raamatussa. Eihän avioliiton solmiminenkaan ole pelkästään sukupuolielämän siunaustilaisuus, vaan syvällisen ja monikerroksisen julkisen parisidoksen.
-
- Terapeutilla- olisi töitä :twisted:
.................................................................................................. :smt023
-
Jonatan solmi Daavidin kanssa ystävyysliiton, sillä hän rakasti tätä kuin omaa henkeään.
"Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan. Sinä olit minulle rakas. Minulle oli ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi."
Daavidin ja Jonatanin välinen rakkaus kuvataan Samuelin kirjoissa lähes ihanteellisena. Erotiikkaa siinä ei tarvitse nähdä, mutta ei sitä selvästi kielletäkään. Raamattu kuvaa joka tapauksessa tämän ihmissuhteen Daavidin kirjavassa elämässä kestävimpänä ja syvällisimpänä.
Löytyisikö tästä kelvollinen sana avioliiton rinnalle: ystävyysliitto?
Tosiystävien kesken on aina ystävyysliitto. Ja suuressa hädässä ystävä tutaan. Mutta Pena tässä tavoittelee niitä erilaisia rakkauden muotoja, joita kreikan kielessä on eroksen lisäksi useita.
-
- Terapeutilla- olisi töitä
Suosittelen sellaista terapeuttia, jolla on jonkinlaista uskonnollista taustaa.
Tietyt asiat ovat ehkä helpompia tällöin terapeutillekin ymmärtää, mikäli asikkaallakin on samoja uskonnollisia taipumuksia.
-
Viimeaikoina on taas tullut mietittyä tätäkin aihetta, kun körttijuhlilla oli niitä homppeleita ja yhessä seurakunnassa kun tapaan käydä on joitain ns, lepakoita.
Tosta erilaisista rakkauksista on Raamatussa kohta Joonatanista ja Daavidista, että heidän rakkaus oli kuin naisenrakkaus.
Mitä se sitten onkin, mutta yksi homppeli kerran vetosi siihen puollustellessaan ei luonnollista tapaansa.
Uuudessatestamentissa ja vanhassakin annetaan kyllä kovat tuomiot homoille.
Johtuukohan siitä että jotkut ei Raamattua pidä kokonansa Jumalan sanana ihmisille. Kun halutaan olla suvaitsevia ja joku kohta ei sovi omiin ajatuskuvioihin tai humaaniin näkemykseen tehdään joku oma tulkinta ja Raamattu vesitetään.
Mun mielestä homot ja muut tarvitsevat eheytymistä. Ei tuomitsemista, sillä sitä kait he saavat kokea muutenkin, mutta totuus on kuitenkin Raamatussa, eikä sitä tulisi vesittää ja selitellä miksi kään siihen kulttuuriin tai aikaan tehdyksi ihmisen kirjoitteluksi.
-
UT:ssa ja VT:ssa annetaan monesta muustakin asiasta aika rankat tuomiot, mutta ne, jotka homoja rajuiten tuomitsevat, eivät yleensä tuppaa niistä muista oikein välittämään. Tuntuu siltä, että homous - koska se ei koske itseään - on synti, josta täytyy parannus, mutta sitten monet niistä asioista, jotka saavat myös rajut leimat, selitellään joko kulttuurisidonnaisena tai muuten pois. Tuosta syystä homojen vihkimisen kieltäminen Raamatullisin perustein saa minut enemmänkin pohtimaan sitä, miksi kristillinen kirkko suhtautuu juuri tuohon asiaan literalistisesti, mutta ei esimerkiksi naisen ehdottomaan vaikenemiseen, paimenen vähintään yhden lapsen politiikkaan, luonnon tuhoamisen hengellisen tärvelemisen ulottuvuuteen ja vaikka mihin muuhun. Luulisi, että nekin pitäisi ottaa yhtä literalistisesti.
Ja taisi olla niin, että UT:ssa homojen kanssa samaan kastiin luettiin myös mässäilijät. Kuka sitä muistaa jouluna? Tuskin kukaan. Se selitetään sitten sillä pois, että mässäily on antiikin Y-jumalan (en muista minkä) palvelemismenossa oleva mässäily, eikä joulun perhemässilyä vastaavaa.
Teme
-
Kyllä Temes on oikeassa siinä että ei tule tuomita.
Ja myös mässäilijät tarvitsevat apua, itse taidan olla sellaisen syömisterapian tarpeeksi, kun toi pömppä pullottaa.
Mutta se ei merkitse, että totuutta ei asiasta voi sanoa.
Vaikka mua ei haittaa kenenkään homous tai muu taipumus, mutta henkilölle itselleen apu voisi olla tarpeen.
Ihmiseksi tuleminen ja liian uskonnollisuuden välttäminen on tärkeintä.
Sillä uskon olemus ei ole moralisointi, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.
Uskon asiat on niin erilaisia kuin kuvittelemme useasti.
Kun tulee pieneksi tulee isoksi ja kun antaa saa.
Kun tuomitsee tuomitaan.
Uskovien tulisi tulla ihmisiksi ja ihmisten uskoviksi.
Körttien oma mahdottomuus Jumalan edessä on askel oikeaan kohtaamiseen myös lähimmäisiä kohtaan.
Kun ei olla kuin armokerjäläisiä ei tuomitseva sointi kuulu, vaan ollaan rinnalla kulkijoita.
Joku nuori esim vaikka toivottomana jos ajettelee aborttia, niin tuskin haluaa uskonnollista moralistia, vaan kuuntelijan joka osaisi lohduttaa.
-
Kovasti on herelmätön ja epämialuunen aihe. Homoushan on luannollinen ilimiö, niin ihimis- kun eläänkunnaskin. Pari joka tuloo Jumalan silimien etehen pyytämähän siunausta ja turvaa liitolleen ei minusta kauhiaa syntiä tee ja Jumalahan sen ratkaasun teköö.
Vastausta kun miätin, niin avasin nettiraamatun umpimähkähän ja siältähän tuli toinen kirie Timoteukselle: :roll: Karta nuoruuden kiihkoa ja pyri tasapuolisuuteen, uskoon, rakkauteen ja rauhaan niiden kanssa, jotka vilpittömin sydämin pyytävät avukseen Herraa. 23 Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja. 24 Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, 25 niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia. Ehkäpä Jumala antaa heidän mielensä muuttua, niin että he tulevat tuntemaan totuuden 26 ja selviävät Paholaisen ansasta, johon tämä on heidät vanginnut pakottaakseen heidät tahtoonsa.
-
Vaikka eläimkunnassa jotain homutta esiintyy, niin Raamatun mukaan se on on luonnotonta.
Kumpaa tässä myt uskoa Mörttiä vai Raamattua?
-
Usko ja luata vaan Jumalahan.
-
...tai sitten Raamatun mukaan on sekä luonnollista että luonnotonta homoseksuaalisuutta, joista jälkimmäinen on väärin. Tätä ajatusta en ole tutkinut tarkemmin, mutta jossain takaraivossa se on ollut jo jonkin aikaa. Niille, joille homoseksuaalisuus on luonnollista, on kai sitten heteroseksuaalisuus luonnotonta. Täytyy pohtia pidemmälle ennen kuin sanoo enempää.
-
Voiskohan tuota lähestyä esim. kreikkalaisen kulttuurin kautta, jossa taisi usein homosuhde olla isännän ja alaisen välistä jolloin suhteessa ei ole minkäänlaista tasa-arvoa tai vapaaehtoisuutta. Silloin tulisi oikeastaan kysymykseen "vapaa tahto", kun vihitään pari - oli se sitten hetero- tai homopari.
Noh... tuossakin yksi tapa lähestyä asiaa kulttuurin kautta. ;) Mutta noin tehdään monelle muullekin asialle, joten miksi ei tälle?
Teme
-
On helppoa olla samaa mieltä on helppoa olla mieletön vaan enemmän löytää kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön
(Juice Leskinen, Toisinajattelija) :smt083
-
Kun kysyt ihmiseltä, joka käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen, antaa hän kovin kauniin kuvauksen asiasta ja perustelut sille, miksi asia on ok ja se ei aiheuta mitään vahinkoa kummallekaan osapuolelle.
Muistan joskus kuulleeni todella kaunista tarinaa siitä, miksi ongelmia ei ole.
Tämä homouden rinnastaminen pedofiliaan on tosiaan tunnettu taktiikka - en oikein itse ymmärrä, mitä tekemistä esimerkiksi aikuisen miehen tekemällä 7-vuotiaan tytön raiskauksella on heteroseksuaalisuuden kanssa, mutta kai sillä sitten jotain tekemistä on eli onko sitten niin että heteroseksuaalisuus on pedofiliaa eikä sitä voi hyväksyä? Itse lähinnä puhun siitä, mitä aikuiset ihmiset vapaaehtoisesti keskinäisen kunnioituksen ja rakkauden hengessä tekevät, ja tässä suhteessa en näe mitään eroa heteroiden ja homojen välillä. Näen Jumalan absoluuttisen etiikan omaavana, joten en osaa ottaa vakavasti sitä, että tuhansien vuoden takainen paimentolais-kulttuuri edustaisi mitään merkityksellistä eettistä ohjenuoraa meille. Mutta tervemenoa vain antamaan kuolemantuomioita homoille ja "noidille".
-
Tämä homouden rinnastaminen pedofiliaan on tosiaan tunnettu taktiikka
Tiedän tiedän,
ja siksi pyrinkin parhaani mukaan sitä välttämään, jonka voinet itsekin todeta lukemalla koko tekstini ajatuksella uudestaan.
Siinä käsiteltiin erilaisia ominaisuuksia, kuten suomenkielisyyttä, pedofiliaa, ruotsinkielisyyttä, heteroutta, homoutta.
Tämän lisäksi tekstissä ei otettu kantaa minkään ed. mainitsemani ominaisuuden puolesta taikka vastaan.
Mutta tervemenoa vain antamaan kuolemantuomioita homoille ja "noidille".
Jos tämäkin oli kommentti tuohon tekstiini, niin mielestäni mahdollisuudet asialliseen ja hedelmälliseen asian käsittelemiseen kanssasi ovat suhteellisen olemattomat tällä erää.
Ehkäpä tilanne huomenna on jo toinen.
Tuohon sinun käyttämääsi taktiikkaan usein eri asioista keskustellessani olen törmännyt. Siinä otetaan muutama sana irti asiayhteydestään ja luodaan ikäänkuin kuva, että tekstin kirjoittaja onkin kirjoittanut jotain muuta, mitä oikeasti kirjoitti. Tämän jälkeen sitten vain paheksutaan sitä juuri luotua (väärää) mielikuvaa.
PS.
Kävin vilkaisemassa tekstiä, jota kommentoit.
Oli siinä vielä sellainenkin ominaisuus edellisten lisäksi mainittu, kuin poikamiehenä oleminen, eli siis aviopuolison puute.
En ottanut tämänkään ominaisuuden kohdalla kantaa puolesta taikka vastaan.
-
Jumppu on luonut meidät homoiksi, lesboiksi, bi-seksuaalisksi ja "normaaliksi". Kiitos siitä. :wink:
-
Tuohon sinun käyttämääsi taktiikkaan usein eri asioista keskustellessani olen törmännyt. Siinä otetaan muutama sana irti asiayhteydestään ja luodaan ikäänkuin kuva, että tekstin kirjoittaja onkin kirjoittanut jotain muuta, mitä oikeasti kirjoitti. Tämän jälkeen sitten vain paheksutaan sitä juuri luotua (väärää) mielikuvaa.
En oikein ymmärrä mitä muuta johtopäätöstä tekstistäsi olisi voinut tehdä, minusta rivinväli oli hyvin selkeä, mutta voit toki selventää tarkoitustasi - eli onko homous vai eikö ole yhtä normaalia kuin heteroseksuaalisuus ja onko se lähempänä vai yhtä kaukana pedofiliasta kuin heteroseksuaalisuus? Nämä ovat yksinkertaisia kysymyksiä, joihin on helppo vastata yksiselitteisesti - ole hyvä vaan.
-
En jaksa ottaa mitään 100% varmaa kantaa homoseksuaalisuuteen.
Ei riitä rahkeet siihen.
Asia on liian laaja ja liian kipeä.
Tahtomattaan siinä kuitenkin haavoittaa jotakuta.
Vaan, joillakulla toisilla varmaan riittää rehkeita.
Puhukoot he minua enemmän homoudesta, joilla on varmaa tietoa asiasta.
Tähänastiset kannanottoni ovat täällä luettavissa.
Toivottavasti pääpaino tekstejäni luettaessa on sillä, mitä sanoin ja vain häviävän pieni paino sillä, mitä en sanonut.
Olisi myös kovin suotavaa, ettet laittaisi suuhuni noita puhumiasi pedofilian ja homouden rinnastusajatuksiasi, joita julki toit.
En siis tiedä, mikä seuraavista on lähinnä/kauimpana pedofiliasta: homous, heterous, suomenkielisyys, ruotsinkielisyys, poikamiehenä olo (jäiköhän joku mainitsematta).
Jos itse tiedät vastauksen minulle esittämääsi kysymykseen, olet vapaa sen kertomaan.
-
Mun mielestä homot ja muut tarvitsevat eheytymistä. Ei tuomitsemista, sillä sitä kait he saavat kokea muutenkin, mutta totuus on kuitenkin Raamatussa, eikä sitä tulisi vesittää ja selitellä miksi kään siihen kulttuuriin tai aikaan tehdyksi ihmisen kirjoitteluksi.
Totuus ei ole Raamatussa vaan se on Jumalan kädessä. Raamatussa on Jumalan sanomaa, mutta on vaikea kaikilta osin hyväksyä siellä esitettyjä näkemyksiä, jotka ovat vähintäänkin 2000 ehkä jopa tuhansien vuosien takaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei pidetä orjia. Meillä naiset ovat miesten kanssa tasa-arvoisia. Kaikki saavat koulutuksen lahjoista riippumatta. Köyhiä ja vähätuloisia tuetaan jne. Näin ei ollut Raamatun aikoina. Ajattelun ja yhteiskunnan kehitys on hyväksyttävä vaikka se ei kaikilta osin vastaakaan Raamatun sanaa.
-
Voiskohan tuota lähestyä esim. kreikkalaisen kulttuurin kautta, jossa taisi usein homosuhde olla isännän ja alaisen välistä jolloin suhteessa ei ole minkäänlaista tasa-arvoa tai vapaaehtoisuutta. Silloin tulisi oikeastaan kysymykseen "vapaa tahto", kun vihitään pari - oli se sitten hetero- tai homopari.
Noh... tuossakin yksi tapa lähestyä asiaa kulttuurin kautta. ;) Mutta noin tehdään monelle muullekin asialle, joten miksi ei tälle? Teme
Kovin vaikeaa asiaa on lähestyä kulttuurin kautta, jossa pidettiin orjia ja joille voi tehdä mitä tahansa. Suomessa on kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Homojen välinen rakkaus ei voi perustua toisen alistamiseen.
-
Voiskohan tuota lähestyä esim. kreikkalaisen kulttuurin kautta, jossa taisi usein homosuhde olla isännän ja alaisen välistä jolloin suhteessa ei ole minkäänlaista tasa-arvoa tai vapaaehtoisuutta. Silloin tulisi oikeastaan kysymykseen "vapaa tahto", kun vihitään pari - oli se sitten hetero- tai homopari.
Noh... tuossakin yksi tapa lähestyä asiaa kulttuurin kautta. ;) Mutta noin tehdään monelle muullekin asialle, joten miksi ei tälle? Teme
Kovin vaikeaa asiaa on lähestyä kulttuurin kautta, jossa pidettiin orjia ja joille voi tehdä mitä tahansa. Suomessa on kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Homojen välinen rakkaus ei voi perustua toisen alistamiseen.
Uuden testamentin syntyaikoina Kreikassa, ja ennen sitäkin, homoseksuaalisuus oli vahva instituutio. Oli yleisenä tapana, että vanhempi ammattimies otti nuoren pojan, joka häntä miellytti, palvelukseensa. Tällöin mies sitoutui opettamaan pojalle ammatin tiettyjä palveluksia vastaan. Ts. pojan piti alistua miehelle seksuaalista hyväksikäyttöä varten. Tässä ei tietenkään puhuta rakkaudesta sen missään muodossa.
Homo- ja biseksuaalista käytöstä ei pidetty mitenkään outona. Mm. Caesar tunnettiin erittäin viriilinä "pukkina" samoin Augustus. Molemmilla oli tapana vähän touhuta vuoteessa jokaisen vastaan tulleen miehen ja naisen kanssa. (Tosin sama käytös toi hiukan myöhemmin esim. Caligulalle hullun seksuaalipervertikon maineen...)
Tälläisessä kulttuurissa Paavalikin eli. Hänhän tunsi hellenistisen "sivistyksen". Homoseksuaalien tuomitseminen oli varmasti osittain juuri juutalaisen perinnön korostutsa ja toisaalta erottautumista siitä "muusta porukasta". Siis kaikista niistä jotka eivät olleet kristittyjä.
Nykyäänhän homoseksuaalisuutta ei enää pidetä epäluonnollisena. En voi väittää itsellänikään olevan mitään sitä vastaan, että homoliittoja siunattaisiin. Minulla on tosin paljonkin sitä vastaan, että heidät siunattaisiin avioliittoon. Avioliitto, on selkeästi naisen ja miehen välille asetettu instituutio.
Jaakobin kirjeessä kielletään asettumasta toistemme tuomareiksi. Ei kai minullakaan ole varaa tuomita ketään.
-
Toiston uhallakin mainitsen jälleen Martti Nissisen kirjan Homoerotiikka Raamatun maailmassa" (Yliopistopaino, 1994). Sen lukeminen jäsentää käsityksiä sekä homoseksuaalinen- ja homoseksuaalisuus-käsitteiden sisällöstä että homoseksuaalisuuden asemasta, esiintymisestä ja ilmenemismuodoista Raamatun ajan kulttuureissa. Eksegeettinä Nissinen myös analysoi ja tulkitsee Raamatussa olevat, tavalla tai toisella homoseksuaalisuuteen liittyvät kohdat. Hän esittää myös oman kantansa asiaan. Esitystapa on sen verran perusteellinen, että tekstin avulla myös itsenäinen kannanmuodostus on mahdollista. Teksti on myös maallikolle jotakuinkin ymmärrettävää ja perusteluketjujen seuraaminen siten mahdollista ilman teologista koulutustakin.
Suosittelen lämpimästi.
Mt
-
Eikös Simo Juntunen määritellyt puolestamme kanna tähän aiheeseen. Kannattaneeko meidän siitä enää pähkäillä. :roll:
-
Eikös Simo Juntunen määritellyt puolestamme kanna tähän aiheeseen. Kannattaneeko meidän siitä enää pähkäillä. :roll:
Onhan se hienoa, että JOKU MUU määrittelee puolestani, mitä minun tulisi kristittynä ajatella!
-
Pitääkö edes uskon(non) määritellä sitä, mitä minä ihmisenä ajattelen toisesta ihmisestä?
Teme
-
Kannattaisi ajatella hiukan aiheen kohteena oleviakin :twisted:
Onko edes ajattelusi aina vermasti kristityn mukaista :?:
-
Jumppu on luonut meidät homoiksi, lesboiksi, bi-seksuaalisksi ja "normaaliksi". Kiitos siitä
Jee, jee - Hyvä Jumppu! :D
-
Kannattaisi ajatella hiukan aiheen kohteena oleviakin :twisted:
Onko edes ajattelusi aina vermasti kristityn mukaista :?:
¨
En tiedä, vastaatko kenties minulle tai Temelle? Kysymys on tietysti hyvä, jos meillä on olemassa tietty, ehdoton mittapuu kristityn ajattelutavasta. Jokaiselle lienee ei enempää eikä vähempää kuin oma näkemys kristillisyydestä. Ja hyvin monilla on on yhteinenkin näkemys siitä, mitä kristityllä tarkoitetaan. On tärkeää, että on erilaisia ja yhteisiä näkemyksiä. Yhteinen näkemys suntuu keskustelun kautta.
-
Osoitin sen kiukuspäissäni kyllä sinulle, mutta sopisi kyllä itsellenikin.
Vastasit siihen suuren ajattelijan tavoin kierrellen ja kaarrellen, josta ei tullut sen viisaammaksi. :lol:
-
Jokaiselle lienee ei enempää eikä vähempää kuin oma näkemys kristillisyydestä. Ja hyvin monilla on on yhteinenkin näkemys siitä, mitä kristityllä tarkoitetaan. On tärkeää, että on erilaisia ja yhteisiä näkemyksiä. Yhteinen näkemys suntuu keskustelun kautta.[/quote]
Juu, keskustelun kautta, näinkin voi olla, useimmiten. Meinasin tuumia että jaa-a, syntyyköhän tästä yhteistä näkemystä vaikka kuinka keskusteltaisiin? Mutta tietenkin, kun tarpeeksi kauan (100 vuotta) keskustelee, ja jotain välimuotoa etsiskelee. Se vain tarkoittaisi että juuri ne omimmat kai olisi vedettävä vähän piilompaan kuulumasta. Ja sehän nyt taas ei oikein ihan?
Välillä nämä veivaamiset ja niiden kuuleminen totta tosiaan väsyttävät. Mutta jotakinhan se kertoo, jokaisesta ajasta ja yhteiskunnasta, että mistä keskustellaan ja miten. Keskustelu; sitä tarvitaan yhteen ja toiseen asiaan. Mutta siis joskus pakkaa väsyttämään, ja silti, tehtäväni on jaksaa vaan tätäkin kuunnella ja elää.
Yhden homoseksuaalisesti suuntautuneen tiedän varmasti tuntevani. Hän on myös rekisteröinyt suhteensa. Iloinen, valoisa, avoimesti Luojaansa ja lähimmäisiään rakastava, kaikkien ystävä terveesti ja hyväksyvästi. Puhkesi spontaanisti esim. hyräilemään jotain kiitosvirttä kun hyvä fiilis sattui. Sanoi että nyt ei voi muuta kuin kiitellä! Kaikkien ystävä terveesti ja hyväksyvästi. Että nyt minä sitten vissiin leimaan?
Mutta siis Raamattu. Hmm. Minä en usko Raamattuun, uskon Jumalaan. Että näillä näkymin vain katson ja ootan, ja ihmettelen ihmisiä.
-
Yhden homoseksuaalisesti suuntautuneen tiedän varmasti tuntevani. Hän on myös rekisteröinyt suhteensa. Iloinen, valoisa, avoimesti Luojaansa ja lähimmäisiään rakastava, kaikkien ystävä terveesti ja hyväksyvästi. Puhkesi spontaanisti esim. hyräilemään jotain kiitosvirttä kun hyvä fiilis sattui. Sanoi että nyt ei voi muuta kuin kiitellä! Kaikkien ystävä terveesti ja hyväksyvästi.
Tämä on varmaankin kirjoittajille tärkeä keskustelunaihe. Mutta jos suuntautuja itse on onnellinen, miksi toisten on aiheesta kannettava huolta.
Tähän lisään, että itse olen hetero, välillä onnellinen, välillä onneton. :wink:
-
Joku ketjussa epäili, että ns. sateenkaariperheiden lapset saattavat olla onnettomia. Voivat toki ollakin, mutta jonkin tutkimuksen (pitäisi olla lähde, mutten nyt muista, anteeksi!) kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheissä kasvaneet lapset eivät ole keskimääräistä häiriintyneempiä (eivätkä myöskään keskimääristä homompia, kuten usein näytetään ajattelevan -- eli suuntauneisuus ei siis "tartu" vanhempien esimerkin myötä.)
Myös lesbot ovat homoseksuaaleja (joskaan eivät ehkä "homppeleita"), mutta sekin näkyy usein unohtuvan. Naisrakkaus on ilmeisesti jotenkin vähemmän uhkaavaa kuin miesrakkaus? Kaksi naista voi kulkea käsi kädessä (ja monissa kulttuureissa ystävykset kulkevatkin) ilman, että se herättää inhon värinöitä. (Tosin minulle ja tyttärellenikin on huudettu "lesbot", kun olemme joskus lujasti ja julkisesti halanneet. :D Ja voin vakuuttaa, että halaus oli varsin äidillinen. Ihmetellä täytyy, jos joku tuollaisesta huuteluun asti ahdistuu.)
-
Jumala meitä siunatkoon, oli hippeli , hoppeli, hetero, höpero tai vaikka huumori tajuton . Kukaan ei ole tietääkseni vielä ylittänyt lähtöviivaa. Vai onko joku kenties ottanut varas lähdön, en usko.
:smt083
-
Tämä on varmaankin kirjoittajille tärkeä keskustelunaihe. Mutta jos suuntautuja itse on onnellinen, miksi toisten on aiheesta kannettava huolta? :-?
Että "Aamen" oli vaihtunut tuohon. Mutta en nyt tiedä onko tämä aiheen käsittely sitä että suorastaan "kannetaan huolta". Kuten edellä miettielin, jokainen aika ja jokainen yhteiskunta, siis ihmiset, käyvät sen keskustelun mikä kulloinkin on käytävä. Haavoittakaan ei selviä, ikävää kyllä. Mitä jos ei keskusteltaisi? Se voisi toki olla sekä hyvä että huolestuttava merkki.
Tjaa-ah, minä nyt sitten ainakin jatkoin löpinää, vaikka esim. tuo Benkun kuvaus omista kokemuksista olisi kyllä ollut yksi ihan tyylikäs yhteenveto minkä jälkeen olisi voinut hieman hengähtää....
-
Hetero- (kreik.<heteros), toinen, tois-, eri-, erilais-
(Suomen kielen sanakirjat 1, Uusi sivistyssanakirja, Otava 1983)
Rauhan oloissa syntyy alakulttuureja. Sateenkaaren värit toteutuvat.
Rauhan särkyessä marginaali on ensimmäisenä uhattuna (vrt. "miinanpolkija").
"Pax romana" on haaste. Mitä kauemmin sukupolvien mitassa elo on turvattu, sitä suurempia haasteita kertyy sopuisan yhteiselon rakentamisessa. Yksilön sopeutumiskyky on rajallinen.
Siksi meidän on varustauduttava (vrt. Pax volunt, para bellum) rauhaa edistävien toimien vahvistamiseen. On satsattava rakkauden käskyn toteuttamiseen. Holistinen asenne on nostettava selvästi esiin. Päämääränä tulee olla kokonaisuuden ykseys.
Strategiaksi sopii oopperan Viimeiset kiusaukset lopun Albertiinan lukema katkelma Kalliista hunajanpisarasta: "Sinä, joka olet nähnyt, että Kristus on kaikki kaikessa ja ettet itse ole yhtään mitään, joka olet kuollut kaikelle muulle vanhurskaudelle, sinä olet kristitty, suuresti rakastettu, ja olet löytänyt armon Jumalan edessä, olet suosittu taivaassa. Ja kaikesta Kristuksen rakkaudesta itseäsi kohtaan, osoita tämä ainoa suosio hänelle, että rakastat hänen köyhiä pyhiänsä ja seurakuntiansa, halvimpia, heikoimpia, siitäkin huolimatta, että ne käsityksissään voivat olla erilaisia."
Sisarellinen vastuu lähimmäisestä kannustaa puolustamaan oikeaksi tuntemaamme.
nimimerkki Kofeiinipiikki
-
Jumppu on luonut homot, lespot ja bi-seksuaalit. :wink:
-
Jumppu on luonut homot, lespot ja bi-seksuaalit.
Kuten myös minusta (körttiläisestä) seuraavan, eli paholaisenkin.
(Pystyykö kukaan vielä mitään nöyrempää kirjoittamaan, kuin tuo edellinen lauseeni?)
-
Joku kirjoitti jostain tutkimuksesta, jossa oli jotenkin että homoperheissä kasvaneet lapset eivät saa mitään homovaikutteita perheestään.
Sitten muutama ilman perusteluja totesi, että homous on luonnollista ja jopa, että Jumala on luonut ihmisistä homoja ja lesboja.
Raamatun valossa asia on kuitenkin toisin, sillä Raamatussa on mainintoja mitä mieltä itse UkkoJumala on asiasta.
Eli kauhistus Jumalalle ja muuta moista.
Titysti jos asiaa katsoo inhimilliseltä kannalta ilman, että sekoittaa Raamattua näkemyksiinsä voinee tulla tollaisiin päätelmiin.
Kuitenkin Raamattu nyt vaan on kokonansa Jumalan sanaa.
Minusta ei pitäisi alkaa vesittämään ja vetoamaan, kuten onhan siellä että orjien tulisi olla tyytyäisiä osaansa. Missään ei kuintenkaan lue, että orjuus olisi Jumalalle kauhistus. Tai jos vedotaan vaikka vuorisaarnaan, jos joku asia kiusaa revi silmä päästäsi.
Raamatulla ei tietenkään tulisi lyödä ketään, mutta ei sitä voi vesittääkkään.
Ketään ihmistä ei tule tuomita, mutta totuuden voi sanoa kuitenkin ketään pakottamatta sen mukaan ojentautumaan.
Voin sanoa, että tupakka ei ole terveellistä, mutta olisi typerää alkaa saarnaamaan siitä kokoajan jollekkin joka polttaa.
Pitää vain sietää ja odotella, että toinen lopettaa ja jos ei niin silti toinen on ihan yhtä arvokas ja hyväksyttävä.
No tosta luonnollisesta ja ei, voin sanoa että pikkasen hämmästelen itsekkin sitä miten joku esimerkiksi lesbo voi ihan normaalilla tavalla olla kiinnostunut toisista tytöistä.
Olin kerran yhden lesbon kanssa kahvilla paikassa eräässä ja sanoin, että kivempi ois Kaivarissa vaikka Ursulan kahvilassa, kun siellä on tyttöjä, siis pilke silmäkulmassa totesin ja tämä lesbä innostui ja sanoi, joo mennään hänkin haluaisi nähdä muita tyttöjä ja jos vaikka voisi iskeä jonkun sieltä.
Olin äimänkäkenä niinku yleensä, mutta ymmärrän hyvin jos joku pitää homoutta luonnollisensa, mitä se ei ole.
-
Minä olen jutellut henkeviä homotsujen kanssa. Heteron kanssa harvinaisesti. Homot ovat herkkiä. Hyvä homot. :wink:
-
No tosta luonnollisesta ja ei, voin sanoa että pikkasen hämmästelen itsekkin sitä miten joku esimerkiksi lesbo voi ihan normaalilla tavalla olla kiinnostunut toisista tytöistä.
Olin kerran yhden lesbon kanssa kahvilla paikassa eräässä ja sanoin, että kivempi ois Kaivarissa vaikka Ursulan kahvilassa, kun siellä on tyttöjä, siis pilke silmäkulmassa totesin ja tämä lesbä innostui ja sanoi, joo mennään hänkin haluaisi nähdä muita tyttöjä ja jos vaikka voisi iskeä jonkun sieltä.
Nyt putosin kärryiltä. Mikä oli pointtisi? Eikä ole luonnollista, että homoseksuaali on kiinnostunut samasta sukupuolesta ja hetero siitä toisesta? Pariton jopa, hui kauhistus, iskemistarkoituksessa?
Vai mitä tarkoitit?
(Raamattukiistoihin en ota kantaa, niin syviin soihin pilkuntarkka "koko Raamatun" fundamentalistinen tulkinta johtaa, samoin kiista "luonnollisuudesta". Esimerkkejä riittänee tarkemmin tietävillä.)
Asiasta keskustellaan kiivaasti täälläkin ehkä siksi, että tämä on paitsi kirkon myös tavistallaajien kipupiste. Muutenhan siitä ei puhuttaisi, asia sivuutettaisiin. Seksuaalisuus näinä sallivina aikoinakin on yllättävän vaikea asia, jotenkin ihmisen ytimessä. Tällaiseen keskusteluun tulee heijastettua omia ahdistuksiaan, itse kunkin. Samoin kuin kuin käsitykseen Jumalasta, armosta ja pelastuksesta.
-
Aika luovimista tässä näiden mielikuvien ja käsitysten kanssa. Ja itse päähenkilöillä näinä keskustelun aikoina varmaan aika oleminen. Jotkut varmaan heistäkin ovat väsyksissä veivaamaiseen ja haluaisivat olla ihan rauhassa vaan (anteeksi nyt teille), ja jotkut heistä ovat itse mukana keskustelussa määrätietoisesti.
Mutta näistä leimoista. Kaikki homoseksuaalisesti suuntautuneet eivät varmaankaan ole herkkiä tai henkeviä; luulenpa että ns. enemmistö (milloin minkäkinlainen) on taipuvainen lievästi romantisoimaan monien ns. marginaaliryhmien elämää ja olemusta. Toisessa ääressä, epäilen vahvasti sitäkin, että he kaikki olisivat jatkuvasti antennit ojossa ja aina valmiina iskemään tai tulemaan isketyksi. Kyllä moni varmaan on, just presiis kuten monen moni heterokin.
Viisveisaaja, en minäkään ikävä kyllä aivan tarkasti tavoittanut ajastustasi. Vähän hankalaa sekin että keskustelussa tai perusteluissa pyritään tukeutumaan Raamattuun, ja erityisesti siksi että se olisi "täyttä" Jumalan sanaa ja siksi auktoriteetti. Minusta Jumalan Sana on kaikkialla, mutta ihmisyys tuo rajoituksensa sanan välittymiseen, jopa Raamatussa.
Kristus lienee Jumalan Sana täydellisimmillään, muussa kaikessa ihmiskäsi on sohlannut surkeastikin. Ikävintä se että kun Raamatusta etsitään perusteluja etenkin Jeesuksen sanoista, emme voi olla varmoja onko hän sanonut juuri sillä tavalla kuin lopulta on saatettu meidän luettavaksemme. Mikä harmillista, paljon Jeesuksen puhumaa on jäänyt pois kokonaan, vaikka niin kovin mielellämme haluaisimme tietää mitä sanottavaa hänellä olisi esim. parhaillaan käsiteltävästä aiheesta.
Edellä esitettyyn ehkä (?) halutaan todeta että kaikki Raamatussa on ehdottomasti totta (siis olenkohan vielä alkuperäisessä keskusteluaiheessa...) koska kirjoitukset ovat syntyneet Jumalan pyhän hengen ohjaamina. Jumalan pyhän hengen opastusta en kyseenalaista. Mulla on kuitenkin aaninki että Jumalan tarkoittama täydellisyys on hiven eri asia kuin ihmisen tarkoittama täydellisyys.
Ihminen odottaa täydellisiä vastauksia Raamatustaan, mutta hyvä tavaton, eihän Jumala anna valmiita täydellisiä vastauksia edes rukouksiin. Se taas on mielestäni mitä suurinta viisautta!! Että mitäs tässä nyt sitten. Kellun ja lellun, luotan Jumalan ja itseni väliseen yhteyteen. Ja oikeastaan, tosiaan, kuten on jo vihjattukin: kenelle ihmeelle tämä nyt oikein mahtaa olla suurin ongelma, kenelle? Vai onko tämä edes ongelma?
-
Pläräsin tämän aiheen viestit ja huomasin, että suurin osa kirjoittajista tuntui olevan jo kyllästynyt aiheeseen. Miksi "sateenkaari"-aihetta jatketaan vuodesta toiseen... höh...eikös Svenssonitkin jo ole homonsa hyväksyneet...ollaan tässäkin asiassa heistä jäljessä.....
Ja eikös asiaa puida korkeimmallakin asteella, onko se nyt sitten kirkolliskokous vai Luoja... kyllä kirkko homonsa siunaa - tosin viiveellä näkyy homma hoituvan... :!:
-
No tosta luonnollisesta ja ei, voin sanoa että pikkasen hämmästelen itsekkin sitä miten joku esimerkiksi lesbo voi ihan normaalilla tavalla olla kiinnostunut toisista tytöistä.
Olin kerran yhden lesbon kanssa kahvilla paikassa eräässä ja sanoin, että kivempi ois Kaivarissa vaikka Ursulan kahvilassa, kun siellä on tyttöjä, siis pilke silmäkulmassa totesin ja tämä lesbä innostui ja sanoi, joo mennään hänkin haluaisi nähdä muita tyttöjä ja jos vaikka voisi iskeä jonkun sieltä.
Nyt putosin kärryiltä. Mikä oli pointtisi? Eikä ole luonnollista, että homoseksuaali on kiinnostunut samasta sukupuolesta ja hetero siitä toisesta? Pariton jopa, hui kauhistus, iskemistarkoituksessa?
Vai mitä tarkoitit?
(Raamattukiistoihin en ota kantaa, niin syviin soihin pilkuntarkka "koko Raamatun" fundamentalistinen tulkinta johtaa, samoin kiista "luonnollisuudesta". Esimerkkejä riittänee tarkemmin tietävillä.)
Asiasta keskustellaan kiivaasti täälläkin ehkä siksi, että tämä on paitsi kirkon myös tavistallaajien kipupiste. Muutenhan siitä ei puhuttaisi, asia sivuutettaisiin. Seksuaalisuus näinä sallivina aikoinakin on yllättävän vaikea asia, jotenkin ihmisen ytimessä. Tällaiseen keskusteluun tulee heijastettua omia ahdistuksiaan, itse kunkin. Samoin kuin kuin käsitykseen Jumalasta, armosta ja pelastuksesta.
Häh? Mikä tossa on vaikeeta tajuta mun kirjoituksessa.
Kirjoitin, että voinen ymmärtää, että joku pitää luonnollisena homoutta, mitä se ei ole ja sitten laitoin esimerkin:
Kuinka eräs ihan kuin minä on kiinnostunut toisesta, mutta kuitenkin samaa sukupuolta olevaa kohtaan.
Eli se voi vaikuttaa lähimmäisestä kun vierestä katsoo ihan luonnolliselta taipumukselta, mutta eihän se ole.
Sitähän tossa jauhoin, mutta ilmeisesti soomenkieli on taas kadoksissa.
Sitä en kiellä, että ihminen tulisi hyäksyä, mutta ei tietenkään kaikkia tekoja.
Vertasin tupakanpolttoon ja totesin, että totuuden voi sanoa, mutta siitä sen enempää jauhaminen on turhaa.
Raamatusta kirjoitin, että siellä on kirjoitettu mitä mieltä Herra Jumala on asiasta, en siitä mitä mieltä sen ajanihmiset asiasta ovat.
Ja tietysti joku oli jo vesittämässä sitäkin.
Jos tässä alkaa luottamaan omaan viisauteensa ja tulkintoihinsa inhimillisyyden kannalta voinee olla asioista mieltä mitä tahansa, mutta jos asioita katsoo Raamatunvalossa, niin varjeltunee monelta.
Jos nyt körttiläisyys tarkoittaa, että Raamattu sivuun ja vain omat inhimilliset päätelmät ohjaavat, niin sittenhän ois sama kuulua vaikka Amnestyyn tai johki muuhun idologian omaavaan porukkaan.
Mutta jos on jonkunlainen uskonnollinen tausta, niin miksi silloin ei tulisi jakaa siitä.
No totesin kyllä, että uskon olemus on muutakin kuin lakia, mutta Armo ilman totuutta on jotain, mitä Raamattu ei tunne.
-
Osoitin sen kiukuspäissäni kyllä sinulle, mutta sopisi kyllä itsellenikin.
Vastasit siihen suuren ajattelijan tavoin kierrellen ja kaarrellen, josta ei tullut sen viisaammaksi. :lol:
Miten oikein pitäisi vastata?
-
Sivuja plärätessä näkyy oppivan aina jtkn uutta, nyt sen että Jumala on luonut
paholaisenkin.
Eihän tässä sitten ole "hätäpäivää, ei kuura-aamua", kun Joku muu pitää huolta siitä, ettei vanha-aatami pääse liikaa kukkoilemaan... :wink:
-
"Onhan se hyvä ETTÄ JOKUMUU" ajattelee puolestani, esimerkiksi tähän
Mörtti57:n vakilause. :D
-
Kaikille eivät asiat ole itsestäänselvyyksiä, joillekin ovat.
En löytänyt Mörtin vakilausetta, pläräsin koko homo-aiheen...
Taidan vaihtaa loosia... kas Mörtin vakilause tulikin kutsumatta... :wink:
-
Kaikille eivät asiat ole itsestäänselvyyksiä, joillekin ovat. :wink:
En löytänyt Mörtin vakilausetta, pläräsin koko homo-aiheen... :?:
Mörtin vakiolause nimen alla on sangen viisas
Paree ymmärtää pikkuusen oikeen ku palio väärin.
-
Kahlasin läpi keskusteluketjun sivut ja tulipa mieleeni muistuttaa vielä, kuinka tärkeää on miten sanamme valitsemme, kun puhutaan kaikensorttisista vähemmistöistä ja ihmisryhmistä, joita kirkkomme aktiivisiin jäseniin kuuluu.
Helposti tällaisista aiheista puhuttaessa sorrutaan käyttämään poissulkevaa kieltä, jossa 'me' kuulumme sisäpiiriin ja 'ne' jonnekin muualle. Tähän sorrutaan usein, kun puhutaan vaikkapa sukupuolien tasa-arvosta, herätysliikkeistä tai vaikkapa seksuaalisiten vähemmistöjen asemasta kirkossa. Tulee joskus surullinenkin olo, kun jonkun huomaa yleistävän "ne liberaalit", "ne konservatiivit" tai "ne homppelit ja lepakot."
Kirkkomme kokoisessa yhteisössä väkisinkin elää ja hengittää kaikkia edellämainittuja. Hyvä aina itsellekin muistutella, että kaikilla erilaisilla ihmisillä on yhtäläinen oikeus kuulua seurakuntaan, niin kuin ovat kuuluneetkin ties kuinka kauan tähän asti (vaikkakin toisinaan toisiaan kieltäen, tuomiten ja paheksuen).
Hienoa, että juhlien alla muistutettiin siitä, että Herättäjäjuhlille saavat kaikki tulla murheineen kaikkineen kuluttamaan seurapenkkiä! Uskon vakaasti, että tästä muistutuksesta huolimatta moni Herättäjäjuhlilla aiemminkin käynyt (homoseksuaalikin) olisi varmasti tullut tapansa mukaan juhlille.
-
En voi väittää itsellänikään olevan mitään sitä vastaan, että homoliittoja siunattaisiin. Minulla on tosin paljonkin sitä vastaan, että heidät siunattaisiin avioliittoon. Avioliitto, on selkeästi naisen ja miehen välille asetettu instituutio.
Mikä näitä kahta siunaamista erottaa? Ja toisaalta: mikä on mielestäsi ratkaiseva ero homo- ja heteroliittojen välillä? Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että kiellät homoilta avioliiton? Jumalan sanaan tai Raamattuun on tässä mielestäni turha vedota, koska avioliitto ei ole kristinuskon (UT) tai juutalaisuuden (VT) oma keksintö (harva asia on, mutta se siitä).
Kesäterveisin
Maksim
Ps. Instituutiot ovat ihmistä varten, ei toisin päin. Ihminen on ne kehittänyt, joten ihminen voi niitä myös muuttaa.
-
Mikä näitä kahta siunaamista erottaa?
Esimerkiksi se, että lapsia siunataan kouluunlähdön aikaan, lapsia siunataan alttarilla, kuolevia siunataan, minä voin pyytää Jumalan siunausta sinulle, sinä voit pyytää sitä minulle jne. Avioliittoon siunatessa taasen sidotaan kaksi ihmistä ikuisesti yhteen, ainakin teoriassa. Luterilaisessa kirkossa tosin myönnän itsekin, että tämä teoria ontuu, koska meillä avioliitto ei ole sakramentti tms. Katolisilla ja monilla muilla avioliiton myötä sitoudutaan toiseen lopullisesti Raamatun ohjeistuksen mukaisesti (mies+nainen) ja siellä esim. erokaan ei ole mahdollista sillä tavalla, ettei eronneita vihitä uusiin liittoihin tai ainakin kaavat ovat erilaiset. Sinä tosin taidatkin tietää nämä paremmin kuin minä, kun käsittääkseni opiskelet asiaa. Ero taitaakin olla siis siinä, että otetaanko Raamatun sana avioliitosta miten tosissaan.
-
Saisikos tähän nyt niitä kohtia, mitä Raamattu sanoo avioliitosta? Nimenomaan avioliitosta instituutiona, ei parisuhteessa elämisestä...
-
Mikä näitä kahta siunaamista erottaa?
Avioliittoon siunatessa taasen sidotaan kaksi ihmistä ikuisesti yhteen, ainakin teoriassa.
Ikuisuus ei tässä nyt ollut se pointti, varmaan hiffasitkin. Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa osoittaa sen muille yleisen normin mukaisesti, niin millä perusteella voidaan (esim. YK:n ihmisoikeuksien julistusta kunnioittaen) erottaa toisistaan sellainen ryhmä, joka saa vaihtoehdon 1, ja toinen vaihtoehdon 2, kun toinen ryhmä kuitenkin on oikeutettu kumpaankin?
(Itse puhkesin eräänä yönä nauramaan ääneen oikein railakkaasti kun tajusin, että eihän sille nykyaikana, kun syntiä ei enää ole ja jumalankin voi valita tuhannesta, voi olla mitään syytä, paitsi toki se, ettei niin ole ennenkään tehty. Se oli todellinen virkistävä ahaa-elämys.)
-
Mikä näitä kahta siunaamista erottaa?
Avioliittoon siunatessa taasen sidotaan kaksi ihmistä ikuisesti yhteen, ainakin teoriassa.
Ikuisuus ei tässä nyt ollut se pointti, varmaan hiffasitkin. Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa osoittaa sen muille yleisen normin mukaisesti, niin millä perusteella voidaan (esim. YK:n ihmisoikeuksien julistusta kunnioittaen) erottaa toisistaan sellainen ryhmä, joka saa vaihtoehdon 1, ja toinen vaihtoehdon 2, kun toinen ryhmä kuitenkin on oikeutettu kumpaankin?
Kun vierailin Leppävaaran mormonitemppelissä juuri sen valmistuttua, siellä kerrottiin, että temppelissä sidottujen avioliittojen ja perheiden siteet kestävät ikuisesti kuolemankin jälkeen. Ikinä en ole kuullut, että luterilaisessa seurakunnassa näin opetettaisiin.
Olemme kaikki osa Kristuksen seurakuntaa ja jäseniä Kristuksen ruumiissa. Kristus on ylösnoussut ja hänen jäseninään mekin nousemme, jos Jumala suo. Tämän verran (tänä yön hiljaisena hetkenä) muistan kuulleeni ylösnousemuksesta opetettaneen. Emme siis nouse ylösnousemuksen aamuun sormukset nimettömässä.
Onko iänkaikkisuudessa seksuaalisuutta, avioliittoa, perhesuhteita? Sitä ei kai kukaan voi tietää, mutta ainakaan kirkkomme avioliittoon vihkimisen kaavassa ei kysytä "Tahdotko rakastaa myötä ja vastamäessä nyt, aina ja iankaikkisesti?"
Eihän meillä ole tahtoa ihmisinä kuin kuolemaamme asti. Siihen asti voimme vain rakastaa lähimmäisiämme niin hyvin kuin vain suinkin osaamme. Sen jälkeen elämämme, tahtomme ja tahtomattomuutemme jää korkeimman kouraan.
http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/toim-kirja/04a_aviol_vihk.pdf
...
Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden
todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa
NN:n (koko nimi) aviomieheksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja
rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?
Vastaus:
Tahdon.
TAI
Jumalan edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa
kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi)
aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja
pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?
Vastaus:
Tahdon.
Kaikkivaltias Jumala.
Sinä itse olet rakkaus ja siunaat niitä,
jotka turvautuvat sinuun.
Ota suojelukseesi tämä liitto.
Auta NN:ää ja NN:ää (etunimet) elämään avioliitossaan
pyhän tahtosi mukaan,
pysymään toisilleen uskollisina
ja palvelemaan toisiaan kiitollisin mielin.
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden.
...
Eikö uskollisuutta, kiitollista mieltä ja palvelun henkeä toivoisi jokaisen kokevan. :)
-
Onhan se suuri asia, että elämässä on siunaus mukana. Erilaisia kirjoituksia in Raamatussa, mutta kuitenkaan ei ole sattunut silmään , että joku tilanne osoittaisi, että homous olisi suositeltu elintapa.
Rakkaus miesten välillä on reilua viihtymistä yhdessä ja jokut pitävät sitä
luonnollisena kahden ihmisen hyvänä keskustelu tai yhteistyösuhteena.
Sen ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa, että suhde olisi homosuhdetta.
-
Tämä taitaa olla näitä ikuisuuskysymyksiä. Asiasta on niin monenlaista miepidettä, kun esim. Raamatun sanaan voi suhtautua niin monella eri tavalla. Tärkeintä on kuitenkin se, että hyväksymme kaikki ihmisinä. Itse en homoliittoja hyväksy samoin kuin en hyväksy esim. Keravalla sen tytön murhannutta henkilöä, mutta siitä huolimatta ihminen hänkin on ja joidenkin keskustelupalstojen ajamaa kuolemantuomiota sellaisille en missään tapauksessa halua. Ihmisiä hekin ovat, vaikka teko (murha) on 110% tuomittava kun se kielletään jo Raamatussakin.
Ja Saraille vastaan, että en todellakaan aio ruveta tähän laittamaan listaa Raamatun kohdista, joissa puhutaan miehen ja naisen välisestä liitosta, kun en tykkää sellaisesta Raamatun väärinkäytöstä, että niiden avulla saadaan vain lisää eripuraa aikaiseksi. Jokainen lukekoot Raamattunsa itse ja tulkoon omanlaiseensa johtopäätökseen. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon luterilainen perinne, jossa Raamatun ja tradition merkitys ei ehkä ole ihan niin pilkun tarkka, kuin suurimmissa ja vanhimmissa kirkkokunnissa, mikä edelleen hämmentää pakkaa.
Noh, nyt pitää lähteä töihin. Tämä on näitä ikuisuusaiheita, niin en jaksa kinastella enempää, kun se ei johda kuiteskaan mihinkään. :wink:
-
Itsekin olen tästä sanonut ajatukseni jo moneen kertaan: homous on yhtä luonnollista kuin heterouskin - ihmisten seksuaalisuus on lähinnä skaala, toki useimmat ovat jommassa kummassa päässä. Raamatussa on seassa paljon helposti tyhmyyteen ja kovaan vallankäyttöön houkuttelevaa tekstiä. Se on ymmärrettävä kompleksisena kokonaisuutena, muuten tekee sille vääryyttä. Kirkko on Raamatun nimessä ollut polttamassa viattomia ihmisiä hengiltä. Homous on joskus ollut kuolemantuomion arvoinen ja Raamatun on nähty tukevan tätä järkyttävää vääryyttä. Eikö tämä saa meidät nöyriksi Raamatulla lyömisen suhteen? Eikö meidän pitäisi anoa rikoksiamme anteeksi seksuaalisilta vähemmistöiltä - eikä toisinpäin? Rikollisuuden kanssa kahden aikuisen ihmisen vapaaehtoisella rakkaudella ja seksillä ei ole mitään tekemistä. Se on yhtä paljon pedofilian sukuista kuin aikuisen miehen suorittama seksuaalinen hyökkäys pikkutyttöä vastaan on heteroseksuaalisuutta. Juuri nämä aiheet saavat ihmisen todella kauaksi kristinuskon organisaatioista ja sen hienoista teologioista. Ei tässä kai juuri muuta enempää tarvitse kuin Vuorisaarnan - pelastuksen en näe olevan meidän omisssa käsissämme niin hienoa ja lyövää teologiaa kuin ne saattavatkin hallita pilkkua myöten.
-
Taitaa olla hang over homoparien siunaaminen ja naispappeus kysymyksissä.
http://www.youtube.com/watch?v=AKc1Hjjz1Ys
Minun on kumminkin helppo yhtyä, sketsin loppu lauseisiin.
Ei ole hang overia eikä tule.
:smt083
-
Ero taitaakin olla siis siinä, että otetaanko Raamatun sana avioliitosta miten tosissaan.
Tämän takia olisin halunnut tietää, mihin Raamatun sanaan vetoat. Miten Raamattu sanoo, että mies ja nainen vihitään kirkossa avioliittoon?
Itse en ihan rehellisesti ole tällaista ohjetta Raamatusta löytänyt.
-
Minä oon asian ymmärtänyt vähä sillai, että nuo miesten väliset ystävyydet, mitä Raamatussa "kielletään", liittyy lähinnä poikaprostituoitujen palveluksien käyttämiseen, ei niinkään kahden rakastavan äijän liittoon...
Tai siis Vanhassa Testamentissa on sitä älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan jne... Ensinkään miehen kanssa ei oo kauheen helppo samalla lailla maata, puuttuu tiettyjä ruumiinosia. No, ihan vakavissaan: vissiin kyse on lähinnä alistamisesta. Mies ja nainen kun ei siihen aikaan ollu mitenkään samalla viivalla niinkuin nykyään. Eli taas päästään tähän epäterveeseen seksuaalisuuteen, joka ei oo hyvä niin heteroilla kuin homoseksuaaleillakaan.
Sitten nää Paavalin jutut. Vissiin, jos nyt muistan oikein, viittaukset liittyy siihen, kun se luettelee millasia kauheuksia seurakuntalaiset ennen teki, ja yksi liittyis jotenkin homouteen. Niin siinä nimenomaan taidetaan puhua joko mieshutsuja käyttävistä tai itse mieshutsuista. Eli epätervettä seksuaalisuutta, joka ei liity seksuaaliseen identiteettiin niinkään kuin ennemmin himon vallassa olemiseen.
Tuli varmaan liian sekava ja puhekielinen teksti, mut Raamatussa ei oikeesti lue että "älkööt menkö naimisiin mies miehen tai nainen naisen kanssa, kun se on ihan tyhmää" tms. Eli mun puolesta saa tykätä vaikka mistä, kunhan ei satuta ketään. Ja mun mielestä se on Laajahkon Kirjankin kanta asiaan.
Et silleen.
-
Näin ollen lopulta Jumalan olisi pitänyt huutaa, että ihmisen olisi parasta elää yksin ja kuolla sukupuuttoon tai samaa sukupuoleta olevien pitäisi elää omassa yhteisössään ja vain vuosittainen paritteluriitti saattaisi yhdeksi yöksi vastakkaiset sukupuolet yhteen. ;) Teme
Voi kun on kaukaa haettu ja jopa surkuhupaisa toteamus.
Jaa jaa. Kun duunaa stadissa alueella jolla tilastojen mukaan on eniten lasten äkillisiä huostaanottoja, unohteluja kapakkaan, avioeroja, perheväkivaltaa (ja semmoista että "sattui tappamistapaus" kun "vaimo alkui vähän v-uttaa") niin Temen kanssa alkaa kyllä samaa kysellä. Samalla psyk.polilla on jostain perheestä (yhtaikaa) kolmas sukupolvi hoidossa....
-
En ole lukenut kaikkia tämän viestiketjun kirjoituksia, mutta osassa ainakin näyttää olevan eroteltu hyvin tarkkaan heterot ja homoseksuaalit eri kasteihin. Jokaisessa kansassa, uskonnossa, rodussa ja yhteisössä on aina ollut ja tulee aina olemaan homoseksuaaleja. Moni puhuu ikään kuin homoseksuaalit olisivat eri ihmislaji kuin heteroseksuaalit.
Ihmettelen miten tällaisista pitää edes puhua. Onhan se totta että homoseksuaalit ovat vähemmistöä, mutta itse en ainakaan osaa ajatella niin että homoseksuaaleissa olisi jotain suuresti erilaista kuin heteroseksuaaleissa. Ok, olen itse tähän vähemmistöryhmään kuuluva, mutta minulle heterot ovat lähes aina olleet yhtä luonnollisia taipumuksissaan kuin homoseksuaalit. Sanon lähes, koska pienempänä ajattelin että heterot on omituisia... :oops: Nykyään en kuitenkaan erottele ihmisiä heidän suuntautuneisuutensa perusteella.
Luulisi että on itsestäänselvyys taata Jumalan siunaus kaikille sitä haluaville pareille, mutta eipä tässä maailmassa kaikki aina mene niinkuin pitäisi.Eihän tummaihoisiakaan ole aina pidetty tasa-arvoisina valkoisten kanssa, mikä on yhtä väärin kuin homoseksuaalien syrjiminen.
-
Ei kai täs mitään sellasta ole.
Vähemmistöön kuuluvista puhutaan kuiteskin vähän eri tavalla ku enemmistöön kuuluvista. Ihan luonnollinen juttu.
Sitten puoliks toista asiaa...
Itteäni vähän hävettää sanoa olevani kristitty just tän homous-jutun takia. Hävettää myös että hävettää, samalla vähän niinku myöntyy siihen että nykyaikana tää seksuaalinen suuntautuminen on nostettu jonkin sortin jalustalle näis uskonasioissa...
Ei seksijuttujen pitäs olla tärkeimmässä osassa kristinuskoo mun mielestä. Mut ehkä kun ei oo parempaakaan tekemistä, ts. menee liian hyvin, ni kai sitä tartutaan epäolennaisuuksiin. Samal päätänsä nostaa sit tää lapsen moraali, "hyvikset ja pahikset", joita pitää jaotella joka paikkaa. Äh.
Mä en ees oo ikinä tajunnu onks joku hetero/homo/lesbo/bi ennen ku se on kertonu esim. olevansa joku muu ku heteroseksuaali. Eikä mua silleen kiinnostakaa, ku ei sil oo erityisen väliä normaalis kanssakäymisessä.
Nojoo, meni taas aiheen viereen mut kun huvittaa kirjotella ni huvittaa.
Mut kertokaapa nyt hyvät (ja pahat) ihmiset, mikä siinä homoudessa niin kiinnostaa, ainakin kirkonmiehii, kun pitää joka väliin aihetta sivuta?
-
Vielä piti sanomani, että itte en ole homoseksuaali, mut oon jotenkin hyvin vahvasti samaistunu kristittyjen homojen kärsimykseen kaikis seurakunnissa ja ihmisten puheissa. Ku tuomitaan hetimiten helvettii kulkematta lähtöruudun kautta vaan siks et jotkut on tulkinnu Raamattua sil tavalla ku ne on sitä tulkinnu...
Oon joskus oikeen ettimäl ettiny kaikkee raamatuntulkintaa siin valossa, että se homous oliskin kristinuskos ihan ok, kunnes päätin sen asian ihan itte omas päässäni et se on ok sitte. Oon jotenkin ollu vähän ahdistunukki siitä suvaitsemattomuudesta, vaikkei asian pitäs mua periaattees mitenkää koskettaa kun en ees tunne yhtää kristittyä homoa.
-
Mut kertokaapa nyt hyvät (ja pahat) ihmiset, mikä siinä homoudessa niin kiinnostaa, ainakin kirkonmiehii, kun pitää joka väliin aihetta sivuta?
Etkö ole vielä huomannut, että maailman kiinnostavin asia on se, mitä muiden maakuukamareissa tapahtuu. Miksi näin on sitä en edes yritä selittää. Minä en tiedä mitä se muille kuuluu, jos ei huuto kuulu. Se vaan tuntuu kiinnostavan hallitsemattoman paljon. Jos löytyy jotain erilaista tai kivempaa kuin meillä, niin sen on pakko olla syntiä tai kuolemantuomion arvoinen rikos.
Kirkolle ja lahkoille se on ollut erittäin suuri uteliaisuuden ja vallankäytön kohde, vaikka asiantuntemus on pienin mahdollinen. Historia ja nykypäivä ovat täynnä legendaarisia tyhmyyksiä.
-
Jaahas, taitaa mennä aika inttämiseksi tämäkin aihe... Taitas olla fiksuinta, että tehtäs sovinto ja vaihdetaan aihetta? Oli taas tullut niin paljon viestejä, etten jaksanut kahlata läpi, niin astun takavasemmalle ja toiseen keskusteluun... :wink:
-
Päivän kysymys Hesaris: Hyväksykkö homoparin siunaamisen?
Kyllä 68% Ei 32%
http://www.hs.fi/paivankysymys/1135238065138
-
Kyllä, mutta rakas kirkkoni ei hyväksy. :-?
-
Setan entinen puheenjohtaja Jorma Hentilä arvostaa körttiläisyyttä (Kotimaa 30/2008). Että sillee...
-
Jätän kirkolliskokouksen ratkaisemaan tämän sivuston asioita ja poistun oman "mattoni alle". Olen siellä täystyöllistetty raamattutunnin kimpussa ja raparperimehun teossa. Moi! :roll:
------------------------------------------------------------------------------------
08.08.2008 Hyvä, rovasti Pentti Simojoki! Onneksi olkoon, homo- ja lesboparit! Olette saaneet tukea arvostetulta körttitaholta!