Tottakai käyn! Ja monella hautausmaalla käynkin, kun sukulaiset ovat eri kuntien puolella tässä 50 km säteellä, mutta osa voi jäädä eri päiville. Nyt on taas uusia muistettavia esirukouksissa, kun on toinenkin mummo odottamassa ylösnousemuksen aamua. Yksi sukulainen/perhetuttu on nyt tk:ssa viimeisiä päiviään. Hän sairastaa syöpää ja loppu voi tulla päivänä minä hyvänsä, sillä tauti on jo niin pitkällä. Tuli vain mieleen, kun tätini kuoli samalla tavalla 6 vuotta sitten, jollain mietimme, että ehtiikö nähdä joulun. Lääkärin ennustus oli, että viimeistään joulun välipäivinä, mutta täti nukkui pois 23.12.
Tuo, että suomalaiset käyvät niin paljon hautausmaalla, kertoo siitä, kuten Kalistaja sanoitkin, ettemme me niin vieraantuneita kirkosta olekaan. Aika moni uskoo näemmä, että kuoleman jälkeen on jotain. Tai epäilee ainakin. Ja täytyy huomioida, että luku voisi olla isompi, jos kaikilla olisi lähellä hautausmaa, jossa on läheisiä. Osa suomalaisista on joulun ulkomailla ja osa ei jaksa käydä hautausmaalla (vanhukset ym. tosin heistä iso osa ei ole vastaamassa kyselyynkään!) ja osa on kaukana sukunsa hautausmailta, kun työt on etelässä ja eivät hakua jouluksi kotiseudulleen. Sikäli minusta on hienoa, että suomalaisista noinkin iso osa tunnustaa, että on ihmistä suurempia voimia. Kuolemasta kun puhutaan, niin minua on aina ihmetyttänyt, että lähes kaikki haluavat kirkollisen hautaansiunauksen ja monet kirkkoon kuulumattomatkin antavat kastaa lapsensa. Siis tämä on mututuntuma perustuen siihen, että kaikki kirkosta eronneet, jotka tunnen, ovat sellaisia, että puolisoista toinen kuuluu kirkkoon ja lapset on kastettu. Veikkaisin, että todelliset ateistit ovat aika harvassa.