Vaihtoehto kavahtamiselle on pakkosyöttö, koska kanssakäyminen ei toimi samalla tasolla. Oikea asenne on alatie.
Alatien kristillisyys
”Alatie on sitä, ettei mennä kopistelemaan ylhäältä päin osaavasti ja pakottamalla.” (Ilmari Heinonen)
Minua jollain tapaa häiritsee tapa kuvata alatietä jonkinlaiseksi ihmistekoiseksi tieksi, tai tekemättä jättämisien tieksi:
- alatiellä ei pakkosyötetä
- alatiellä kuljetaan synnintunnoissa,
- alatiellä ollaan oikealla asenteella
- alatiellä ollaan nöyriä
- alatiellä ei varoiteta vaarasta, vaan annetaan muiden kulkijoiden kävellä ansaan
- alatiellä kuljetaan ahdistuneen ihmisen rinnalla
- jne.
Minusta tuntuu siltä, että niitä avuja, joita alatien kulkijoiden kannettavaksi laitetaan, löytyy kaikilta muiltakin teiltä ja muistakin uskonnoista.
Eräänä alatien kulkijan ominaisuutena pidetään suurta synnintuntoa. Tomas Wilcox kirjoittaa synnintunnosta mm. seuraavaa:
"Missä synti syyttää, siellä sydän on kova. Sen tähden suuri syyllisyys todistaa vain vähän, jos ollenkaan kristillisyydestä. "
Minun ymmärtääkseni jo ammoin edesmenneet herännäisvaikuttajat, kuten Paavo Ruotsalainen tai Jonas Lagus (ja monet monet muut ennen heitä), ovat olleet sitä mieltä, että "alatie" ennemminkin jokahetkistä kurottautumista Kristuksen puoleen, jokahetkistä Jeesuksen avuksi huutamista. Ja siinä alatiellä ei ensisijaisesti oteta kantaa siihen, kuinka pyhä tai paha ihminen on, vaan siinä kurottaudutaan enemmän tai vähemmän epätoivoisesti Kristuksen suuntaan, joka sitä Elämän Leipää omilleen haluamallaan tavalla jakaa. Kristuksen puoleen kurottautuminen tapahtuu riippumatta ihmisen sielun tunnetilasta: oli se sitten synnin syyttämä, loputtoman penseä, seesteinen tai hyvillä mielin oleva.
Ja jos on pakko alatien kulkijoiden tekoja ruotia, niin alatiellä kulkee seuraavanlaisia hyviksiä & pahiksia, jotka
- eivät pakkosyötä ja jotka pakkosyöttävät
- kuljetaan synnintunnoissa, ja välillä niin suuren penseyden vallassa, että synti ei tunnu miltään
- ollaan oikealla asenteella ja väärällä asenteella
- alatiellä ollaan nöyriä ja ylpeitä
- alatiellä ei varoiteta vaarasta, vaan annetaan muiden kulkijoiden kävellä ansaan ja välillä varoitetaan vaarasta
- alatiellä kuljetaan ahdistuneen ihmisen rinnalla ja välillä jätetään ahdistunut kylmästi yksin
- jne.
Jonas Laguksen mukaan 1800 luvun heränneistä juuri kukaan ei kulkenut alatietä, vaan oli nukahtanut tai muuten kiinnostus oli toisaalla. Väitän, että tilanne ei ole sen kummempi nykyisinkään.
Alatie on ahtaasta portista sisään menemistä ja kovin harva Raamatun mukaan siitä portista sisään menee.
Alatie on sellainen tie, jolla ei totta totisesti ole tungosta.