Olette kaikki nyt rakkaita keskenänne. Olisin varmaan minäkin pärjännyt hyvinkin joukkoon, jos en olisi kääntänyt Siionin Virsiä tänne. Joskus emme tajua mikä se elämän valinta on. Valitsen aina sen yksinäisyyden tien. Älkää ikinä enää sanoko, että kaikki ovat tervetulleita. Vanhojen Siionin Virsien kääntäjä ei ole tervetullut, vaikka sellainen, joka on aina istunut kiltisti seuroissa ja veisannut toisten kanssa uusia ja uusimpia ikinä valittamatta, aina hyvän tuulisena. Malminvaaran Siionin Virsien kääntämistä ette pysty antamaan anteeksi. Mitä se sanoo herännäisyydestä? Sopii hiljaa kysyä.
Sinua ei sentään ole kehoitettu poistumaan foorumilta.
Minä sain foorumikirjoitteluni alkuaikoina kauan sitten kehoituksen poistua foorumilta, koska en täyttänyt körttiläisen mittaa riitävästi. En kuitenkaan poistunut.
Olin lukenut Paavo Ruotsalaisen elämänkertaa ja ajattelin, että minä olen körttiläinen - luulin siis itseäni sellaiseksi.
Rupesin käymään körttiseuroissa ja herättäjäjuhlillakin kävin (Espoo, Lahti, Ylivieska, ainakin näissä tuolloin kävin).
Uskon ilmaisemiseen liittyvä tapakulttuuri körttipiireissä on varsin kapea ja ahdas ja varmaan omaa kasvamattomuuttani en kaiketikaan aina näissä rajoissa pysynyt. Tai sitten kitkaa aiheutti se, että kritisoin liikaa tätä tapakulttuuria. Körttipiireissä ei pidä mennä toteamaan mm. sitä, että yhtä ystävllisiä sitä ollaan muissakin piireissä, ei körttipiirit tässä mitenkään ope poikkeavia. Oma on syyni. Jos menee mukaan johonkin porukkaan, on syytä olla hienotunteinen ja sopeutua niihin raameihin, jotka porukassa ovat vallalla. Nykyään luulisin osaavani olla hienotunteisempi ja pysyä rajojen sisällä paremmin.
Nykyään olen paljon viidesläisyyden parissa. Siellä käyttäytymistapojen sietämisen rajat ovat kaempana toisistaan, koska sinne mahtuu ainakin körttiläinen jäyhyys ja helluntalaisyyppinen innostus sekä niiden sekoitus. Näin on ollut minun aikanani, mutta näin ei ole ollut aina, jonka ymmärrämme mm. Riitan kirjoituksista, jolla on pitkä kokemus viidesläisyydestä ajalta, jolloin minä olin vielä helluntalaisuuden parissa.
Edellinen analyysini on hyvin suppea ja ei varmasti anna oikeaa kuvaakaan täysin. Ja tahallani käytin terminologiaa ja kieputtelin ajatuksia siten, joka on omiaan aiheuttamaan ärtymystä juuri körttipiireissä.
Tietystä kulmasta katsoen körttiläisyyden valtavirrassa seinät ovat kaukana ja katto korkealla ja osittain sitä aluetta, joka näiden rajojen sisään mitenkään ei mahdu, mahtuu taasen moneen muuhun uskonnolliseen ryhmittymään ja sinne taasen ei mahdu ne monet asiat, jotka körttiläisyyden katon alle mahtuu.
Körttiläisyyden valtavirta nykyään voi ymmärtääkseni sietää pappia, jolla kristillisen rekvisiitan lisäksi on kotialttarillaan myös jonkun itämaisen uskonnon reksvisiittaa. (Jos annoin väärän todistuksen, niin korjatkaa.) Monessa muussa ryhmittymässä tuollainen ei tulisi kysymykseenkään.
Nykyään huomaan, että olen kyllä joltain osin körttiläinen, mutta samalla myös viidesläinen, helluntalainen, ortodoksi, room. katolilainen jne.
En mitään täysin, vaan erilaisilla prosenttiosuuksilla noita kaikkia. Noista kaikista ammennan itselleni opetusta ja jätän suuren määrän tarjotusta opetuksesta myös ammentamatta. Yhteistä noista kaikista ryhmittymistä löytyy enemmän, kuin moni arvaisikaan. Eri ryhmien käyttämä kaanaankielen murre hämärtää tätä yhteyden hoksaamista.
